Uskovaiset sanovat, että elämä on jumalan lahja. Miksi kuitenkin uskovaisen kaikki toiminta kohdistuu tuonpuoleiseen elämään? Eikö jumalan lahjoista pitäisi nauttia? Kuitenkin olen nähnyt monen uskovaisen elämän hyvin rajoitettua, syntiluetteloin tuettua elämää ja kärsivää elämää.
Minä ainakin nautin elämästä. Kaikki siinä on kohtuullisen hyvää: on työpaikka, hyviä ihmissuhteita ja kohtalaista terveyttä.
Minä ainakin nautin elämästä. Kaikki siinä on kohtuullisen hyvää: on työpaikka, hyviä ihmissuhteita ja kohtalaista terveyttä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä nauttia saa ,mutta Jumalan asettamissa rajoissa, kaikki maallinen
on katoavaista, mutta ikuisuus ei.
Elämästä saa nauttia ja itsestänsä on pidettävä hyvää huolta ja lähimmäisestä myös. Tämä elämä on liian lyhyt aika ikuiseen verrattuna.
Moni uskovainen ei ole ymmärtänyt Jeesuksen vertausta palvelijasta joka kätkee hänelle lahjoitetun pääoman ("aarteen") maahan herransa pelossa...ja ilmeisesti eläen köyhästi joka suhteessa...eikä tajua vielä silloinkaan kuinka sitten tilinteon jälkeen hänelle sanotaankin, että hän on 'huono palvelija', koska ei ole uskaltanut kasvattaa hoitoonsa annettua pääomaa...
Aarre, pääoma = kunkin elämän suomat mahdollisuudet kasvattaa tietoisuuttaan
palvelija = sielu/ihminen
Herra = Henki, jokaisessa/kaikessa oleva jumaluus
Moni uskovainen ei ole ymmärtänyt Jeesuksen vertausta palvelijasta joka kätkee hänelle lahjoitetun pääoman ("aarteen") maahan herransa pelossa...ja ilmeisesti eläen köyhästi joka suhteessa...eikä tajua vielä silloinkaan kuinka sitten tilinteon jälkeen hänelle sanotaankin, että hän on 'huono palvelija', koska ei ole uskaltanut kasvattaa hoitoonsa annettua pääomaa...
Onhan tuo erikoinen tulkinta kun itse olen käsittänyt sen niin että se tieto minkä sait lahjaksi Jumalalta pitäisi kertoa toisillekkin, että se tuottaisi lisää uskoa ja uskovaisia, koska usko on Jumalan lahja ihmiselle, ja samoin se on sitten myös niille muillekkin jotka ottavat Jeesuksen vastaan.
Rajat ovat itse vapaaehtoisesti valittuja, kuten Paavali neuvoi, kaikki on luvallista mutta kaikki ei ole hyödyksi.
Myös minä olen nauttinut elämästä, tarkoittanet kuitenkin uskonelämän rajaamista, ettei se näy arkipäivässä.
Ahdistus on ihmisessä itsessään että joku mukamas estää nauttimasta, vaikka ypöyksin vaeltaisi, on kaavamaisuus.
Fyysinen maailma ei ole elämä, vaan kuolema. Sanottiinhan, että sen tietyn hedelmän seurauksena ihmisen on kuolemalla kuoltava.
Tämä maailma on katova juttu, jossa ihminen saa elää hetken. Se elämä voi jatkua toisessa muodossa ja on eri asia kuin tämä maailma.
Tämän "elämän" tarkoitus on oppia tuntemaan hyvä ja paha, koska sen ihmiset halusivat alussa oppia tuntemaan. Ne jotka rakastavat enemmän hyvyytä ja ovat vanhurskaita, voivat sitten päästä täältä todelliseen elämään.
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään."
