Valtava tulivuori syvällä meren uumenissa.
Puhuttiinko jossain suuren syvyyden kaivoista. Puhuttiin. Vedenpaisumuksen yhteydessä. Tässä olisi syytä vertailuihin - ja ajatuksiin. Syvyyden kaivot "puhkesivat".
Verbi on hyvä osoittamaan esimerkiksi jättimäisen tulivuoren purkautumista syvällä meressä.
Puhuttiinko jossain suuren syvyyden kaivoista. Puhuttiin. Vedenpaisumuksen yhteydessä. Tässä olisi syytä vertailuihin - ja ajatuksiin. Syvyyden kaivot "puhkesivat".
Verbi on hyvä osoittamaan esimerkiksi jättimäisen tulivuoren purkautumista syvällä meressä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"jos se purkautuisi tänään - mitä tapahtuisi?"
Riippuu purkauksen voimasta. Joko se purkautuisi kuten tulivuoret yleensä tai jos se on riittävän suuri, kuten Yellow stone ja purkaus olisi raju, olisi tuloksena mahdollisesti jääkausi.
Maailmanlaajuista tulvaa se ei aiheuttaisi, jos sitä ajoit takaa.
Jääkauden - ei tulvaa? Miksi ei tulvaa? Eikö tulva olisi hyvinkin mahdollinen, jos tulivuori purkautuisi?
Pohdi vuoden 2006 tsunamia ja mieti etenkin millä tavoin se levisi.
Jääkauden tai ainakin pitemmän kylmäjakson aiheuttaisi ilmakehään levinnyt tulivuorituhka himmentäessään auringonvaloa.
Mistä lisävesi maanlaajuiseen tulvaan tulisi?
Tulivuorten toiminnallisuus merien pohjassa synnyttää tulvan. Höyrystynyt vesi nousee ylös - taivaalle- ja muuttaessaan vielä olomuotoaan laskeutuu - sataa - alas.
Tuohon kysymykseesi vastaus on Raamatun mukaan Taivaan akkunoista.
Kannattaa muistaa, että tulivuorten toiminta on myös sitonut vettä maapallon kuoren alaisiin materiaaleihin.
Vedenpaisumuksen vesi on syvyyden lähteistä ja taivaan akkunoista.
"Lisävesi". Tuo kaipaisi suunnaltasi selvitystä; mikä "lisävesi"? Se vesi, mikä on ympärillämme - valtamerissä - tänäkin päivänä, se vesi, joka sulaa napajäätiköistä - se on sitä vedenpaisumuksen vettä.
Ahaa! Et näe matemaattisesti uskottavana, että sama vesi, joka tänä päivänä on keskellämme, olisi voinut hukuttaa eliöt suurimmaksi osaksi yli neljä tuhatta vuotta sitten.
Minä uskon, että juuri niin on tapahtunut. Vesi on laskeutunut. Pohjavedeksi. Samoin veden "astiat" ovat suurempia/syvempiä kuin ennen paisumusta, koska vulkaaninen maan uudeelleenmuotoilu osui mahdollistamaan VP:n jälkeisen elämän mantereilla.
Maapallolla on merivettä kaikesta vedestä 98% tuo loppu makea vesi on olomuodoltaan jäätiköinä , järvinä , jokina, ilmakehässä ja tuona mainitsemanasi pohjavetenä. Tuo makea vesikö on sitä tulvavettä?
Näen nykyiset valtameret suurimpana jäänteenä vedenpaisumuksesta; ilmeisesti vedenpaisumus oli eräänlainen veden kierrätys - ainakin osaksi, pitää tietenkin huomioida "taivaan akkunat", joka näyttää kuitenkin osoittavan avaruuteen. Rangaistuksen täytäntöönpanon "mekanismi" toimi ilmeisesti maan pinnan rajuilla - geologisilla - muutoksilla.
