tarvitsen toisen mielipiteen asiaan.. tarinani menee näin..
Poikaystäväni katosi noin viikko sitten salaperäisesti. ei vastannut puheluihin taikka sähköposteihin.
Aavistin että joku on pielessä ja hän jätti minut sähköpostilla.
Tein raskaustestin muutamaa päivää myöhemmin ja sain tietää olevani raskaana.
Haluan lapsen mutta ymmärtääkseni hän haluaisi jatkaa jos teen abortin. olen ihan hukassa.. haluan lapsen mutta pelkään sen kasvattamista yksin. hän sanoi että hän ei halua lapsi sillä lapsi oli vahinko. Hänen mielestään lapset on silloin ok jos se on suunniteltu ja molemmat on sen kannalla.
Saisinko hänen mielensä vielä jotenkin muuttumaan?
Miehen keroma syy oli eroon että hän haluaa harrastaa ja ei tahdo löytyä enää aikaa minulle kuten ennen. toki ymmärrän hänen harrastuksensa ja hänen työnsä että se vie paljon aikaa kun tekee pitkää päivää ja ajomatka on pitkä töihin.
En koskaan pyytänyt häneltä mitään ja ymmärrän asian täysin että ajatukset ovat nyt niin paljon töissä ja harrastuksessa. Mutta miksi lopettaa toimiva ja hyvä suhde jos hetkellisesti ajatukset ovat muualla??
Minua stressaa tämä asi niin paljon että viime yönä joudun lähtemään verenvuodon ja mahakipujen takia yksin yöllä ajamaan päivystykseen.
kaikki onneksi ok. Miehelle laitoin sähköpostin yöllä ennen kun olin lähdössä ja aamulla tuli viesti että "onko kaikki kunnossa?? ja mitä on tapahtunut??" hän selvästi välittää ja kun erotiin hän sanoi että hänellä on paljon tunteita minua kohtaan.. miksi hän kuitenkin jätti minut??
ja hän sanoi että " tulee varmasti jonain päivänä katumaan päätöstään" Kun taas olemme keskustelleet lapsesta niin hän on sanonut että joutuisin lapsen kasvattamaan yksin ja että pilaisin hänen elämänsä..mitä en tietenkään halua =(
asiallisia komentteja kiitos!
Poikaystäväni katosi noin viikko sitten salaperäisesti. ei vastannut puheluihin taikka sähköposteihin.
Aavistin että joku on pielessä ja hän jätti minut sähköpostilla.
Tein raskaustestin muutamaa päivää myöhemmin ja sain tietää olevani raskaana.
Haluan lapsen mutta ymmärtääkseni hän haluaisi jatkaa jos teen abortin. olen ihan hukassa.. haluan lapsen mutta pelkään sen kasvattamista yksin. hän sanoi että hän ei halua lapsi sillä lapsi oli vahinko. Hänen mielestään lapset on silloin ok jos se on suunniteltu ja molemmat on sen kannalla.
Saisinko hänen mielensä vielä jotenkin muuttumaan?
Miehen keroma syy oli eroon että hän haluaa harrastaa ja ei tahdo löytyä enää aikaa minulle kuten ennen. toki ymmärrän hänen harrastuksensa ja hänen työnsä että se vie paljon aikaa kun tekee pitkää päivää ja ajomatka on pitkä töihin.
En koskaan pyytänyt häneltä mitään ja ymmärrän asian täysin että ajatukset ovat nyt niin paljon töissä ja harrastuksessa. Mutta miksi lopettaa toimiva ja hyvä suhde jos hetkellisesti ajatukset ovat muualla??
Minua stressaa tämä asi niin paljon että viime yönä joudun lähtemään verenvuodon ja mahakipujen takia yksin yöllä ajamaan päivystykseen.
kaikki onneksi ok. Miehelle laitoin sähköpostin yöllä ennen kun olin lähdössä ja aamulla tuli viesti että "onko kaikki kunnossa?? ja mitä on tapahtunut??" hän selvästi välittää ja kun erotiin hän sanoi että hänellä on paljon tunteita minua kohtaan.. miksi hän kuitenkin jätti minut??
ja hän sanoi että " tulee varmasti jonain päivänä katumaan päätöstään" Kun taas olemme keskustelleet lapsesta niin hän on sanonut että joutuisin lapsen kasvattamaan yksin ja että pilaisin hänen elämänsä..mitä en tietenkään halua =(
asiallisia komentteja kiitos!
