Miten te helluntai-uskovat...

Sun ei ole mikään pakko osallistua ollenkaan.

Se on kyllä ihmeellistä tuo painostamalla kokouksiin kutsutuminen, kun sitten sinne menee onnäillä naamat nurin että mitäs tuokin täältä hakee...Varmaan itsellä hellareilla niin suuret ongelmat ja ahdistusta että hakevat sijaiskärsijöitä, johon katkeruutensa ammentaa. Mutta tuohon ei pidä suostua.

Hei?????

Kiitos jakamastasi kokemuksesta ja pahoitteluni siitä, että olet törmännyt kuvaamaasi ankeuteen ja jopa siihen, ettei sinua osata edes tervehtiä. Senhän pitäisi kuulua jo normaaleihin käytöstapoihin. Kunpa sinun kirjoituksesi pysäyttäisi meitä uskovia ajattelemaan omaa käytöstämme – sanoohan Sana Gal. 5 ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.”

Useimmilla suomalaisilla ja myös uskovilla, menee taloudellisesti erittäin hyvin. Meidän on helppo antaa ylimäärästämme rahaa lähetystyöhön, sehän on raamatullinen kehotus ja tukiessamme evankeliumin eteenpäin menemistä saatamme kokea olevamme omantunnon mukaan eläviä ja toimivia kristittyjä. Samalla me sivuutamme ne siskot ja veljet Kristuksessa, jotka elämäntilanteensa vuoksi kipeästi tarvitsisivat taloudellista tai muuta konkreettista tukea.

Jeesus kritisoi terävästi niitä, joka kyllä antavat Jumalan valtakunnalle uhrilahjan, mutta eivät näe eivätkä huolehdi lähimmäistensä tarpeista. Mark. 7:11 ”Mutta te opetatte toisin. Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, mitä sinun piti minulta saada, on nyt korban (heprean sana merkitsee 'temppelilahja'): olen luvannut sen uhrilahjaksi”

Pysäyttävää on myös lukea Paavalin mainitsevan, että Timoteus oli ainoa samanmielinen, joka vilpittömästi huolehti filippiläisistä. Paavali kirjoitti seurakuntalaisille ja seurakunnan johdolle ja sanoi suoraan, että ”kaikki he etsivät omaansa”. Kaikki ajattelivat omaa parastaan, eivätkä lähimmäistensä parasta. Fil.2 ”Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on. Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.”

Valitettavasti et ole kokemuksesi kanssa yksin. Uskovat halailevat toisiaan, hymyilevät ja ovat iloisia – valitettavasti se kohdistuu useimmiten niihin, joihin he ovat jo tutustuneet ja ystävystyneet. Maailman ihminenkin on kaverillinen kaverinsa kanssa. Paikan ankeus saattaa rasittaa mieltäsi juuri sen takia, ettet ole saanut seurakunnassa sitä rakkautta, mitä siellä pitäisi jakaa ja minkä ansaitsisit. Jos kohtaamme sydämellistä rakkautta, penkkien kunto on aivan toissijainen asia. Joudun näin nimimerkin takaa toivottamaan sinulle Taivaan Isän siunausta ja että Hän johdattaisi elämääsi sinusta oikeasti välittäviä uskonystäviä. Älä luovuta. Jumala vaikuttaa Pyhässä Hengessä tänäänkin uskovien välistä rakkautta – kyllä sinä sitäkin vielä tulet kokemaan!

Kyllä on todella vähä-älyisiäkin kommentteja.

Hengellisyyden ja sen ymmärryksen tasosta ei viitsi edes puhua.

Oletko '????' tullut ajatelleeksi tällaista seikkaa, että "ystäväsi" on samoin kyllästynyt seurakunnan ilottomuuteen ja ankeuteen? Ja koska Sinä tuot satunnaisilla vierailullasi ilon pilkahduksen hänen elämäänsä, niin siinä on eräs Isä Jumalan siunaus seurakunnalle, joka ajanoloon kärsivällisyydessä laajenee ja koskettaa koko yhteisöä. Koska sinä tuot iloa jonkun elämään, niin käy vaan jatkossakin kokouksissa, niin siitä se vaikutuksesi näkönsä näyttää..

Eikä minkään helluntaiseurakunnan sekä muunkaan seurakunnan tarjoamaan ruokailuun ole pakko osallistua. Meinaan olen itsekin käynyt monissa seurakunnissa, joissa on ruokailu tai kahvitilaisuus sitten kokouksen loputtua, mutta en ole jäänyt kokouksen loputtua mitään värkkäämään, vaan poistunut seurakunnasta maltillisen tyylikkäästi seurakuntalaisille siunausta toivottaen. Ja vaikka siihen ei monilta tule muuta vastausta, kuin siu siu, niin en ole osannut närkästyä moisesta kohtelusta.

