minulla on yksi lapsi edellisestä liitosta. nykyisen miehen kanssa nyt raskaus aluillaan. Olen hyvin itsekäs kun en pidä itsestään selvänä vauvan pitämistä, tiedän sen. Emme asu vielä yhdessä, rahatilanne on vähän niin ja näin. Olemme ehtineet olla vasta 7kk yhdessä. Onko se tarpeeksi? Selviämme toisesta lapsesta, mutta onko se sitä mitä tahdomme näin pian? Se on niin lopullista. Ikinä enää tällä kokoonpanolla. Vielä viikko sitten, meillä oli suuria suunnitelmia vähän joka suuntaan eikä yhteenkään sisältynyt vauva. Nyt menisi kaikki uusiksi. Esikon kanssa olin kolme vuotta kotona ja koin viimeisen vuoden hyvin puuduttavaksi. En ole tuulipukuäiti. Edessä olisi uudet kotivuodet. Tarvitsen omaa aikaa, omia juttuja äitiyden vastapainoksi. Aloitin syksyllä työt, lapsi päiväkodin ja elämä on täydellistä. Tämän lisäksi, nyt tulee jotain hyvin itsekästä, minulla on joka toinen viikonloppu vapaa lapsen ollessa isällään. Se on ollut minulle sellainen henkireikä. Jos tämä vauva syntyy, minulla on aina lapsi kotona. se siitä pariskunnan ihan omasta laatuajasta. kuulostaa kamalalta, tiedän. Toki vauvan pitämisessä on hyvät puolensa: meidän iki oma lapsi. saanut jo alkunsa, näin oli tarkoitettu? lapseni pikkusisarus. jonka tekisi mieluummin nyt kuin viiden vuoden kuluttua ikäeron vuoksi. Ja, paljon ehtii vauvavuosien jälkeenkin. Joskin, en kerro tarkemmin mutta minulle on auennut nyt sellaisia ainutkertaisia tilaisuuksia jotka todennäköisesti eivät ole olemassa enää muutaman vuoden kuluttua. Minulla on pelottava visio siitä kuinka istun katkerana leikkipuiston kulmalla ja katson kuinka elämäni valuu ohi.
Yhteenvetona: rakastan nykyistä elämääni mutten tiedä onko se liian löyhä peruste raskaudenkeskeytykselle. Pitäisi olla epäitsekäs mutta eikö siitä kärsi lapsetkin jos minusta todella tulee katkera, elämäänsä kyllästynyt äiti. Näin ei toki välttämättä käy, voihan olla että nauttisin joka solullani.
Apua.
Yhteenvetona: rakastan nykyistä elämääni mutten tiedä onko se liian löyhä peruste raskaudenkeskeytykselle. Pitäisi olla epäitsekäs mutta eikö siitä kärsi lapsetkin jos minusta todella tulee katkera, elämäänsä kyllästynyt äiti. Näin ei toki välttämättä käy, voihan olla että nauttisin joka solullani.
Apua.
Vastaukset 41
Vanhimmat
"eikö siitä kärsi lapsetkin jos minusta todella tulee katkera, elämäänsä kyllästynyt äiti"
Tämä sinusta voi tulla itsekkäillä mukavuussyillä tehdyn abortinkin jälkeen, ja ne traumat painaa sitten koko loppuelämän. Miten sellasten kanssa nautitaan elämästä?
Lapset on pieniä vain pari kolme vuotta elämästä, ja mitä sinä teet sillon kun ne on päiväkodissa? Saat sitä omaa aikaa. Ja kai nykyistä lasta välillä joku muukin hoitaa kun exä, esim. sukulaiset?
"Esikon kanssa olin kolme vuotta kotona ja koin viimeisen vuoden hyvin puuduttavaksi."
Eihän sitä tän uuden kanssa näin pitkään tarvi olla.
"onko se sitä mitä tahdomme näin pian?"
Elämä ei aina mene käsikirjotusten mukaan. Myöhemmin sitä toista lasta ei sitten ehkä tulekaan vaikka kuinka tahtoisi. Miltä sitten tuntuis jos nyt tuhlaisit hepposin perustein tämän pienen lapsesi elämän? On ylimielistä ajatella että lapsia "tehdään" sillon kun siltä tuntuu, ikäänkun tilattaisiin jostain postimyynnistä.
"Se on niin lopullista."
Abortti on lopullista. Lapsesi pikkusisarus voi elää vain nyt ja tämän kerran. Et saa häntä enää koskaan takaisin ja herätettyä henkiin jos surmaat hänet.
