Taaskaan en saanut kunnolla nukutuksi kun muistot vuosien takaa kummittelivat mielessä. Muistan sen kuin eilisen päivän, harmi kun en tahdo päästä noista ikävistä muistoista eroon millään, nuo muistot jättivät pahat traumat.
Olin vähän päälle parikymppinen kun aloin tutkimaan ja käymään kokouksissa. Ongelmanani oli tuolloin vaikea ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Siitä huolimatta menin mukaan koska lukemani aineisto oli todella lohduttavaa ja kiinnostavaa sekä sisar jonka kanssa tutkin antoi suoranaisia "rakkauspommituksia" ja luotin häneen jonka johdosta uskalsinkin pian lähteä kokouksiin ja pian aloin myös kentällä käymään, mutta kuten ujolla ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivällä tahtoo olla niin tietenkin kentällä ulosantini oli todella avutonta joten paljon en tietenkään pystynyt puhumaan ja jos sisaren pyynnöstä jotain hänen antamastaan esimerkistä sanoinkin niin minun suustani se kuulosti suoraan sanottuna naurettavalta.
Pian huomasin mitä se muka rakkaus olikin hänen taholtaan ja kuinka kaksinaamaista käytöstä minua kohtaan tuon sisaren käytös oli. Ei aikaakaan kun tuo sisar teki pilaa kustannuksellani muille minusta esim. siitä miten ja mitä olin kentällä sanonut ja tämähän oli heistä hersyvän hauskaa kun tuo sisar pyysi minua sanomaan vanhemmisto veljelle sana tarkasti "sanopa Paavolle(nimi muutettu) mitä sinä tänään kentällä sanoit kun esittelit uutta herätkää lehteä" ja minä tietenkin hyvää hyvyyttäni toistin sanomani . . kuinka hauskaa heillä olikaan, piti vanhemmisto veljen ihan poistua suoraan tilanteesta, ettei olisi kuollut nauruun. Tajusin pian mistä oli kyse he pitivät minua 25 vuotiasta naista 5 vuotiaan tasolla älyllisesti ja sen vuoksi pitivät kustannuksellani hauskaa, pian tämän sain huomata muissakin tilanteissa ja naurua ei heiltä puuttunut jos kyse oli minusta. Eivät vain tajunneet, että tiesin ja näin tämän kaiken, samoin Jehova näki.
Hiljaa kärsin siitä kun älyäni aliarvioitiin, ujouttani, vaikeaa sosiaalista avuttomuuttani, perhetaustaani ja kaikenlisäksi rujoa epätäydellistä ulkomuotoani joka ei vastannut heidän "normaalia" ihannettaan, heikkoa koulutustaustaani, työttömyyttäni ja yksinäisyyttäni käytettiin usein minua vastaan saadakseen nostettua omaa arvoaan minuun verratessa ja heiltähän omakehua riitti.
Suoranaisia räikeitä haukkumisia sain kuulla joko suoraan tai ovelasti vihjaten, ei epäilystäkään mikä oli tasoni heidän parissaan. Puhua en voinut tästä koska en kyennyt noihin aikoihin kommunikoimaan ongelmani takia joten hiljaa kärsin ja otin iskut vastaan koska kumminkin uskoin ja uskon vieläkin totuuteen ja Jehovaan. Silti jotenkin onnistuin luisumaan pois tuosta seurakunnasta, se olikin melkoinen helpotus, mutta tuskalliset ja masentavat muistot jäivät jotka eivät tunnu unohtuvan.
Muutenkin olen aina kärsinyt äärimmäisen heikosta itsetunnosta ja sitä vielä pahennettiin lisää. Kuinka kivuliasta se oli kun luulin löytäväni vihdoinkin elämääni jotain todellista sekä oletin lukemani perusteella todistajien olevan ennakkoluulottomia, aidosti rakastavia, vilpittömiä ja osaavan suhtautua erilaisiin ihmisiin, mutta kaikki osoittautui painajaiseksi kohdallani ja mursi mieleni ja sydämeni pahasti.
Silti uskon Jehovaan edelleen ja toivon, että hän aikanaan oikeudenmukaisuudessaan antaa kullekin tekojensa mukaan. En yleistä, että kaikki todistajat olisivat tuollaisia, mutta omassa seurakunnassani näin sattui vain olemaan, se halveksunta, aliarviointi, naurut, pilkat ja syrjintä oli vain kohdallani niin todellista, että tällaisen herkän, heikon ja onnettoman ihmispoloisen oli vaikea kestää sitä.
