Kuinka uskoa?

En oikein tiennyt minne tästä puhuisi, koska en oikein itsekkään ymmärrä vielä asiaa.

Mutta siis, olen ns "kasvatettu kristitty" eli siis perheeni kuuluu kirkkoon, ja isoäitini on lähin ihminen joka oikeasti uskoo jumalaan. Itse en ollut koskaan oikein ajatellut asiaa, muutenkun että olen kastettu ja kävin rippikoulun. Kunnes nyt kun olen noin 20 vuotias.

Eli siis, olen alkanut enemmänki pohtimaan koko uskoani. Ja se on tavallaan vahvistunut viimeisen puolen vuoden aikana. Oikeastaan ehkä viime kesän jälkeen. Koen tavallaan oloni turvalliseksi risti kaulassa (rippiristi) ja koen jotenkin halua uskoa oikeasti koko asiaan. Elämäni on ollut melkoisen vaikea, muunmuassa synnyin yllättäen 2,5 kk liian aikaisin ilman mitään merkkejä, jolloin lääkärit totesivat että mahtaako lapsi syntyä edes hengissä kun niin alikehittynyt. Silti keuhkoni lopulta olivat 9 kuukautisen lapsen keuhkojen tasolla. Sen jälkeen pohdittiin että on suuri mahdollisuus olenko edes terve (äiti ei juurikaan tutkimuksia halunnut ennen syntymääni) ja olin sitäkin. Sen jälkeen todettiin että luulatavasti jokin kielellinen häiriö tai sitten oppimisvaikeutta tai muuta. No eipä sitäkään. Äiti muistuttelee aina välillä että olin ns ihme. Koska olin tullut aluille noin yhdestä kerrasta mitä vanhempani harrastivat seksiä erittäin harvoin (käyttivät vielä ehkäisyvaahtoa, joiden teho kylläkin melko huono), ja myös taistelin läpi itseni terveenä vaikkakin alikehittyneenä. Enkä siis myöskään omaa mitään muutakaan ns normaalista poikkeavaa häiriötä.

Toisekseen, kasvuolosuhteeni olivat melko vaikeat, koska toinen vanhemmistani oli alkoholisti (nyt ollut raittiina 3 vuotta, kiitos siitä) ja toinen ei juurikaan osallistunut lapsien elämään vaikka yhdessä asuttiinkin. Siskoni kasvatti minut. Lisäksi minulle diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö monien sairausjaksonen perusteella. Koulun olen kuitenkin aina tavalla tai toisella hoitanut, pääsin ylioppilaaksi, ja ensivuonna haen toista kertaa lukemaan psykologiaa suurella motivaatiolla.

Jotenkin tämä kaikki saa pohtimaan onko jokin "suurempi voima" joka auttanut läpi kaiken vaikean, ja että ehkä elämälläni olisi jokin tarkoitus. Haluaisin valmistua psykologiksi ja auttaa muita, joilla on elämässä vaikeaa.

Asiani kuitenkin kokonaisuudessaan että haluaisin uskoa, mutten oikein tiedä miten. Olen kyllä avoin asialle, mutten silti omaa että olisin ihan täysillä "uskovainen". Vielä hieman epäilen. Myös pelkään kuolemaa ( niinkuin varmaan hyvin monet muutkin ) mutten haluaisi. Koen että jos uskoisin oikeasti, en pelkäisi kuolemaa kun sen aika tulee, sillä sehän veisi minut vaan taivaaseen, jossa kaikki on hyvin.

