"Kultainen nuoruus" menee hukkaan, nuoruus on elämän kulta-aikaa...
No onko se nyt sitten niin kultaista se nuoruus. Ihan samanlaista elämää se nuoruus on kuin muukin elämä, normaalia elämää. Nuoruuteen liitetään ryyppääminen ja juhliminen, mutta entä jos se ei olekaan kaikkia varten? Jos jonkun luonteenpiirteisiin kuuluvat vaikkapa ujous, epäsosiaalisuus, "kunnollisuus", säädyllisyys, rauhallisuus jne., tai ovat parin kokeilun jälkeen todenneet ettei alkoholi ole se heidän juttunsa? Silloin varsinkin nuoruus on aivan tavallista elämää. Tai jos joku kokee sen riittäväksi että pääsee parin kuukauden välein viettämään iltaa ilman lasta? Se on mielestäni ihan ok. Kaikki eivät tahdo viettää railakasta nuoruutta kännäten, bilettäen ja yömyöhään ulkona säätäen ja randomeita paneskellen. Tai sitten joillekkin riittää se pari-muutama känni tai biletysilta vuodessa.
Ja jos ei ole lasta niin eihän sekään tarkoita että joku jaksaa joka perjantai aamun pikkutunneille asti riehua. Varmaan yleisempää on, että parin-muutaman viikon välein käydään perjantaina bilettelemässä, jos käydään. Sekö nyt sitten jotain mistä ei lapsen tähden voisi luopua.
"Nuoruus menee hukkaan" - Teiniäidin nuoruus pilalla?
16
405
Vastaukset
- ei teinivanhempia
sä nyt et taida ihan ymmärtää mitä tuolla sanonnalla tarkoitetaan...
nuorena hankitaan kokemuksia, tehdään asioita joita ei enää perheellisenä tehdä, ollaan rohkeita ja spontaaneja, opiskellaan, käydään töissä hankitaan ns."tieto taitoa" ITSENÄISTYTÄÄN, AIKUISTUTAAN.
miten kuvittelet että lasta voi kasvattaa, jos lapsen vanhempi ei ole vielä edes ns. kasvanut aikuiseksi..ei siinä voi alkaa pitämään omaa lasta leikkikaverina..
lapselle pitää olla auktoriteettina, tukena, turvana..VANHEMPANA.
kyllä sitä itsekin teininä kuvitteli että on "tosi aikuinen" kun hullutteli, mutta kun sai vapaasti hullutella nuorena ja kasvaa rauhassa, niin on todellakin se järkevä aikuinen joka kykenee kantamaan vastuunsa ja elämään itsenäisesti.
kuinka monesta teinistä voi sanoa samaa..että on itsenäinen ja kantaa vastuunsa..varmaan prosentista...
tosin tekstisi oli varmaan provosoivaksi tarkoitettu, mutta sinuna miettisin ennenkuin yllytän teinejä perustamaan perheitä liian aikaisin, sillä siinä ei vain se teini kärsi vaan myös tilanteeseen täysin syytön viaton lapsi.- ärsyyntynyt
Voisin sanoa että ne teinit jotka ovat kasvaneet lastenkodissa ovat enemmän itsenäisiä ja aikuistuneempia kuin ne jotka kasvavat vanhempien kanssa.. monet vanhemmat eivät välttämättä osaa pitää lapsestaan sen paremmin huolta kuin monet teinitkään! Että kyllä jotkut "teinit" voivat olla jo kypsiä huolehtimaan lapsestaan. Koittakaapa edes joskus nähdä asioissa niin hyvät kuin huonot puolet. . Tuntuu että täällä myös ne lapsettomat ihmiset kirjoittelevat kateudessaan..!
- Kuules nyt...
ärsyyntynyt kirjoitti:
Voisin sanoa että ne teinit jotka ovat kasvaneet lastenkodissa ovat enemmän itsenäisiä ja aikuistuneempia kuin ne jotka kasvavat vanhempien kanssa.. monet vanhemmat eivät välttämättä osaa pitää lapsestaan sen paremmin huolta kuin monet teinitkään! Että kyllä jotkut "teinit" voivat olla jo kypsiä huolehtimaan lapsestaan. Koittakaapa edes joskus nähdä asioissa niin hyvät kuin huonot puolet. . Tuntuu että täällä myös ne lapsettomat ihmiset kirjoittelevat kateudessaan..!
Turhaan nyt sitä kateuskortti heiluttelet.
Ymmärrät kyllä sitten, kun vähän vanhenet. Teini-ikäinen on elämänsä murrosvaiheessa, ollaan siirtymässä lapsuudesta aikuisuuteen ja vanhempia vastaan kapinoidaan hakiessa sitä omaa paikkaa ja tilaa. Rajoja kokeillaan ja rikotaa.
