Ennen 1990-luvun valtavaa ja lamauttavaa lamaa huoltoasemat tekivät bensiinillä vielä bisnestä - polttoaineveroista huolimatta. Polttoainelitran kate oli kymmeniä pennejä litralta ulosmyyntihinnan ollessa noin 3,50 mk/ litra. Lama kouraisi syvältä myös polttoainebisnestä ja ankarassa kilpailutilanteessa polttoaineiden hinnat dumpattiin niin pohjiin, että polttoainemyynnistä loppui se "kaupanteon maku", eli käytännössä sitä alettiin myydä ilman katetta. Tai oikeastaan hintoja ei varsinaisesti laskettu, mutta niitä ei nostettu vaikka olisi pitänyt nostaa raakaöljyn ja verojen noustessa.
Pankit ovat nyt vähän samanlaisessa tilanteessa. Pankkivero ja kiristyneet vakavaraisuusehdot uhkaavat lainojen myyntiä. Lainat ei käy kaupaksi. Nyt vakuutellaan isoon ääneen, että korkeat ja kiristyneet marginaalit ovat tulleet jäädäkseen. Mutta minäpä epäilen noita uhkauksia.
Lainasta tulee pankkien "bensiini" - bulkkituote ilman katetta. Markkinatalous nimittäin perustuu kasvuun ja riittävää kasvua ei saada ilman nykyistä korkeampaa velkaantumisastetta. Suomalaiset ovat jo nyt velkaantuneempia kuin koskaan. Jos valtiovalta haluaa pienentää suomalaisten velkaantumisastetta ns. "kestävälle tasolle", se tietäisi pikaista kotitalouksien ja yritysten lainojen takaisinmaksua noin viidennekselle kaikista lainoista, eli käytännössä kaikesta kulutuksesta pidättäytymistä moneksi, moneksi vuodeksi. Se taas tarkoittaisi pankkien lainavarantojen pienentymistä ja työllisyyden vähenemistä entisestään, koska vain kuluttaminen pitää työpaikkoja yllä. Konkursseja tulisi lisää ja järjestämättömiä luottoja pankeille lisää. Ja luonnollisesti kaikesta tästä seurauksena Suomelle valtion velkaa lisää, ja veroja ja julkisten palveluiden leikkauksia lisää. Eli lyhyesti sanottuna Hyvin Huonot Ajat.
Yhteiskunnalle ja pankeille on parempi hyväksyä kotitalouksien ja yritysten korkea ja kasvava velkaantumisaste. Se täytyy vain pitää sillä tavalla hallinnassa, että velasta pystytään aina maksamaan vähintään korot, mutta mielellään lyhentämäänkin jonkin verran, vaikkapa 30 - 50 vuoden kuoletusjänteellä. Käytännössä se tarkoittaisi erittäin halpaa - tai ei välttämättä halpaa, mutta huonokatteista tai katteetonta - lainaa. Lainalle pitää tietysti olla reaaliset vakuudet, mutta sen täytyy olla houkuttelevan halpaa.
Mistä pankit ottavat sitten katteensa? Niiden täytyy ottaa oppia huoltoasemilta. Bensanmyynnistä tuli huoltoasemille pienikatteinen bulkkituote, tuotto tehdään nykyisin monipuolisilla oheistuotteilla ja palveluilla. Kahvit, leivonnaiset, autopesurit, ravintolat, lahjatavarat, ym.
Olen hyvin optimistinen sen suhteen, että jo vuoden tai kahden päästä lainamarginaalit hipovat jälleen lähempänä nollaa, kuin yhtä prosenttia. Vakuuksien tosin pitää varmasti olla kunnossa, eli en usko löysäkätiseen lainoitukseen. Lainojen yhteydessä pankit rupeavat myymään yhä enemmän ja monipuolisemmin muita pankkipalveluita tai tuomaan pankkeihin jopa erikoisiakin tuotteita, joilla tehdään pankin tulos. Itsepalvelu tulee myös lisääntymään huoltoasemien tapaan. Enpä ihmettelisi, vaikka lainaakin saisi jonkun ajan päästä myös "automaatista".