Vastaukset 19
Vanhimmat
oikein.. hän jätti sinut SÄHKÖPOSTILLA, ennen kuin sai tietää että olet raskaana?
ja hän suostuu palaamaan luoksesi jos teet abortin?
ja sinä haluat pitää lapsen?
mutta hänen elämänsä olisi pilalla lapsen takia?
entä sinun elämäsi? olisitko valmis tekemään niin suuren uhrauksen, että keskeyttäisit raskauden josta kuitenkin olet niin iloinen, miehen takia joka jo jätti sinut? kuka takaa, että mies jää luoksesi loppu elämäkseen jos teet abortin? jos todella toista rakastaa, pysyy tukena niin myötä kuin vastoin käymisissä, eikä ryhdy kiristämään.
ajattele itseäsi. yksin huoltajuus tiestysti pelottaa, mutta kuten voit huomata moni yksinhuoltaja on pärjännyt pienen lapsen kanssa pienilläkin tuloilla. varsinkin jos sinulla on perhe ja ystävät jotka ovat tukenasi :)
voimia sinulle! :)
kyllä olet ymmärtänyt ihan oikein hän jätti sähköpostilla kun ei halunnut ilmoittaa asiasta kasvotusten minkä minä olisin tehnyt ehdottomasti..
niin hän on antanut ymmärtää että palaa jos teen abortin..
kyllä minä haluan lapsen..
kyllä näin hän on kantansa kertonut että lapsi pilaisi hänen elämänsä ja minun elämän..
kukaan ei voi sitä taata että mies jää luokseni loppu elämäksee.. ja luulen että jos hän teki sen nyt niin hän tekee sen myöhemminkin SÄHKÖPOSTILLA!
niin minä luulin että hän rakastaa mutta eipä sitten tainnutkaan rakastaa =(
mutta ÄLÄ USKO että mies palaa luoksesi jos teet abortin. Mies kiristää sinua. Entäs jos teet abortin ja mies EI palaa luoksesi? Miten kestät sen? Minä en usko että mies palaa, on tuo niin selvä kuvio. Mies on täysi vellihousu kakara muutenkin. Pitää sinua niin tyhmänä ja höynäytettävänä tollona että tyhjillä lupauksilla sinut saa jopa aborttiin. Mieti nyt tasan tarkkaan vaan omalta kannaltasi mitä teet, ja unohda tuo mies edes viikoksi. Hän ei saa päätökseesi vaikuttaa, koska on jo jättänyt sinut kerran.
Tee lapsi-asiassa päätös itsenäisesti. Tuohon mieheen ei voi selvästikään luottaa. Hänhän jänisti, jätti sinut pelkääjän paikalle ja "hoitamaan homman". Aika raukkamaista, mutta maailman vanhin juttu kyseessä. Ei siltikään mikään kiva pähkinä purtavaksi kun omalle kohdalle sattuu.
Jos olisin sinä, pitäisin lapsen. Kyllä sitä pärjää lapsen kanssa, talvisota-asennetta vaan kehiin ja homma kotiin. Et tule katumaan lastasi, se on varma juttu se. Mies tulee katumaan vielä monta kertaa hölmöyttään. No, oppirahoja joutuu elämässä maksamaan.
Reilusti tsemppii sulle, minkä valinnan teetkin!
valintasi ei ole helppo. Tuskimpa kukaan voi sinulle sanoa, että tee näin niin asiat järjestyvät. Itse joudut ratkaisun tekemään ja elämään sen mukaan. Alkusi istukaa yhteisen pöydän ääreen ja pohtikaa tilannetta. Kysykää toisiltanne voisiko teillä olla yhdessä hyvä elämä yhdessä. Toinen asia on haluatko yksin lapsen kanssa. Sen tiedän, että kun lapsi syntyy pois sitä et antaisi. Kysykää toisiltanne, onko teidän mahdollista rakastaa toisianne?
niin no täytyypä kysyä "onko se mahdollista rakastaa toisiamme?"..