Itsensä henkisesti muita kypsemmäksi tunteminen on myös hyvinkin normaalia tuossa iässä. Se on nimenomaan sitä aikuistumista, nähdään itsensä muita isompana ja fiksumpana, vaikka todellisuudessa tämä erittäin harvoin pitää paikkansa.
Mielihalut voivat myös teini-ikäisellä heitellä laidasta laitaan. Välillä halutaan tuntea suurta romanssia ja elää jonkun kanssa elämä loppuun asti, mutta kuukauden päästä ahdistaa parisuhde ja halutaan elää vapaana. Eikä tässä siis ole mitään pahaa, siinähän vaan etsitään itseään ja itselleen parhainta tyyliä elää.
Välillä voi olla myös ihanaa juoda alkoholia ja remuta kavereiden kanssa, seuraavaksi ollaankin koko vuosi täysin absolutistina kun eii alkoholin kanssa läträäminen huvitakaan. Vuoden jälkeen tuumitaankin, että jos nyt pienet hömpsyt.
Teini-ikä on opettelua, itsenäistymistä, itsensä hakemista ja elämäntyylien kokeilua. Mikä tänään tuntuu teini-ikäisen mielestä hyvältä ajatukselta, ei ensi vuonna välttämättä olekaan enää niin hyvä idea.
Olisi parempi pitää elämä vapaana muutoksille ja jättää isot päätökset aikuiselämään.
Saa kokeilla elämää, ihmissuhteita, uusia asioita jne. kaikkea mikä kuuluu teini-ikään ikään. - teiniäiti
Kuules nyt... kirjoitti:
Turhaan nyt sitä kateuskortti heiluttelet.
Ymmärrät kyllä sitten, kun vähän vanhenet. Teini-ikäinen on elämänsä murrosvaiheessa, ollaan siirtymässä lapsuudesta aikuisuuteen ja vanhempia vastaan kapinoidaan hakiessa sitä omaa paikkaa ja tilaa. Rajoja kokeillaan ja rikotaa.
Itsensä henkisesti muita kypsemmäksi tunteminen on myös hyvinkin normaalia tuossa iässä. Se on nimenomaan sitä aikuistumista, nähdään itsensä muita isompana ja fiksumpana, vaikka todellisuudessa tämä erittäin harvoin pitää paikkansa.
Mielihalut voivat myös teini-ikäisellä heitellä laidasta laitaan. Välillä halutaan tuntea suurta romanssia ja elää jonkun kanssa elämä loppuun asti, mutta kuukauden päästä ahdistaa parisuhde ja halutaan elää vapaana. Eikä tässä siis ole mitään pahaa, siinähän vaan etsitään itseään ja itselleen parhainta tyyliä elää.
Välillä voi olla myös ihanaa juoda alkoholia ja remuta kavereiden kanssa, seuraavaksi ollaankin koko vuosi täysin absolutistina kun eii alkoholin kanssa läträäminen huvitakaan. Vuoden jälkeen tuumitaankin, että jos nyt pienet hömpsyt.
Teini-ikä on opettelua, itsenäistymistä, itsensä hakemista ja elämäntyylien kokeilua. Mikä tänään tuntuu teini-ikäisen mielestä hyvältä ajatukselta, ei ensi vuonna välttämättä olekaan enää niin hyvä idea.
Olisi parempi pitää elämä vapaana muutoksille ja jättää isot päätökset aikuiselämään.
Saa kokeilla elämää, ihmissuhteita, uusia asioita jne. kaikkea mikä kuuluu teini-ikään ikään.Selvää tekstiä.. joten kysympä näettekö te ihmiset teiniraskaudessa mitään hyvää? Mietittekö heidän tunnetilojaan? Voisitteko koskaan olla tämmöiselle teinille tuki asian kanssa? Itse olen saanut lapseni 17- vuotiaana ja nyt miia-tyttö on kolmevuotias. Ei ollut ammattia, koulut jäi kesken.Tukena vain äiti ja isäpuoli sekä lapsen isä. Joka tosin minua 4. vuotta vanhempi. Koen silti että olen onnistunut äitinä vaikka lapsen teininä sain ja vauvana paljon sairasteltiin..Tuntuu pahalta lukea kirjoituksianne kun ette anna
teiniäideille mitään toivoa.? - no...
teiniäiti kirjoitti:
Selvää tekstiä.. joten kysympä näettekö te ihmiset teiniraskaudessa mitään hyvää? Mietittekö heidän tunnetilojaan? Voisitteko koskaan olla tämmöiselle teinille tuki asian kanssa? Itse olen saanut lapseni 17- vuotiaana ja nyt miia-tyttö on kolmevuotias. Ei ollut ammattia, koulut jäi kesken.Tukena vain äiti ja isäpuoli sekä lapsen isä. Joka tosin minua 4. vuotta vanhempi. Koen silti että olen onnistunut äitinä vaikka lapsen teininä sain ja vauvana paljon sairasteltiin..Tuntuu pahalta lukea kirjoituksianne kun ette anna
teiniäideille mitään toivoa.?No jotkut harvat siinä onnistuvat, mutta eiköhän useimmassa tapauksessa ole parempi, että hankkisi ne lapset vasta kun siihen on kaikki resurssit valmiina.