Olin vähän päälle parikymppinen kun aloin tutkimaan ja käymään kokouksissa. Ongelmanani oli tuolloin vaikea ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Siitä huolimatta menin mukaan koska lukemani aineisto oli todella lohduttavaa ja kiinnostavaa sekä sisar jonka kanssa tutkin antoi suoranaisia "rakkauspommituksia" ja luotin häneen jonka johdosta uskalsinkin pian lähteä kokouksiin ja pian aloin myös kentällä käymään, mutta kuten ujolla ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivällä tahtoo olla niin tietenkin kentällä ulosantini oli todella avutonta joten paljon en tietenkään pystynyt puhumaan ja jos sisaren pyynnöstä jotain hänen antamastaan esimerkistä sanoinkin niin minun suustani se kuulosti suoraan sanottuna naurettavalta.
Pian huomasin mitä se muka rakkaus olikin hänen taholtaan ja kuinka kaksinaamaista käytöstä minua kohtaan tuon sisaren käytös oli. Ei aikaakaan kun tuo sisar teki pilaa kustannuksellani muille minusta esim. siitä miten ja mitä olin kentällä sanonut ja tämähän oli heistä hersyvän hauskaa kun tuo sisar pyysi minua sanomaan vanhemmisto veljelle sana tarkasti "sanopa Paavolle(nimi muutettu) mitä sinä tänään kentällä sanoit kun esittelit uutta herätkää lehteä" ja minä tietenkin hyvää hyvyyttäni toistin sanomani . . kuinka hauskaa heillä olikaan, piti vanhemmisto veljen ihan poistua suoraan tilanteesta, ettei olisi kuollut nauruun. Tajusin pian mistä oli kyse he pitivät minua 25 vuotiasta naista 5 vuotiaan tasolla älyllisesti ja sen vuoksi pitivät kustannuksellani hauskaa, pian tämän sain huomata muissakin tilanteissa ja naurua ei heiltä puuttunut jos kyse oli minusta. Eivät vain tajunneet, että tiesin ja näin tämän kaiken, samoin Jehova näki.
Hiljaa kärsin siitä kun älyäni aliarvioitiin, ujouttani, vaikeaa sosiaalista avuttomuuttani, perhetaustaani ja kaikenlisäksi rujoa epätäydellistä ulkomuotoani joka ei vastannut heidän "normaalia" ihannettaan, heikkoa koulutustaustaani, työttömyyttäni ja yksinäisyyttäni käytettiin usein minua vastaan saadakseen nostettua omaa arvoaan minuun verratessa ja heiltähän omakehua riitti.
Suoranaisia räikeitä haukkumisia sain kuulla joko suoraan tai ovelasti vihjaten, ei epäilystäkään mikä oli tasoni heidän parissaan. Puhua en voinut tästä koska en kyennyt noihin aikoihin kommunikoimaan ongelmani takia joten hiljaa kärsin ja otin iskut vastaan koska kumminkin uskoin ja uskon vieläkin totuuteen ja Jehovaan. Silti jotenkin onnistuin luisumaan pois tuosta seurakunnasta, se olikin melkoinen helpotus, mutta tuskalliset ja masentavat muistot jäivät jotka eivät tunnu unohtuvan.
Muutenkin olen aina kärsinyt äärimmäisen heikosta itsetunnosta ja sitä vielä pahennettiin lisää. Kuinka kivuliasta se oli kun luulin löytäväni vihdoinkin elämääni jotain todellista sekä oletin lukemani perusteella todistajien olevan ennakkoluulottomia, aidosti rakastavia, vilpittömiä ja osaavan suhtautua erilaisiin ihmisiin, mutta kaikki osoittautui painajaiseksi kohdallani ja mursi mieleni ja sydämeni pahasti.