Aborttia on moni katunut mutta harvempi lapsensa elämää. Jos annat lapsesi elää, luultavasti joidenkin kuukausien päästä häntä sylissä katsellessasi tunnet puistatuksia että edes harkitsit hänen tappamistaan...
ihan turha muutenkaan leikkiä taas marttyyria kun ite oot kitisemässä poistoon joka keskustelusta kaikki vastustavat täysin asialliset viestit ;))) kuten täältäkin.. niin että mussuttele sitä omaa soppaas vaan mitä oot tilannu...
ryhtyi ihan itse kerjäämään turpaansa...
"Poistoon tämäkin turhake"
että kattelee edelleen sinne peiliinsä vaan.
Eli häirikkörääky ryhty kerjään turpaansa rynkkäämmällä poistoon täysin asiallisen vastauksen ;)
"Eiköhän sekin alkanut ihan tästä "
Ei, vaan valheellista syytöstä taas, kuten suosijoille niin tyypillistä onkin.
no laitetaas sitten koko provopaskaturhake alotuskin poistoon kun ei saa vastatakaan mitään :))))
Kyllä järki-ihmiset tietävät miten lapset saa alkunsa. Miksi ette käyttäneet varmaa ehkäisyä? Kyllä lapsella on oikeus syntyä ja jo olevalla oikeus saada sisar, joka on lähellä hänen ikäänsä.
Kiitos vastauksista.
Mies tahtoo lapsen muttei välttämättä vielä. Sanoo ettei voisi elää sen asian kanssa jos meille ei tämän jälkeen tulisi lasta. Niin. Sitä kun ei tiedä, sanoin. Sanoin että abortissa on aina riskinsä ja niin vakavaa se on että se tehdään sitten hyvin nöyrästi eikä kuvitellakaan että tällainen siunaus tulisi uudestaan kohdalle. Jos tulee, hyvä niin mutta sen varaan ei kannata laskea. Sanoin myös että jos tämä keskeytetään, emme mielestäni ansaitse saada lapsia. Niin heppoiset on perusteet.
Uskon että itse voin sopeutua mihin vain, asia on nyt miehen käsissä. hän on minua nuorempi ja ensimmäinen oma lapsi, muuttaa hänen elämäänsä vielä enemmän kuin minun. Vanhemmuuteen ei voi hypätä velvollisuudentunnosta tai miellyttääkseen.
Vanhemmuuteen nimenomaan voi ja pitää hypätä velvollisuudentunnosta.
"Sanoin että abortissa on aina riskinsä ja niin vakavaa se on että se tehdään sitten hyvin nöyrästi eikä kuvitellakaan että tällainen siunaus tulisi uudestaan kohdalle. Jos tulee, hyvä niin mutta sen varaan ei kannata laskea. Sanoin myös että jos tämä keskeytetään, emme mielestäni ansaitse saada lapsia. Niin heppoiset on perusteet."
Eikö nämä omat ajatuksesi riitä kertomaan kannattaako tälläseen tekoon ryhtyä ja ottaa turhia riskejä?
Lapsen tuloon on aikaa valmistautua ja mieskin voi tottua ajatukseen vielä monta kuukautta. Alkuhämmennyksessä ei kannata tehdä mitään peruuttamatonta ja mahdollisesti vielä kipeästi kaduttavaa.
Asioilla on tapana järjestyä kyllä kun vaan uskaltaa elää ja ottaa rohkeasti ja kiitollisuudella sen tarjoamat ainutkertaiset tilaisuudet ja lahjat vastaan sillon kuin ne annetaan.
Totta. En taida kyetä aborttiin. Iloisena tästä oivalluksesta soitin miehelle. Hän sanoi miettineensä asiaa, tulleensa tulokseen että kyllä me voidaan saada lapsi myöhemminkin. Hänen mielestään meidän keskeytysperusteet eivät ole heppoisia.
Näin. Myöhemminkin. Mutta kun tämä on jo matkalla. Helvetti. Toisaalta ymmärrän häntä, en itsekään nähnyt vauvan mentävää aukkoa elämässämme vielä viikko sitten. Hän on mies, eikä kanna alkiota sisällään, asia ei ole konkretisoitunut hänelle. joten voinko odottaa hänen tajuavan asian vakavuutta? vituttaa niin paljon että abortti on hänelle kuin ehkäisy. ihan helppoa. kiitti ei, ehkä sit muutaman vuoden päästä.
Sanoin etten tiedä tahdonko koskaan enää raskautua tämän jälkeen. Liian kova paikka. Elää sen kanssa sitten. Niin kuin minä elän häpeäni kanssa.
