PÄIVÄN SANA

Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.
Room. 5:10

Jumalan pelastusteot eivät ole eivätkä koskaan voi olla meidän hetkeen sidotusta tunne-elämästämme riippuvaisia. Mihin me silloin voisimme luottaa? Jumalan pelastusteot on jo tehty: maailman synnit on sovitettu Golgatan ristillä, Isän sydän on leppynyt. Hänellä on siksi meitä kohtaan hyvä ja armollinen tahto. Armo ei ole löperöä yleisarmollisuutta, vaan se on sidottu lujasti ristiin ja syntien sovitukseen. Se on maksanut Jumalan Pojan veren ja hengen. Meistä maksettu kallis hinta kertoo, että Herramme todella tahtoo meidät taivaaseen. Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemuksen kohtalonyhteyteen meidät on kastettu. Mustasukkaisuuteen saakka hän tahtoo olla meidän Jumalamme. Hän ottaa jokaisen vastaan niin kuin rakkautta täynnä oleva isä tai äiti oman lapsensa. Hän antaa omilleen kaiken tätä ja tulevaa elämää varten. Armo kuuluu myös sinulle, heikko uskova. Ristiin sidottu, kasteessa lahjoitettu, uskossa nautittava armo.
Vähäsarja

Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: ”Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.”
Apt. 14:21–22

Kun uskonpuhdistuksen asiassa tai hengellisessä elämässä oli tapahtumassa jotakin ratkaisevaa, Luther vietiin ensin erämaahan, pimeyden keskelle. Samoin Jumalan läheisyyden kokemuksista kristityt johdatetaan usein takaisin mataliin laaksoihin ja elämän arkeen. Elämä ei voikaan olla leijumista arjen yläpuolella uskonnollisessa pilvessä, vaan se on varustautumista uusiin taisteluihin, uusiin erämaataipaleisiin ja joskus myös yllättäviin kirkastusvuorikokemuksiin. Se on sodassa saatujen haavojen parantelua, sielun mustuuden kohtaamista ja puhdistuspaikoille etsiytymistä. Sielunvihollisen suurin huoli on, että kristitty uskoo iloisesti syntinsä anteeksi ja oppii luottamaan lapsen tavoin Jumalan armoon. Tätä paha vihollinen ei voi sietää eikä kestää ja se tekee kaikkensa saadakseen Jumalan lapsen horjumaan luottamuksessaan. Siksi on hyvä, että me myös opimme rohkaisemaan toisiamme matkallamme

Johannes 4:24. Jumala on henki, ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.

Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
Ps. 109:21

Jumalan uskollisuus ei ole tästä maailmasta, eikä sitä pidä arvioida tämän maailman mittareilla. Maailmassa uskollisuudella on aina reunaehtonsa. Olemme uskollisia, jos meille ollaan uskollisia ja jos meitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Jumalan uskollisuus on jotain aivan muuta. Sillä ei ole reunaehtoja. Se perustuu Jumalan omaan olemukseen, joka on rakkaus ja totuus. Jumala uskollisuus ilmenee lupauksena sitoutua hänen sanaansa, niin että me voimme sen varassa elää ja kuolla. Jumalan sana on vanhan kansan sanoin niin ja aamen. – Ajatukseen, että Jumala sitoutuu sanaansa, perustui myös Lutherin tapa käyttää rukoillessa paljon Raamatun omia sanoja. Leikkisästi hän totesi Jumalan kuulevan hänen rukouksensa paremmin kuin maisteri Filipin, koska Melanchthon ei rukoillut niin paljoa Raamatun sanoilla
Vähäsarja.

Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita.
Joh. 5:2–3

Kristuksen kirkko on hengellinen Betesda. Betesda tarkoittaa laupeuden taloa tai armon taloa. Parantavan lähteen äärelle pääsemiseksi me tarvitsemme ulkopuolisen apua – niin kuin tarvitsi Jeesuksen lähteellä parantama sairas. Lähteelle meitä saattelevat Jumalan sana ja sakramentit, ja lähteellä meidät parantaa anteeksiantamuksen sana. Se on kuin puhdas, kirkas vesi, joka vie kertyneen lian mennessään ja virvoittaa janoisen sielun. Armon talossa, lahjoitetusta puhtaudesta nauttien, me odotamme lopullista sielumme ja ruumiimme parantumista. Emme enää epätoivoisesti, niin kuin ne, joilla ei ole toivoa. Ei, vaan ajoittain jopa hilpeän iloisesti vilkuillen taivaallisiin, sillä me tiedämme Lunastajamme elävän, ja hän on viimeisenä seisova hautojen päällä. Hänen lempeään kutsuunsa me kerran heräämme ja saavumme kodin lämpöön.

Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi.
Luuk. 7:16

Kun Jeesus oli herättänyt leskiäidin ainoan pojan, tämän tulevaisuuden turvan, ihmiset sanoivat, että ”Jumala on tullut kansansa avuksi”. Se voidaan kääntää tarkemmin: ”Jumala on tullut katsomaan kansaansa.” Kuolleista herättäminen herätti ihmisten mielissä henkiin Sakariaan profetian, jossa sanotaan kirkkauden ilmestyvän ”kuoleman varjossa istuville”. Nyt hän, jolla oli valta yli kuoleman, oli tässä. Jumala oli tullut katsomaan kansaansa. Ihmiset valtasi pelko ja ylistyksen mieli. Entä minä? Kuka tulisi minun kuolemanlaaksooni, kipuihini ja huoliini ja sanoisi vapauttavan sanansa? Tulisiko Jumala sittenkin, vaikka hän tietää, etten ole hänen lähestymisensä arvoinen? Tulisiko ja jäisikö hän ja sanoisi hyvän sanansa? Vai onko hän jo nyt tässä vaikken sitä huomaa tai käsitä? – Tulihan hän katsomaan kansaansa, tulihan hän katsomaan silloin minuakin.

Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.
Matt. 13:44

Jumalan kätketty valta on salaisuuksista suurimpia. Siihen maailma loukkaantuu ja siihen kristitytkin loukkaantuvat. Kuinka Jumala, joka on kaikkivaltias, voi katsella ihmisten kärsimystä vierestä? Kuinka Kaikkivaltias voi kätkeä valtansa ja antaa pilkkaajien ja väärintekijöiden mellastaa? Kristityilläkään ei ole tähän vastausta. Toki tiedämme, että jos Jumala näyttäisi voimansa, se olisi tuhoisaa juuri niille, jotka sitä pilkaten peräänkuuluttavat. Jos Jeesus tulisi nyt takaisin, olisivat juuri he pahimpien kauhujen keskellä. Jobin kysymyksiin kärsimyksestä Jumala vastasi kuvaamalla kaikkivaltiuttaan. Job tyytyi, kun ymmärsi, että Kaikkivaltiaalla on kaikki vallassaan. Tyhjentävää vastausta hänkään ei saanut, mutta kun hän oppi tuntemaan Jumalaa lähemmin, sielu sai rauhan. Jumala tulee kyllä näyttämään voimansa ja valtansa, kun on sen aika. Se on lähempänä meitä kuin yhtäkään aiempaa sukupolvea. Enää ei tarvitse odottaa kauaa.

Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.”
Matt. 25:34

Maailmanlopun läheisyyttä on käytetty ansiokkaasti ihmisten pelotteluun ja painostamiseen. Milloin on pyritty herättämään nukkuvia kuvailemalla ylöstempaamista, jota jäljelle jääneet jäävät pelolla hämmästelemään. Milloin on kauhistuttu lopunajan profetioiden äärellä ja määritelty päiviä tai vuosia, jolloin kaikki on ohi. Pelottelun sijaan Jeesus tahtoo rohkaista maailmanloppua pelkääviä kuvaamalla etukäteen asioita, joiden täytyy tapahtua ennen hänen paluutaan. Ahdistusten saapuessa saamme pelon sijasta nostaa päämme. Saamme iloita, että lopullinen vapautus kaikesta siitä, mikä elämäämme painaa, on lähellä. Saamme rohkaista toinen toisiamme sillä, että pian kaikki on lopullisesti hyvin. Pian kaikki murhe on ohi ja taakat otetaan pois. Pian Jeesus saapuu – Jeesus, sama Vapahtaja, joka kulkiessaan täällä paransi sairaita, lohdutti murheellisia ja itki itkevien kanssa.

Jeesus sanoi: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
Matt. 5:43–45, 48

Vihamiesten rakastaminen on maailmalle vierasta ja usein myös meille kristityillekin. Luonnostamme emme siihen kykene. Jeesus kutsuu meitä siitä huolimatta irtautumaan inhimillisestä hyötyrakkaudesta, joka rakastaa niin kauan kuin siitä saa henkilökohtaista etua. On myös päästävä palkintorakkaudesta, joka rakastaa vain niitä, jotka ovat ensin rakastaneet meitä. Meitä suorastaan käsketään olemaan täydellisiä rakkaudessa, niin kuin Taivaallinen Isämmekin on täydellinen. Jeesuksen käyttämä sana ei tarkoita jumalallista täydellisyyttä, vaan eheää rakastamista, tasapuolista ja kokonaisvaltaista, sellaista, joka sulkee sisäänsä jokaisen. Kykenemättömyytemme rakastaa ei tee käskyä mitättömäksi tai suhteelliseksi. Se on tavoite ja maali, jota kohti me tahdomme kulkea. Rakkaudettomuudestamme tahdomme tehdä yhdessä parannusta.

Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija.
Kol. 1:23

Evankeliumi on salattu voima, joka tuo tullessaan taistelun, mutta myös levon ja omantunnon rauhan. On kiusaus ajatella, että evankeliumi, ollakseen aitoa, on huudettava ihmisten sydämiin. Samoin on kiusaus tulkita evankeliumin vastaanottaminen tuntuvana mielenrauhana. Taitaa olla kuitenkin niin, että silloin kun Jumala käyttää voimakkaimpia sanojaan, hän laskee ne hiljaa, lähes huomaamatta omansa sydämeen. Ja kun evankeliumi saapuu sydämeen, sinne syntyy myös taistelukenttä. Onkin äärettömän tärkeää kuulla ehdotonta evankeliumia yhä uudelleen ja uudelleen. Sillä elämä on kamppailua sydämeen hiipivää lakihenkisyyttä vastaan ja omia syntejä vastaan ja se on myös taiteilua oman heikkoutemme kanssa. Syvenevään itsemme tuntemisen kipuun me tarvitsemme evankeliumin lohduttavia sanoja aina vain yksinkertaisempina. Ne tuovat toivon, ja voimme kestää tiellä.

Siitä saakka kun minä sinun käskystäsi menin puhumaan faraolle, hän on kohdellut tätä kansaa aina vain huonommin, etkä sinä ole tehnyt mitään kansasi pelastamiseksi.
2 Moos. 5:23

Jumalan sanan seuraaminen voi joskus olla vaikein tie. Olisi helpompaa mennä joukon mukana, antaa periksi pala kerrallaan, luopua jäykistä periaatteista ja luutuneista totuuksista. Monet asiathan ovat kaikkea muuta kuin mustavalkoisia. Tarvitaan ymmärtämistä ja eläytymistä. Kun asettaudutaan toisen tilanteeseen, voidaan nähdä asiat uudesta näkökulmasta. Kaiken tämän kauniin ajattelun jälkeenkin Jumalan sanan periaatteet seisovat vakaina paikoillaan. Mikään ei ole muuttunut, oikea on edelleen oikeaa ja väärä on edelleen väärää. Mustasta ei ole tullut harmaata, eikä ihminen ole muuttunut erilaiseksi kuin ennen. Jumalan sanan seuraamiseen lempeästi, mutta lujasti, sisältyy aina siunaus. Voi olla, että aluksi kaikki tuntuu muuttuvan vaikeammaksi. Lopulta sanan tie on kuitenkin paras tie. Ihminen on vapaa vain Jumalan tahtoa seuratessaan
Vähäsarja

Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.
Ps. 51:19

Murtuneen mielen saa jättää Kristuksen käsiin ja koko elämän ankkuroida hänen lupauksiinsa. Sydän voi olla särkynyt, mutta uskonelämä silti terve ja raitis. Rauha lepää tunteittemme ja kokemustemme ulkopuolella. Se perustuu muuhun kuin siihen, miltä elämä inhimillisesti arvioiden näyttää. Jumalan armoa tai läsnäoloa ei voi arvioida sen pohjalta, miltä itsestä tuntuu. Murtuneen mielen lepo on lupauksissa. Niihin Herra on sitoutunut. Niiden mukaisesti hän auttaa. Särkyneen turva on särjettyjen Herra, joka pitää omastaan kaikissa olosuhteissa huolen. Kun Herramme itse murtui ristille, sinne murtui sairauden, synnin, sielunvihollisen ja syyllisyyden valta. Hänen uhrinsa suojassa meidän ei tarvitse enää pelätä. Särkyneinä meitä ei hylätä, vaan suljetaan lämpimästi syliin.

Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki.
Job 7:11

Job ei enää pidättele kieltään ihmisiltä eikä Jumalalta. Hänen ystävilleen sanat saattoivat olla yllättäviä, Jumalalle eivät. Jumala tuntee meidänkin sydämemme tunteet salatuimpaan saakka, sinne, mistä emme itse niitä kykene enää tavoittamaan. Mikään ei ole hänelle yllättävää, mikään ei ole sellaista, mitä hän ei jo etukäteen tietäisi. Jumalalta ei tarvitse mitään peitellä, se on turhaa ja voimia vievää puuhaa. Jos sisintäsi ahdistaa, puhu Herrallesi asiasi. Jos olet katkera, sano sekin hänelle ääneen. Jos tahdot, voit vaikka Jobin tavoin huutaa tuskasi ilmoille. Jumala ei purkaustasi paheksu, vaan hän auttaa sinua mielellään. – Ehkä ihmisille puhumisia kannattaa harkita toisenkin kerran, ettei joudu myöhemmin katumaan. Jumalalle sen sijaan voi purkaa sydäntään vapaasti, niin kuin Job tai Psalmin kirjoittajat. Hän ainoastaan arvostaa sitä, että pidät häntä omana Isänäsi, jolle voi tuoda kipeätkin asiat.

Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin: – Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen.
Luuk. 1:67–69

Johannes Kastajan isä Sakarias oli kuuromykkyytensä hiljaisina kuukausina muuttunut Jumalan sanojen epäilijästä uskovaksi, jopa profeetaksi ja runoilijaksi. Sydämeen patoutunut siunauksen kokemus puhkesi ylistykseksi Sakariaan saatua puhekykynsä takaisin. Ylistykseen liittyi myös profetia Johanneksesta: ”Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien.” Ennen ylistystä Luukas kertoo, että tieto Sakariaalle tapahtuneesta Jumalan työstä levisi naapureiden ja sukulaisten kautta laajalti ympäristöön. Ihmiset painoivat tapahtumat mieleensä ja jäivät odottamaan mitä Johanneksesta tulisi hänen kasvettuaan aikuiseksi. Ihmeellinen Johannes Kastajan tie olikin Vapahtajan edellä kulkijana ja profeettana. Jumalan antama elämäntehtävä voi tänäkin päivänä olla lyhyt, mutta siunattu.

Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti.
Jes. 45:2

Tämän lupauksen varassa eräs kristitty uskaltautui kohtaamaan elämänsä pelottavan hetken. Hän jättäytyi Jumalan lupauksen varaan ja uskaltautui luottamaan häneen, joka voi murtaa pronssiovet ja joka kykenee iskemään irti rautateljet. Uskaltautui siitä huolimatta, että tuleva edelleen pelotti. Elämän suuria esteitä ei aina silotella. Aina eivät vuorimaat tasoitu edessämme. Aina Jumala kuitenkin auttaa ja antaa tulevan päivän ja taas seuraavan. Joskus lujat ovet murretaan ja esteenä siintänyt ahdistuksen vuori tasoitetaan kuljettavaksi. Joskus lukot irrotetaan ja saamme jatkaa vaivoista vapaina. Joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin esteet otetaan pois kaikkien Jeesusta seuraavien elämästä. Siihen saakka hän, hyvä Paimen, kulkee edellämme myös vaikeammilla vuorimailla. Hänen jäljissään löytyy oikea tie ja oikeat ovet aukeavat.

Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.
1 Moos. 3:23

Syntiinlankeemuksessa Jumalan kuva ja Jumalan kaltaisuus särkyivät. Kannamme sisällämme ihmisen perusrikkonaisuutta, mieltymystä syntiin ja Jumalan tahdon vastaisuuteen hautaan saakka. Kastetussa kristityssä asuu kesytetty peto. Elämme siksi jatkuvassa jännitteessä. Meissä ovat terve ihminen ja sairas ihminen samaan aikaan läsnä. Meissä asuvat perisynti ja Pyhä Henki. Meissä vaikuttavat vanha ihminen ja uusi ihminen. Vain Pyhä Henki pitää meitä aisoissa, ettei kesytetty peto saa ylivaltaa. Varokoon siksi lankeamasta erityisesti hän, joka luulee olevansa tällaisesta vaivasta vapaa. Sillä vasta taivaassa jännite purkautuu. Siellä ehjä ihminen ylistää Kristusta, mutta vasta siellä. – Jumalan lahjaa on, että murretut ihmiset vikoineen ja synteineen saavat kuitenkin kulkea Jeesuksen voittosaatossa jo nyt. Saavat, koska käärmeen pää on ristillä murskattu. Sen valta ihmisiin on päättynyt.