Joh. 5:24
1213: Kyllähän tämä fyysinen maailma on ainoa elämä, mikä meillä on. Sen jälkeen kuollaan pois, tietoisuus lakkaa ja ruumis hajoaa. Tämä on minulle aina ollut lohdullista, ettei tarvitse elää ikuisesti, kun keho on jo niin rappeutunut ja ajatuskin takkuaa. Elämähän jatkuu lapsissa ja lapsenlapsissa.
Uskominen ja uskomiseen liittyvät elementit ovat minulle vieraita. Uskonnon ristiriitaisuus saa ihoni kananlihalle.
"Kyllähän tämä fyysinen maailma on ainoa elämä, mikä meillä on."
Mutta kuten Juice sanoo "elämä on kuolemista". Minun nähdäkseni tämä "elämä" on kuolema, mutta toki monille "ainoa elämä".
En halua edes tietää miten Juicen käy viimeisellä tuomiolla...! Kun ei se kuulu kuin hänelle itselleen ja Jumalalle.
Kyllähän tämä fyysinen maailma on ainoa elämä, mikä meillä on.
Eipäs vaan olekkaan, sielukin on olemassa eikä se kuole ruumiin mukana koska Jumala on sen luonut ja Jumala on henki joka sen on ihmisille lahjoittanut. Jyvät seulotaan akanoista, niin kovaa kuin totuuden kuuleminen voi joskus ollakkin.
Jos Jumala sua kutsuu niin tää mieleesi paina
asia on tärkeä silloin aina.
Älä paaduta sydäntäsi ja Jumalan poikaa hylkää,
ei sielusi saa mistään sen suurempaa "ylkää".
Eräällä uskosta kertovalla apostolilla (Raamatussa) oli jokin salainen ongelma, ns. "piikki lihassa" joka vaivasi häntä mutta hän ei kertonut mitä se oli. Silti hän kesti uskossa loppuun asti eikä antanut periksi vaan jatkoi matkaansa Jeesuksesta kertoen ihan elämänsä loppuun asti...!
Apostoli Paavalilla oli salainen ongelma, ns. "piikki lihassa
http://www.ikoni-uskontokuvat.com/Raamattu/UT/paavali/paavalisivu/paavali.htm
Paavali oli saanut neuvostolta tehtäväkseen vainojen organisoinnin ja siksi hänet lähetettiin Damaskokseen, sillä monet hellenistikristityt olivat lähteneet Stefanoksen kivittämisen jälkeen etsimään turvaa pohjoisemmasta, Syyrian Antiokiasta. Vaino ulotettiin Damaskokseen asti ja Paavalin piti tuoda Damaskoksen kristityt vangittuina Jerusalemiin.
Apostolien teoissa on värikäs kertomus Paavalin kokemuksesta Damaskoksen tiellä: Jeesus ilmestyi hänelle ja sanoi:"Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Paavali sokaistui näystä ja hänen mukaansa lähteneet temppelivartioston miehet veivät hänet Damaskokseen, jossa hän sai näkönsä takaisin ja otti kristillisen kasteen.
Monet uskontopsykologit ovat yrittäneet selittää Paavalin sokaistumista monin eri tavoin...! Lopulta hän sai taas näkönsa takaisin...!
Nuori kristinusko, jos sellaista nimitystä vielä voi käyttää (tässä vaiheessa on vielä ehkä oikeampaa puhua juutalaisesta Jeesusta Messiaanaan pitävästä lahkosta, mutta on tullut tavaksi käyttää sanaa kristinusko, kristityt tässä vaiheessa) on saanut käyttöönsä monella tavalla sopivan persoonan. Paavali oli jo edellä mainittujen taitojensa ja kykyjensä lisäksi organisaattori, sitkeä, toimelias ja vaaroja pelkäämätön päämäärätietoinen mies. Hän oli kahden kulttuurin kansalainen, kaupunkilainen, oppinut rabbi,juutalaisen lain erikoistuntija, fariseus, teologi . Oliko hän leski vai naimaton, sitä tutkimus ei ole pystynyt selvittämään. Hänellä oli jokin sairaus. Itse hän antaa taudinmäärityksen: piikki lihassa. Mitä se oli, sitäkään emme tiedä.
