Suomalainen terrori
Maailman terrorismin kauheuksia ihmeteltäessä tuntuu usein unohtuvan, että suomalaiset ovat menestyneet tässä lajissa kohtalaisen hyvin.
Talonpoika Lalli kumautti piispa Henrikin kuoliaaksi Köyliön järven jäällä. Itsenäisyysaktivisti tappoi myöntyväisyysmiehenä tunnetun prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen. Eugen Schaumannilla on vieläkin muistotaulu valtioneuvoston portaikossa sen kunniaksi, että hän murhasi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. Pommit ovat räjähdelleet Helsingissäkin.
Poliittinen kiihkoilija ampui sisäministeri Heikki Ritavuoren. Lapuan liikkeen mahtikaudella ihmisiä muilutettiin, pahoinpideltiin ja muutama tapettiinkin. Kansanedustajia kaapattiin jopa eduskuntatalosta perustuslakivaliokunnan kokouksesta. Presidentti K. J. Ståhlberg siepattiin kadulta.
Suojeluskunnat ja osa armeijan upseereista oli mukana Lapuan liikkeen terrorissa ja vallankaappaushankkeissa. Poliisienkin sympatiat olivat usein näiden terroristien puolella, sillä syyllisiä ei meinannut löytyä millään.
Kun Lapuan liike yritti aseellista kapinaa Mäntsälässä, presidentti Ukko-Pekka Svinhufvud kehotti heitä palaamaan aseineen kotiinsa. Ukko-Pekka sai pilkkanimen Akka-Pekka.
Kun punaiset toistakymmentä vuotta aikaisemmin aloittivat aseellisen kapinan, eivät hallitsevat piirit antaneet heille minkäänlaista armoa. Taannehtivan lainsäädännön ja laittomien pikaoikeuksien avulla kuolemantuomioita jaettiin liukuhihnalta. Ei toivoakaan, että kapinallisia olisi kehotettu palaamaan kotiinsa. Valtavat joukot pakenivat Venäjälle, jossa he myöhemmin joutuivat Stalinin lihamyllyyn.
Suomen kansalaissodassa ja sen jälkimainingeissa tapettiin yli 30 000 ihmistä eli prosentti Suomen kansasta. Vankileireillä virui yli 100 000 ihmistä - kolme prosenttia kansasta. Porvarillinen Suomi kilpaili valkoisessa terrorissaan Hitlerin ja Stalinin kanssa ja voitti kirkkaasti Espanjan kansalaissodan jälkeiset teurastukset.
Santahaminassa oli runsaasti lapsivankeja, joiden luita vielä jonain päivänä löytyy mullan alta, kun saari joskus tulee siviilikäyttöön ja rakennusmaaksi.
Suomessa olevia venäläisiä teurastettiin vuonna 1918 mielivaltaisesti, vaikka valkoiset olivat luvanneet heille koskemattomuuden. Ortodoksikirkon vahtimestari saattoi saada kuulan kadulla pelkästään sen vuoksi, että kulki venäläisessä sinellissä. Tämän terrorin jälkeen valtaosa Suomessa asuneista venäläisistä muutti nimensä suomalaiseksi.
Toisen maailmansodan aikana Suomessa teloitettiin satoja ihmisiä. Varmaan suuri osa sai tuomionsa sodan lakien mukaan, mutta myös mielivalta ja sattumanvaraisuus motivoivat pyöveleitä. Sodan traumaannuttamat pelkurit ja surkimukset saivat kuolemantuomioita, kun he olisivat tarvinneet pikemminkin nykyisin niin muodikasta kriisiapua.
Joku vuosi sitten täälläkin paheksuttiin, kun tshetsheenit kaappasivat Etelä-Venäjällä sairaalan lääkäreineen ja potilaineen. Kovin näkyvästi ei Suomen sotahistoriassa ole kuvattu sitä episodia, kun suomalaiset sotilaat 60 vuotta sitten kaappasivat Torniossa saksalaisen sotilassairaalan potilaineen ja henkilökuntineen panttivangeiksi.
Tuohon aikaan saksalaiset ja suomalaiset olivat vielä aseveljiä. Saksalaiset vetäytyivät Lapista vapaaehtoisesti, sillä avointa sotaa ei käyty. Saksalaiset säästivät esimerkiksi Oulun tuholta, kun suomalaiset antoivat heille 25 veturia ja 700 tavaravaunua vetäytymisen nopeuttamiseksi. Saksalaiset auttoivat Lapin asukkaiden evakuointia uhkaavat sodan jaloista Ruotsin puolelle.
Vetäytymissopimuksen vastaisesti suomalaiset hyökkäsivät saksalaisten selustaan Tornioon ja ottivat sairaalan väen panttivangiksi. Suomalaisten olisi sopimuksen mukaan pitänyt luovuttaa kaapatun sairaalan potilaat ja henkilökunta Neuvostoliitolle sotavangeiksi.
Tämä sairaalan kaappaus muutti Lapin sodan veriseksi taisteluksi, jossa Saksa tuhosi sillat, tiet ja rakennukset sekä sirotteli miinoja kaikkialle. Saksalaisten vuoristojoukkojen komentaja kenraalieversti Lothar Rendulic piti sairaalan kaappaamista erityisen raukkamaisena. Kaappauksen hinta oli Lapin tuho
Maailman terrorismin kauheuksia ihmeteltäessä tuntuu usein unohtuvan, että suomalaiset ovat menestyneet tässä lajissa kohtalaisen hyvin.