Varmaan aika sekaista tekstiä, mutta toivon että joku vastaa. Olen myös aikoinaan lukenut raamatun, enkä koe sen selventävän minua. Voiko usko vaan jossain vaiheessa tulla kun antaa aikaa, vai pitääkö jotain tapahtua?
12100
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Jos haluat kietoutua johonkin "uskontopumpuliin", niin mene johonkin seurakuntaan tai lahkoon, niin kyllä he auttavat (aivopesevät) sinut hyvin helposti joukkoonsa. Mutta jos todella tahdot löytää Jumalan/Jumaluuden, josta Mestari Jeesuskin opetti, niin pyydä johdatusta Sisimmässästäsi eli "Jumalaltasi" (Se on meissä kaikissa sielumme taustaohjaajana oleva Henki, oikea "Jumalahiukkanen", joka on valmiina auttamaan meitä kaikessa, mikäli sitä haluamme!) ohjaamaan sinua löytämään sen mitä tarvitset missäkin tietoisuutesi avautumisen vaiheessa. Voit luottaa siihen, että tulet varmasti saamaan sitä opetusta mitä tarvitset milloinkin juuri sinulle sopivalla tavalla... On tärkeää, että olet todella valmis vastaanottamaan sitä avoimin mielin ja vastaamaan elämässä eteen tuleviin 'haasteisiin', sillä juuri kokeminen on avain ymmärtämiseen, ei niinkään opit ja kirjoitukset!

"rakasta Herraa (=Henkeä, todellista ITSEÄsi), SINUN Jumalaasi, yli kaiken..."
"rakasta lähimmäistäsi niin kuin ITSEÄSI..."

Äänestä

Jos uskoo jälleensyntymään niin ei pelkää kuolemaa.
Kultainen sääntö antaa eritäin viisaan elämänohjeen, muita sääntöjä ja käskyjä ei tarvita.

Äänestä

Miksi pitäisi uskoa mihinkään mistä ei ole todisteita? Ei ole pisaraakaan tieteellisiä todisteta sen paremmin jumalista kuin jälleensyntymisistä.

Se on varmaa että jokainen kuolee. Sitä on siis turha pelätä, se on vääjäämätön kohtalomme.

Kultainen sääntö taas on kaiken ihmisen yhteistoiminnan pohja. Se riittää pitkälle. Loput aukeaa kun ottaa ajatuksella vastuun elämästään ja lähimmäisistään ihan itse tukeutumatta satuihin.

Äänestä
  • Intialaisen Shanti Levin tarina maailman kuulu todiste jälleensyntymästä.
    Jälleensyntyminen on ihanan vapauttava asia jonka ansiosta saamme taas jatkaa uudella luokalla elämän koulussa.

    Äänestä

  • vanha ja vakaa kirjoitti:

    Intialaisen Shanti Levin tarina maailman kuulu todiste jälleensyntymästä.
    Jälleensyntyminen on ihanan vapauttava asia jonka ansiosta saamme taas jatkaa uudella luokalla elämän koulussa.

    niin ja meistä ei kukaan kuole, vain kehomme lakkaa toimimasta mätänee ja muuttuu tomuksi. Me emme kuole koskaan.

    Äänestä

Rukoile ja lue Raamattua. Aloita evankeliumeista ja Psalmeista. Käy messussa, niin vahvistut ehtoollisesta. Jos jokin synti painaa mieltäsi, käy ripittäytymässä papille.

Uskovan elämä on hidasta pyhiinvaellusta kohti taivaan kotia. Varo lahkolaisia, jotka vouhottavat asioista, jotka meille eivät kuulu. Lahkot myös elävät maailmanlopun visioilla, pelon ja epäluulon herättämisellä ja ainoastaan oman tulkintansa oikeaksi julistamisella. Kun omistat jokaisen päivän levon ja työn Jumalalle ja seuraat kristillistä elämäntapaa, olet myös kuoltuasi Jumalan oma.

Usko ei ole yksityisasia, vaan ihmisen on tarkoitus liittyä kirkkoon, muiden joukkoon. Muuten on vaarana se, että uskosi vääristyy.

Siunausta!

Äänestä

Ensiksi sanon että älä kuuntele ateistien pölinöitä. He haluavat elää synnissä ja pahuudessa, ja siksikin kieltävät Jumalan. Heillä ei ole kokemusta Jumalan muuttavasta voimasta, kuten on uskovilla jotka ovat päässeet synneistään eroon.

Jos ihminen haluaa muuttua ja tulla tuntemaan Jumalan synneistä vapauttavan voiman, hänen on oltava tosissaan ja vilpitön. Jumala näkee ihmisen sydämeen, eikä vilppi mene läpi.