(linkissä myös hyvät kuvat)
Paavalin kääntymisen jälkeisestä ajasta ei tiedetä paljoa.Luukas kertoo: "Saul viipyi jonkin aikaa Damaskoksessa opetuslasten luona. Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika."Juutalaiset nousevat häntä vastaan ja hän pelastuu pakenemalla korissa kaupunginmuurilta alas. Tämän jälkeen löytyy mainintoja, että hän olisi käynt Arabiassa ja Jerusalemissa.
http://www.ikoni-uskontokuvat.com/Raamattu/UT/paavali/paavalisivu/paavali.htm
Apostoli Paavali on kuollut todennäköisesti tämän vainon yhteydessä vuonna 64. Monet kristityt ristiinnaulittiin ja pantiin valaisemaan soihtuina Neron puutarhajuhlia. Tuolloin hänen puutarhansa ja palatsinsa olivat Vaticanus-kukkulan alueella.
Koska apostoli Paavalilla oli Rooman kansalaisoikeudet, hänet mestattiin miekalla. Mestaus tapahtui perimätiedon mukaan Ostian tien varrella, paikassa, jossa on nykyään Tres Fontanes-kirkko. Edelleen perimätiedon mukaan Lucina-niminen kristitty nainen olisi haudannut hänet omaan puutarhaansa. Tällä paikalla on San Paolo fuori le muran kirkko. Arkeologit ovat löytäneet (2006) kirkon kryptasta sarkofagin, jossa on kirjoitus:" Paul Apostle Martyr" ja todenneet radiohiilimenetelmän avulla, että luut kuuluvat ensimmäisellä vuosisadalla eläneelle ihmiselle.
Paavalia voidaan pitää kristillisen teologian perustajana.Piispa Wille Riekkinen on osuvasti kutsunut häntä kuningasteologiksi. Paavali muotoili kirjeissään pelastusopin ja kristillisen etiikan perustukset. Uskonpuhdistaja Martti Luther omaksui häneltä vanhurskauttamisopin (=Miten ihmisestä tulee Jumalalle kelpaava)
Paavali on ollut kaikkien kristillisten kirkkojen tekemän lähetystyön uranuurtaja ja esikuva.
Eräs viisas sanoi, että kuolema on se hinta, jonka elämästä maksamamme. Kuten jo aikaisemmin sanoin, kaikki me kuollaan jokunen päivä, se on ihan normaali loppu ihmiselle.
Ja kyllä, minä elän mielellään tätä elämän lahjaa, teen niitä tehtäviä, joita teen, elän elämääni täysillä, nautin ihmisistä, luonnosta ym. Ja kuolen sitten pois.
On hyvin luultavaa, että kuoleman pelko on yksi osasyyllinen uskontojen syntyyn. Mutta kun kuolemaa ei pääse pakoon, edes kuvittelemalla tuonpuoleista elämää, ja nauttimalla edes siitä, että itse uskovaisena pääsee taivaaseen ja epäuskoiset joutuvat helvettiin. Tämä on kauhean koston himoista ajattelua, kun se ei ensinnäkään vie minnekään, on silkkaa mielen luomaa harhaa.
"Mutta kun kuolemaa ei pääse pakoon, edes kuvittelemalla tuonpuoleista elämää, ja nauttimalla edes siitä, että itse uskovaisena pääsee taivaaseen ja epäuskoiset joutuvat helvettiin. Tämä on kauhean koston himoista ajattelua, kun se ei ensinnäkään vie minnekään, on silkkaa mielen luomaa harhaa. "
Minun nähdäkseni helvetti ei ole kosto, vaan juuri se, mitä Jumalan vastustajat haluavat. Jos siis helvetti nähdään kuten Raamattu kertoo, toisena kuolemana, jossa sielu ja ruumis tuhoutuu lopullisesti, eikä henkilöä enää millään tasolla elä.