Mietipäs kertaalleen montako kuutiokilometriä vettä tulivuorenpurkaus syrjäyttäisi. Laske sen jälkeen miten "paksun" kerroksen tuo vesimäärä aiheuttaisi koko maapallon pinta-alalle.
Kyllä maan sisässäkin on paljon vettä. Mutta ei ole mitään järkevää syytä miksi se alkaisi tursuta sieltä pois.
Erityisesti kun se vesi on sitoutuneena mineraaleihin kidevetenä.
>>Valtava tulivuori syvällä meren uumenissa.
Puhuttiinko jossain suuren syvyyden kaivoista. Puhuttiin. Vedenpaisumuksen yhteydessä. Tässä olisi syytä vertailuihin - ja ajatuksiin. Syvyyden kaivot "puhkesivat".
Merenalainen tulivuori - purkautuessaan - on kaikkein mullistavin veden "sylkijä" kuin mitä ikinä ajatella saattaa. Tapahtuma saisi aikaan myös valtaisaa höyrystymistä, totaalia veden paisumusta maan päällä. Raamatussa puhutaan syvyyden lähteiden puhkeamisesta monikossa - eli niitä on puhjennut ympäri maapalloa - yhtä-aikaisesti - ja seuraamukset tiedämme.
Monumentteina meillä on vedenpaisumuksesta ainakin valtameret, napajäätiköt ja harjut.
Valtameret eivät todista puolesta eivätkä vastaan:
"Monumentteina meillä on vedenpaisumuksesta ainakin valtameret, napajäätiköt ja harjut."
Napajäätiköt ja harjut kumoavat tehokkaasti koko vedenpaisumuksen.
Järkeilysi maansisusveden massiivisesta noususta pinnalle tulivuorten kautta on läpinäkyvä yritys todistella Raamatun tekstiä kirjaimellisesti todeksi ilman ensimmäistäkään objektiivista havaintoa.
Maansisusveden?
En minä sitä aja takaa. Maan alla on sulaa kivimassaa - magmaa - ei niin hirveästi vettä.
Siis:KUN RAAMATTU PUHUU SYVYYDEN LÄHTEISTÄ NIIN AJATUKSENI ON ETTEI SE VÄLTTÄMÄTTÄ TARKOITA VESILÄHTEITÄ - SINÄNSÄ-VAAN NIITÄ KULKUREITTEJÄ JOTKA YHDISTÄVÄT IKÄVÄLLÄ SEURAAMUKSELLA JOSKUS MERENPOHJIEN KYLMÄN VEDEN JA VULKAANISEN MASSAN!
Mitä "taivaan akkunat" ovat, se on minulle vielä arvoitus?
Meidän oltava jonkin verran olettamuksien varassa lukiessamme vedenpaisumuksen etenemisestä.
Periaatteessa minulle riittää - itselleni - taivan akkunat ihan tuollaisena substantiivina ilman selittelyjäkin (koska ihmisen tieto on niin lapsekkaan hataraa), "taivaan akkunat" on taivaan akkunat, jonkinlaiset ikkunat avaruuteen. Ennen vedenpaisumusta - Genesiksen alussa - puhutaan "kaartuvasta kannesta"- avaruushan kaartuu; painovoima - "taivaan vahvuus" on jännittävällä tavalla ehkä pidätellyt seuraavassa sfäärissä "odotellutta", rankaisevaa vesi-massaa. Starttaus on kuitenkin tuo "syvyyden kaivojen" P u h k e a m i n e n!
>>KUN RAAMATTU PUHUU SYVYYDEN LÄHTEISTÄ NIIN AJATUKSENI ON ETTEI SE VÄLTTÄMÄTTÄ TARKOITA VESILÄHTEITÄ
>Naurettavin versio tuosta on aina se kun esitetään että puhuessaan ilmiöstä X, Raamattu ei suinkaan puhu ilmiöstä X.