Se seurakunnan tarjoama Raamatun Kirjoitusten anti on oleellisesti merkittävämpi kuin ihmisten käyttäytyminen kyseenalaisessa lähimmäisenrakkaudessaan.

Uskossahan on kysymys siitä että kristus elää meissä. Voit osaltasi antaa hänen elää itsessäsi ja rakastaa näitä seurakuntalaisia, joilla ei itsellään tunnu olevan rakkautta juuri muille annettavaksi jostain syystä. Sehän on hienoa että asioidesi puolesta on rukoiltu rukouspiirissä, varmaan todella on. Ja asioista voi sanoa suoraan jos rahaa ei ole antaa. Olen itse ison helluntaisrkn jäsen kaupungissa, mutta olen ollut myös maalla seurakunnassa. Siellä ihmiset oli tosi lämpimiä, mutta pienissä piireissä maalla on omat kuvionsa eikä ehkä monet ole oikein oppineita hengellisesti ja teologisesti. Kannattaa vaan seurata jeesusta itse ja suhtautua armahtavasti ymmärtäen tämä asia. Ehkäpä juuri sinä olet ihminen oikealla paikallasi. Ehkä voit hyvällä asenteellasi puhutella seurakuntalaisia että he vapautuvat nurkkakuntalaisuudestaan, joka voi vaivata minkä tahansa seurakunnan jäsenistöä jos on vain ne samat kuviot ja naamat. Mikään ei mene perille vihassa, vaan rakkaudella. Sillä jeesus joka on Jumala on rakkaus ja kuten Hän sanoo "ilman minua ette voi tehdä mitään". Siispä et voi ilman Jeesusta asialle mitään ja seurakuntalaiset taas eivät voi antaa sinulle tai kenellekään muulle mitään jos heillä ei ole elävää yhteyttä jeesukseen. Tunnistat puun hedelmistä, mutta voit tunnistella myös itseäsi. Itse en pyöri missään piireissä, voin käydä joskus tilaisuudessa mutta tärkeintä on mulle hoitaa omaa jumalasuhdetta välittämättä sitä miten muiden uskovien lihallisuus ilmenee. Rukoillaan näiden uskovien puolesta että seurakunta voisi joskus olla lämmin paikka jonne ulkopuoliset ovat tervetulleita ja se voisi kasvaa vielä. Mikään rakennelma ei voi vetää ihmisiä puoleensa, vain Jumalan rakkaus. eikä meillä kenelläkään ole sitä jos emme pyydä.

No helluntaiseurakuntia on sitten monenlaisia. Itse olen paikkakunnallani niin "sisäsiittoinen", että se toinen serkku löytyy melkein jokaisessa kaduntallaajassa. On vain niin että paikkakuntani helluntaiseurakuntaan (noin 100 jäsentä) ei kuulu yhtään lähisukulaista. Äitini serkku kuului, mutta on jo nukkunut pois. Meillä kyllä vanhimmiston jäsenet eivät ole sukulaisia keskenään, pastoripariskunta on tullut muualta. Eipä ole kovin paljon aikuisia perhekuntia, kun nuoret muuttavat työn perässä pois. Jäseniä tulee uskoon yksittäin, tai liittyy muuten seurakuntaan.
On ikävää jos on sellaisia ystäviä, jotka kutsuvat jakuvasti puoliväkisin tai suorastaan rahastusmielessä surakuntaan.
Minua joskus risoo jotkut tädit (sorry vain luterilaisia), jotka tulvevat säännöllisesti tyrkyttämään myyjäispulliaan jopa ovelle, että osta nyt loput ja tue lähetystä. Ykinäinen henkilö kun ei paljoa sitä sapuskaa tarvitse ja varsinkaan imeliä kahvijuttuja en erikoisemmin kaipaa.
Taitaa olla aika moderni helluntaiseurakunta, kun on jopa naispastori. Meillä ei kyllä sellaista varmaan aikoihin tapaa.
Kyllä ihmisellä pitää olla kanttia ja ryhtiä osata sanoa: kiitos ei. Ei tuohon muuta selitystä voi ulkopuolinenkaan antaa. Minä ainakin teen niin.

Miksi sinä käyt paikassa, jossa et viihdy. Emme voi vaikuttaa tässä tuohon seurakuntaan ja tähän ystävääsi. Kyllä ihmisellä pitää olla oma pää ja tahto. Muutenhan meitä viedään kuin pässiä narussa.