Mutta lopulta, toista ei voi pakottaa vanhemmaksi. Enkä minä tee vauvoja yksin. Tarpeeksi sopeutumista siinäkin että meidän perheeseen tulisi lisäystä. Kahden pienen yh:ksi olen liian itsekäs. Saa tuomita.
Haluaisitko ja pystyisitkö oikeesti jäämään yhteen sellasen miehen kanssa joka ois vaatinu sua tappamaan yhteisen lapsenne?? Miten voisit luottaa ja turvautua enää sellaseen? Mieti sitä. Tulet aina muistamaan mitä se on painostanu sut tekeen vaikka joskus myöhemmin saisitkin lapsia sen kanssa. Ja toisaalta "et tee vauvoja yksin"?, ..saatat jäädä yh:ksi koska vaan muutenkin, vaikka lapsia ois "tehty" myöhemminkin. Ja mites se mies voi tietää että niitä lapsia "voidaan saada myöhemminkin"?
Suositeltavaa on että mieluummin jätät tollasen lapsellisen ukon kun alistuisit sen tossun alle näin isossa asiassa, ja annat lapsesi jatkaa elämäänsä. Vielähän sulla ei ole mitään hävettävää... Jos nyt suojelet lapsesi elämää ja viis veisaat aborttipainostuksesta, mies todennäkösesti on vielä eräs kaunis päivä syvästi kiitollinen sinulle lapsen elämästä ja häpeää omia vaatimuksiaan, joihin et kuitenkaan onneksi suostunut..
jep, ei vaatimalla vaadi aborttia. minusta vain itsestä tuntuu kamalalta tehdä toisesta isä jos ei aidosti ole siihen valmis.
Niin että on "kamalampaa" tehdä toisesta isä kun riistää lapseltas koko elämä.. joopa joo. Provoks paljastu.. eihän kukaan oikeesti VOI ajatella noin kieroutuneen järjettömiä.
minä voin, myönnetään. joku sanoo että alkio on ihminen. joku sanoo että ei ole. joku sanoo että abortti on naisen oikeus, joku sanoo murhaksi. minä en tiedä mikä on totta. Minun filosofiani on Onnellisuus. Se on kaikki, mikä elämässä on tärkeää. Suuri totuus, johon kaikki pyrkivät. En voi tehdä miehestäni isää vasten hänen tahtoaan. jos ei olisi onnellinen. se olisi minun vastuullani. kuvittele itsesi mieheksi joka ei kertakaikkiaan ole valmis vanhemmaksi. toivot ja rukoilet että tehty tehtäisiin tekemättömäksi, et näe alkiota lapsena vaan solumöykkynä. mutta olet täysin toisen armoilla ja vastaus on ei. olet liian kiltti hylkäämään. Minun moraalitajuni mukaan miehellä on yhtä suuri äänioikeus kuin naisella tässä asiassa. Ihan kuin lapsi saa alkunsakin miehestä ja naisesta.
Tilanteessa kaikille paras ratkasu ois tietenkin se että vaikka miestä ei pakoteta isäksi, niin lastahan ei sen takia tarvis tappaa. Mutta sinähän nyt vaan haetkin täältä jotain hyväksyntää ja keksit verukkeita lapses itsekkäälle tappamiselle, että se siitä. Omatuntosi kuitenkaan ei tule rauhoittumaan koskaan. Voi olla että ero tuosta ukosta tulee kuitenkin myöhemmin, heikoltahan toi nyt jo näyttää. Usein abortti tappaa myös jo valmiiksi horjuvan parisuhteen. Surmattua lastasi et saa kuitenkaan sillonkaan takasin, vaan hänen haamunsa ja kirveltävä syyllisyydentunto seuraa sinua koko loppuelämäsi. Olet aina tietoinen mitä teit lapsellesi, ja vain jonkun menneisyyden yhdentekevän ukon mieliksi, joita tulee ja menee elämän aikana vaikka miten monia.
"Usein abortti tappaa myös jo valmiiksi horjuvan parisuhteen."
Miksikä mies valittaisi abortista kun se vapauttaa hänet vastuuta ja, jos se on yhteinen päätös ja parisuhde on hyvällä pohjalla. Horjuva parisuhde kuolee ilman aborttejakin, ensimmäiseen tai isompaan kriisiin, useimmiten mies jättää kun kauhukseen saa kuulla olevansa tulossa isäksi tai kun ei lapsi ollutkaan nukke jolla voi leikkiä. Abortti taas antaa miehelle vapauden.