Ei vaan välttämättä ole mikään loistava idea hankkia lasta siinä tilanteessa, kun itse vasta harjoittelee aikuiselämään siirtymistä, eikä mikään ole varmaa.
Olisi monesti parempi ihan teinille itselleenkin, saisi vapaammin miettiä oman elämänsä suunnan.
- Ihana nuoruus
Oma nuoruuteni oli kyllä jotain aivan muuta ryyppäämistä ja randomeiden paneskelua.
Se oli kavereiden kanssa hauskanpitoa: käytiin keikoilla, tanssittiin ja juteltiin aamuun asti. Uitiin meressä kesäöinä ja keskusteltiin henkeviä hiekkarannalla. Ostettiin liput junaan tai bussiin ja mentiin festareille kuuntelemaan suosikkibändejämme. Heitettiin rinkka selkään ja lähdettiin interrailille tai lastattiin fillari laivaan ja poljettiin Gotlanti ympäri. Oletko koskaan saanut viettää yötöntä yötä telttaillen saaristossa?
Sääliksi käy, jos sinun käsityksesi kultaisesta nuoruudesta on tuo mitä avauksessasi kirjoitit. Kyllä on köyhää! Köyhää! Köyhää!
Miten tuollaisilla elämän eväillä pystyy lasta kasvattamaan? Mitä sinulla on hänelle antaa? Ei ainakaan elämänkokemuksia ja viisautta. Olet jo nuoruutesi hukkaan heittänyt, joten ei sinulla enää ole juuri mitään menetettävää. - teiniäidin tytär
Ei ole mitään oikeaa syytä miksei teininä vanhemmaksi tullut voisi olla erinomainen vanhempi. Se on varmasti haasteellisempaa kuin vanhemmalla iällä, mutta ei mikään mission impossible.
Mutta, kuten edellä on kerrottu: jää teinivanhemmalta erä hyvin oleellinen elämänvaihe välistä. Aika jolloin ollaan nuoria aikuisia vain itseään varten eläen. Nuoruuteen kuuluu kokemukset ja irrottelu. Se irrottelu ei ole sama kuin pussikaljat pakkasessa nuokkarin pihalla tai ristiinrastiin paneskelu. Se on vapaus oman elämänsä suhteen jolloin on velvollinen ainoastaan itseään kohtaan. Silloin voi kokea ja nähdä, tehdä ja heittäytyä. Vanhemman on aina laitettava lapsi itsensä edelle ja sellainen ihminen joka on saanut sitä ennen elää itselleen voi tehdä niin hyvillä mielin.
Yleensä teinivanhemmuuden vuoksi menetetty aika nähdään vasta myöhemmin menetetyksi. Mahdollisesti kun se oma lapsi sitten on nuori aikuinen, huoleton ja menevä. Sitä katsellessa moni nuorena vanhemmaksi tullut kokee kateutta ja ehkä himpun verran katkeruuttakin että itse siinä iässä lykkäsi lastenvaunuja ja eli taloudellisesti tiukilla.
Oma äitini on tällainen. Hän on aina ollut maailman mahtavin äiti, täynnä rakkautta ja huolenpitoa ja aina kantanut vastuunsa vaikka perustikin perheensä teini-ikäisenä. Nyt kun me lapset olemme aikuisia, on äidistä tullut marttyyri ja vähän katkera. Hän ei osaa iloita puolestamme eikä kannusta meitä ottamaan riskejä, vaan muistuttaa jatkuvasti siitä mistä kakesta hän luopui meidän takiamme. Se tuntuu pahalta.- Osanotot
Olen pahoillani vuoksesi. Nimenomaan tuon takia on tärkeää, että eletään ensin se oma elämä, niin ei tarvitse sitten lapsia myöhemmin syyllistää asiasta, joka on ollut täysin äidin oma päätös.
- sivustaseurailija
Osanotot kirjoitti:
Olen pahoillani vuoksesi. Nimenomaan tuon takia on tärkeää, että eletään ensin se oma elämä, niin ei tarvitse sitten lapsia myöhemmin syyllistää asiasta, joka on ollut täysin äidin oma päätös.
