Ahdistaa

Lapsettomuus on asennekysymys.

Ei elämän tarvitse siihen kaatua, moni elämä kaatuu lasten ongelmiin ja tumiin rasituksiin.

Vaimolla on poika jonka olen ottanut nimiini. Mutta kyllä kieltämättä harmittaa.

Päivä kerrallaan. Pidä tästä kiinni: tänään en ota.

Onko AA tuttu? Jos ei ole, voit soittaa esim. AA:n auttavaan puhelimeen: 09-750200. Suosittelen, mutta heidänkin kohdallaan tulee olla varovainen.

AA: http://www.aa.fi/index.php

"Jumala suokoon sinulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita et voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa minkä voit ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Itseäni on AA omalla tavoin auttanut, mutta myös vahingoittanut, joten tervettä järkeä tarvitaan kun on oma pää sekaisin ja laumassa 200 muuta samanlaista.

Alkoholismista toipuminen on kuin pimeydestä valoon hapuilemista.

Nk. uskoontulo, Jeesuksen Kristuksen läsnäolo, sekä Pyhän Hengen voiman kokeminen auttavat myös alkoholiongelmaista. Mutta sitä ennen on valittava Tie jota aikoo kulkea. Tälle Jeesus-Tielle lähdettäessä kaikki alkoholistiseen elämäntapaan kuulunut tulee jättää pois, hyljätä monia ystäviä, sekä vanha elämäntapa, katsoa vain suoraan Jeesukseen ja lähteä käsi kädessä kulkemaan Hänen kanssaan. Paholainen pyrkii varsinkin alussa tätä kovaäänisesti häiritsemään, mutta vaikka taisto on kuuma, älä säikähdä ja pelkää, itseasiassa hän vain uhittelee, kulje eteenpäin ja yhtäkkiä nämä vaikeudet ovatkin poissa. Et tiedä miten, mutta poissa ovat.

Älä masennu mahdollisista takaiskuista, tai lankeemuksista. Yritä uudelleen. Ei Jeesus sinua syntiesi takia hylkää, Hänhän juuri tuli syntisiä pelastamaan!
.

Kiitos viisaasta viestistäsi, ev.lut.toipunut alkkis.

Täytyy joku ilta mennä kokoukseen.

Lienee niin, että vain toinen alkoholisti voi syvällisesti ymmärtää toista alkoholistia. Nimim. ev.l.toipunut alkkis on tästä oiva esimerkki, kiitos hänelle empaattisista kommenteista. Päihteily on ajan mittaan tahdosta riippumaton olotila, jossa alkoholistia vie hallitsematon himo: juomisen tuomista selvistä ja tuntuvista haitoista huolimatta juopottelu sen kun vain jatkuu. Alkoholisti ei raitistu ottamalla itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytymällä. Alkoholista on tullut kuningas, joka hallitsee kaikkia elämän alueita. Alkoholi on tunnetusti liotusaine ja sitä käytetäänkin monissa puhdistusaineissa – alkoholi liottaa valitettavasti myös mm. rahavarat, terveyden, avioliiton ja perhe-elämän , itsetunnon, ystävät, työpaikan ja normaalin kodin.

Uskoontulo ei ole välitön ratkaisu alkoholismiin, niin kuin se ei ole ratkaisu esim. sokeritautiinkin. Pysyvän sairauden kanssa voi kuitenkin elää ja selviytyä. Alkoholistille se merkitsee pidättäytymistä kaikesta alkolijuomasta ja sokeritautisille esim. insuliinia. Me olemme uskoon tultuamme ”uusi luomus Kristuksessa” vain uskon kautta ja vain hengessämme. Monet ruumiilliset ja psyykkiset vaivat ja haavamme jäävät ja Jumala eheyttää meitä pala palalta, elämme päivä kerrallaan. ”Ev.l.toipunut alkkis” toteaa sattuvasti: ”Tulin myös nk. tuhat kertaa uskoon". Syntinsä tunnustava saa armon, mutta samalla me teemme ristin juurella parannusta haluten hylätä entisen syntiä suosivan elämän ja saada aloittaa puhtaalta pöydältä. Alkoholistille Jeesuksen puoleen kääntyminen merkitsee valtavaa suunnan muutosta. Joskus on irtauduttava kaikesta entisestä, joka on pitänyt meitä kiinni alkoholin kirouksessa – se merkitsee usein raastavaa yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Aa:n kautta saatu vertaistuki nousee arvoon arvaamattomaan. Uskova voi ymmärtää paljon armosta, mutta ei välttämättä alkoholismista.

Alkoholistilla voi toki olla monenlaisia ongelmia, kuten ketjun avaajan kohdalla lapsettomuus, mutta varsinainen ongelmien äiti on se alkoholismi. Jos alkoholi jää taakse, kaikki muukin on mahdollista – jos alkoholi jää elämään, menetät kaiken. Alkoholismi on hyvin vakava tunne-elämän sairaus, joka kaataa elämän – valtaosa alkoholisteista kuolee joko suoraan juomisen välittömiin seurauksiin tai sitten sen aiheuttamiin sisäelinten sairauksiin.

