"luterilainen työmoraali"

Kuten huomaamme, uskismoraali on epätervettä, vai mihin kirjoittaja tähtäsi?

Oletko sinä Sinikka harkinnut koskaan meneväsi oikeisiin tuottaviin töihin?

Ei työpaikoilla enää kehuta jos sairaana tulee töihin. Sairastuttamaan työtoverinsakin.
Joskus ehkä on ollut niin, nyt tilanne on muuttunut.

Mun ajatus on enempi se, että meissä suomalaisissa on sellainen kylmän talven läpi selviämisen mentaliteetti, jossa puurretaan ja puurretaan. Ajattelen, että olemme sen laatuisia ihmisiä, että kuulemme helpommin synnin, tuomion ja vaatimuksen, kuin armon ja rakkauden. Onhan se nyt kuultu siinäkin, kun verrataan suomalaisten suhtautumista EU-direktiiveihin, kun kaikkea noudatetaan millilleen. Verrattuna joihinkin toisiin kulttuureihin, joissa asiat hoidetaan sitten joskus, päivällä nukutaan päikkärit eikä ylipäätään ole niin tarkkaa. Sen suuntaisesta maastosta kysymykseni kumpusi.

Sinikka-pappi

Sinikka-pappi.

Luterilainen työmoraali, teidän pappien työmoraali, on oppinne perustan salassa pitäminen, jota voidaan sanoa petollisuudeksi.

Miksi ette kerro, että te kirkon ihmiset valitsitte tavallisen täällä eläneen ihmisen jumalaksi ja sitten kun tähän teidän valintaan uskoo niin taivaan paratiisin portit aukeavat uuden ruumiin kanssa. Jeesuksen, jolla ei ole edes yhtään realistista näyttöä jumaluudestaan tarkassa juutalais yhteiskunnassa.

Teidän moraalinne on petosta ja se menee minne se kuuluukin..

Luterilaisethan raamatusta ottivat lauseen "Sen joka ei työtä tee ei pidä syömänkään" ja tätä papit toitottivat kansalle, kun itse elostelivat ja irstailivat minkä ehtivät kullan hamstaamiseltaan.

Nykyään älykkäät eli ateistit haistattavat tuollaisille keskiaikaisille käsityksille, mutta edelleen on typeriä kristittyjä jotka allekirjoittavat tuon ja itseään rangaistakseen äänestää vielä kirkon omaa puoluetta kokoomusta. (kirkko antaa bulvaanien kautta vaalirahaa kokoomukselle)

Eikös tunnustuskirjoissa puhuttu siitä, että peltotyöt on paras tapa palvella Jumalaa ja sitä papit sitten iskosti kansaan. Luterilainen käsitys lähtee ruhtinaitten edusta. Mitä enee tuottoa, niin sitä enee saattoi lypsää kansaa.

Sinkka se on vaan niin että: germaanien heimouskonnon periaatteiden mukaan saksalaisperäiseen järjestykseen "läänitetyt suomalaiset heimot" on alistettu niin suureen herranpelkoon: sekä vallanpitäjien että heidän vasalleinaan toimineiden kirkkoruhtinaiden harjoittamalla uskontofasismilla, eli sitä saa mitä tilaa, jälki on sellaista ettei tarvitse ihmetellä mistä tämä herrakirkon vaatima vuosisatainen kakkien ruodussapysyminen on peräisin, eli se on maasta jossa ei sallittu minkäälaista uskonnonvaputta vaan kaikki pakotettiin samaan muottiin kuolemantuomioden uhalla, aina uskonpuhistuksen päivistä alkaen ulkoista pakkovaltaa käyttäen.

Se että tekee työnsä kunnolla ei liity millään tavalla uskontoihin tai uskonnottomuuteen.

Ei myöskään kannata yleistää työnteon moraalista mitään erityisesti suomalaista.

"Tai henkilökohtaisemmin - oletko ollut töissä kipeänä?"

Olen ollut. Takana oli niin lyhyt työsuhde, etten olisi saanut sairasajalta palkkaa, vaikka polvesta otettiin nestettä, eikä sen jälkeenkään päässyt kunnolla kävelemään. Mutta valintana oli syöminen tai klenkkaaminen. Valitsin jälkimmäisen.

”Esimerkiksi antiikin aikana työ nähtiin lähinnä vain ihmisten aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen liittyväksi arkiseksi raadannaksi, jolloin ihminen pääsi vasta työn ulkopuolella toimimaan vapaana ja toteuttamaan korkeampia henkisiä tarpeitaan. ”

Tämä näkyi mm. siinä että yläluokan piti näyttää siltä (ja sieltä ovat meidän kauneuskäsitteetkin peräisin) ettei ole joutunut tekemään alentavaa ruumiillista työtä.

