Lähiöiden eriytyminen voimistuu. Tutkimukset ja tilastot kertovat asuinalueiden jakautumisesta entistä selvemmin "hyviin" ja "huonoihin". Hyviin halutaan muuttaa, ja huonoista pyritään pois.
Suomessa vallitsee yhä suuri yksimielisyys siitä, että eriytymiskehitys tekee hallaa yleiselle viihtyvyydelle ja tasa-arvolle. Eriytymisen estäminen on kannatettava pohjoismainen periaate, johon päätöksenteossa pitää edelleenkin nojata. Ei ole kenenkään etu, että kaupunkien lähiöiden eriytyminen jatkuu.
Asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen (sd) painottaa hallinnonalojen välistä yhteistyötä eriytymisen pysäyttämisessä. Vastakaikua hän on saanut saman puolueen ministerikollegoilta eli peruspalveluministeri Susanna Huoviselta ja opetusministeri Krista Kiurulta.
On tietysti itsestään selvää, että lähiöiden ongelmia ei ratkaista vain yhdessä ministeriössä. Eriytymisen konkreettinen tulos on se, että sosiaaliset, taloudelliset ja terveydelliset seuraamukset kasaantuvat tietyille alueille.
Erillisen ja irrallisen puuhastelun aika on nyt ohi. Pitää mennä ongelmien ytimeen mahdollisimman laajalla rintamalla.
Lähiöiden kuntoon laittamista pohdittiin tiistaina Säätytalolla ministeri Viitasen järjestämässä asiantuntijakeskustelussa. Uusia lääkkeitä ei löytynyt – eikä niin odotettukaan – mutta eri alojen edustajat esittivät näkemyksiään lähiöiden tilasta ja tulevaisuudesta. Eriytymisen olemassaoloa ja uhkia ei kiistänyt kukaan.
Eriytyminen heijastuu etenkin koulujen tilanteeseen. Mikään koulu ei pysty enää tasaamaan oppilaiden valikoitumisesta johtuvia tasoeroja. Oppilaiden taidoissa voi olla parinkin kouluvuoden ero. Tämä näkyy etenkin pääkaupunkiseudulla.
Ministeri Kiurun valtiosihteerin Pilvi Torstin mukaan koulujen eriytymiseen vaikuttaa kolme seikkaa: alueen koulutustaso, alueen työttömyysaste ja maahanmuuttajien osuus alueella. Tämän tosiasian täytyy ohjata toimia.
On tärkeää, että koulujen erojen kasvu pysäytetään. Tämä ehkäisee osaltaan myös asuinalueiden eriarvoistumista. Yksittäisen ihmisen kannalta asian merkitys on vielä suurempi, sillä koulutustaso ennustaa hyvin tarkkaan tulevaa työllistymistä.
Koulujen erityistoimiin annettavia valtionavustuksia pitää suunnata alueille, joilla niistä saadaan suurin hyöty. Nyt rahaa on käytössä yhteensä noin 80 miljoonaa euroa vuodessa. Heikoilla alueilla tarvitaan lisäpanostusta pieniin ryhmäkokoihin, erityisopetukseen sekä koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön.
Myös maahanmuuttajien ja etenkin maahanmuuttajataustaisen nuorison tukeminen on avainasemassa, jotta alueiden eriytyminen voidaan pysäyttää. Päättäjien ei kuitenkaan pidä asennoitua ihmisiin holhoavasti. Lähiöiden parannussuunnitelmissa pitää kuulla myös maahanmuuttajia – kuten muitakin asukkaita. On ylimielisyyttä sanella ulkopuolelta, millaista on oikeanlainen yhteisöllisyys tai millainen on oikea ihannelähiö.
Ongelmatapaukset vaativat eri viranomaisten yhteistoimintaa. Poliisin mukaan maahanmuuttajanuorukaisten Itä-Helsingissä tekemien katuryöstöjen määrä on kaksinkertaistunut viime vuodesta. Ratkaisua on lähdetty etsimään mallista, jossa nuorelle ja tämän koko perheelle tarjotaan laajaa asiantuntija-apua heti kiinni jäämisen jälkeen.