Raastavaa on lukea avaajan kirjoitus: ”olen alkoholisti. Tällä hetkellä puolisoni kaapissa olisi kaljaa minullekin.” Puolisosi ei kenties ymmärrä, mitä alkoholismi on. Hän tukisi sinua parhaiten tiellä täysraittiuteen pitämällä kotinne alkoholivapaana vyöhykkeenä – jos hän lipittelee joskus kotonanne kaljaa, elät alkoholia nauttivan seurassa ja kiusauksen keskellä. Aivan upeasti sinua täällä rohkaistaan: ”Älä masennu mahdollisista takaiskuista, tai lankeemuksista. Yritä uudelleen. Ei Jeesus sinua syntiesi takia hylkää, Hänhän juuri tuli syntisiä pelastamaan!” Älä masennu silloinkaan, jos uskovat eivät tilannettasi ymmärrä, Jeesus kyllä tietää ja Hän ymmärtää. Toivon ja rukoilen, että saisit kuitenkin elämääsi uskovia, lämpimiä ystäviä niiden päihdeongelmaisten sijaan, jotka jäävät taaksesi.

Kun on alkoholisti niin masennuksen ja väsymyksen hetkellä tulee mieleen varmaan tuo hetkellinen pako alkoholiin. Tiedät itsekkin mikä siitä seurus: ei mitään ratkaisua ja hyvää. Lapsettomuus on monelle ongelma, mutta ajattele sitäkin asiaan lapsen kannalta. Jos teillä on ongelmia alkoholin kanssa ja vaimolla on jo ikääkin noin paljon, niin eikö ole perempi että ei enää tule jälkeläisiä. Kyllä Jumalalla on teille muutakin tärkeää tehtävää kuin saada lapsia. Olet tehnyt päätkösen ottaa nimiisi tuon lapsen. Älä kadu sitä vaan olet sanasimittainen mies.
Kyllä Herra vahvistaa askekeitanne ja antaa voimia jatkaa perheenä ja raittiina.

Kiitos avoimesta viestinnästä! Ymmärrän nyt niin, että sekä sinä, että puolisosi olette alkoholisteja. Rehellisesti tunnustat, että juominen on jo jatkunut niin kauan, että se luo leiman loppuelämääsi. Et ole kuitenkaan kokonaan luovuttanut, koska toteat: "Toivon mukaan pääsen joskus siihen että alkoholi on muisto menneestä, ei muuta."
Saamme kaikki synnit Jeesukselta anteeksi, mutta tekojemme seurauksia joudumme tässä ajassa myös kantamaan: terveydessämme, taloudessamme, ihmissuhteissamme ja mielessämme. Ajattele, millaisen leiman ja seurauksen toisi loppuelämääsi se, että te molemmat raitistuisitte ja saisitte elää omatunto puhtaana menneisyyden taakoista - siinen Jumala sinua kutsuu ja vetää.

Haluan olla hyvin suora, kuinka muutenkaan, jos kerran puhumme alkoholismista oikeilla nimillä. Toisin kuin väität, te ette juo lapsettomuuden aiheuttamaan tyhjiöön ja tuskaan. Puolisollasi on poika ja sinullakin on, koska olet ottanut hänet omiin nimiisi - ja vaikka ei olisikaan, juomkisen syy on muualla. Te juotte sen takia, että te olette molemmat alkoholisteja ja ainoa mahdollisuus on irtautua viinasta kokonaan. Alkoholisteilla on aina selityksensä juomiselle: jos vain saisin töitä, kun ei ole kämppää, en kestä eukon nalkutusta, juon yksinäisyyteeni, menneisyys painaa ja tulevaisuus pelottaa - anteeksi vain, mutta ne kaikki ovat tekosyitä. Alkoholisti juo, koska hänellä on tahdosta riippumaton juomisen pakko.

Rakastatteko te lastanne? Todennäköisesti vastaatte molemmat myöntävästi, mutta miten se näkyy ja miten te rakkautta hänelle osoitatte? Uskotko todella, että lapsenne kokee rakkautta, luottamusta ja turvallisuutta juovien vanhempien lapsena - vai onko niin, että hän kokee suurta ahdistusta, pelkoa ja yksinäisyyttä, kun kukaan ei todella ole hänen lähellää. Leikitkö, pelaatko ja vietät paljon yhteistä aikaa poikasi kanssa, onko lapsesi ylpeä omista vanhemmistaan ja iloinen siitä, että liikutte yhdessä perheenä? Sanon sinulle lyhyesti: pullosta on tullut elämänne keskipiste ja suurin rakkautenne. Olette luopuneet perheen yhteistä, hyvästä ajasta, mutta ette viinasta.