Uskoontulo on hyvin yksinkertainen juttu. Ei tarvita pappeja tai piispoja, vaan jokainen voi tulla siltä sijoiltaan uskoon. Tarvitaan vaan oikea sydämen tila ja vilpitön halu kääntyä Jeesuksen puoleen synneissänsä. Rukoile sydämestäsi ja vapain sanoin Jumalalta syntejäsi anteeksi Jeesuksen nimessä samalla haluten todella luopua niistä, niin saat uskon lahjan, sekä voiman luopua synneistä. Itse olen saanut kokea käsittämätöntä voimaa joka on vapauttanut minut sellaisista synneistä joista en voinut kuvitellakaan pääseväni eroon ilman Jumalan ja Jeesuksen apua.

Raamattua sanovat satukirjaksi, mutta nämä pilkkajat eivät tiedä mistä puhuvat. Raamatun ennustukset ovat käyneet toteen, käyvät parhaillaan toteen, ja tulevat käymään toteen kunhan joidenkin asioiden aika on käydä toteen.

Sellaiset jotka ovat elämänsä "kunnossa", harvoin haluavat turvautua johonkin muuhun kuin itseensä. Heille ei tule Jumala mieleen loistonsa päivinä. Ihminen on niin ylpeä olento, että kuvittelee itse olevansa maailman napa ja hallitsevansa kaikkea. Siinä hän kuitenkin erehtyy pahemman kerran, ja hän tulee tietämään että Isä Jumala pitää lankoja käsissään.

Jeesus on avainhenkilö joka voi pelastaa ihmisen. Ei ole ketään muuta siihen tehtävään annettu. Hän on välimies ihmisen ja Jumalan välillä. Hän tuli maailmaan tätä tehtävää varten, ja tulee toisen kerran ja se aika kaikesta päätellen on lähellä. Ei ole ihmisen tehtävä tutkia ja ennustaa milloin Hän saapuu, mutta se tapahtuu.

En tiedä osasinko hyvin opastaa sinua, mutta yritin ainakin.

Äänestä
  • Vielä sanoisin, että kun rukoilet - sen ei tarvitse olla kaavamaista vaan se voi olla ihan vapaamuotoinen rukous joko ääneen tai hiljaa mielessänsä. Uskovien yhteys on hyvä olla uskossa rakentumisen kannalta. Suosittelen vapaita suuntia, joissa opetus on Raamatullisempaa kuin isoissa kirkoissa.

    Äänestä

Simelius.... oletpas sinä huonotapainen kun olet tuolla tavalla solvaamassa.

Itse olen aikaisemmin ollut uskossa. Olen saanut aikuiskasteen. Väittävät että olen saanut kielilläpuhumisen lahjankin, vaikka itse tiedän että se oli valhetta koko homma.

Nykyisin olen ateisti kun tajusin että kaikki uskonnot ovat satua. Ihan samalla tavalla kuin muutkin atroposentriset harhakuvitelmat kuten tuo jälleensyntyminen.

Ei ateisti halua elää pahassa. Ei ateisti "kiellä" jumalaa. Ateisti ei kaikista vastaväitteistäsi huolimatta usko että jumala olisi olemassa. En näe yhtä ainutta syytä uskoa noihin lapsellisiin satuihin joten en usko. Hyvin yksinkertaista.

Haluan elää hyvin. Haluan hyvää läheisilleni, vieraille ihmisille ja ihan kaikille. Haluaisin että kaikkia kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja pyrin auttamaan muita ihmisiä minkä pystyn.

Silti en usko että olisi olemassa jumala, jeesus, paholainen tai mitään muitakaan mytologisia satuolentoja.

Toivottavasti tämä selvensi väärinkäsitystä.

Äänestä

Näytät ymmärtäneen uskon päämäärän, joka on sielujen pelastus [1. Piet. 1:9]. Karta kristityiksi itseään kutsuvia, jotka petollisesti esittävät uskon olevan tämänpuoleista puuhastelua kuten harrastus, kulttuuria tai henkilökohtaisen ihmisen sisäisen arvomaailman etsiskelyä.