Talonpoika Lalli kumautti piispa Henrikin kuoliaaksi Köyliön järven jäällä. Itsenäisyysaktivisti tappoi myöntyväisyysmiehenä tunnetun prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen. Eugen Schaumannilla on vieläkin muistotaulu valtioneuvoston portaikossa sen kunniaksi, että hän murhasi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. Pommit ovat räjähdelleet Helsingissäkin.
Poliittinen kiihkoilija ampui sisäministeri Heikki Ritavuoren. Lapuan liikkeen mahtikaudella ihmisiä muilutettiin, pahoinpideltiin ja muutama tapettiinkin. Kansanedustajia kaapattiin jopa eduskuntatalosta perustuslakivaliokunnan kokouksesta. Presidentti K. J. Ståhlberg siepattiin kadulta.
Suojeluskunnat ja osa armeijan upseereista oli mukana Lapuan liikkeen terrorissa ja vallankaappaushankkeissa. Poliisienkin sympatiat olivat usein näiden terroristien puolella, sillä syyllisiä ei meinannut löytyä millään.
Kun Lapuan liike yritti aseellista kapinaa Mäntsälässä, presidentti Ukko-Pekka Svinhufvud kehotti heitä palaamaan aseineen kotiinsa. Ukko-Pekka sai pilkkanimen Akka-Pekka.
Kun punaiset toistakymmentä vuotta aikaisemmin aloittivat aseellisen kapinan, eivät hallitsevat piirit antaneet heille minkäänlaista armoa. Taannehtivan lainsäädännön ja laittomien pikaoikeuksien avulla kuolemantuomioita jaettiin liukuhihnalta. Ei toivoakaan, että kapinallisia olisi kehotettu palaamaan kotiinsa. Valtavat joukot pakenivat Venäjälle, jossa he myöhemmin joutuivat Stalinin lihamyllyyn.
Suomen kansalaissodassa ja sen jälkimainingeissa tapettiin yli 30 000 ihmistä eli prosentti Suomen kansasta. Vankileireillä virui yli 100 000 ihmistä - kolme prosenttia kansasta. Porvarillinen Suomi kilpaili valkoisessa terrorissaan Hitlerin ja Stalinin kanssa ja voitti kirkkaasti Espanjan kansalaissodan jälkeiset teurastukset.
Santahaminassa oli runsaasti lapsivankeja, joiden luita vielä jonain päivänä löytyy mullan alta, kun saari joskus tulee siviilikäyttöön ja rakennusmaaksi.
Suomessa olevia venäläisiä teurastettiin vuonna 1918 mielivaltaisesti, vaikka valkoiset olivat luvanneet heille koskemattomuuden. Ortodoksikirkon vahtimestari saattoi saada kuulan kadulla pelkästään sen vuoksi, että kulki venäläisessä sinellissä. Tämän terrorin jälkeen valtaosa Suomessa asuneista venäläisistä muutti nimensä suomalaiseksi.
Toisen maailmansodan aikana Suomessa teloitettiin satoja ihmisiä. Varmaan suuri osa sai tuomionsa sodan lakien mukaan, mutta myös mielivalta ja sattumanvaraisuus motivoivat pyöveleitä. Sodan traumaannuttamat pelkurit ja surkimukset saivat kuolemantuomioita, kun he olisivat tarvinneet pikemminkin nykyisin niin muodikasta kriisiapua.
Joku vuosi sitten täälläkin paheksuttiin, kun tshetsheenit kaappasivat Etelä-Venäjällä sairaalan lääkäreineen ja potilaineen. Kovin näkyvästi ei Suomen sotahistoriassa ole kuvattu sitä episodia, kun suomalaiset sotilaat 60 vuotta sitten kaappasivat Torniossa saksalaisen sotilassairaalan potilaineen ja henkilökuntineen panttivangeiksi.
Tuohon aikaan saksalaiset ja suomalaiset olivat vielä aseveljiä. Saksalaiset vetäytyivät Lapista vapaaehtoisesti, sillä avointa sotaa ei käyty. Saksalaiset säästivät esimerkiksi Oulun tuholta, kun suomalaiset antoivat heille 25 veturia ja 700 tavaravaunua vetäytymisen nopeuttamiseksi. Saksalaiset auttoivat Lapin asukkaiden evakuointia uhkaavat sodan jaloista Ruotsin puolelle.
Vetäytymissopimuksen vastaisesti suomalaiset hyökkäsivät saksalaisten selustaan Tornioon ja ottivat sairaalan väen panttivangiksi. Suomalaisten olisi sopimuksen mukaan pitänyt luovuttaa kaapatun sairaalan potilaat ja henkilökunta Neuvostoliitolle sotavangeiksi.
Tämä sairaalan kaappaus muutti Lapin sodan veriseksi taisteluksi, jossa Saksa tuhosi sillat, tiet ja rakennukset sekä sirotteli miinoja kaikkialle. Saksalaisten vuoristojoukkojen komentaja kenraalieversti Lothar Rendulic piti sairaalan kaappaamista erityisen raukkamaisena. Kaappauksen hinta oli Lapin tuho
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomalaisen terrorin uhrit:
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
Onko osannut skannata tekstin Iltalehdestä (viikon asiaa harkittuaan) vai kopioinut verkkoversiosta?
Tuota niin siis joo. Keskustelufoorumissa pitäisi esittää omia ajatuksia, ja tarvittaessa tukea niitä lainauksilla. Pelkän lainauksen esittäminen on t y h m ä ä.