Puhuessaan pikkulampaan häistä raamattu ei muka puhu sen enempää lampaista kuin häistäkään, vaan jostain ihan muusta, joka selviää kun Jeesus tekee pesän päähän, eikä Jeesus koskaan kerro kahdelle aivan samanlaista pesäselvitystä.
Minusta voi jotenkin perustella kuvitelmia, jotka joko ovat tieteen mukaisia tai pyrkivät ymmärtämään Raamatun tekstin niinkuin se on. Esimerkiksi niin, että puhuttaessa veden yhteydessä lähteestä kyse on vedestä eikä vaikkapa laavasta. Kun teksti ja tiede (=objektiiviset luonnonhavainnot selityksineen) menevät ristiin, voi valita katsooko tekstin vertauskuvalliseksi vai kieltäytyykö hyväksymästä tieteen tuloksia. Siirtyminen oman tieteen rakenteluun tuossa kohtaa on väistelyä ja uuden raamatuntekstin keksiminen tämän tueksi raukkamaista.
Maan sisällä on kiviin, erityisesti niiden kiderakenteeseen sitoutuneena vettä samanverran tai enemmän kuin valtamerissä nyt, ja sitä tulee jonkin verran ilmaankin tulivuorten puskemana höyrynä. Merenpohjassa on suurempikin vesikierto mannerliikunnan puhaltaessa laajenemissaumoista kuumaa vettä mereen ja viedessä sitä mukanaan maan vaippaan merenpohjan vajotessa sinne. Näistä ei silti saa (yritetty toki on) luonnonlakeja rikkomatta vedenpaisumuksen vesiselitystä, ja vaikka saisikin, geologiahan kumoaa muilla näytöillä armotta koko paisumuksen.
Itse näen, että puhuttaessa syvyyden lähteistä - niiden puhkeamisesta - voidaan tarkoittaa niitä kanavia, mikä voi yhdistää sialkuoren alla olevan kuumuuden meriveden kanssa - onhan niinkin, että ajallisesti syntyvä reaktio kylmän ja kuuman kohtaamisesta on silmänräpäyksellinen - ja sellaisenaan voidaan nähdä asia yksinkertaisesti tuolla tavalla: "puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet"Moos . Ei se minusta näytä ollenkaan harhaiselta ajattelulta.
Tuollaisena ei ole tullut geologiankirjoissa vastaan:
"Ei se minusta näytä ollenkaan harhaiselta ajattelulta."
Lähin tuon tyypin tapahtuma taisi olla Krakatoa-saaritulivuoren räjähdys vuonna 1883 sen kalderan ("kraaterin") seinämän haljettua. Ei siitä tullut vedenpaisumuksen poikastakaan, mutta hirmuinen tsunami tappoi paljon ihmisiä ja kivipöly stratosfäärissä kylmensi ilmastoa pari vuotta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Krakatoa
"Hirmuinen tsunami..."..."ei siitä tullut vedenpaisumuksen poikastakaan...".
Mitä pitäsi ajatella ylläolevista katkelmista?
Koetahan ajatella vaikka sitä miten tuo tsunami iski esimerkiksi Suomen tai Pohjois-Amerikan rannikolle.
Veden pinta ei noussut peittämään yhtä aikaa koko maapalloa, ei sinne päinkään.
Kun syvyyden lähteet puhkesivat vesi vyörytti alleen koko maailman. Tämän me voimme lukea Mooseksen Kirjan seitsemännestä luvusta. Siinä on paljon paremmin kerrottuna kyseiset liikkeet.
Tämän päivän uutiset tsunameista liittävät ehkä useiden ajatukset vanhaan, historialliseen tapahtumaan. Kannattaa huomata, että vedenpaisumuksen alku oli monien ("puhkesivat K A I K K I suuren syvyyden lähteet!") valtamerenpohjaisten tulivuorien heräämisestä syntynyt tuhotulva.
>>Kun syvyyden lähteet puhkesivat vesi vyörytti alleen koko maailman. Tämän me voimme lukea Mooseksen Kirjan seitsemännestä luvusta.