Menin sinne kokemani ilmestyksen johdosta. Tein siellä selkoa evankeliumista, jota julistan kansojen keskuudessa; puhuin yksityisesti seurakunnan arvohenkilöille. Tahdoin varmistautua siitä, ettei kaikki vaivannäköni menisi hukkaan.
Gal. 2:2

Kristuksen sovitustyö ja hänen ylösnousemisensa kuolleista ovat tuoneet lohdutuksen ja toivon maailmalle ja meille. Evankeliumi Jeesuksesta on välitettävä väärentämättömänä kaikille kansoille. Kun tehtävä on täytetty, palaa Jeesus takaisin luoksemme ja luodaan uudet taivaat ja uusi maa. Syntien anteeksiantamuksen sanoma on evankeliumin luja ydin, josta ei pidä horjua mihinkään suuntaan. Vain siinä on toivo, vain sen kautta avautuu taivas. Houkuttelu muille perustoille saattaa olla joskus hurskasta, hengelliseltä kuulostavaa, mutta silti se ohjaa toiseen evankeliumiin. Se voi myös julistaa vapautta, mutta kuitenkin rikkoa elämän ja Jumalan rajat. Tai se voi johdattaa epäuskoon, mikä turhentaa ristin sovituksen. Juurruttakoon Jumala meidät armossaan sanan kestävälle kalliolle.
Vähäsarja.

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.
Gal. 5:22–23

Pyhä Henki vahvistaa sydämissä piirteitä, jotka näyttäytyvät lähimmäisen kunnioittamisena. Ihmiseen, joka rakastaa pyyteettömästi ja kärsivällisesti, iloitsee ja on ystävällinen, hillitsee itsensä ja on lempeä, on vaikea loukkaantua. Kun Hengen hedelmät saavat sijaa sydämessä, on vähemmän tarvetta pyrkiä muuttamaan toista toisenlaiseksi. Hengen hedelmiä kasvavien lähellä on helpompi uskoa armolliseen Jumalaan. Lähellä Jumalaa elävä ei sido ihmisiä itseensä tai omiin ajatuksiinsa, vaan hän pitää esillä Jumalan lupauksia ja rohkaisee omalla esimerkillään luottamaan niihin. Kun Hengen hedelmät saavat kasvaa ja kypsyä, lisääntyy kiinnostus uskoa kohtaan, joka saa niin hyvää aikaan ihmisessä. Meidän tehtävämme on pitää tarjolla Jumalan sanaa. Sydämen rakkaus ja lempeys lähimmäisiämme kohtaan puhuvat armon evankeliumin puolesta omalla, kauniilla kielellään.

Nyt Job sanoi: – Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte. Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua.
Job 21:1–3

Lohduttakaa kuuntelemalla, opasti Job. Hän ei tarkoita vain kuuntelemista korvin, vaan kuulemista sydämellä. Kuuleminen on surun maailmaan laskeutumista, samojen maisemien katsomista samoin silmin. Kuinka muuten voisikaan olla lähimmäinen, kuinka kukaan voisi muuten tulla kuulluksi ja ymmärretyksi? Kuunteleminen vaatii kärsivällisyyttä, opettaa kaikkensa menettänyt Job. Kärsivällisyyttä odottaa, kärsivällisyyttä olla hiljaa. Kärsivällisyyttä antaa ajan kulua, kärsivällisyyttä surujen synkkyyksille, kunnes koittaa jälleen valoisampi päivä ja hetki. Surua ei pidä kiirehtää, olkoon se vieraana aikansa, kunnes jälleen lähtee. Lohduttajan tehtävä on kuuntelijan tehtävä. Suru vaatii aikanaan myös sanoittamista, ja sydämellä kuuleva avaa sille turvallisen ajan ja tavan. – Kuinka siunattu asia surussa on kuunteleva ystävä, joka ei lähde läheltä pois, kun muut jättävät yksinäisyyteen.
Vähäsarja

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.
Ef. 2:8–9

Usko vain ja sillä selvä? Eikö maailma ole täynnä uskoa jo entuudestaan? Nyt tarvittaisiin tekoja, näyttöjä, ajattelevat monet. Mutta jos olet ollut todellisessa hengellisessä ahdistuksessa, ymmärrät, mistä Paavali puhuu. Jos olet seissyt Jumalan tuomioistuimen edessä syyllisenä ja varmana kadotustuomiostasi, sana on sinulle korvaamaton. Jos olet ollut sairas, heikko tai kärsimyksissä, tiedät, että silloin ei ole todellakaan helppoa uskoa armolliseen ja rakastavaan Jumalaan. Oikea usko Kristukseen, sellainen, joka ei perustu rangaistuksen pelkoon tai palkinnon toivoon vaan ristillä kuolleen Jeesuksen ansioon, on aina ihme. Armo ei ole vähimmässäkään määrin tästä maailmasta, eikä sitä voi tämän maailman eväillä ymmärtää. Armo näyttääkin siksi useimmiten avautuvan vasta kärsimysten koulussa. Maailman yksinkertaisimman asian ymmärtäminen vaatii ihmeen, kuulemisen ihmeen, jonka vain Jumalan Pyhä Henki voi tehdä.

Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?
Jaak. 4:12

Kun rakkaus kylmenee kristittyjen kesken ja syntejä nähdään vain toisissa, on se karua kuunneltavaa. Kuinka helposti oma sydän lähteekään tuomitsemiseen mukaan. Ettei vain armo olisi meille tuomareille liian selvää? Onko meillä varaa itseriittoisuuteen? Kuulemmeko enää Jumalan kutsuvan meitä rakastamaan lähimmäisiämme? Onneksi yhä edelleen Herra, meidän Jumalamme, asuu korkeudessa ja pyhyydessä, mutta myös niiden tykönä, joiden sydän on särkynyt oman kovuutensa näkemisestä. Hänen kasvojensa eteen saamme vieläkin tulla ja tunnustaa hänelle syntimme katumuksessa ja uskossa ja rukoilla anteeksiantamusta. Yhä vielä on niin, että tuodessamme rakkaudettomuuden syntimme Jeesukselle, Jumalan Pojan veri puhdistaa myös tästä synnistä. ”Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi,” sanoi Jeesus kerran luokseen tulleille (Luuk. 5:20). Tänään hän sanoo nuo sanat meille, sydämen kovuudesta kärsiville
Vähäsarja.

Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen.
Kol. 1:22

Koetko olevasi Jumalan lapsista vähäisin ja mitättömin? Koetko olevasi syntinen ja heikko, jopa kelvoton kristityn nimen kantajaksi? Oletko sairas tai väsynyt, tehnyt uskossasi haaksirikon? Oletko pudonnut Jumalan lasten iloisesta joukosta pohjamutiin ja pimeään? Voi olla, että näin vilpittömästi koet. Voi olla, että sinua on myös kohdeltu niin, että nämä ajatukset ovat vahvistuneet. Voi olla, että olet joutunut pettymään itseesikin. Sinulle väsynyt, heikko, sairas ja mitätön vakuuttaa Jumalan sana jopa kokemustesi vastaisesti: ”Sovinto sinun ja Jumalan välillä on jo tehty, älä enää pelkää.” Se tehtiin jo silloin, kun Jumalan Poika naulittiin ristiin ja hän antoi henkensä koko ihmiskunnan puolesta. Kristus kuoli, että sinutkin voitaisiin asettaa täysin puhtaana, nuhteettomana ja moitteettomana Jumalan eteen – ja sinuthan voidaan. Kun sinä kaipaat olla Jeesuksen oma ja hän on kuollut kaikkien puutteittesi edestä, mikä voisi armon sinulta estää? Jumala näkee vain Jeesuksen puhtauden ja sinut suljettuna sen suojiin.
Vähäsarja

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Jes. 9:5

Heikko on väkevä, lapsi isä ja pienokainen rauhan välittävä ruhtinas. Imeväinen kantaa harteillaan valtaa, on ihmeellinen, jumalallinen ja samalla avuton pienokainen äitinsä sylissä. Seimessä makaava tuo ihmisille neuvoja taivaasta eikä hänen tarvitse kysyä niitä keneltäkään. – Jumala todella kätkeytyy vastakohtaisuuksiinsa, niin myös saapuessaan maailmaan. Silmillä havaittava on jotakin aivan muuta, ja se, mikä ei näytä miltään, on suurinta. Ihmiseksi tullut Jumala otti orjan muodon, kätkeytyi heikkouteen, alensi itsensä. Mutta Jumala hän oli, Kaikkivaltias, maailman synneistä vapauttaja. Hänen suurin vallanosoituksensa kohtasi maailman silloin, kun hän taivutti päänsä ristillä ja antoi henkensä ja kun hän nousi kuolleista osoittaen voittaneensa sen vallan. Maailmalta salattuna hän eli ja kuoli, vain harvan todistaessa ihmeistä suurinta. Vielä lapsi saapuu kuitenkin toisen kerran ylösnousseena Herrana, ja silloin Jumala osoittaa kaikkien nähden voimansa. Lopullinen oikeus toteutuu, paha saa palkkansa, ja taivas avautuu Jumalan heikoille lapsille.
Vähäsarja