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2069980-raskaana-ja-mies-jatti/
http://www.vauva.fi/keskustelu/1304315/ketju/raskaana_ja_mies_jatti_toisen_takia_voiko_mielesta
Miehen kylmin teko, jättää...
https://www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?grp=58;mid=49746
Mies jätti yksin ja raskaana
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8386479
mies jätti minut ja olen raskaana 19rv
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9408676
Mies jätti juuri kun saimme lapsen
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288472891542.html
Sinulla lienee myös kans kokemusta siitä, ettei lapsen syntymä tee hyvää parisuhteelle, muistaakseni kerroit täällä, että lapsesi isä lähti lätkimään kun kerroit hänelle "iloisen" uutisesi eikä ole isän rooliin pakollakaan ruvennut.
Itse en aloittajan kohdalla tekisi aborttia mutta oma elämäntilanne on aivan toinen ja lapsi mahtuisi hyvin. Aloittajalla aivan eri juttu, ja vaikea varmaan päättää.
"muistaakseni kerroit täällä, että lapsesi isä lähti lätkimään kun kerroit hänelle "iloisen" uutisesi eikä ole isän rooliin pakollakaan ruvennut."
Todisteet esille vaan missä joku luuloharhakoimas tietty kirjottaja tällästä onkaan kertonu... mulla kun ei tälläsestä ainakaan oo kokemusta, päinvastoin :))
Ja kaiveleppa toki esille myös niitä juttuja joissa ero on tullu abortin takia... ai etkö viitsi? No kas "kummaa"...
Olen samankaltaisessa tilanteessa aloittajan kanssa, ja jaan monia samoja ajatuksia. Yksi on tuo miehen "pakottaminen" isäksi vastoin tahtoaan. Meillä mies ei halua lasta, enää koskaan. Hän on yli 40-vuotias ja hänellä on kaksi lasta edellisestä avioliitosta, kuten minullakin. Toisaalta tähän tilanteeseen päätyminen oli yhteisen huolimattomuuden seurausta, ja mies on luvannut kantaa vastuunsa, jos pidän lapsen. Se tuntuu silti vaikealta, koska hän on selvästi ilmaissut, ettei tätä lasta halua. En siksi voi siitä itsekään iloita. Suhteemme on rakoillut pahasti tämän asian takia, koska suoraan sanottuna olen alkanut inhota häntä. Emme asu yhdessä, ja tuskin muuttaisimmekaan, vaikka pitäisimme lapsen. En tiedä, olisinko valmis siihen elämään, mitä lapsen pitäminen toisi tullessaan.
Minulla on jo varattu aika keskeytykseen, mutta en ole vielä tehnyt lopullista päätöstä. Päivä päivältä sen tekeminen on vaikeampaa, mutta kaksi päivää on enää aikaa. Minulla on todella ahdistunut ja paniikinomainen olo tilanteesta. Tuntuu, että kumpikaan ratkaisu ei ole hyvä.
Sanottakoon, että olen kokenut elämässäni yhden abortin, joka silloin oli oikea ja selkeä ratkaisu. Nyt tilanne on ihan toisenlainen, joskin nytkin vaikea.
Ja kaiken huippuna minua häiritsee sellainen, että jos pidän lapsen, mies haluaa sille oman sukunimensä. Hän siis ei halua sitä lasta, emmekä todennäköisesti edes asuisi yhdessä, mutta hän kehtaa vaatia tuollaista. Oksettaa.
"Usein abortti tappaa myös jo valmiiksi horjuvan parisuhteen."
Jos parisuhde on valmiiksi horjuva, ei siihen silloin kannata enää lasta tehdä kärsimään. Vai oletkko sitä mieltä että lapsi sen korjaisi? Tuskinpa. Näitä tarinoita on luettu niin monet kerrat että tehdään lapsi että parisuhde korjautuu; no useimmitenhan siinä on ero edessä ja jälleen yksi yksinhuoltaja lapsensa kanssa kunnes sekin otetaan huostaan.
Ei meidän parisuhde ole horjuva. Juuri siitä syystä kunnioitankin miehen mielipidettä niin paljon. Enkä kirjoita tänne saadakseni hyväksyntää, sanoinhan että olen itsekäs. Kirjoitan saadakseni juuri noin rehellisiä ja mitään säästelemättömiä kommentteja, josko vaikka löytäisin kadonneen selkärankani, unohtaisin itsekkäät halut ja pitäisin lapsen.