Silti uskon Jehovaan edelleen ja toivon, että hän aikanaan oikeudenmukaisuudessaan antaa kullekin tekojensa mukaan. En yleistä, että kaikki todistajat olisivat tuollaisia, mutta omassa seurakunnassani näin sattui vain olemaan, se halveksunta, aliarviointi, naurut, pilkat ja syrjintä oli vain kohdallani niin todellista, että tällaisen herkän, heikon ja onnettoman ihmispoloisen oli vaikea kestää sitä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin sanottu "hengellinen paratiisi" ei aina todellisuudessa olekaan niin rakkaudellista ja ihmisystävällistä kuin annetaan ulospäin ymmärtää. Näin se valitettavasti on useimmissa uskonnoissa, varsinkin sellaisissa joissa luodaan vahvasti kuvaa Ainoasta Oikeasta Totuudesta. Sellaisissa piireissä ihmisen yksilölliset tarpeet ja ajatukset jäävät usein kuulematta.
Jehovantodistajuudessakin esitetään ideaalia, että kaikki olisivat tasa-arvoisia, veljiä ja sisaria keskenään. Useimmiten todellinen arki on kuitenkin toisenlaista. Kuppikuntia syntyy siinä missä muuallakin yhteiskunnassa. Toiset ovat arvostetummassa asemassa kuin toiset.
Jaksamista sinulle.
selvitysten mukaan unettomuudestakin uskovat kärsivät. todellisuudessa
sen barrelin keskikaljaa juo vain osa väestöstä. kertauksena edistymisen tuntu voi tulla pienistä korjailuista ja oleellisista uudistuksista. ongelmia ilmaantuu kuin tyhjästä usein niiden takana esilletuojat tai niistä elävät. ei tarjoa vaihtoehtoja selkeästi poishaluaville. Kaikkeen voi kulua liikaa aikaa aiheuttaen köyhyyttä.
ulkomaailma ei välttämättä huoli liian pahasti häröillyttä vaikkapa ammattitaitoa
kehittävään harrastustoimintaan?
**Kuppikuntia syntyy siinä missä muuallakin yhteiskunnassa. Toiset ovat arvostetummassa asemassa kuin toiset.**
tai sitten huonolla itsetunnolla varustautunut
kuvittelee aina pahaa toisista
tulkitsee hyväntahtoisen hymynkin iva-irvistykseksi.
Kun/jos ei osaa itseään arvostaa,
luulee että muut halveksivat.
itsehalveksuntaansa ruokkimalla saakin muhevan masennuksen
aikaan ittelleen.
Ottaen huomioon seuran suhtautumisen korkeakoulutukseen, tulisiko meidän ottaa tämä lausahduksesi koulutuksen ja pitkän ammattitaidon suomalla auktoriteetilla?
Toki unettomuus on laskettava ihan Vt-seuran syyksi ,sekin.
Kypsä aikuinen pitää kirjaa kokemistaan loukkauksista,
pyöriskelee vuoteellaan unta odotellen ja muistelee kaikkia
elämänsä pahoja kokemuksia,
etenkin jos ne voi jotenkin liittää todistajuuteen.
Mitä ruokkii se kasvaa....
Heikolla itsetunnolla varustettu tykkää muistella kaikkee negaa,
silleen kun yöt läpeensä muistelee negoja juttuja
niin pian onkin ihan kypsä....
sanomaan että KAIKKi on siis Vt-seuran syytä.
niin: se kasvaa mitä ruokit.
negatiivisuus kasvaa hypersuureksi kun loiskuttelet sille pensaa liekkeihin
aina kun on sopiva tilaisuus.
Tarkoitatko ettei ihmisillä voi olla huonoja kokemuksia seuran opetuksista tai seuran yhteydessä olemisesta?
mulla ainakin on huonoja kokemuksia
IHAN KAIKISTA ELÄMÄNALOISTA
joka paikassa ON joku pisipää suunsoittaja.
silti en kyl tuhlaa aikaa/energiaani
niitten pisumisujen tyhmyyksien/aivopierujen muisteluun
toisille pilkaten naureskelevat tyypit
käyttätyy epäristilisesti
nuhdelkoon heitä Jehova :)
kandeis niittenkin lukee enempi Raamattua _sekä- mietiskellä lukemaansa,
sen sijaan että tuhlaavat aikaansa juoruiluun
En ole jehovantodistaja mutta tunnen melkoisen hyvin eriseurakuntia vuosien takaa,sain tilaisuuden tutkia heidän näkemystään /esittämää uskontoa.
On totta eriseurakunnissa ilmenevästä kuppikuntaisuudesta,he eivät itsekkään aina nää tätä niin kuin ulkopuolinen sen voi nähdä.
