Tiedä häntä,mut kait sekin jotain uskonnon uhriksi joutumista on,kun koitat päästä pois jostain sellaisesta uskonnosta jossa vaan ahdistellaan ja uhkaillaan=(jonka minä olen saanu karvaasti kokea.
Ei kyllä mitään helppoa ollut,kun minut vietiin hirveisiin kuulustelu istuntoihi salille.Ja 3 miestä alkas pommittamaan minua hirveillä ahdistavilla kysymyksillä=(
Ja sitä ennen eräs rouva kävi kotonani uhkailees minua,että josen mää paljasta niin sanottua syntiä hänen mielestään niin hän paljastaa koko jutun=(
Ja tälläsiä on sitten ne niin sanotut jehovat.Jotka niin ylistävät sitä lähimmäisen rakkautta muka,ja kaikkea muuta se on mielestäni.
Kun tullaan kotia uhkaileen,aika hävytöntä touhuu ettenkö sanoosi.
Kyllä tollases toiminnas on todella lähimmäisen rakkaus kaukana jotka vievät inhottaviin kuulusteluihin jossa kysellään kaikki mitä inhottavimmat kysymykset ja mielikuvat jotka jehovien johtaville ukoille tulee mieleen.
Ja sekö sitten muka sitä niiden rakkautta ja pah sanon mä!
Olen tullut siihen johtopäätökseen että heillä ei sitä tosi rakkautta ole,jos koskaan edes ollukkaan,kun toisia manipuloivat ja käyttävät hyväksi toisten heikkoutta niin kuin minun käyttivät=/mutta tein oikein aikanani,kun lähin heidän seurapiireistään.
En kyllä ole katunut sekuntia enkä hetkeäkään kun lähin heidän seurastaan.
Ihmettelen vaan heidän lapsellista käytöstään,kun syyttävät toisia virheistä,ja syntiä anneta anteeksi ja muille jäsenille annetaan kovat käskyt että eronnutta ei sitten tervehditä ja olla missään tekemisiskään.
Mutta sitten toisaalta kyllä tuntuu aika risti riitaselta sellainen asia,kuinka äitini joka kuuluu jehovalaisiin,niin juttelee mulle niitä ja näitä kotona käydessäni.Eikähä sekin asia pitääs olla kans sillä lailla että ei hänenkään periaatteesa pitäsi mulle sanoa sanaakaan ja saatika tervehtiä.
Mutta niin hän vain tekee,juttelee mulle.Kuvittelee kait jonkinlaista toivoa mun suhteen viellä että menisin viä takaasin siihen lahkoon.Niin koittaa olla hyvin ystävällinen ja vähä siinä sivussa mainitsee mulle takasib tulemisesta.Mutta sitä sen on ihan turha toivoo,mua ei heidän seura piireissään tuu näkymään,kun sen verran pahasti mua loukkasivat ja ahdistelivat,jota en ikinä anna heille anteeksi.Kun eivät kerta hekään anna anteeksi.Että ihan turhaa toive ajattelua....kaikki tyynni.Mua ei sinne saa takas enää moisien ahdistelujen jälkiin,se on selvä se.
Ei kyllä mitään helppoa ollut,kun minut vietiin hirveisiin kuulustelu istuntoihi salille.Ja 3 miestä alkas pommittamaan minua hirveillä ahdistavilla kysymyksillä=(
Ja sitä ennen eräs rouva kävi kotonani uhkailees minua,että josen mää paljasta niin sanottua syntiä hänen mielestään niin hän paljastaa koko jutun=(
Ja tälläsiä on sitten ne niin sanotut jehovat.Jotka niin ylistävät sitä lähimmäisen rakkautta muka,ja kaikkea muuta se on mielestäni.
Kun tullaan kotia uhkaileen,aika hävytöntä touhuu ettenkö sanoosi.
Kyllä tollases toiminnas on todella lähimmäisen rakkaus kaukana jotka vievät inhottaviin kuulusteluihin jossa kysellään kaikki mitä inhottavimmat kysymykset ja mielikuvat jotka jehovien johtaville ukoille tulee mieleen.
Ja sekö sitten muka sitä niiden rakkautta ja pah sanon mä!
Olen tullut siihen johtopäätökseen että heillä ei sitä tosi rakkautta ole,jos koskaan edes ollukkaan,kun toisia manipuloivat ja käyttävät hyväksi toisten heikkoutta niin kuin minun käyttivät=/mutta tein oikein aikanani,kun lähin heidän seurapiireistään.
En kyllä ole katunut sekuntia enkä hetkeäkään kun lähin heidän seurastaan.
Ihmettelen vaan heidän lapsellista käytöstään,kun syyttävät toisia virheistä,ja syntiä anneta anteeksi ja muille jäsenille annetaan kovat käskyt että eronnutta ei sitten tervehditä ja olla missään tekemisiskään.
Mutta sitten toisaalta kyllä tuntuu aika risti riitaselta sellainen asia,kuinka äitini joka kuuluu jehovalaisiin,niin juttelee mulle niitä ja näitä kotona käydessäni.Eikähä sekin asia pitääs olla kans sillä lailla että ei hänenkään periaatteesa pitäsi mulle sanoa sanaakaan ja saatika tervehtiä.
Mutta niin hän vain tekee,juttelee mulle.Kuvittelee kait jonkinlaista toivoa mun suhteen viellä että menisin viä takaasin siihen lahkoon.Niin koittaa olla hyvin ystävällinen ja vähä siinä sivussa mainitsee mulle takasib tulemisesta.Mutta sitä sen on ihan turha toivoo,mua ei heidän seura piireissään tuu näkymään,kun sen verran pahasti mua loukkasivat ja ahdistelivat,jota en ikinä anna heille anteeksi.Kun eivät kerta hekään anna anteeksi.Että ihan turhaa toive ajattelua....kaikki tyynni.Mua ei sinne saa takas enää moisien ahdistelujen jälkiin,se on selvä se.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.