Olen tuntenu mormoneja henk koht koko elämäni ajan ja olen huomannut, että
useat kirkkoon kuuluvat ovat sairastuneet masennukseen murrosiässä, joka heillä on
jatkunut aikuisuudessakin. Joitain psykooseihin sairastuneitakin on ollut heissä.
Mietinkin, voiko uskonnon uskomukset ja kasvatuskulttuuri kirkon sisällä
aiheuttaa joillekin luonteille rikkoutumista ja masennusta. Toki mormonismissa on
hyvääkin, esim. yhteisöllisyys, jne., mutta toisinaan tekee pahaa seurata ihmisten elämän ahtautta ja rajoittavuutta huikeiltakin kuulostavine, mystisine uskomuksineen, varsinkin niille, jotka sitä eivät henkisesti oikein näytä kestävän.
useat kirkkoon kuuluvat ovat sairastuneet masennukseen murrosiässä, joka heillä on
jatkunut aikuisuudessakin. Joitain psykooseihin sairastuneitakin on ollut heissä.
Mietinkin, voiko uskonnon uskomukset ja kasvatuskulttuuri kirkon sisällä
aiheuttaa joillekin luonteille rikkoutumista ja masennusta. Toki mormonismissa on
hyvääkin, esim. yhteisöllisyys, jne., mutta toisinaan tekee pahaa seurata ihmisten elämän ahtautta ja rajoittavuutta huikeiltakin kuulostavine, mystisine uskomuksineen, varsinkin niille, jotka sitä eivät henkisesti oikein näytä kestävän.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Höpö höpö! Tunnen yhden ja se oli geeneissä. Mormoneista vaan luullaan että heitä masentaa jos he eivät koko ajan jaksa hymyillä.
Toisaalta kyllä tämä maailman meno masentaa ketä tahansa. Kun joidenkin on pakko irviä ja nälviä toisin uskovia tai yleensä uskovia.
Tarkoitus ei ole irviä muutoin uskovia kohtaan todellakaan, vaan kyse on vain toteamisesta, että tiedän useampia vakavasti masentuneita mormoneja. Itsemurhiakin on tapahtunut. Masennustaipumus geeneissä ei yksinomaan riitä selittämään
masennusta, vaan sen syntyyn tarvitaan kyllä yleensä kasvuympäristö ja muut ympärillä olevat tekijät.
Yleensäkään on vaikea ymmärtää uskon ja luottamuksen suhdetta ihmisen laatimiin rajoituksiin ja sääntöihin, varsinkin silloin kun menee yli selkeästi. Esim. tämä oman kehon kieltäminen ja muut siveyssäännöt menevät kyllä aika rankasti yli ihmisen normaalin biologian, ja ihan varmasti aiheuttavat jos jonkinlaista tukahdutusta ja ahdistusta. Puhumattakaan, entä jos sattuu syntymään homoksi ja huomaa tuntemuksensa, upea elämä odottamassa tukahduttaen itsensä ja tuntien syntistä syyllisyyttä...
Utah, tuo mormonien Zioni, on USA:n mielialalääketilastojen kunkku. Samoin ko. osavaltio keikkuu vuodesta toiseen USA:n itsemurhatilastojen kärkisijoilla. Jotain mätää MAP-kultissa on, se on selvä. Joko se tuhoaa jäseniään tai ympärillään olevaa yhteiskuntaa.
Utahissa on tuskin 50% väestöstä mormoneja. Utah on myös USAn parhaiten kuolutettua aluetta, eli ihmiset hakeutuvat lääkäriin herkemmin. Ymmärrän kyllä, että on masentavaa asua iloisen, monilapsisen ja energisen mormonin naapurina.
Vai energisen, sallikaa minun nauraa. Monilapsisia perheitä on ollut iät ja ajat ihan tavallisillakin pariskunnilla, ei siitä suurta mekkalaa olla koskaan pidetty. Mikä siitä mormonipariskunnan monilapsisuudesta tekee niin ihmeellisen? Jos heillä on kolme tai neljä, viisi lasta, heitä pitäisi kahdehtia, voi tsiisus sentään. Missä luuraa mormonien suvaitsevaisuus, meitä lapsettomia pariskuntia kohtaan. Me ei olla heidän silmissään mitään, kun ei olla saatu lapsia aikaiseksi, lapsia saadaan jos saadaan, jos Luoja suo, mormonienhan se pitäisi tietää.
Utahin+väestöstä+on+noin+70%+mormoneja.+
Sisarten pitää järjestää irtiottoja patriarkaatin ikeestä.
Muutama henkisauhu sillon tällön, kunnon perskännit vähintään kerran puolessa vuodessa, "perheenpää" jätetään lapsia hoivaan välillä kun äitee käy harrastuksissa.