Olin siis tiedoiltani ja perehtymiselläni koko järjestön asioihin perillä aika hyvin,tiedostan aloittajan tyyllisen ihmisen ja olemuksen kuinka ja miten hän on yrittänyt olla mukana järjestössä.
En siis ole koskaan ollut kastettu todistaja mutta melkoisen hyvin perehtynyt koko järjestöön.
Pyydän heidän kaikkien puolesta sydänmestäni anteeksi kuinka sinua on kohdeltu,saman kokevat monet muutkin,mutta tosiasiassa ihmisten takia ei kannata tuohon järjestöön mennä mukaan tulee muutoin pettymään varsinkin kun tulee järjestöön sivusta mukaan (maailmasta jota sanaa he käyttävät).
Mainitset näin:
"sisar jonka kanssa tutkin antoi suoranaisia "rakkauspommituksia"
Tämä on niin kuin jo tiedätkin eräs kantaoppi jolla saadaan houkuteltua osittain seurakunnan pariin,samoin kuin jotkin kiinostavat lehdet kuten esim:teemalla näyttävästi/sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä jne...nämä on niitä kiinostuksen alkuasioita kovin useasti.
Tarkoin tarkastellessa joissakin seurakunnissa oli näkyvästi puutteena raamutun eräs teema ,pukekaa itsenne hellään sääliväisyyteen,ja monia monia muita, kuten auttakaa heikkoja ja sorrettuja jne...nämä puuttui jehovantodistajilla, (rakkausolkoon keskuudessanne) tätä toistetaan usein ymmärtämättä asian laajuutta.
Henkilö ja tässä tapauksessa oleva aiheen aloittaja on omakohtaisti nähnyt omalla kohdallaan realistisesti kyseisen seurakunnan.
Itse kun tutkin niin olin hyvin pidetty henkilö kaikkien kanssa keskustelin niin naisten,miesten,lasten.vanhojen ikäihmisten kanssa vaikka olin sinun iässäsi tuolloin.
Kävin heidän kotonaan,minua kutsuttiin vaimon kanssa joka paikkaan myös autoin vanhempia jehovan todistajia käytännön töissä koska seurakunnan veljet eivät auttaneet edes ne nuoremmat.
Kävin vantaalla betellissä tutkimassa,samoin kun loin suhteet pieneen joukkoon erääseen voideltuun jonka kanssa pidin yhteyttä.
(Järjestön keskuudessa 144000 henkilöä kuuluu tuohon pieneen joukkoon.)
Tunsin tarkoin mitä kerroit täällä aiheesta,ja et ole suinkaan ainut,samoin on kokeneet kauan järjestön mukana olleista kymmeniä vuosia olleet henkilöt,keskustelin tuolloin heidänkin kanssa ja he avautuivat kertomaan sydämmen asioita minulle jotkut jotka olivat olleet yli 40 vuotta järjestön mukana.
Sain tuntea ulkomailta asti todistajia,koko kirjo tuli tutuksi,meillä kävi kierosvalvoja aina kylässä,tunsin lähes koko suomen tilanteen,kävin niin paljon seurakunnissa.
Myös uskontojen uhrit ry:ssä olen käynyt tutusmassa,se ei auta todellakaan niitä jotka ovat arkoja vain poikkeustapauksissa voi käydä munkki.(tuolla useimmat on hyvin katkeria).
Tunnen niin tarkkaan tilanteesi jonka tuo jättää mieleen että myös kehoon nimittäin useimmat todistajat voi fyysesti hieman huonosti juuri niistä syistä etteivät päässeet järjestön sisälle kunnolla tai kokevat ettei heitä ole kuunneltu oikein(ja tässä tarkoitan jo seurakunnan vanhimmistoa),kehoitan sinua jos sinua kiinostaa menemään toiseen hengelliseen tilaisuuteen.
Saattaa kuulostaa ihan karmealta kun olet kerran päässyt pois kyseisestä jäjestöstä mutta tosiasia on tämä,joissakin kuten jopa luterilaisissa on henkilöitä ja naisten tilaisuuksia joissa voi avautua tai jokin muu kuten helluntailaiset,sinä saatat saada sieltä lohtua ja sellaisen henkilön joka oikeasti ymmärtää ja kuuntelee.
Sinä tarvitset kuntelijaa henkilöä joka voi jotenkin käsittää huikean tilanteen johon olet joutunut kun aloit olemaan jehovantodistajien kanssa.
