Olen jo pitkään suunnitellut tämän kaltaista projektia ja vaikka tämä onkin hyvin alkutekijöissään, niin ajattelin esittää pienehkön näytteen tästä projektista ja kysyä mitä mieltä siitä ollaan palstalla.
Tuossa tuo nyt on:
Viimeisien kuluneiden vuosien aikana ateismi ja uskonnottomuus ovat nousseet informaatioviidakon pimeimmistä syövereistä median valokeilan ajamana yleiseksi puheenaiheeksi... ainakin satunnaisesti.
Muutamissa tapauksissa kirjat jotka käsittelevät niinkin mediaseksikkäitä aiheita kuten uskonto ja filosofia, jotka tavanomaisesti ovat jääneet hyllyille ainoastaan keräämään pölyä, ovat vastoin odotuksia nousseet myyntitilastojen kärkisijoille.
Kun näiden kirjojen kirjoittajat vaihtelevat aina Nobelin palkinnon voittaneesta fysiikan professorista, Oxfordista valmistuneeseen filosofiin ja aina laajalti tunnustusta saaneeseen kirjailijaan ja toimittajaan, muodostaa tämä hyvin laajan akateemisen rintaman joka puhuu rationaalisen ajattelun ja skeptisyyden puolesta, yliluonnollisia ja taikauskoisia käsityksiä vastaan.
Se että tämän kaltaiset kirjoituksen, tämän kaltaisilta kirjoittajilta, on innoittanut ja saanut osakseen laajaa julkista huomiota, on ilmiönä jotakin mitä minun on hyvin vaikea vieläkin käsittää.
Enkä tarkoita edellisellä sitä että minulla olisi mitään tätä ilmiötä vastaan, itse kun satun jakamaan tämän uskonnottoman ateistisen aseman, sekä koko joukon erilaisia skeptisyyteen ja yleiseen rationaalisuuteen liittyviä käsityksiä joita nämä sivuamani teokset pitävät sisällään.
Hieman tämän ,ateismi, media kuplan puhkeamisen jälkeen eetteriin virtasi koko joukko uskonnollisesti latautunutta kritiikkiä jossa otettiin kantaa näihin julkituotuihin ateistisiin ja uskonnottomiin näkökulmiin.
Viiveen johtuessa mitä ilmeisemmin siitä että tämä ilmiö yllätti laajuudellaan ja pitkäkestoisuudellaan myös uskonnolliset henkilöt, jotka uskonnottomien tapaan eivät olleet osanneet varautua tällaiseen ennennäkemättömään esille marssiin jonka ateistiset kirjoittajat olivat onnistuneet saamaan aikaan.
Tämän hätkähdyttävän ja mietteitä herättävän ensi esiintymisen jälkimainingit on edelleen nähtävissä hyvin voimakkaina, värittäen keskustelua jota aiheesta käydään niin internetfoorumien anonyymissa ympäristössä kuin julkisessa mediassa.
Mutta tämä vaikutus on laimentumassa, sekoittumassa siihen taustameluun joka syntyy ajatusten siirtyessä niiden alkuperäisten esittäjien teoksista yleiseen tietoisuuteen ja käsitteistöön jonka pohjalta näitä ajatuksia ehostetaan, jalostetaan ja muunnellaan kunkin yksilön omiin näkemyksiin soveltuviksi.
Käsillä on uusi murrosvaihe jossa alkuperäiset esittäjät menettävät merkitystään ja nähtäväksi jää se mitä yleisö ja ne ihmiset joiden käsityksiin nämä esitetyt ajatuksen ovat merkittävästi vaikuttaneet, tekevät tämän muutoksen motivoimina.
Jatkuuko tämä uudenlaisen tietoisuuden leviäminen ja yhteiskunnallinen herääminen näihin asioihin joista puhumista on tavanomaisesti pidetty tabuna vai käykö tälle uudelle liikehdinnälle samoin kuin renessanssille joka vaipui pikkuhiljaa unohduksiin ja korvautui pimeällä keskiajalla.
Se on vielä nähtävissä, mutta me jotka elämme tätä murrosta olemme vastuussa siitä miten historian kirjat muistavat nämä tapahtumat, jos minkäänlaista muistoa ylipäätään on jäämässä jäljelle.