Pankit ovat nyt vähän samanlaisessa tilanteessa. Pankkivero ja kiristyneet vakavaraisuusehdot uhkaavat lainojen myyntiä. Lainat ei käy kaupaksi. Nyt vakuutellaan isoon ääneen, että korkeat ja kiristyneet marginaalit ovat tulleet jäädäkseen. Mutta minäpä epäilen noita uhkauksia.
Lainasta tulee pankkien "bensiini" - bulkkituote ilman katetta. Markkinatalous nimittäin perustuu kasvuun ja riittävää kasvua ei saada ilman nykyistä korkeampaa velkaantumisastetta. Suomalaiset ovat jo nyt velkaantuneempia kuin koskaan. Jos valtiovalta haluaa pienentää suomalaisten velkaantumisastetta ns. "kestävälle tasolle", se tietäisi pikaista kotitalouksien ja yritysten lainojen takaisinmaksua noin viidennekselle kaikista lainoista, eli käytännössä kaikesta kulutuksesta pidättäytymistä moneksi, moneksi vuodeksi. Se taas tarkoittaisi pankkien lainavarantojen pienentymistä ja työllisyyden vähenemistä entisestään, koska vain kuluttaminen pitää työpaikkoja yllä. Konkursseja tulisi lisää ja järjestämättömiä luottoja pankeille lisää. Ja luonnollisesti kaikesta tästä seurauksena Suomelle valtion velkaa lisää, ja veroja ja julkisten palveluiden leikkauksia lisää. Eli lyhyesti sanottuna Hyvin Huonot Ajat.
Yhteiskunnalle ja pankeille on parempi hyväksyä kotitalouksien ja yritysten korkea ja kasvava velkaantumisaste. Se täytyy vain pitää sillä tavalla hallinnassa, että velasta pystytään aina maksamaan vähintään korot, mutta mielellään lyhentämäänkin jonkin verran, vaikkapa 30 - 50 vuoden kuoletusjänteellä. Käytännössä se tarkoittaisi erittäin halpaa - tai ei välttämättä halpaa, mutta huonokatteista tai katteetonta - lainaa. Lainalle pitää tietysti olla reaaliset vakuudet, mutta sen täytyy olla houkuttelevan halpaa.
Mistä pankit ottavat sitten katteensa? Niiden täytyy ottaa oppia huoltoasemilta. Bensanmyynnistä tuli huoltoasemille pienikatteinen bulkkituote, tuotto tehdään nykyisin monipuolisilla oheistuotteilla ja palveluilla. Kahvit, leivonnaiset, autopesurit, ravintolat, lahjatavarat, ym.
Olen hyvin optimistinen sen suhteen, että jo vuoden tai kahden päästä lainamarginaalit hipovat jälleen lähempänä nollaa, kuin yhtä prosenttia. Vakuuksien tosin pitää varmasti olla kunnossa, eli en usko löysäkätiseen lainoitukseen. Lainojen yhteydessä pankit rupeavat myymään yhä enemmän ja monipuolisemmin muita pankkipalveluita tai tuomaan pankkeihin jopa erikoisiakin tuotteita, joilla tehdään pankin tulos. Itsepalvelu tulee myös lisääntymään huoltoasemien tapaan. Enpä ihmettelisi, vaikka lainaakin saisi jonkun ajan päästä myös "automaatista".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei käy. Pankit elää marginaalilla ja siinä on myös hinta luottotappioista. Vanhat alle prossan marginaalit eivät kata tämänhetken luottotappioriskejä, joten pankkien taseet eivät kestäisi sitä. Lisäksi pankkivero pakottaa korkeampiin marginaaleihin palvelumaksuihin.
Minustapa tuntuu että pankit elävät muiden siivellä, tukieuroilla. Marginaalista saatu tuotto menee inflaatioon ja kalliiden kulissien ylläpitoon.