Yksi tehokkaimmista rokotteista eriytymistä ja eriarvoistumista vastaan on työllisyysasteen nostaminen. Työn tekeminen sitoo yksilön yhteiskuntaan ja antaa mielekästä tekemistä. Siksi lähiöiden kehittämiseen tarvitaan myös työ- ja elinkeinoministeriön panosta. Kyse ei saa olla vain ongelmien korjaamisesta, sillä ennalta ehkäisevä työ tulee halvemmaksi. Työllisyyden tukeminen koituu koko lähiön eduksi.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Eriytyminen kiihtyy kaupunkien lähiöissä/a1385446829739
Suomessa vallitsee yhä suuri yksimielisyys siitä, että eriytymiskehitys tekee hallaa yleiselle viihtyvyydelle ja tasa-arvolle. Eriytymisen estäminen on kannatettava pohjoismainen periaate, johon päätöksenteossa pitää edelleenkin nojata. Ei ole kenenkään etu, että kaupunkien lähiöiden eriytyminen jatkuu.
Asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen (sd) painottaa hallinnonalojen välistä yhteistyötä eriytymisen pysäyttämisessä. Vastakaikua hän on saanut saman puolueen ministerikollegoilta eli peruspalveluministeri Susanna Huoviselta ja opetusministeri Krista Kiurulta.
On tietysti itsestään selvää, että lähiöiden ongelmia ei ratkaista vain yhdessä ministeriössä. Eriytymisen konkreettinen tulos on se, että sosiaaliset, taloudelliset ja terveydelliset seuraamukset kasaantuvat tietyille alueille.
Erillisen ja irrallisen puuhastelun aika on nyt ohi. Pitää mennä ongelmien ytimeen mahdollisimman laajalla rintamalla.
Lähiöiden kuntoon laittamista pohdittiin tiistaina Säätytalolla ministeri Viitasen järjestämässä asiantuntijakeskustelussa. Uusia lääkkeitä ei löytynyt – eikä niin odotettukaan – mutta eri alojen edustajat esittivät näkemyksiään lähiöiden tilasta ja tulevaisuudesta. Eriytymisen olemassaoloa ja uhkia ei kiistänyt kukaan.
Eriytyminen heijastuu etenkin koulujen tilanteeseen. Mikään koulu ei pysty enää tasaamaan oppilaiden valikoitumisesta johtuvia tasoeroja. Oppilaiden taidoissa voi olla parinkin kouluvuoden ero. Tämä näkyy etenkin pääkaupunkiseudulla.
Ministeri Kiurun valtiosihteerin Pilvi Torstin mukaan koulujen eriytymiseen vaikuttaa kolme seikkaa: alueen koulutustaso, alueen työttömyysaste ja maahanmuuttajien osuus alueella. Tämän tosiasian täytyy ohjata toimia.
On tärkeää, että koulujen erojen kasvu pysäytetään. Tämä ehkäisee osaltaan myös asuinalueiden eriarvoistumista. Yksittäisen ihmisen kannalta asian merkitys on vielä suurempi, sillä koulutustaso ennustaa hyvin tarkkaan tulevaa työllistymistä.
Koulujen erityistoimiin annettavia valtionavustuksia pitää suunnata alueille, joilla niistä saadaan suurin hyöty. Nyt rahaa on käytössä yhteensä noin 80 miljoonaa euroa vuodessa. Heikoilla alueilla tarvitaan lisäpanostusta pieniin ryhmäkokoihin, erityisopetukseen sekä koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön.
Myös maahanmuuttajien ja etenkin maahanmuuttajataustaisen nuorison tukeminen on avainasemassa, jotta alueiden eriytyminen voidaan pysäyttää. Päättäjien ei kuitenkaan pidä asennoitua ihmisiin holhoavasti. Lähiöiden parannussuunnitelmissa pitää kuulla myös maahanmuuttajia – kuten muitakin asukkaita. On ylimielisyyttä sanella ulkopuolelta, millaista on oikeanlainen yhteisöllisyys tai millainen on oikea ihannelähiö.
Ongelmatapaukset vaativat eri viranomaisten yhteistoimintaa. Poliisin mukaan maahanmuuttajanuorukaisten Itä-Helsingissä tekemien katuryöstöjen määrä on kaksinkertaistunut viime vuodesta. Ratkaisua on lähdetty etsimään mallista, jossa nuorelle ja tämän koko perheelle tarjotaan laajaa asiantuntija-apua heti kiinni jäämisen jälkeen.
Yksi tehokkaimmista rokotteista eriytymistä ja eriarvoistumista vastaan on työllisyysasteen nostaminen. Työn tekeminen sitoo yksilön yhteiskuntaan ja antaa mielekästä tekemistä. Siksi lähiöiden kehittämiseen tarvitaan myös työ- ja elinkeinoministeriön panosta. Kyse ei saa olla vain ongelmien korjaamisesta, sillä ennalta ehkäisevä työ tulee halvemmaksi. Työllisyyden tukeminen koituu koko lähiön eduksi.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Eriytyminen kiihtyy kaupunkien lähiöissä/a1385446829739
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.