Mulla oli aivan sama tilanne neljä vuotta sitten... mutta fakta on se jos mies sua todella rakastaisi hän ei sinua jätä tämän raskauden takia eikä varsinkaan vaadi sinua tekemään aborttia. Pidätkö lapsen tai et sen on oltava yksin sinun päätöksesi siihen ei saa vaikuttaa kenenkään painostukset...
Itse tietäisin mitä tekisin tasan tarkkaan.
Mies ei yleensä muuta mieltään näissä. Mies tarkoittaa että lapsi tai hän.
Mitä ikää olette? Missä ehkäisy oli?
vaikka kriisikeskuksessa. Älä tee sellaista mitä todennäköisesti kadut.
Mielestäni mies ajattelee vain itseään.
Itse odotin lasta yksin alusta loppuun. Yksinhuoltajana ei ollut helppoa, mutta sain tukea mm. lapsen isän vanhemmilta.
mieti vähän kannattaako lasta väkertää vain "omaksi iloksesi".
juuri tuollaiset "vahinkoraskaudet" nyppii meikäläistä ihan tosissaan.miten vielä 2000- luvulla voi olla vahinkoraskauksia, kun on ehkäikäisypillerit,kondomit,abortti, adoptio ja jälkiehkäisypillerit keksitty!?
silti ihmiset suht itsekkäistä syistä vääntää sen lapsen.
syitä:
tyypillinen."mä haluun"
"jos en saa sua niin saan ainakin sun vauvan ja elarit"
"lapsi tulee jos on tullakseen...ihan sama"
"mä pidän tän lapsen, halusit sitä tai et!"
onko ap ajatellut kyseistä tilannetta lapsen kannalta laisinkaan?
haluaako lapsi jo valmiiksi rikkinäisen perheen?
haluaako lapsi ravata kodista toiseen, vain koska vanhemmat(tässä tapauksessa äiti) päätti niin.
haluaako lapsi tuntea olevansa rasite?
haluaako lapsi elää kädestä suuhun, samalla kun äiti miettii että "olisi ehkä pitänyt valita toisin, ja olla järkevämpi"
sopisi joskus miettiä LAPSEN PARASTA eikä vain sitä omaa napaa.
ja siihenkin voisin tarttua, kun täällä heti väitetään ette mies rakasta naista, jos ei heti ole valmis vastaanottamaan yhteistä lasta.
luulen että kyseessä on ihan sellainen asia että mies ajattelee asiaa järjellä. jos esim. ei vain ole varaa ja aikaa lapseen, niin miksi hitossa se lapsi pitäisi sellaiseen tilanteeseen tehdä?
ja ikäkin voi vaikuttaa, jos mies on suht nuori ja haluaa vielä "elää elämäänsä" sen sijaan että alkaisi nöyrästi elättämään perhettä.
kolmas asia voi olla ihan yksinkertainen että mies ei vain halua lapsia, mutta rakastaa tyttöystäväänsä,olkoon se lapsi vaikka oma, mutta jos lapsista ei vain pidä, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä etteikö puolisoaan rakasta.
että miettikää ennenkuin tuomitsette sen miehen, syitä tuollaisiinkin tilanteisiin voi olla monia, koska naiset ovat myös taipuvaisia valehteluun yhtälailla kuin miehetkin.
Jos lapsella ei koskaan ole isää ja ei sitä tule tuntemaan niin miten hän voi sitä tarvita?? ymmärrän että ehkä myöhemmin hän haluaa tietää mutta tuskin heti pienenä siitä tulee kysymään..
ja jos minä yksin kasvattaisin lapsen ja mies on ilmoittanut kantansa että ei halua olla osana lapsen elämää niin miten hitossa lapsi saa rikkinäisen perheen??
minä ja lapsi olisimme se perhe sillon jo.
Miehellä on ikää yli 30v ja jos hän on ilmoittanut kantansa että
"kun lapsi on yhdessä päätetty ja tehty niin se on ok mutta sillon kun se on vahinko sille ei pitäisi mitään mahdollisuutta antaa elää.. "
Minusta jos näin ilmoittaa kantansa niin se on minusta aika itsekästä,eikö??
tämän henkilön kanssa olen täysin samaa mieltä.
