Mulla on varmaan tänä syksynä tullut ennätys näissä sairauksissa. Eka oli alkusyksystä korvatulehdus poskiontelotulehdus samaan aikaan. Siitä kun paranin, meni hetki ja sain enterokon. Noo, kun siitä selvittiin muutama viikko sitten, niin tällä viikolla sitten mulla todettiin keuhkokuume. Koko viikko on mennyt noin 40 asteen kuumeessa, välillä on lääkkeillä saatu sitä laskeen ja antibioottitiputuksessa olen rampannut sairaalassa 8 tunnin välein muutaman päivän ajan.
Eilen aamulla oli kontrolli, mutta tulehdusarvot eivät ole vieläkään laskeneet, joten tiputusta jatkettiin tähän aamuun ja nyt on kohta uus kontrolli. Siinä mielessä vaikuttaa hyvältä, kun tänä aamuna lämpöä oli vain 37.5. Esim eilen aamulla oli vielä 39.4. Että ehkä valoa alkaa näkymään jo tunnelin päässä.. :/
Eilen aamulla oli kontrolli, mutta tulehdusarvot eivät ole vieläkään laskeneet, joten tiputusta jatkettiin tähän aamuun ja nyt on kohta uus kontrolli. Siinä mielessä vaikuttaa hyvältä, kun tänä aamuna lämpöä oli vain 37.5. Esim eilen aamulla oli vielä 39.4. Että ehkä valoa alkaa näkymään jo tunnelin päässä.. :/
Vastaukset 5
Vanhimmat
No huh, pikaista paranemista.
Sairastelukierre saattaa joskus jäädä päälle, kun yleiskunto heikkenee sairastamisen takia :( Mun tyttäreni oli pari vuotta sitten samankaltaisessa kierteessä, hän on lisäksi allerginen monelle antibiootille joten tilanne alkoi jo olla tosissaan huolestuttava. Pienten lasten vanhemmat altistuvat monille taudeille kun lapset kantaa niitä päiväkodeista ja kouluista, issä ne oikein pääsee leviämään.
Nyt täytyy puuta koputtaa, en oo noita tartuntatauteja sairastellut vähään aikaan. Toki jatkuvaoireisia perussairauksia on niin ei tähän muuta kyllä kaivatakaan. Influenssapiikillä käyn joka vuosi, vaikka se hiukan kiistanalaista on. Tänäkin syksynä oon piikin ottanu :)
Onpa siinä tauteja kerrakseen. Ei kiva.
Itse olen ollut pitkään vapaa tartuntataudeista. Ihme kyllä. Peruskrooniset sairauteni ovat edelleen olemassa, mutta ne eivät invalidisoi sen kummemmin. Niiden kanssa olen oppinut elämään enkä edes niitä noteeraa.
Pään pehmeneminen välillä harmittaa, kun ei pahus muista mitään. Tai no, ehkä muisti on vaan valikoiva.
Sama juttu näön kanssa. Välillä tuntuu sitlä, ettei mikään valo riitä kun samaan aikaan kaikki tekstit pienenevät pienenemistään.
Minun tekisi mieli ottaa kauppaan jo suurennuslasi mukaan, kun on niin pienellä noi tekstit kaikissa puteloissa.
Pikaista paranemista sinulle. Onpas ollu todella monenlaista.
Mä en meinaa nyt uskaltaa tähän kirjoittaa, ku heti kun sanon ettei ole ollut mitään, niin takuu varmasti tulee.
Otan riskin.. En ole ollut pitkään aikaan sairas, mitä nyt noi muut kestovaivat vaivaa..
Siitä onkin aikaa kun viimeksi olisi ollut minkäänlainen hyppykuppa. Jotain pientä on yrittänyt, mutta hyvin on immuunijärjestelmä puolensa pitänyt.
Tosin vasen silmä osoittaa tulehtumisen merkkejä jälleen kerran, joten sen kanssa sitten elellään jonkin aikaa taas.