Jos teinivanhempi myöhemmin katuu sitä menetettyä nuoruuttaan, mikä estää häntä kokemasta nuoruutta ja vapaata menemistä kun omat lapset ovat hieman vanhempia? Niin no ehkä oma jaksaminen, mutta sehän on ihan oma päätös mihin sen nuoruuden paukut käyttää. Joku käyttää sen nuoruuden viettämiseen, joku käyttää sen lapsiin. Mielestäni ei kumpikaan huono vaihtoehto. Tämä oli ihan vain juuri mieleen juolahtanut ajatus jota en ole itekkään vielä miettinyt, en tiedä toimisko sit oikeesti :D
- Eipä ole enää sama
sivustaseurailija kirjoitti:
Jos teinivanhempi myöhemmin katuu sitä menetettyä nuoruuttaan, mikä estää häntä kokemasta nuoruutta ja vapaata menemistä kun omat lapset ovat hieman vanhempia? Niin no ehkä oma jaksaminen, mutta sehän on ihan oma päätös mihin sen nuoruuden paukut käyttää. Joku käyttää sen nuoruuden viettämiseen, joku käyttää sen lapsiin. Mielestäni ei kumpikaan huono vaihtoehto. Tämä oli ihan vain juuri mieleen juolahtanut ajatus jota en ole itekkään vielä miettinyt, en tiedä toimisko sit oikeesti :D
Eipä taida mennä ihan niin simppelisti.
Jos tenu saa lapsensa 15-vuotiaana, hän on 33 -vuotias kun lapsi on juridisesti täysi-ikäinen. Samoihin aikoihin muut samanikäiset vasta alkavat saamaan niitä lapsia, eli vastuuvapaista kaveriseuraa ei joka nurkalta löydy.
Samoin vaikka oltaisiin vastuuvapaita lapsista, on jo siinä iässä työpaikka, jossa mahdollisesti pitkät työpäivät (pitkällä tarkoitan nyt 10-12 tuntista) yms. Paljon vastuuta kaikesta, joka myös rajoittaa menemisiä.
Eipä ole 33-vuotiaana enää sama kuin 15- vuotiaana.
Lisäksi voi olla lapsellekin jonkinasteinen kriisi, kun äiti heittäytyykin yhtäkkiä teini-ikäiseksi.
- nuoruus ja hulluus
Aika säälittäviä on tyypit, jotka kolmikymppisenä alkavat elää nuoruuttaan. Kyllä se nuoruus on nuorena elettävä. Eikä se tarkoita mitään ryyppäämistä tai hillumista päättömästi. Vaan ihan oman ajan käyttämistä itsekkäästi siihen mistä tykkää. Oli ne asiat sitten harrastuksia, opiskelua, ajan kuluttamista kavereiden kanssa tai vaikka vaan laiskottelua, kun siltä tuntuu.
- jehna333
ai että yli kolmekymppinen ei olis enää nuori. Mun mielestä ainakin on. Ja miksei yli kolmekymppinenkin saisi mennä kavereiden kanssa, harrastaa jtn jne... Pitäiskö sen jälkeen kun 30 täyttää niin pysyä neljän seinän sisällä? No ehkä sä mutta mä en todellakaan.
- ikisinkkuna
Tuskin se kolmikymppinenkään voi hillua mielin määrin kavereitten kanssa, jos on pieni lapsi kotona. Yleensä kyllä kolmikymppiset jo rauhoittuu viettämään perhe-elämää, kun nuorena on ollut vapaus mennä eikä ole tarvinnut huolehtia lapsesta. Kukin taaplaa tyylillään, mutta jos lapsia tekee on niistä myös otettava vastuuta.
- jehna333
No ei mielin määrin, mutta kyllä siltikin ylikolmekymppisilläkin saa olla muuta elämää kuin pelkästään se koti ja lapset. Ja jos on parisuhdekin niin ihan kuka tahansa minkään ikään katsomatta saa välillä olla ihan puolisonkin kanssa kaksistaan.
- Ihana nuoruus
Kyllä "teinimäinen käytös" on 3-kymppisenä vähän säälittävää. Toki voi heittää sen rinkan selkään ja lähteä matkustelemaan tai telttailemaan, mutta ei varmaan saa kasaan enää samanhenkistä porukkaa, kuin nuorena. Voi toki koluta festareita, mutta tuskin siinäkään on enää samaa hohtoa on kuin teininä. Kyllä se juna on jo mennyt.
- ikisinkkuna
Ei kai nyt minkään ikäinen tupota siellä kotona neljän seinän sisällä. Totta kai jokaisella on myös muuta elämää kuin koti ja lapset, mutta kyllä nekin on otettava huomioon silloin kun perheellinen lähtee viihteelle. Nuorena ilman lapsia se lähteminen on vaan niin paljon helpompaa. Ja yleensä nuorena ne menohalutkin on kovemmat kuin jo elämää nähneellä ja kokemuksia omaavalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta882313- 522019
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu881853Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt23184850+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101638- 771562
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo261437Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411400Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61392- 731370