Pitäisi oikeastaan puhua protestanttisesta työetiikasta:

”Protestanttinen työetiikka määritti työn kansalaisten keskeiseksi moraaliseksi velvollisuudeksi, mutta suhde työhön muuttui töiden entistä pidemmälle viedyn osittamisen ja rationalisoinnin myötä. Näissä oloissa töitä opittiin tekemään ensisijaisesti palkan vuoksi, kun taas kulutus, vapaaaika ja yksityiselämä olivat elämästä nauttimista varten.”

Kun vanha luokka yhteiskunta alkoi murtumaan, vasta se mahdollisti mm. teollisuuden. Eli yhteiskunnallista asemaa ei peritty.
http://www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/tyo_ja_terveys_suomessa/Documents/06_tyo_ja_terveys_1_luku.pdf

Siitä syntyi pääomavaltainen yhteiskunta, jossa yksityiset ihmiset alkoivatkin omistamaan riippumatta syntyperästään.

”Weberin mukaan protestanttinen työetiikka oli tärkeä voima sen suunnittelemattoman ja koordinoimattoman joukkotoiminnan takana, joka vaikutti kapitalismin kehitykseen.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Protestanttinen_etiikka_ja_kapitalismin_henki

”Weber kiinnitti huomionsa erityisesti protestanttisen etiikan kalvinistiseen muotoon, jossa henkilön taloudellinen menestys tulkitaan merkiksi Jumalan suosiollisesta valinnasta.”

Myös luterilaisuuteen kuuluu tuo sama ajatus. Jumala ”palkitsi” materiaalisesti niitä työnsankareita. Muistan itse aika monta sanontaa, joita viljeltiin vaikka osittain huumori mielessä: ”Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi ansaitseman.”, ”Työmies on leipänsä ansainnut.”.

”Kukin kantakoon taakoista osansa ja kukin saakoon myös hyvinvoinnista reilun tai vähintään kohtuullisen osansa.” ja ”Tämä on toki luterilaiseen eetokseen kuuluva ideaali.”

http://villepaivansalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111381-protestanttinen-työetiikka-edelleen-tärkeää-länsimaille
Näistä tulee mieleen sanonta: ”Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.”. Niin, kohtuullisuus on perusta joka tulee protestanttisesta etiikasta.

Kyllä vain nykyäänkin arvostetaan ihmistä joka pyrkii tekemään työnsä hyvin. Vanha polvi arvosti työtä sinänsä, kunhan siitä sai rehellisesti leipänsä, uusi polvi taas etsii työstä mielekkyyttä.

Myönnän että tulee sitä itsekin katsottua joskus kieroon henkilöä, joka hakee sairaslomaa jokaiseen vaivaansa. Onhan se kunniakas tapa saada palkallista lomaa. Ikävä vain, että työt jäävät sitten muitten harteille ja näin aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Kun ”löysät” on otettu yrityksissä pois, ei sijaisia käytetä.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että riippuu siitä, millä tavalla on sairas, haenko lomaa vain en. Jokaisessa ammatissa eri sairaudet vaikuttavat siihen työn tekemiseen eri tavoin. Jos työ on puhumista, sen voi tehdä käsi kipissä muttei kurkku kipeänä. Jos työ on fyysistä, silloin pienet flunssan oireet ei vaikuta mutta käsi kipissä ei kykene mitään tekemään.

Raja siis piirtyy siihen, kuinka kipeä on jotta voi lomailla. Moni kokee vastuuta, ei ehkä niinkään aina sille työnantajalle vaan mm. asiakkaille. On tilanteita joissa aivan syyttömät joutuvat kärsimään tekemättömästä työstä.

Niin, milloinkahan alamme arvostaa vaikka latinalaisamerikkalaista työnetiikkaa, otetaan päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä saadaan aikaan. Onhan se päivä huomennakin. ei olisi mikään paha, mutta silloin meidän tulisi unohtaa tämä markkinatalous vetoinen maailman.

Ei oikein uskalla. Kun konsolilla on # merkkinä root-tunnuksen käytöstä, on pakko olla tarkkana tai tulee vahinkoja. Ei tahdo enää onnistua flunssaisena ylläpitohomma.

Niin voidaan tietenkin arvostella kovinkin tuota markkinatalous vetoista maailmaa ja ihastella tuota etelänmaiden työnetiikkaa mutta se tuskin kestää kovin syvällistä katselmusta. Suomalaiset ovat nimittäin ulkomaillakin tunnettuja siitä, että ovat säntillisiä ja ahkeria työntekijöitä. Meillä ei lounastauot veny kahdeksi tunniksi, emme hoitele yksityisasioitamme ainakaan laajemmassa mittakaavassa työajalla ja töihin tullaan silloin kuin sinne pitääkin tulla, työt hoidetaan siinä järjestyksessä missä ne kuuluukin eikä Suomalaisen ongelmanratkaisu sanastoa väritä manjana käsite. Siitä onko se aina niin hyvä voidaan olla montaa mieltä mutta kyllä se on paljon hyvääkin tuonnut. Tuskinpa tällaista hyvinvointia olisi näin nopeasti saatu rakennettua siirtämällä asioita aina huomiseksi.