Toki opit sinulla on pinttyneet niin syvälle ettet nää muuta,tässä kohtaa joutuisit avartamaan sydämmen tilaa ja punnitsemaan haluatko kuulua tuolaiseen jäjestöön joka ei ole oikeuden mukainen.
Tuossa oli vaan yksi teema jota käsiteltiin,mutta tutkiessani aikoinaan koko kokonaisuutta joita jehovantoistajien uskollinen orja on antanut käsittitteitä yleistää kertoen jopa pyhänhengen vaikutuksen voimalla kertoa järjestölle joita he joutuvat noudattamaan,heillä ei ole mitään vaihtoehtoa tässä suhteen muuta kuin noudattaa tai lähteä järjestöstä.
Seuratessani useita jotka erosivat ,sain seurata heitä hyvin läheltä ja keskustella,järjestöstä lähtevät tai erotetut potevat lähes poikkeuksetta huonoa omaatuntoa sekä syylisyyden tunnetta.
Mutta mieti mitä teet ,oma neuvoni on älä menetä aikaa (heidän hedelmistään te tunnette heidät).
(hellän sääliväisyyden tunnetta ei ole ja rakkaus katoaa jos seurakunnasta eroaa tai erotetaan)He kääntävät 100% varmuudella samantien selän sinulle.Ja tämä tieto jonka olen tänne kertonut on 100% totta.
En kyllä tuntenut Jehovan henkeä koskaan kokoukissa enkä konventeissa. He aina muistuttivat siitä kuinka heidän nuorisonsa on niin hyvin kasvatettua ja parempia kuin maailmalliset, mutta kummasti heidän kasvatuksensa hedelmät unohtuivat kohdallani kun salilla nuo nuoret pojat ja jotkut tytötkin käänsivät päitään minua kohtaan ivallisesti tirskuen. Ilmeisesti heille ei ollut opetettu, että ihmisiä on erilaisia sekä epätäydellisiä eikä ketään saa pilkata ja haukkua.
Itse olin seurakunnassa poikkeava jo ulkoisestikin koska olin rujon näköinen ja poikkeuksellinen kasvoiltani ja vartaloltani. He olettivat varmaankin jo pelkästään tuon ulkonäön takia minun olevan jälkeenjäänyt. Tietenkin olen ivallista pilkallista kohtelua saanut maailmassakin, mutta pahinta, että sitä kohtasi Jehovan todistajien parissa jossa sitä olisi viimeksi kuvitellut kohtaavansa.
Kaikenlaista suoranaista sanoilla loukkaamista sitä sai kuulla ihan aikuisiltakin ja aikuisten katseetkin olivat kokouksen aikana minuun kohdistuessaan sellaisia ettei jäänyt epäilystäkään millaiset ne tunteet olivat kohdallani, moni kun ei kyennyt hillitsemään tunteitaan ja se näkyi päälle päin joko naurun pidättelynä tai huvittuneena ilmeenä. Olisi ollut edes sääliä, mutta sitä eivät ilmeisesti tunne kaltaistani kohtaan.
Kentällä erään toisen sisaren kanssa ollessani sisar suorastaan suuttui ja huusi minulle kun sanoin hänen mielestään väärin tai esitin asian huonosti kiinnostuneelle. Päätinkin, että siihen loppuu kenttäilyt kun olin heidän mielestään siinä niin onneton ja munasin vain heidät.
Kuljetettiinhan minua joskus kylässä tutustumassa muihin seurakuntalaisiin, mutta näki, että he ottivat minut vastaan vain koska minulle tutkistelua pitänyt sisar oli alustanut minun tulemista joten jonkinlaista pakkopullaa se oli heille eivätkä olisi vapaaehtoisesti halunneet olla tekemisissä kanssani.
Konventeissa varsinkin oli pahinta, syrjintä näkyi metrien päähän kun sain olla siellä tuhansien joukossa yksin kuin nalli kalliolla kun muut seurustelivat keskenenään, minun lähelle tulemistakin jo vältettiin, ilmeisesti olettivat maineensa menevän jos näyttäytyisivät kaltaiseni vieressäkään. Konventeissa ainakin se pinnallisuus oli aivan hirveää.
En minä mihinkään muihin uskoon osaa enää uskoa, kyllä minä Jehovaan uskon ja toivon todellakin pikaista paratiisin tulemista. Toivottavasti sitä ei tarvis odottaa kovinkaan kauaa koska en usko, että jaksan enää kauaa.