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.”
Matt. 2:1–2

Uuden testamentin ulkopuolinen lähde, Zarathustran testamentit, kertoo persialaisten maagien matkaan lähdöstä Messias-kuningasta kumartamaan. He olivat saaneet vaikutteita pakkosiirtolaisuuden myötä Kaksoisvirtain maahan saapuneiden juutalaisten uskonnosta. Persialaisten saavuttua juutalaisten kuningasta kumartamaan kerrotaan, että ”Herodes pelästyi ja hänen kanssaan koko Jerusalem”. Tähden osoittaman Messiaan, tuon pienen lapsen edessä, Persian mahtavat painoivat päänsä ja tunnustivat hänet kuninkaaksi. Jumala oli saapunut ihmiseksi, kansansa keskelle. Tähti teki sen todistajat iloisiksi, lapsi laittoi heidät ”maahan heittäytyen kumartamaan”. Suuren vaatimattomuuden keskellä ojennettiin kuninkaalliset lahjat. – Herodeskin tahtoi saapua kumartamaan lasta, mutta miekka viittaan kätkettynä. Kauniiden puheiden takaa kuului vihollisen kuiskaus, jonka Jumala kuitenkin paljasti, ja ylhäiset palasivat kotiinsa toisia teitä.
Vähäsarja

Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen, niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!
Ps. 71:21–22

Maailma on epäreilu. Elämässä ei toteudu oikeudenmukaisuus. Kaikki eivät saa tasapuolisesti hyvää, eikä palkinto osu aina oikeaan kohteeseen. Vaikka tämän tietää ja pyrkii ymmärtämään, on silti vaikea kohdata vääriä syytöksiä tai epäoikeudenmukaista kohtelua. Meidät kasvatetaan kunnioittamaan reilua peliä ja kaikkiin kohdistuvaa tasapuolisuutta. Myös Jumalan sana kehottaa huolehtimaan kaikkien oikeuksista, erityisesti köyhien, leskien ja orpojen. Se ei tarkoita hyväntekeväisyysromantiikkaa, vaan rakkauden asennetta lähimmäisiin koko elämässä. Kun meidän kunniaamme loukataan tai oikeuksiamme syyttä poljetaan, on paras aloittaa rukouksella väärintekijöiden puolesta. Sitten on pyrittävä korjaamaan vääryydet. Jos joudumme edelleen epäoikeudenmukaisen kohtelun kohteeksi, on hyvä tiedostaa, että Jumala korjaa jokaisen vääryyden ajallaan. Silloin meidät kohotetaan jälleen kunniaan ja saamme oikeudesta lohdutuksemme. – Väärään kohteluun ei tarvitse kuitenkaan määrättömästi alistua, vaan aina voi myös vaihtaa maisemaa.
Vähäsarja

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ”Herra, Herra”, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ”Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.”
Matt. 7:21–22

Ihmeitä tapahtuu, koska Jumala elää. Hän voi tahtoessaan puuttua asioihin poikkeavalla tavalla, ihmeenomaisesti. Yleensä hän ei niin toimi, vaikka meidän kristittyjen villeistä kertomuksista voisi toisin päätellä. Saatamme erehtyä ajattelemaan, että ekstaattiset ihmeet synnyttävät uskoa, kun niiden keskellä eletään ja niitä toisille kuulutetaan. Vaarana on vain se, että armon evankeliumi muuttuu kertomuksiksi ihmeistä ja oudoista tapahtumista. Evankeliumi muuttuu puheeksi, joka keskittyy tähän elämään. Ihmekertomukset saattavat vahvistaa kristittyjen uskoa, mutta ne eivät synnytä epäuskoisissa uskoa Jeesukseen tai valaise anteeksiantamuksen salaisuutta. Olisiko kaiken kaikkiaan tämän päivän uskonnollisuuden uudesta noususta johtuen viisaampaa pitäytyä vanhaan apostoliseen käytäntöön, jossa kerrotaan evankeliumi, mutta ihmeistä ollaan pikemminkin hiljaa?

Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.
Gal. 2:19

Paavali piti itseään uskonnollisen kilvoittelun huippuna. Hän oli viimeiseen asti trimmattu lahjakkuus, huippukoulutettu älykkö, jonka mielestä synti asui muissa kuin hänessä itsessään. Paavali olikin moitteeton elämältään, uskoltaan, vaellukseltaan ja syntyperältään. Kaikki oli täydellistä, ja taivas pyhälle auki. Paavali myös toimi hurskaan opetuksensa mukaisesti. Hän kiivaili oikean uskon puolesta ja kulki vainoamassa kristittyjä, jotka olivat alkaneet sekoittaa juutalaisten ajatuksia. Kesken tällaisen vainomatkan Paavalille ilmestyi Jeesus ja Paavali omien sanojensa kuvaamana kuoli. Hän ei saanut lisää virtaa uskonnolliseen täydellisyyteensä. Hän ei kiivaillut lain täyttämisestä ja hurskaasta elämästä entistä lujemmin. Päinvastoin: kun etäinen Jumala tuli lähelle ja ristiinnaulittu Vapahtaja ilmaisi Paavalille itsensä, Paavalin elämässä kaikki kääntyi päälaelleen. Se, minkä varaan hän oli ikuisuutensa rakentanut, murskaantui. Vapahtajan kärsivien ja armollisten kasvojen edessä oma pyhyys osoittautui roskaksi, armo ja syntien anteeksiantamus uuden elämän perustaksi

Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Ps. 31:4

Jumalan johdatus on luonteeltaan sellaista, että sitä voi tarkkailla vain elämällä sen piirissä. Kirjoista ei tunnetusti opita elämää, eikä niistä opita myöskään Jumalan johdatusta. Johdatuksen kartta on Jumalan sana. Johdatusta opeteltaessa sana laitetaan koetteelle. Yleensä se testataan elämän arjessa. Opitaan sekin, että johdatusta pyydettäessä Jumalan vaikeneminen on hänen väkevintä puhutteluaan. Silloin meistä tehdään kärsivällisempiä sanan oppilaita. Kun Herramme tahtoo sanoa meille jotakin tärkeää, hän osaa sen tehdä ymmärrettävästi ja riittävän kuuluvasti. Tämä tuo levottomaan johdatuksen hamuilemiseen luottamuksen ja levon sävyt. Lue siis sanaa ja opettele sitä. Rukoile Jumalan tahdon toteutumista. Sitten luota ja odota kärsivällisesti. Vaietessaankin Jumala on lähellä. – Mielenkiintoista on huomata, miten Jumala puhuu väkevästi lähes huomaamatta, kuin sivulauseessa. Vastauksen saapuessa ymmärtää, että asia on ollut valmisteilla koko ajan ja vastauskin matkalla jo pitkään.
Vähäsarja

Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä.
Ilm. 7:9

Kristittyjä on kutsuttu Jumalan vaeltavaksi kansaksi. Sitä me olemme: jokainen meistä on matkalla kotiin, mutta ei ole vielä perillä. Matkaamme voisi kuvata sanoilla: jo nyt – ei vielä. Jo nyt meille kuuluvat Jeesuksen ristin työn tähden taivaan aarteet, vaikka meillä ei vielä olisikaan paljoa mitään havaittavaa rikkautta. Rikkautemme ei ole näkyvää, mutta se on pysyvää. Sillä Jumalan lupausta taivaasta ei voi kukaan meiltä viedä, eikä sitä voi kukaan meiltä kieltää, koska lupauksen antaja on taivaan ja maan Luoja. Jumalan sanan lupaukset ovat varmempia kuin mikään tässä maailmassa, ja siksi me iloitsemme tulevasta taivaasta jo nyt – vaikka emme ole siellä ihan vielä. Jumalan lapset kaikista maista ja heimoista ovat kerran yhdessä Jumalan valtaistuimen edessä ja kaikkia meitä varten luodaan uudet taivaat ja uusi maa. Silloin se, mitä olemme koskaan elämässämme kaivanneet, odottaneet, rukoilleet tai toivoneet, tulee olemaan omaamme

Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.
Room. 14:8

Kristityn elämä ei tunnista kuoleman rajaa. Elää hän tai kuolee, Herran oma hän on aina. Jeesus kutsui kuolemaa uneksi ja se kertoo samasta: kuolema on nielty, voitto sen vallasta on saatu ja Jeesukseen turvautuva siirtyy kuollessaan vain ajasta parempaan Kristitty kuuluu Jumalalle, koska Jeesus on lunastanut hänet ristillä vapaaksi synnin ja kuoleman vallasta. Hänet on kastettu Jeesuksen nimeen ja sinetöity Jumalan omaisuudeksi. Hän on saanut lahjaksi uskon ja hän elää huutaen avuksi Herran Jeesuksen nimeä. Kun kuoleman hetki koittaa, on se kuin keveä uni, josta hän herää täydellisyyteen, kohtuuttoman suureen iloon ja rauhaan. – Mitä siis väliä, elämmepä tai kuolemme, Herran omina me säilytämme onnemme. Jumala ympäröi meidät armollaan, eikä se lakkaa olemasta totta elämän luopumisten hetkinä. Kuollut kristitty on tullut varjelluksi kotiin, siksi hautajaisten kyynelissä on aina pisara iloa.

Hyvää alkavaa vuotta lukijoille toivottaa Päivän sanan siirtäjä Sro:n sivulta.

---