Koska ajatellaan LAPSIEN TUNTEITA? Ne eivät tunne mitään vielä siinä iässä kun ovat mahassasi, ne eivät ole vielä ensimmäisinä kuukausina 'lapsia'.
Mitäs sinä tässä nyt jo petaat valmiiksi jotain köyhää yksinhuoltajaelämää???? Ei sen niin tarvitse mennä, sehän on jokaisesta itsestä kiinni. Tämä on jännä juttu että heti ajatellaan yksinhuoltajan elävän kaiken maailman tuilla ja rahastavan miespoloa viimeisen senttiin.
Muutama fakta omasta elämästä (omasta, koska muiden elämästä en voi kirjoittaa). Minä olen ollut yksinhuoltaja kohta kymmenen vuotta. Tyhjästä lähdin ja tänä päivänä olen yksityisyrittäjä ja free-lancer, on hieman maaomaisuutta, auto, joka kesä tehdään tyttären kanssa matka. Mistään oleellisesta materiasta ei ole lapsi koskaan jäänyt paitsi. Free-lancerinsa voin järjestää töitäni ja suunnitella myös vapaa-aikaani, sitä jää mukavaan yhdessäoloon ihan kiitettävästi. Isänsä sanoi minulle lähtiessäni: "Sinä tulet takaisin kun et pärjää." Muistan ne sanat vieläkin! Purin hammasta ja pärjäsin piru vie! Uutta miestä ei ole, eikä TULE!
Ja muuten; sentin senttiä en saa elatusapuja, koska en ole niitä edes hakenut, enkä sitä lapsilisään tulevaa 20€ korotustakaan. Tytär tuossa näyttää nauttivan elämästään; koulu menee hyvin, laulaa kuorossa, kavereitakin piisaa, nauraa, on iloinen, yhdessä käydään vielä leffassa (niin kauan kuin tyttö huolii vanhan äitinsä mukaan), uimassa... Joten onneksi kukaan ei ollut minulle sanomassa kun lähdin että miten kurjaa lapseni ja minun elämästäni tulee! Sain siitä ihan itse päättää...
jos hän todella jättää sinut. Alat pärjätä, sitten hän tahtoisi takaisin, mutta olet jo selviytynyt. Menetin elämän loistavan tilaisuuden siksi, kun jouduin lähtemään, etten saanut olla rauhassa.
Siis ihan oikeesti! "Nöyrä perheen elättäminen" - my ass! Mua taas nyppii tuollaiset ymmärtämättömät ääliöt, jotka ei tajuu, että maailmassa tapahtuu vahinkoraskauksia! Tällaisten puusilmien maailmankuvaan ei sovi sanat "elämä", "yllätys" tai "sopeutuminen", vaan kaikki haetaan toisten ihmisten syyllistämisestä ja oman edun tavoittelemisesta. Sillä puhtaasti totahan tuo kirjoituksesi on pullollaan.
Tollasten järkimiesten kannattaisi vain tukeutua nyrkki-kyllikkiin, niin se heidän vastuunsa ohjautuu sinne minne kuuluukin, eli vessapaperiin.
Olen 3 lapsen isä ja minusta tuntui aikanaan samalta kun kauniimpi osapuoli ilmoitti tulleensa raskaaksi,Mutta en koskaan ole aikonutkaan jättää vaimoani.Jos tiedät kuka on tulevan lapsen isä,niin ei muuta kuin synnytyksen jälkeen verikokeisiin ,niin silloin muuttuu ajatukset miehelläs kun lapsi tunnistetaan isälleen.Ei työ ja harrastus ole lapsen kasvatuksen este nyky päivänä.Synnytä aikanaan lapsi ja nauti elämstä,oli lapsen isä läsnä tai ei.Mutta ei normaali mies lähde kaverinsa luota pois jos hän rakastaa toista,mutta kyllä nykyään tapahtuu vaikka mitä ja osanaisista haluaa tehdä kiusaa toisille miehille.PIDÄ VAAN PIENI VATSASSA JA NAUTI SUURESTI NAISELLISEKSI TULEMISESTA JA SEN TUOMISTA KAUNIISTA ASIOISTA.KYLLÄ LAPSET AINA JOSTAKIN ISIN MALLIN LÖYTÄVÄT AJALLAAN.