"En kyllä tuntenut Jehovan henkeä koskaan kokoukissa enkä konventeissa."
-Todellisuudessa sitä ei ole,(on olemassa pyhänhengen voima.)
-Nyt kun mainitset kyllä minä jehovaan uskon.
Raamattua tarkastellen kokonaisuttena käy ilmi että pitäisi oskoa jeesukseen ja turvata jesukseen tämän he jehovan todistajat unohtavat melkein kokonaan,raamatussa on selkeästi mainittu armosta,jeesus on kuolut meidän syntien edestä lunastusuhrina.
Näin raamattu opettaa,jehovan todistajat eivät käsitä sanaa armo,kukaan ei voi tulla luokseni kuin pojan kautta (jeesuksen).
Käytönnössä he eivät opeta armosta,jeesusesta on paljon teemoja jehovantodistajilla mutta ei ole ymmärretty kokonaisuuta.
Kyseinen järjestö perustuu suoritteeseen (tekoihin),näillä teoilla jolla jokainen järjestön edustaja yrittää saada hyvän oman tunnon tai järjestön hyväksynnän,he eivät ymmärrä jeesuksen lunastus uhria.
Sydän tulisi herkistää ja tutkia puolueettomasti,jehovantodistajien yhteisössä ei ole pyhää henkeä toimivana voimana.Vaan he vaeltavat omalla voimalla.
Näin se joka tulee ulkopuolelta avoimin sydämin ja on tarkka huomaa selkeän kylmyyden joka kohtaa maailmallista jossain vaiheessa.
Alussa kaikki toki näyttää kauniilta,siihen se perustuu mutta rakkaus ei ole keskuudessa siitä te tunnette heidät.
Toisin sanoen ihmisiä on paljon maailmassa joilla on kultainen sydän ja he eivät kuulu virallisesti mihinkään uskontokuntaan vältämättä.
Kun uskollinen orja väittää tietonsa perustuvan varmaan tietoon joita he pitävät ehdottomana seurakuntaisten noudattavan (pyhän hengen ohjauksessa,)
On kuitenkin todettava ettei mahdolliset tiedot pidä paikaansa.
Kyseessä on melkoisen suurta harhaa jotka pinttyvät aika voimakkaasti seurakuntalaisiin.
Mainitset paratiisista.
Viimeinen odotus tapahtui vomakkaasti 1990 vuosikymmenellä ,he laskelmoivat jälleen kerran,pettyen. Toki ei sitä näytetä ulkoisesti ,heillä oli teemana (tämäsukupolvi) ei katoa,laskelmoivat.
Laskelmointien ja lukujen suhteen lähes kaikki on olleet väärin kautta historian.
Nykyisin he eivät laskelmoi näkyvästi,siihen tuskin on enään mahdollisuutta koska uskottavuus on mennyt,(tässä joutuvat uskollinen orja tarkastelun alaiseksi väittäen heillä olevan ainoa totuudellinen tieto joka johtaa ikuiseen elämään.)
Uskon heidän olevan väärässä,pyhän hengen toimiva voima toimii ei anna valheellisia käsityksiä eriaikoina,tämä on jehovantodistajien historiassa hyvin näkyvästi vaihdellut erivuosikymmeninä.
Voit olla onnellinen omassa henkilökohtaisessa suhteessa jesukseen ja jumalaan,mutta tarvitset tukea ja apua että jaksat elämässä eteenpäin.
Sitä apua et todennäköisesti saa jehovantodistajien keskuudesta,he eivät käsitä ihmisten psykologiaa juuri olenkaan,vaan tarpovat omalla voimalla ovelta ovelle luullen tehneensä hyvin jumalan silmissä,kumminkin he (jopa vanhemmisto ei ole perehtynyt laajasti järjestön asioihin ja eriuskontoihin voiden varmuudella kertoa asioita faktoina),lukeminen ei riitä vaan pitää tutkia käytännössä.
Kun kertoo esim:vanhimmistolle asioita jotka ei ole heidän järjestön opettamia,he käytännössä joutuvat sulkemaan korvansa,he eivät kuule eivätkä nää ympärille.
(useimmat on sokaistu)
Toivoisin että löytäisit rauhan .