Ahdistava tilanne, voimia sinulle. Minulla on ihan sama juttu, päivä päivältä keskeytys tuntuu vaikeammalta ajatukselta. Vaikka mielessä pyöriikin se, että en toivonut raskautta. Olen alkanut miettiä että kyllähän sitä vauvaan sopeutuu. Enkä jäisi yksin. Mieskin sanoi että pidetään vaan. Kyllä minua silti pelottaa kadunko joskus. Olen nuori vain kerran, päälle 25 kuitenkin, enkä vuottakaan saa takaisin.
Olisi mukava kuulla mihin ratkaisuun päädyit, ja ehkä jos pidetään nämä, voitaisiin antaa toisillemme tukea uudessa elämäntilanteessa.:)
Ai no päätit sitten antaa lapsen tulla? Ja mieskin sanoi että pidetään vaan. No onneksi olkoon! Pääasia että ratkaisu tuli, epätietoisuus on kauheaa. Jokaisella lapsella on oikeus olla rakastettu ja syntyä toivottuna.
Jokaisella lapsella on oikeus olla rakastettu ja syntyä toivottuna,,, älä muuta sano. Sehän tästä tekeekin niin helvetin vaikeaa. Kumpi on oikein? antaa lapsen tulla ja luottaa siihen että sopeutuu tilanteeseen ja osaa nauttia siitä VAIKKA ON MAHDOLLISTA ETTÄ ARKI ISKEE VASTEN KASVOJA JA SAA MIETTIMÄÄN MIKSI TEIN KUN YHDEN KANSSA OLI NIIN HELPPOA JA IHANAA (tätä tapahtuu vaikkei siitä puhuta) vai tehdä abortti?
En näe tulevaan. Tiedän vain sen, että viikko sitten lapsi ei ollut haaveissa. Nautin joka hetkestä. Nyt se on tuloillaan ja entinen elämä edellyttää murhaa. Uusi elämä olisi varmasti ihanaa, mutta niin erilaista että kyllä sitä nyt vaan joutuu prosessoimaan ja paljon.
"ja entinen elämä edellyttää murhaa."
Ei se nyt ihan murhaa edellytä, mutta jos siltä tuntuu
niin kannattanee jättää abortti väliin.
"Ei se nyt ihan murhaa edellytä, "
Edelleen, ihmisen suunnitelmallinen tappaminen on murha.. joten jos abortin tekis niin kyllä edellytäis.
Toistenmielestä abortti on murha, toisten ei. Parempihan se on niiden, jotka sitä murhana pitävät, siitä pidättäytyä.
Päätin pitää lapsen, en pystynyt enää keskeytykseen. Melkein 11 vkoa täynnä. Tulevaisuus pelottaa, mutta jonkinlaisen mielenrauhan sain päätöksen jälkeen. Ei ahdista enää. Uskon kuitenkin asioiden järjestyvän.
Perhettä meistä tuskin tulee lapsen isän kanssa, mutta yhdessä tulemme jakamaan vanhemmuuden vastuun. Yritämme myös vielä hoitaa parisuhdettamme. Lapsen isälle kuitenkin aiheuttaa epävarmuutta ja surua se, että hän ei voisi elää lapsen jokapäiväisessä arjessa mukana. Käytännön hankaluuksista ja erilaisuudestamme johtuen en kuitenkaan edes lapsen vuoksi halua tunkea meitä väkisin saman katon alle. Myös hän pitää samoista syistä yhteen muuttamista vaikeana ajatuksena, vaikka ajatus lapsesta erossa elämisestä häntä surettaakin. Uskon kuitenkin, että lapsen synnyttyä elämämme uudessa tilanteessa löytää uomansa, minkälainen tilanne silloin onkaan.
Et tule katumaan päätöstäsi. Se on elämän rikkaus Sinulle ja kokoonaan uuis elämänhaara lapsellesi ja hänen lapsilleen.
Onneksi olit riittävän vahva torjumaan aborttiväen painostuksen ja houkuttelut ja näin pelastamaan lapsesi, itsesi ja perheesi kuolemaa pursuavalta aborttiautomaatilta. Kaikilla ei tähän elämänkokemus riitä.
Elämä kantaa ja palkitsee, kun siihen luottaa.
Toivottavasti en kadu. Pelkään sitä kuitenkin, jos elämäntilanne käy raskaaksi lapsen synnyttyä. Minulla on siis kokemus yhdestä abortista vuosia sitten, jota ei ole tarvinnut katua. Surua siitä toki koen asian tullessa mieleen. Enää toista kertaa en siihen pystynyt, ja nyt tilanteeni kuitenkin on parempi. Toivon, ja pitkälle uskonkin kuitenkin asioiden järjestyvän. Itse aion iloita lapsen odotuksesta, vaikka surettaakin, että lapsen isä ei siihen ainakaan toistaiseksi pysty. Niin kauan kuin tilanne on sellainen, se tulee kasvattamaan kuilua välillemme. Mutta minun elämääni tämä lapsi on tervetullut isästä riippumatta. Eihän tämä paras mahdollinen tilanne silti ole, lapsenkaan kannalta, jos vertaa ehjään perheeseen syntyvään toivottuun lapseen. Aion kuitenkin tehdä parhaani lapsen hyväksi.