Tosiaan pähkäilisin ensisijaisesti sitä, että onko sinusta yksinhuoltajaksi.
Vaikka saisit miehesi suostumaan nyt, kun vauvaa ei vielä ole, niin ota huomioon, että tämä jätti sut tuosta vaan aika raukkamaisesti. Ja syynä, että veit liikaa aikaa. Kuinka paljon sinä ja lapsi veisittekään aikaa??
Sinulla on se lopullinen sana abortista ja kyse sinun valinnastasi. Sen sijaan mies voi helposti pötkiä tilannetta pakoon joutuen ainoastaan elatusmaksut lapselle maksamaan. Ja mies voi tähän helposti kallistua, jos alunperin kokenut ettei lasta halua. Niin ja hänhän on jo nyt eronnut sinusta.
Mä menisin vähän varuilleen tollasessa tilanteessa, jossa mies jättänyt ja sitten ilmoittaa, että tulee takaisin JOS tekisin abortin. Olisiko se vain yritys saada tekemään abortti vai aidosti tulisi ja yrittäisi suhdetta saada toimimaan.
"hän jätti minut sähköpostilla. Tein raskaustestin muutamaa päivää myöhemmin ja sain tietää olevani raskaana."
Mies siis jättti jo ennen raskaudesta tietämistä JA ei haluaisi lasta suhteessakaan. Eli kylmän tunteettomasti asiaa sivusta katsoen mahdollisuus suhteen jatkumiselle on samaa luokaa kun elantonsa lottovoitolla tienaaminen.
Jos mies lähti tietämättä raskaudesta, niin suhteen jatkaminen ilman lastakin mielestäni tuomittu epäonnistumaan. Jotta suhde toimisi, silloin "oikeiden ongelmien" pitäisi korjaantua (jos sellaisia oli). Kerrotun perusteella raskaus ei ole se varsinainen ongelma vaan uusi/lisä-ongelma. Ja vaikka se olisi tärkein ongelmista nyt - se ei posita niitä alkuperäisiä syitä.
Yhtä kohtaa en ymmärrä:
"mutta ymmärtääkseni hän haluaisi jatkaa jos teen abortin"
Onko tämä toiveajattelua sinun osalta vai miehen suusta kuultua? Tuntuisi äärimmäisen oudolta että mies jättäisi raskaudesta tietämätttä ja sitten haluaisi jatkaa jos lasta ei tulisi(?). Looginen päätelmä tällöin olisi että mies pitää abortin teheneitä naisia tosi hottaina(!?).
Se että toinen on huolissaan sairaalakäynnistä on täysin normaalia terveeltä ihmiseltä (jopa puolitutultakin) - ei kannata laskea sitä miksikään toivonkipinäksi rakkauden suhteen.
Yhteenvetona tämä mies ei ole oikea valinta sinulle millään yhdistelmällä ja itse et voi elää elämääsi muiden mielen mukaan ja olla onnellinen samalla. Haluat kahtaa asiaa, miehen ja lapsen. Käytännössä voit saada vain lapsen... jos astronomisella tuurilla saisit (vain) miehen, niin tuskin sekään kestäisi jos ero tuli muista syistä.
Tämä oli nyt toinen kerta kun yritämme.. tapasimme joskus 6 vuotta sitten ennen tätä episodia ja silloin kumpikaan ei ollut rauhoittunut tai halunnut mitään vakavaa..
Ymmärtääkseni muita ongelmia meillä ei ollut kun miehen ilmoittamat vapaa-aika ongelmat ja työ kun vie niin paljon aikaa.
Kaikki meni oikein hyvin ja todella vähän mitään riitoja taikka kinoja =P
Luulen kuitenkin että kuuden vuoden jälkeen tämä oli jotenkin silkaa kohtaloa että löysimme toisemme ja nyt olemme tässä tilanteessa...joka tilanne ei ole helppo..