Olisiko mitenkään mahdollista että saisit vaihdettua seurakuntaa,toki ei sekään aina auta.
Monet tulevat ahdistuneiksi ja he eivät ole vapautuneita ja nauti ja iloitse aidosti uskosta jonka ovat saaneet tutkiessa jehovantodistajien kanssa.
Pahinta on sinulla tai sinun kohdallasi juuri niin sanottu hyväksyntä,seurakunnassa on hyvin suuri osa ihmisiä jotka eivät tule pelastumaan melkein kaikki,heidän sydän ei ollut kultaa vaikka niin he olettavat itselleen.
Monet ihmiset jotka eivät ole uskonnollisia ovat hyväsydämmisiä joten kun jehovan todistajat yleensä ketovat vain heidän uskokuntansa pelastuvansa ei pidä paikaansa.
Koska kovin moni heistä ei voi pelastua heidän sydän ei ollut herkkä,sielä saleilla he käyvät kyllä mutta menettävät aikansa ymmärtämättä ja saavuttamatta nöyrää sydäntä koskaan.
Raamatussa on nimen omaan maininta jäljitelkää minua (jeesusta).
Jehovan todistajat eivät jäljittele ainoastaan saleilla on näkyvissä eräitä muotoja mutta heiltä puuttuu kokonaisuus.
Toivoisin että saat tukea jostain koska mainitset itse jaksamisesta,et voi jaksaa mitenkään jos tunnet olevasi kyseisessä seurakunnassa hyljeksitty,(kaikkialla on vastaavaa),sokeat eivät vaan nää koska kulkevat oman etunsa mukaan.
Lisään vielä.
Kun kirjoitin suoraan melkolaajasti niin en tarkoita että juuri sinun tulisi lähteä jehovantodistajien keskuudesta,en haluaisi luoda huonoa fiilistä/henkeä mutta tosiasioita on joskus vaikeaa pukea kauniiksi.
Olisiko mitenkään mahdollista soittaa seurakunnan vanhimmalle ja kertoa asia,voisit ehdottaa puhelin yhteyttä että saat olla seurakunnan mukana edes noin,heillä on puhelin yhteydet jolloin sairaatkin voi kuunella kokouksia.
Jostakinhan pitäisi edetä,samoin voisit tutustua tai yrittää tutustua seurakunnan vanhimpiin sisariin,heidän seura yleensä on vilpitöntä,ikäihmiset eivät näyttele.(useimilla ei ole mitään tarvetta).
Jos menettelet näin,uskon että tilanteesi saa uuden käänteen.
Jos ei saa, niin jossain on vika.
Jos käyt kentällä joskus tai haluat mennä joskus,valitse aina vanhimpia sisaria.
Skypessä
monikin
rujoksi itseään kuvaileva kuuntelee kokoukset.
Näin teen toki koska uskon Jehovaan. Mutta miten saisi sen seurakunnan jossa kävin parantumaan ja oppimaan ja ymmärtämään lukemaansa?? Koska se mitä he opettivat ei näkynyt suurimmalla osalla teoissa????
Sinähän voisit, täydellisenä ja synnittömänä,
kirjoittaa heille kirjeitä joissa kerrot vilpittömät ajatuksesi.
Varmasti *saavat piston sydämeensä* ja katuvat....
**oppimaan ja ymmärtämään lukemaansa??**
millähän saisi tuollaiset kuin Sanamiehen ymmärtämään lukemaansa?
Jos tuntisin tarkemmin tilanteen ja asuisimme lähellä ,ohjaisin oman vaimoni sinun luoksesi,hän auttaisi sinua.(hänen sydän on vilpitön).
Kiitos siitä, ainakin edes yrität olla vilpitön etkä tahalleen loukkaisi ketään. Seurakunnassani ei edes yritetty, vaikka kukaan ei ole tietenkään synnitön eikä täydellinen kuten en minäkään, mutta se että edes pyrkii noudattamaan hengen hedelmiä ja toteuttamaan oppimaansa sanaa on oikea suunta, mutta jos varta vasten TAHALLEEN käyttäytyy sen vastaisesti mitä jatkuvasti kokoukissakin puhutaan ja opetetaan niin jossakin ei ole asiat ihan kohdillaan.
itsehalveksuntaansa ruokkimalla
saakin muhevan masennuksen
aikaan ittelleen**
mitä ruokkii, se kasvaa....