Lapsesi on toivottu ja rakastettu. Ei siitä ole epäilystä, kun tekstiäsi lukee.
Miehenkin asenne muuttuu, kun hän saa kypsyä ajatuskeeen. Myöhemmin hän pitää lastaan parhaana aarteenaan, kuten jokainen kunnon mies - lopulta - tekee.
Asiat järjestyvät. Suomi on turvallinen maa lapselle ja perheelle. Ei täällä hukkaan nykyisin joudu. Aikaisemmat sukupolvet ovat kasvattaneet lapsikatraansa paljon vaikeammissa oloissa. Eivät he osanneet kuvitella ilmaisesta terveydenhuollosta, koulutuksesta, sosiaaliturvasta jne.
Nyt vaan onnea elämään.... ja menoksi..
Kiitos
"Myöhemmin hän pitää lastaan parhaana aarteenaan, kuten jokainen kunnon mies - lopulta - tekee."
Ai, ihan kuten nekin "kunnon miehet", jotka ensin ovat niitä penikoita halunneet ja sitten kun se ei-niin-hehkä arki koittaa niin johan miehet luikkii häntä koipien välissä karkuun ja kieltää nämä ah-niin-ihanarat penikkansa.
Sekö on sitä kunnon miehen toimintaa sinusta? Sinäkö voit väittää kirkkain silmin ettei aloittajalle käy juurikin noin? Sinäkö olet siellä sitten aloittajaa auttamassa?
Tuskinpa vain, aikasi kun menee täällä päivystäessä päivät pitkät.
Ihana oli lukea kirjoituksesi, Ahdistava tilanne. Tulee tunne, että tulet pärjäämään upeasti. Mahtava, kypsä asenne.
Kunnollisuus kaukana toi hyvin esiin sen, miksi ehkä itse arvon niin kovin. Oma isäni lähti kun olin hyvin pieni eikä tahdo tuntea minua. Näin voi käydä. Minulle onnellinen ydinperheidylli on täysin vieras käsite. En osaa pitää sitä edes tavoiteltavana. Tarkoitan, kun nykyinen elämä on niin värikästä ja kaunista, pelkään sen muuttuvan joksikin minulle täysin vieraaksi, ehkä jopa tylsäksi. Mutta kuten Päätit oikein nimimerkkikin jo totesi, uskon samoin että elämä palkitsee ja kannattelee kun siihen uskoo. ja lopulta Se on juuri sitä miksi sen tekee.
Ja Joo, sanottakoon vielä etten kuulu niihin ihmisiin jotka mahdollisen eron jälkeen ajattelisivat että onneksi sentään en suostunut aborttiin. Joillekin sopii Se, että omistavat elämänsä lapsille itsensä unohtaen. Toisista ei vaan ole siihen.
Eikä tämä tee minusta huonoa ihmistä vaan ihmisen joka tuntee itsensä ja rajansa. Onnellinen äiti hyvä äiti.
Ahdistavalle tilanteelle vielä, pikkulapsiarki on lopulta lyhyt aika jos onkin raskas. Sen ajatuksen voimin, siellä ja täällä.
Että sellaista. Lähdetään nyt siitä ajatuksesta ja tosiasiasta että abortti on Suomen laissa sallittu kun siihen on riittävät perusteet.
En tiedä mitä sanoa näille tuomitsijoille. No sen verran että teillä on oikeus omiin mielipiteisiinne, mutta onko teillä oikeus tuomita?
Kun puhutaan lapsen saamisesta, ensin on odotusaika, sitten synnytys ja sen jälkeen vauva-aika. Tähän saakka oman kokemukseni mukaan kaikki on lastenleikkiä, kun ei ajatella pidemmälle.
Lapsi kun kasvaa, tarpeet kasvavat siinä samalla ja muuttuvat. En ole kokenut että omien lasteni kanssa elämä olisi helpottunut heidän kasvaessaan vanhemmiksi.
Varsinkin kun puhutaan siitä että joutuu olemaan yksinhuoltaja.