Onko luterilaisuudella sitten mitään tekemistä sen kanssa. No ehkä jonkun verran, ahkeruushan on laskettu sielläkin suureksi hyveeksi mutta ei se varmaan tänä päivänä enää niin suuresti määrittele ihmisten työmoraalia. Me Suomalaiset ollaan jotenkin sellaista väkitukkoa periaattellista kansaa, että pohjimmiltaan vielä ihanoidaan ahkeeruutta, kovaa työntekoa ja rehellisyyttä ja kenellekkäs sitä ihminen kaikista ankarin olisi ellei itselleen.

Enkä nyt sitten tiedä onko se niin huonokaan asia, että omaa korkean työmoraalin. Onpahan sitä työuransa aikana törmännyt näihin "moraalineutraaleihin" (mikä on muuten aika osuva kuvaus) joiden kanssa on sitten aika ikävä tehdä töitä kun monesti ne tekemiset mahtuu tulitikkuaskiin, se mikä tehdään, tehdään "kuin juosten kustuna" ja jos vaan on mitään saumaa haetaan palkallista saikkua muiden palkallisten lomien lisäksi mutta tuohan onkin oikeastaan lisääntymään päin oleva asia kuten tuossa mummomuori kirjoitti niin nykyajan ihminen etsii mielekkyyttä työhönsä ja on aivan selvää, että jos henkilö ei koe työtänsä mielekkääksi niin sieltä työmaalta ollaan sitten herkimmin poiskin kun ennen työ koettiin velvoitteena ja työlle annettiin tietty arvo ja jokaista työtä arvostettiin niin, että se piti hoitaa mahdollisimman hyvin.

Monesti olen kauhistellut mielessäni suomalaista "työmoraalia". Nimittäin työn tekeminen nähdään arvona sinänsä eikä kysytä, onko se työ tarpeellista ja hyödyllistä vai onko siitä enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Esimerkiksi suuri osa siitä työstä, mitä nykyään tehdään, on puhdasta vahingontekoa ja suorastaan rikollista. Sen avulla tuhotaan maailmaa niin paljon kuin ehditään, pontimena ahneus.
Pitäisi sanoa, että seis, stop tykkänään! Kansa miettimään, millainen työ on todella tarpeellista sen eteen, että huomenna asiat olisivat tarpeeksi hyvin.

Roomalainen valtiokäsitys oli sellainen että: ihmisten tehtävä oli palvella valiota, Imperium Romaanumia: sekä yleisen- että yhtenäisen uskonnollisuuden että: säädettyjen valtakunanlakien velvoittamana, eli siis niin että: turmeltunut ja todellisuudesta vieraantunut valtaeliitti piti ylläpitään, yleillisine- ja kansasta vieraanutuneine elämäntapoineen yleisen orjuudenkin työn tulosten avulla. Tämä samahan on myös jälkiroomalaisen EU:n tavaite, eli "liikkuvat orja-armejat" ja niitä hallitseva EU-n superneuvostoliittolainen etuoikeuttu eliitti, ja sitä tukevana vieläpä yleinen ja yhtenäinen uskonnollinen uskonnollinen koneisto, ekumeeninen yleiseurooppalainen kirkkovalta tämän pedon selässä, - Suurena uskonnollis-poliittisesti masinointina uskonnollisena juopuneena Porttovaltana, - jatkeena Konstantinus I päivistä asti.

Aikamoinen piiska käy työpaikoilla nykyisin. Ihmisen tulee tehdä nykyisin 2-3 ihmisen työt? Eikö sitä siis juuri kristilliseksi tasajaoksi voida käytännössä kutsua!?

Sinikka-pappi

>>>Onko olemassa sellaista kuin "luterilainen työmoraali"?>Eikö tässä ole jotain kieroa?

katsellessa tuli mieleen, että ehkä protestanttinen työnetiikka ja siitä seurannut talousajattelu yhteiskunnassa johtaa pariskuntia liian ahtaalle.

Kulutusyhteiskunnassa ja palkkatyössä voima ja energia suunnataan työnantajan hyväksi ja kotona sitten on väsynyt ja kiukkuinen. Silloin oikeasti pienetkin asiat, kuten hujan hajan jääneet tavarat, toisesta huoneesta kuuluva musiikki, tai puolison ramppaaminen tupakalla voi käydä pahasti hermon päälle.

Kotona kun pitäisi valmistautua seuraavaan työpäivään ja latautua sitä varten. Miten se onnistuu, jos kotonakin on elämää jonka hyvinvoinnille pitää omistautua? Työ taitaa vetää pidemmän korren tärkeysjärjestyksessä, vaikkei sitä noin silloin ajattelisikaan.

Suomessa kai ennen vanhaan jopa puurrettiin ja puurrettiinkiin yli puolet vuodesta. Talven tullen oli varastot täynnä ja levättiin.