Koska jos Jumala ei tätä armahtaisi (vaan ajaisi sisaria ahdinkoon), niin onko se silloin oikea jumala laisinkaan ?
Kun lukee kirjasen "Nuorten parhaaksi" ei ole ihme että masentuu
Mene ja tiedä, mutta se mormoni jonka minä tunnen, hänen kanssaan masentuu. Tavatessamme on monta päivää paha, masentunut olo. Hänen ympärillään moni voi huonosti.
Minä olen exmormoni ja erittäin masentunut ja saan siihen lääkitystä. En ollut kyllä masentunut kun olin vielä jäsen, mutta muistan nuoruudestani jatkuvat omatunnon pistokset masturboinnin, kiroamisen, yms johdosta. Samaten sain lapsuudestani trauman, koska minua kiusattiin ja syrjittiin uskonnon vuoksi. Uskon näiden lapsuusajan kokemusten vaikuttaneen persoonallisuuteeni ja koen nyt masennusta osittain sen vuoksi, että olen tottunut lampaan tavoin sanomaan aina kyllä auktoriteeteille, koen itseni huonoksi ja arvottomaksi, minun ylitseni saa kävellä, olkaa hyvä ja kiitos.
Älkää Jumalan tähden kuvitelko, että lapsistanne tulee tasapainoisia kun heidät vedetään tämän suomalaisen kulttuurin uskopuoliseen uskontoon. Seurustelu on sitten vielä astetta pahempi, mikäli se tehdään kirkkoon kuulumattoman kanssa. Syntyy mahdottomia ristiriitoja, jotka pahimmillaan murtavat koko psyykeen.
En usko mihinkään uskontoon, mutta Jumalaan taidan uskoa. Kun tuttavani saivat kuulla että olin eronnut kirkosta, minulle sanottiin, että "etkö sinä tosiaankaan usko enää evankeliumiin ja Jeesukseen" - mitä tekemistä tällä on MAP-kirkosta eroamisen kanssa? Kyllä Jumala voi olla olemassa tai olematta oli sitten mormoni tai ei.
....jos muuten kvanttisuperpositio osoittaa kaikkien mahdollisuuksien tapahtuvan samanaikaisesti, niin vapaata tahtoa ei ole - kaikki on jo tapahtunut...
Suosittelen ottamaan yhteyttä UUT:een. UUT:llä on oma vertaistukiryhmä entisille mormoneille.
Ajatteletko, mitä tämä merkitsee: "En ollut kyllä masentunut kun olin vielä jäsen..."
Kokemus osoittaa toista kuin tämä: "....jos muuten kvanttisuperpositio osoittaa kaikkien mahdollisuuksien tapahtuvan samanaikaisesti, niin vapaata tahtoa ei ole - kaikki on jo tapahtunut.." Meitä pidetään vastuullisina siitä, miten koemme.
tukea sieltä saa?
Moikka Jokuveli!
Tapani, masennus kehittyy pitkän ajan kuluessa. Se ei ala heti näkymään, vaan sitä kasaavat juuri tuollaiset paineet ja syyllisyyden tunteet, jotka pitkäaikaisesti tukkeutuvat sisään ihmiseen. Kun ihminen vapautuu tuollaisesta kurimuksesta, tms., pääsee elämään omaa elämäänsä vapaammin, sitten vasta voi alkaa tunnemyllerrys menneen taakasta.
Minun lapset ainakin on tasapainoisia ja mormoneja pienestä pitäen.
Toivottavasti ainakin kielioppi on heillä paremmin hallussa kuin vanhemmallaan...
Ja vanha vitsihän on, että maailman ohuin kirja on Anssi Kukkosen kirjoittama: "Minun käyttämät possessiivisuffiksit".
Ja tuossa edellisessähän oli vieläpä olla-verbi yksikössä.
vastausta, ainakaan sinulta. Siis, millaista tukea sieltä saa?
Vertaistukiryhmässä pääsee keskustelemaan toisten vastaavia kokeneiden ihmisten kanssa. Tämä tukimuoto on sinänsä tärkeä, että ihminen tietää ettei ole yksin omien ajatustensa ja tuntojensa kanssa. Tukimuoto mahdollistaa myös uuden tukiverkoston rakentamisen vanhan tilalle siinä kun usein käy niin, että uskostaan luopuvaa ruvetaan vanhan sosiaalisen verkoston toimesta hyljeksimään ja paheksumaan.
Toinen tuki jota UUT:sta saa on neuvonta ja mikäli tarvetta niin heillä on myös yhteystietoja psykoterapeutteihin, joilla on kokemuksia uskontojen uhreiksi joutuneiden ihmisten hoidosta.