Vastauksena kysymyksiisi haluaisin esittää eräänlaisen pikaevankelioinnin:

Ihminen ei joudu niinkään helposti kadotetuksi heikkoutensa kuin ylpeytensä ja kovuutensa tähden. Sanoisitko olevasi hyvä ihminen? Testaa se nyt: Oletko koskaan käyttänyt Jumalan nimeä kirosanana? Oletko koskaan valehdellut? Oletko koskaan himoinnut tai anastanut toiselle kuuluvaa? Oletko koskaan juonut itseäsi humalluksiin? Jeesus rinnasti himoiten katsomisen haureuteen [Matt. 5:28] ja vihan murhaan [1. Joh. 3:15]. Jumala tietää tekomme. Hän tutkii mielet ja sydämet, minkään jäämättä salaisuudeksi. Oletko tuomion päivänä syyllinen? Näkeekö Jumala sinut pilkkaajana, valehtelijana, varkaana, juomarina, sydämeltään huorintekijänä ja murhaajana? Huolestuttaako se sinua? Jos...

a) ...näet pahuutesi ja häpeät tekojasi käänny jo tänään Jeesuksen puoleen.

b) ...lohtunasi on se, miten hyvin olet osannut elää, niin mihin silloin enää Vapahtajaa tarvitset?

Äänestä

Rakas kanssamatkaajani,

tunnen kuinka olet tärkeiden kysymysten äärellä. Olet muistamassa sitä kuka todella olet ja matkaamassa kohden sitä kaunista ja vahvaa itseäsi, joka tietää missä seisoo ja mikä on oma totuus. Tämä on se tie, jota me kaikki kuljemme. Tämä on matka itseemme ja siihen kokemiseen, jossa rauha, ilo ja rakkaus voivat kauttamme tulla todeksi, sillä taivas on tässä ja nyt. Taivas on tarkoitus rakentaa maan päälle itsemme kautta...tässä ja nyt.

Olet etsimässä omaa totuuttasi ja uskoasi ja se on hieno ja upea matka itseesi. Muista rakkaani, että olet todellakin syvästi rakastettu ja turvassa tällä matkalla. Sinua rakastetaan enemmän kuin osaat kuvitellakaan ja kaikki apu on sinun lähelläsi, muista vain pyytää ohjausta. Pyydä usein ja kuuntele sisäistä ohjaustasi. Luota omaan tuntemukseen asioista. Luota mitä sisimpäsi kertoo siitä mikä on oikein sinulle itsellesi. Opettele luottamaan itseesi. Se on hyvin tärkeää matkallasi ymmärrykseen siitä kuka todella olet. Kaikki vastaukset ovat sisälläsi. Kuuntele. Hiljenny. Luota elämään. Luota sisäiseen ohjaukseen. Rakkaus on läsnä ja ympäröi sinut tälläkin hetkellä. Usko vahvistuu kun annat itsesi kokea sen mitä olet sisimmässäsi. Hengitä. Ole läsnä itsellesi. Se vahvistaa sinua matkallasi. Tunne rakkaus, mitä olet. Tunne valo ja voima sisälläsi. Ja luota että kaikki annetaan matkallasi siihen tietämykseen ja kokemiseen mitä tarvitset kullakin hetkellä. Et ole koskaan yksin rakkaani.

Tutki erilaisia näkökulmia ja ajatuksia. Ota matkaasi mukaan vain ne jotka todella resonoivat sisäisen viisautesi kanssa. Muista, että sinua ei koskaan tuomita vaan rakastetaan ehdoitta. Olet täysin vapaa luomaan itsesi sellaiseksi kuin haluat. Ei ole mitään määräyksiä tai sääntöjä siitä millaisen sinun tulee olla. Löydä siis todellinen itsesi ja elä täydellä sydämelläsi. Sinua rakastetaan syvästi ja sinua halutaan tukea matkallasi kaikin mahdollisin keinoin. Avaudu tuntemaan sisimpäsi ja muista kuka todella olet. Olet niin paljon enemmän kuin mitä on koskaan opetettu maan päällä.

