Sinänsä suomen kulttuuripohjaa on vuosisatojen ajan rikastuttanut valtakieliselle tuttu suomen ruotsinkielinen vähemmistö. Hyvässä ja pahassa, hyvään ja pahaan on kyenneet valtakielisetkin.
Tällä hetkellä näiden kahden arkisiin suhteisiin, vaikuttaa haitallinen politikointi sekä, ehkä tavallisen ihmisen arkielämästä vieraantuneet elitistiset poliitikot.
Valtakielisenä, mielestäni enemmistöllä on tiettyjä velvollisuuksia auttaa pienkulttuurien identiteetin säilymisessä.
Mielestäni ehkä paras keino, olisi siirtä piakkoin yksikielisen valtion malliin lainsäädännön kautta. Tällä saataisiin aikaan merkittävää hyötyä molemmille kansanryhmille.
Ruotsinkielisen vähemmistön status/maine normalisoituisi. Koska ruotsinkieltä jatkossa opiskeltaisiin vapaaehtoisuuden pohjalta, kielen todelliset osaajat parantaisivat ruotsinkielisten palvelutasoa merkittävästi. Vaikka ruotsinkieltä opiskelisi vain 10%:ia suomenkielisitä, se tarkoittaisi jo kaksinkertaista määrää ihmisiä ruotsinkieliseen väestön määrään nähden. Nämä olisivat todellisia kielen osaajia. Uskallan epäillä, ettei nykyisellä pakkoruotsilla ole saavutettu samanlaista määrällistä laatua.
Valtaväestön monikielinen osaaminen lisääntyisi, kielipääoma kasvaisi, koska lapset ja nuoret luikisivat hajautetusti lukuisia eri kieliä, oppisivat euroopan kulttuureista ja loisivat jo nuorina suhteita ulkomaille, joista on maallemme merkittävä hyöty, heidän aikuistuttuaan ja toimiessa ympäri maailmaa kaupan, politiikan yms. toimissa.
Neuvoisin myös miettimään uusien kuntaliitosten tuomista ongelmista, joita yksikielisten kuntien kaksikielistäminen tulee tekemään.Kaksikielisyys ei voi koskaan olla mielestäni keinotekoista tai poliittisin vaikuttein ohjattua. Kaksikielisyys ja sen mahdollisuuksien näkeminen lähtee yksilöstä, hänen motivaatiostaan ja tarpeistaan.
Kielisota on vältettävissä. Asennemuutoksella ja pelottamalla tulevaisuudessa odottavan muutoksen hyväksymisenä. Muutos tulee olemaan ainoastaan positiivinen.
Toivon, ettei kirjoitus loukkaa ketään.
Ystävällisesti: some-lainen
Tällä hetkellä näiden kahden arkisiin suhteisiin, vaikuttaa haitallinen politikointi sekä, ehkä tavallisen ihmisen arkielämästä vieraantuneet elitistiset poliitikot.
Valtakielisenä, mielestäni enemmistöllä on tiettyjä velvollisuuksia auttaa pienkulttuurien identiteetin säilymisessä.
Mielestäni ehkä paras keino, olisi siirtä piakkoin yksikielisen valtion malliin lainsäädännön kautta. Tällä saataisiin aikaan merkittävää hyötyä molemmille kansanryhmille.
Ruotsinkielisen vähemmistön status/maine normalisoituisi. Koska ruotsinkieltä jatkossa opiskeltaisiin vapaaehtoisuuden pohjalta, kielen todelliset osaajat parantaisivat ruotsinkielisten palvelutasoa merkittävästi. Vaikka ruotsinkieltä opiskelisi vain 10%:ia suomenkielisitä, se tarkoittaisi jo kaksinkertaista määrää ihmisiä ruotsinkieliseen väestön määrään nähden. Nämä olisivat todellisia kielen osaajia. Uskallan epäillä, ettei nykyisellä pakkoruotsilla ole saavutettu samanlaista määrällistä laatua.
Valtaväestön monikielinen osaaminen lisääntyisi, kielipääoma kasvaisi, koska lapset ja nuoret luikisivat hajautetusti lukuisia eri kieliä, oppisivat euroopan kulttuureista ja loisivat jo nuorina suhteita ulkomaille, joista on maallemme merkittävä hyöty, heidän aikuistuttuaan ja toimiessa ympäri maailmaa kaupan, politiikan yms. toimissa.
Neuvoisin myös miettimään uusien kuntaliitosten tuomista ongelmista, joita yksikielisten kuntien kaksikielistäminen tulee tekemään.Kaksikielisyys ei voi koskaan olla mielestäni keinotekoista tai poliittisin vaikuttein ohjattua. Kaksikielisyys ja sen mahdollisuuksien näkeminen lähtee yksilöstä, hänen motivaatiostaan ja tarpeistaan.
Kielisota on vältettävissä. Asennemuutoksella ja pelottamalla tulevaisuudessa odottavan muutoksen hyväksymisenä. Muutos tulee olemaan ainoastaan positiivinen.
Toivon, ettei kirjoitus loukkaa ketään.
Ystävällisesti: some-lainen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos ruotsinkielisyys luonnostaan ilman valtavia tukitoimia ja pääväestön pakkoruotsitusta säilyy, niin ihan hyvä niin.
Mutta sitä ei saa ylläpitää valtaväestön henkisellä ja rahallisella kustannuksella.
Kuntien kaksikielisyydessä ei ole mitään ongelmaa, KUNHAN se on reaalista. Eli kohtuuttoman alhaiset vähemmistörajat nostettava ylöspäin ja ns. vapaaehtoinen kaksikielisyys pois.
Pitäisi siirtyä valheellisesta valtiollisesta kaksikielisyydestä totuudelliseen kuntatason kaksikielisyyteen. Siihen olisi nyt hyvä tilaisuus suuren kuntaremontin myötä, kun muodostetaan suurkuntia.
Anteeksi mitä tekee surut tällä hetkellä..? Ajavat kaksikieliseksi yksikielisiä kuntia laajentaakseen valtapiiriään..? Suomen valtion talous ei yksinkertaisesti kestä pakolla synnytettyjä kaksikielisiä kuntia..! Mutta siitähän viisveisaavat surut ja ruotsinmieliset ,mutta pää tulee jossain vaiheessa vetäjän käteen..!
Katsotaanhan nyt mitä päätöksiä kaksikielisyys asioista tehdään. On se kumma, jos pieni vähemmistö voi näistäkin päättää. Sinänsä voi kysyä, miksi kaksikielisiä kuntia pitää väkisin liittää yksikielisiin. Eikö muka ole muita vaihtoehtoja. Yksi esimerkki: miksi Pyhtää-Kotka., miksi ei Pyhtää-Loviisa. Jälkimmäisessä ei olisi mitään kaksikielisyysongelmaa.
Pakkoruotsi ja kaksikielisyys vie Suomen vararikkoon!
Kuka höntti unohti saamen kielen? Suomen tulee olla kolmen kielen maa.
Suomi-intoiset tuppaavat unohtaa vähemmistöjen kielioikeudet.