OIkein kirjoitit: "Tunnen olevani vastuussa puolisostani. En pidä siitä että hänet sivuutetaan." Sanon kuitenkin: olet vielä enemmän vastuussa nimiisi otetusta lapsesta. Hän on vielä lapsi ja te olette ainoat isä ja äiti, jotka hänellä on, hän ei vastaa aikuisen tavoin tekemisistään, hän ei pysty ratkaisemaan arkielämän ongelmia yksin, vaan tarvitsee teitä molempia. Minkä ikäinen hän onkin, lapsi kaipaa, että vanhemmat ovat mukana aamun heräämisessä, vaatteista ja tavaroista huolehtimisissa, kouluikäisen läksyjen tekemisissä, yhteisissä ruokailuissa ja illalla nukkumaan mentäessä. Juova vanhempi on poissa oleva vanhempi. Alkoholisti haluaisi kovasti olla hyvä ihminen, elää paremmin, mutta addiktionsa vuoksi hän on siihen täysin kykenemätön.

Jos jatkatte juomista, teillä ei ole mitään toivoa. Juova kulkee tuhon tietä. Raittius on kaikille, myös teille, mahdollista - Jeesus haluaa auttaa teitä siinä ja Hän voi ohdattaa teitä myös niihin hoitoihin ja tukitoimiin, jotka teitä voivat auttaa. Tärkeintä on kuitenkin turvautua Jeesukseen, jolla on kaikki valta vapauttaa meidät orjuuden ikeestiä. Raitistuminen on vallankumous, kaikki, koko elämä muuttuu toiseksi ja vastuunottaminen niin omasta kuin toistenkin elämästä (erityissti lapsen) ahdistavaa. Jääminen nykytilaan houkuttaa: juomiseen, suruun ja päivien ohi lipumiseen on tottunut, alkoholi on osa minua. Betesdan lammikolla Jeesus kysyi vuosikymmeniä halvaantuneelta mieheltä: "Tahdotko tulla terveeksi?" Kysymys on polttava: haluatko todella lähteä tästä tutuksi tulleesta makaamisesta ja kävellä tuntemattomaan, pelottavaan ja haasteita, mutta myös mahdoillisuuksia täynnä olevaan maailmaan. "Tahdotko tulla raittiiksi?"

"Toivon mukaan pääsen joskus siihen että alkoholi on muisto menneestä, ei muuta."

Tässä on eräällä tavoin koko alkoholismin tragedia: alkoholisti elää alkoholistien omassa rinnakkaistodellisuudessa, omassa maailmassa. Ei-alkoholistit, oman tuolloisen määritelmäni mukaan "kunnon ihmiset", taas jossakin saavuttamattomassa, epätodellisessa maailmassaan.

Alkoholistit elävät kuin karjalauma omassa aitauksessaan, alkoholistien elämäntapa on hyvin sisäänpäinlämpiävää. Tässä aitauksessa holistit elävät kuin pellossa. "Kunnon ihmiset" eivät voisi kuvitellakaan sitä ulkoista, henkistä ja hengellistä kurjuutta ja syntiä.

Itse haaveilin kyllä toisenlaisesta elämästä, mutta se tuntui olevan saavuttamattomissa. Eräiden kaljatuttujen luona, joiden sohvalla sain nukkua, ihailin heidän kirjahyllyään. Se oli mielestäni kaiken hienouden, kodin ja sivistyksen huipentuma! Olisipa minullakin kerran oikea koti, jossa kirjahylly! Hyllyssä kirjoja, ei viinapulloja ja matkamuistoja. Koko hylly, tai ainakin melkein koko hylly, täynnä kirjoja! Uskoin vakaasti, että kirjahyllyt olivat hyvin kalliita. Ei minulla kuitenkaan koskaan olisi sellaiseen varaa...

Ei, tuskin minä koskaan saan asuntoa, omaa kotia ja kirjahyllyä... Samoin kuin aloittaja ajattelin: tuleekohan koskaan aika, että samaistuisin niihin kunnon ihmisiin, enkä enää alkoholisteihin? Tällainen aika tuli. En enää edes ajattele niitä aikoja, mutta toisaalta, silloin kun alkoholismista tulee puhe, toipunut alkoholisti haluaa omalla kertomuksellaan tukea muita, vielä kärsiviä alkoholisteja.

Tein tuohon aikaan monesti "parannusta", mutta eihän se yksin onnistunut. Lopulta otin vastaan myös yhteiskunnan avun, en väärinkäyttänyt sitä, halusin elämäni muuttuvan. Lähdin laitoshoitoon.

Asuntoloiden kautta pääsin lopulta "omaan kotiin". Sängyn ja ruokapöydän jälkeen ilmaantui pienen yksiöni seinustalle ensimmäinen kirjahylly.
.