Mitä kaikkiallinen jumaluus tahtoo?

Olen aina ja muuta mahdollisuutta ei ole.

Aika kivasti

Olet hakoteillä.
Nimenomaan juuri eriytymiseen suuntautuminen ja yksilöitymiseen hakeutuminen johti alunperin,, ajan alussa tähän tiedottomuuteen.

Yksilöityneinä on sokea jopa omalle kokonaisuudelle, saatika lajemmin ajatellen, siis vähän samoin kuin itsekkäässä kapitalismissa, tai kommunismissa kuin rahaan ja työhön jumalan sanana uskovat ihmiset eivät voi kuvitellakaan maailmaa ilman rahaa, voittoja ja tappioita.
Samaa sokeutta edustaa totaalisemmin yksittäisen ihmis-elämän ja yksilöityneiden tietoisuuksien näkemystä elämästä.
Kehällisyys löytyy kummastakin, siis tietty universumi tasosta, kuin kollektiivitasoista, koska ne edustavat aivan samaa, mutta eri-laajuudessa. Muuta niissä ei pysty hahmottamaankaan, oikestaan ainut lohtu on se, ettö voidaan luoda lisää tekemistä häivyttääkseen totaalisen yksinäisyytensä ja hämätä itseään luomalla erillaisi versioita alkuidesta.
Huomaa kuitenkin että tuletko siitä lopulta hullua hurskaamaksi koska ajallisuus luo aina itse oman rajallisuutensa.

Tämän homman idea on se, kun se perustuu haluamiseen, että kun se tunnetusti luo kärsimyksen, tuntuu kuin olisi jumalan kanssa tai yhteydessä Hänen tekemisessään(hieman kuin viiltelisi itseään siksi että tuntisi olevansa olemassa). Kuitenkin mitäkään systemaattinen luomis-toiminta ei yrityksistä huolimatta keinotekoisena apu-suureena kuolemassa(väitetty Elämä) poista niitä faktoja joita ajallisuus/matri aiheuttaa syy&seuras lakien kautta.
Syy&seuraus laki ei ole virhe kuvassa, se on kuvaa ja siitä seuraamuksena aina vain lisää erillisyyttä erillisyydestä jota te pidätte, jopa kehutte siksi ainoaksi aitoudeksi, koska ett muusta tiedä.
Rauhaaa ja onnea ei kukaan tässä, eikä se itse onnistu yrityksistä huolimatta saamaan siitä itsestään sen keinoin(materia&ajallisuus, olkaa edes kerran rehellisiä).

Tämän taustalla on siis se, että eriytyminen tarvitsee aina materiaa, eli toiseutta ollakseen.
Se on pakko olla niin koska se samall antaa tarkoituksen pakkona joka poistaa valinnan vapauden.
Se todellisen vapauden unelma ei toki poistu, koska se osaltaan luo tarkoitusta pyrkiä vapuden unelmaa kohti, mutta samalla se sysään unelman aina tavoittamattomiin.Sekin luo takoitusta, josta haetaan syytä "matkalle" ,eli sitä takoitusta, joskaan ei koksaan päästä perille,

Systeemienne kautta ei voi saavuttaa todellista Jumalaa, ei edes jumalallisuutta, vain luovuuden ja sisäisen sankarinsa, luojuutensa.
Ette voi käsittää niin kauan kunnes aniloitte ajatuksenne ja itsenne sitä, millaista on olla olematta olemassa,, ette edes meditaatiossa.
Jumala ei teille, te uskotte vain, yhteyttä ei oole Jumlaan, rukoilette itseänne, mutta ylpeydessänne luojina luulottelette itsellenne olevanne osa Jumalaa, jotkut röykeimmät jopa itse Jumala, eihän sille paikalle muita edes näy, tai kuulu, ja siksi pyritte itse olemaan ja uskomaan ja luomaan Jumalan jumala-kuvatusten kautta, ja vikaan menee aina.

Hyviä kirjoituksia, mutta mutta tukeutuvat paljolti toisten oivalluksiin jotka nekään eivät ole aina täydellisiä.

On olemassa ajaton elämä, ääretön tietoisuus, jonka osa myös me olemme, ja kaikkia elämä kaikkialla maailmankaikkeudessa
On vain yksi elämä, jota me kaikki olemme, fyysiset kehomme ovat erillisiä
Ihminen eli läsnäolon tilassa, ennenkuin materiasta kehityksen kautta syntynyt, ego sielu otti vallan, ja alkoi elämään erillisyyden harhassa.
Sen seurauksena on syntynyt sitten tämä kärsimysten täyttämä yhteiskunta
Kaikki ajallinen ja materiaalinen on syyn ja seurauksen lain alaista.
Läsnäolon tila on taas ajaton, ja elää nykyhetkessä, eikä sillä ole enään syyn ja seurauksen alainen henkisesti, ja se johtaa sitten myös kaikkien kärsimysten päättymiseen.

Joten olemme täällä, ilmentämässä tuota ajatonta elämää ajassa ja aineessa
Kun fyysisen elämän edellytykset syntyvät jollain planeetalla, tuo elämä tulee siihen ja alkaa kehitys esiasteelta kohti täydellisyyttä.

Kun ajatus tietämättään loi ihmisen henkiselle alueelle
tuon erillisyyden niin yhteys kaiken lähteeseen katkes,
mutta paipuu takaiin jäi, niipä se loi sitten omat ajalliset jumaluutensa, jotka ovat saattaneet ihmisen henkisen kasvun pysähtyneisyyden tilaan, ja sillä tulee olemaan seurauksensa