Ehkäisy on tietysti se ensimmäinen asia mistä pitäisi huolehtia, mutta inhimillisiä erehdyksiä sattuu, se on sitä elämää. Jopa kierukan ja pillereiden kanssakin voi tulla raskaaksi. Eräs ystäväni sai ensimmäisen lapsensa pillereitä syödessään ja toisen kierukan kera.
No, hän antoi lasten syntyä, hänellä oli vakaa ja hyvä ihmisuhde rinnalla. Joku toinen olisi valinnut ehkä abortin ja miksipä ei. Ehkäisyllä pyritään siihen että ei tulla raskaaksi, koska ei haluta.
Minun lapseni ovat jo aikuisia, mutta arvatkaapa onko minulla jatkuva pelko heidän tulevaisuudestaan? Ei vanhemmuus lopu periaatteessa koskaan, joten isäksi ja äidiksi ryhtyminen on suuri asia.
Kaikki meistä eivät ole luonnostaan sellaisia ihmisiä jotka pystyvät tai haluavat elinikäisen vastuun lapsesta. Jotkut haluavat hirveästi äidiksi, mutta jo sivusta seuraten näkee että ongelmia on tulossa. Nuorilla naisilla ei ole täyttä käsitystä siitä mitä kaikkea vanhemmuus pitää sisällään.
Entä jos äiti epäonnistuu? Jos hän ei jaksakaan jostain syystä?
Jos jo raskauden alkuvaiheessa on hyvin epävarma pärjäämisestään, voiko kukaan teistä vaan onnitella "hyvästä" päätöksestä kun nainen päättää ympäristön painostuksesta pitää lapsen abortin sijaan.
Jokaisen naisen pitää punnita asiat hyvin tarkkaan omalla kohdallaan, tehdä päätös, oli se sitten kumpi tahansa ja elää sen päätöksen kanssa. Tuomitsijoita ei tarvita. Menkää tuonne lastensuojelulaitoksiin katsomaan elämän realiteetteja.
En ole aborttia vastaan, en myöskään pidä sitä helppona ratkaisuna, mutta joissain tilanteissa se on oikeutettu. Ja ne tilanteet ratkaisee nainen yhdessä lääkärin kanssa.
Luulen että abortti koetaan niin häpeällisenä asiana että sitten synnytetään se lapsi jota ei kyetä kuitenkaan hoitamaan kunnolla.
Abortin tekijät eivät ole mitään rikolisia vaan epätoivoisia ja neuvottomia ihmisiä.
Mutta kuten täällä 24:sessa yleensäkin..hae neuvoja ja apua, saat niskaasi syytöksiä ja haukkuja.
Toivoisin että ihmiset muistaisivat ehkäisyn, harkitsisivat kykynsä ja voimavaransa, ja tekisivät ratkaisunsa siten että siitä syntyy vähiten vahinkoa.
Empatia niille jotka ovat aborttiratkaisuun joutuneet päätymään, se on raskas päätös ja onnea sekä voimia heille jotka puurtavat lapsiensa kanssa päivästä toiseen ja osaavat ja jaksavat iloita jälkikasvustaan.
Ja tuomitsijat...menkää eduskuntaan valittamaan ja pyytämään muutosta lakeihin. Tämä palsta ei ole oikea valitustie.
"onko teillä oikeus tuomita?"
"Tuomitsijoita ei tarvita."
Voidaan myös kysyä miks ei sais "tuomita" niitä jotka tuomitsee lapsensa kuolemaan... ulkopuolisten ei edes tarvi "tuomita" näitä joiden tuomiot tulee omista teoista ja omastatunnosta.
"Tämä palsta ei ole oikea valitustie. "
Sinäkään et määrää ketkä täällä saa kirjottaa ja mitä. Pysy poissa vaan jos tosiasiat noin koville ottaa.
Siksi ei ole oikeutta tuomita koska abortti on laillinen Suomessa.
Minulla ei ota tosiasiat koville, sinulla ne taas tuntuu olevan aivan hukassa.
En määrää mitään, toivon vaan että jyrkät tuomitsijat joilla ei ole oikeutta päättää toisen ihmisen päätöksistä, pitäisivät pienempää ääntä.
Ja kyllä...pysyn poissa täältä, ihan turha keskustella "ääripään kiihkoilijoiden" kanssa.
P.S. En ole koskaan ollut tekopyhä, lähinnä suvaitsevaksi ja ymmärtäväiseksi ihmiseksi on kutsuttu. Joten jätän tuon omaan arvoonsa.
"Siksi ei ole oikeutta tuomita koska abortti on laillinen Suomessa."
Sanan- ja mielipiteenvapaus on tässä maassa laillista että kyllä vaan saa tuomita ihan vapaasti sulta tai keltään lupia kyselemättä mitä lystää :) vai milläs ajattelit estää? Niin-in.
"Minulla ei ota tosiasiat koville, sinulla ne taas tuntuu olevan aivan hukassa."
Näkyy ottavan. Kerro toki mitkä tosiasiat vastustajilla onkaan hukassa.
"toivon vaan että jyrkät tuomitsijat joilla ei ole oikeutta päättää toisen ihmisen päätöksistä, pitäisivät pienempää ääntä."
Ja täällä saa myös toivoo että muut ei päättäs epäoikeutetun mielivaltasesti toisten koko elämästä...
"pysyn poissa täältä, ihan turha keskustella "ääripään kiihkoilijoiden" kanssa."
Parempi niin, koska kuulut niihin ihan oman sakkis kanssa keskenäs.
"En ole koskaan ollut tekopyhä, lähinnä suvaitsevaksi ja ymmärtäväiseksi ihmiseksi on kutsuttu."
Ei toi terminologinen kaunistelu sitä mihkään muuta. Mitä tahansa (kuten viattomien lasten huvikseen tappamista) ei tarvi "suvaita ja ymmärtää".
Senverran on pakko vielä pistäytyä täällä....
Ei toi terminologinen kaunistelu sitä mihkään muuta. Mitä tahansa (kuten viattomien lasten huvikseen tappamista) ei tarvi "suvaita ja ymmärtää".
Abortti on abortti ja se ei ole huvikseen viattomien lasten tappamista. Ymmärrän ihmisiä jotka ovat vaikeassa tilanteessa ja aborttiin päätyvät.
Työskentelen sellaisees ammatissa missä en voi ottaa kantaa tekeekö nainen abortin vai ei. Minun työni on olla hänen tukenaan. Meidän sakissamme ei ole yhtään kiihkoilijaa, sellaiset karsitaan pois jo ennen kuin tähän työhön kouluttaudutaan. Minusta kirjoituksessani ei ollut kiihkoa, vaan ihan asiallista tekstiä ja oma mielipiteeni. Saahan minulla olla sellainen?
Vaikutat kovin keskenkasvuiselta ja riidanhaluiselta, joten en viitsi todellakaan tämän jälkeen sinulle vastata.
Pyysit kertomaan mitkä tosiasiat sinulla on hukassa, no, ainakin se että on kertakaikkiaan tilanteita jossa se abortti on ainoa järkevä ratkaisu.
Annatko narkkariäidin vetää aineitaan koko raskausajan mielummin kuin että hän tekisi abortin? (Oletetaan että narkkaamisen lopettaminen on vaikeaa)
Entä ne jotka juovat viinaa raskausaikana?
Entä ne jotka on raiskattu, jopa oman isän toimesta?
Nämäkö sinusta eivät ole tosiasioita?
Ja loppuun...en aikonut millään estää yhtään mitään kirjoituksellani, se oli vain mielipide muitten joukossa...se sananvapaus ;) , muistathan, koskee minuakin.
Mutta kunhan tuosta kypsyt ihmisenä, ehkä ymmärrät näitä asioita hieman paremmin.
"se ei ole huvikseen viattomien lasten tappamista."
Joopa joo, "ehei" ollenkaan :D no ääriharvoin sitä mikään pakkokaan ois tehdä. Itsekkyys ja mukavuudenhalu vaan menee jonkun toisen koko ihmiselämän edelle...
"Meidän sakissamme ei ole yhtään kiihkoilijaa,"
Hohhoijjaa. Joko et ole paljastunut, tai kaikki on samaa kiihkosakkia.
"Vaikutat kovin keskenkasvuiselta ja riidanhaluiselta"
Kato kuule omia tuotoksias vaan. Saat mitä ihan itse ryhdyit tilaamaan.
"ainakin se että on kertakaikkiaan tilanteita jossa se abortti on ainoa järkevä ratkaisu."
Ja sekö sitten on joku fakta kun SINÄ sanot niin? :D Kellä se todellisuus taas olikaan hukassa....
"(Oletetaan että narkkaamisen lopettaminen on vaikeaa)
Entä ne jotka juovat viinaa raskausaikana?"
Pakkohoitoon vaan. Miks sen takia pitäs saada tappaa että saa jatkaa epäterveitä elintapojaan? Tai kostaa viattomalle lapselle jos on saanu alkunsa "väärällä" tavalla?
"se sananvapaus ;) , muistathan, koskee minuakin."
Ei mun sitä tarvi muistaa, mutta muista sinä kuka sitä tässä olikaan muilta viemässä ;)