Lennä kuin taivaan lintu. Vapaana ja täynnä rakkautta elämää kohtaan.

Äänestä

Ehdotan sinulle kuuntelemaan hyviä saarnoja (löytyy myös netistä), niiden kautta itse sain ymmärryksen, että miten tulla uskoon.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


miten kirjoitti:

En oikein tiennyt minne tästä puhuisi, koska en oikein itsekkään ymmärrä vielä asiaa.

Mutta siis, olen ns "kasvatettu kristitty" eli siis perheeni kuuluu kirkkoon, ja isoäitini on lähin ihminen joka oikeasti uskoo jumalaan. Itse en ollut koskaan oikein ajatellut asiaa, muutenkun että olen kastettu ja kävin rippikoulun. Kunnes nyt kun olen noin 20 vuotias.

Eli siis, olen alkanut enemmänki pohtimaan koko uskoani. Ja se on tavallaan vahvistunut viimeisen puolen vuoden aikana. Oikeastaan ehkä viime kesän jälkeen. Koen tavallaan oloni turvalliseksi risti kaulassa (rippiristi) ja koen jotenkin halua uskoa oikeasti koko asiaan. Elämäni on ollut melkoisen vaikea, muunmuassa synnyin yllättäen 2,5 kk liian aikaisin ilman mitään merkkejä, jolloin lääkärit totesivat että mahtaako lapsi syntyä edes hengissä kun niin alikehittynyt. Silti keuhkoni lopulta olivat 9 kuukautisen lapsen keuhkojen tasolla. Sen jälkeen pohdittiin että on suuri mahdollisuus olenko edes terve (äiti ei juurikaan tutkimuksia halunnut ennen syntymääni) ja olin sitäkin. Sen jälkeen todettiin että luulatavasti jokin kielellinen häiriö tai sitten oppimisvaikeutta tai muuta. No eipä sitäkään. Äiti muistuttelee aina välillä että olin ns ihme. Koska olin tullut aluille noin yhdestä kerrasta mitä vanhempani harrastivat seksiä erittäin harvoin (käyttivät vielä ehkäisyvaahtoa, joiden teho kylläkin melko huono), ja myös taistelin läpi itseni terveenä vaikkakin alikehittyneenä. Enkä siis myöskään omaa mitään muutakaan ns normaalista poikkeavaa häiriötä.

Toisekseen, kasvuolosuhteeni olivat melko vaikeat, koska toinen vanhemmistani oli alkoholisti (nyt ollut raittiina 3 vuotta, kiitos siitä) ja toinen ei juurikaan osallistunut lapsien elämään vaikka yhdessä asuttiinkin. Siskoni kasvatti minut. Lisäksi minulle diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö monien sairausjaksonen perusteella. Koulun olen kuitenkin aina tavalla tai toisella hoitanut, pääsin ylioppilaaksi, ja ensivuonna haen toista kertaa lukemaan psykologiaa suurella motivaatiolla.

Jotenkin tämä kaikki saa pohtimaan onko jokin "suurempi voima" joka auttanut läpi kaiken vaikean, ja että ehkä elämälläni olisi jokin tarkoitus. Haluaisin valmistua psykologiksi ja auttaa muita, joilla on elämässä vaikeaa.

Asiani kuitenkin kokonaisuudessaan että haluaisin uskoa, mutten oikein tiedä miten. Olen kyllä avoin asialle, mutten silti omaa että olisin ihan täysillä "uskovainen". Vielä hieman epäilen. Myös pelkään kuolemaa ( niinkuin varmaan hyvin monet muutkin ) mutten haluaisi. Koen että jos uskoisin oikeasti, en pelkäisi kuolemaa kun sen aika tulee, sillä sehän veisi minut vaan taivaaseen, jossa kaikki on hyvin.

Varmaan aika sekaista tekstiä, mutta toivon että joku vastaa. Olen myös aikoinaan lukenut raamatun, enkä koe sen selventävän minua. Voiko usko vaan jossain vaiheessa tulla kun antaa aikaa, vai pitääkö jotain tapahtua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu