TAIVASTEN VALTAKUNNAN KANSALAISVELVOLLISUUS

Muuan lainoppinut, joka tahtoi panna Jeesuksen koetukselle, nousi ja kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, että perisin iankaikkisen elämän?"
Jeesus sanoi hänelle:
"Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinka sen luet?"
Hän vastasi:
"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, kaikella voimallasi ja kaikella ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee se, niin saat elää."
Mutta mies tahtoi osoittaa olevansa vanhurskas ja kysyi Jeesukselta:
"Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

Jeesus kuvailee tilanteen,
jossa eräs mies ryöstetään, raadellaan ja jätetään heitteille.
Samaa tietä kulkee kaksi vaeltajaa, jotka kumpikin vuorollaan
ohittavat tilannepaikan ryhtymättä toimenpiteisiin uhrin pelastamiseksi.
Vaeltajat eivät olleet hulttioita vaan Jumalan kansaa,
jopa erityisasemassa olevia uskovaisia.

Suomen laki ei tällaista salli. Esimerkiksi Pelastuslaki 3 §
"Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen
tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan
eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa,
on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville,
tekemään hätäilmoituksen
sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."

Kyllähän rakkaus ja myötätunto riittävät motivoimaan
sivistyneen suomalaisen auttamaan onnettomuuden uhria.
Laki on silti tarpeellinen,
jotta pelko ja epävarmuus eivät lamaannuttaisi meitä ajattelemaan:
En osaa, en uskalla, ei minusta ole ... kyllä kai joku toinen.

Kristittyä uudestisyntynyttä ihmistä koskevat maan lakien lisäksi
taivasten valtakunnan kansalaisvelvollisuudet.

Mitä? Minäkö!!! Ei minusta ole ... kyllä kai nuo papit ja evankelistat.
"Mutta te olette ... kuninkaallinen papisto ...
määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan,
joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa ..."

Uskottavin tapa ilmoittaa vaarassa oleville
Jumalan armosta ja pelastuksen mahdollisuudesta
on kertoa omaa elämää koskettaneita Jumalan tekoja.

Toisaalta on hyvä muistaa, että jokainen sanamme ja tekomme
arjen keskelläkin joka tapauksessa julistaa jotakin.

Harva ihminen heti evankeliumin kuultuaan kääntyy pois vaarasta.
Tällöin kansalaisvelvollisuutemme on tehdä hätäilmoitus
taivaalliseen hätäkeskukseen!
Sitten voimme joutua kärsivällisesti odottamaan.
Avunpyyntömme on silti kuultu ja parhaimmat pelastusjoukot ovat liikkeellä.
Samoin vastavoimat. Siksi tulee käydä esirukoustaisteluun.
Tässä kohden emme ehkä muuhun kykene.

Silti olemmekin jo siirtyneet kansalaisvelvollisuutemme
viimeiseen ja vaikeimpaan vaiheeseen:
osallistumme pelastustoimintaan.

Ihminen, jota olet varoittanut, ja jonka puolesta olet rukoillut,
ei ehkä koskaan tokaise suoraan:
Ai niin, pitikin vielä kysymän, miten tullaan uskoon!

Mutta Hengen herkistämä, valvova sydämesi huomaa liikahduksen,
heräämisen lähimmäisesi sisimmässä.
Silloin taivaalliset pelastusjoukot ovat perillä.

Kansalaisvelvollisuus edellyttää nyt kyvykästä toimintaa - viipymättä.
"... olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy,
mihin teidän toivonne perustuu.
Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti."
Eli ei siis saisi innostua ja käydä uhrin kimppuun väellä ja voimalla.
Innostumista tarvittiin ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisessä,
ja kiire oli hätäilmoitusvaiheessa.
Nyt on ensin tarkkaan kuunneltava kysyjää. Miten muuten voisin vastata.
Sitten on vähintään yhtä tarkasti kuunneltava Pyhää Henkeä.
Vasta sen jälkeen osaan vastata - sävyisästi ja kunnioittavasti.

En voi pelastaa uhria, mutta voin auttaa hänet Golgatalle.
Siellä hän kohtaa Pelastajansa.

Vertauksessa, johon alussa viittasin, on kolmas vaeltaja, Samarialainen,
joka näkee haavoitetun miehen ja pysähtyy.
Tämä aasilla ratsastava muukalainen kuvaa Jeesusta.
Vain Jeesus voi
- sääliä, armahtaa täydellisesti
- vuodattaa viiniä, desinfioida haavat , niin että parantuminen voi alkaa
- vuodattaa öljyä, joka pehmittää kovettumat
- sitoa haavat niin etteivät ne enää aukea.

Hän on Pelastaja. Hänen ruumiiseensa kuuluvina
emme voi olla osallistumatta pelastustoimintaan.
Kun kohtaamme lähimmäisen,
(ehkä vielä kadoksissa olevan) Hänen ruumiinsa jäsenen,
kohtaammekin Hänet, joka sanoi:
Minun oli nälkä ... jano,
olin koditon ... alasti ... sairas ... vankilassa

Lainoppinut kysyi:
Kuka sitten on minun lähimmäiseni.

Jeesus kysyi:
Kuka oli ryöstetyn miehen lähimmäinen.

Rakkauden laki vastaa ja velvoittaa:
Joka huomaa tai saa tietää ...