Tuossa tuo nyt on:
Viimeisien kuluneiden vuosien aikana ateismi ja uskonnottomuus ovat nousseet informaatioviidakon pimeimmistä syövereistä median valokeilan ajamana yleiseksi puheenaiheeksi... ainakin satunnaisesti.
Muutamissa tapauksissa kirjat jotka käsittelevät niinkin mediaseksikkäitä aiheita kuten uskonto ja filosofia, jotka tavanomaisesti ovat jääneet hyllyille ainoastaan keräämään pölyä, ovat vastoin odotuksia nousseet myyntitilastojen kärkisijoille.
Kun näiden kirjojen kirjoittajat vaihtelevat aina Nobelin palkinnon voittaneesta fysiikan professorista, Oxfordista valmistuneeseen filosofiin ja aina laajalti tunnustusta saaneeseen kirjailijaan ja toimittajaan, muodostaa tämä hyvin laajan akateemisen rintaman joka puhuu rationaalisen ajattelun ja skeptisyyden puolesta, yliluonnollisia ja taikauskoisia käsityksiä vastaan.
Se että tämän kaltaiset kirjoituksen, tämän kaltaisilta kirjoittajilta, on innoittanut ja saanut osakseen laajaa julkista huomiota, on ilmiönä jotakin mitä minun on hyvin vaikea vieläkin käsittää.
Enkä tarkoita edellisellä sitä että minulla olisi mitään tätä ilmiötä vastaan, itse kun satun jakamaan tämän uskonnottoman ateistisen aseman, sekä koko joukon erilaisia skeptisyyteen ja yleiseen rationaalisuuteen liittyviä käsityksiä joita nämä sivuamani teokset pitävät sisällään.
Hieman tämän ,ateismi, media kuplan puhkeamisen jälkeen eetteriin virtasi koko joukko uskonnollisesti latautunutta kritiikkiä jossa otettiin kantaa näihin julkituotuihin ateistisiin ja uskonnottomiin näkökulmiin.
Viiveen johtuessa mitä ilmeisemmin siitä että tämä ilmiö yllätti laajuudellaan ja pitkäkestoisuudellaan myös uskonnolliset henkilöt, jotka uskonnottomien tapaan eivät olleet osanneet varautua tällaiseen ennennäkemättömään esille marssiin jonka ateistiset kirjoittajat olivat onnistuneet saamaan aikaan.
Tämän hätkähdyttävän ja mietteitä herättävän ensi esiintymisen jälkimainingit on edelleen nähtävissä hyvin voimakkaina, värittäen keskustelua jota aiheesta käydään niin internetfoorumien anonyymissa ympäristössä kuin julkisessa mediassa.
Mutta tämä vaikutus on laimentumassa, sekoittumassa siihen taustameluun joka syntyy ajatusten siirtyessä niiden alkuperäisten esittäjien teoksista yleiseen tietoisuuteen ja käsitteistöön jonka pohjalta näitä ajatuksia ehostetaan, jalostetaan ja muunnellaan kunkin yksilön omiin näkemyksiin soveltuviksi.
Käsillä on uusi murrosvaihe jossa alkuperäiset esittäjät menettävät merkitystään ja nähtäväksi jää se mitä yleisö ja ne ihmiset joiden käsityksiin nämä esitetyt ajatuksen ovat merkittävästi vaikuttaneet, tekevät tämän muutoksen motivoimina.
Jatkuuko tämä uudenlaisen tietoisuuden leviäminen ja yhteiskunnallinen herääminen näihin asioihin joista puhumista on tavanomaisesti pidetty tabuna vai käykö tälle uudelle liikehdinnälle samoin kuin renessanssille joka vaipui pikkuhiljaa unohduksiin ja korvautui pimeällä keskiajalla.
Se on vielä nähtävissä, mutta me jotka elämme tätä murrosta olemme vastuussa siitä miten historian kirjat muistavat nämä tapahtumat, jos minkäänlaista muistoa ylipäätään on jäämässä jäljelle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
>>>Jatkuuko tämä uudenlaisen tietoisuuden leviäminen ja yhteiskunnallinen herääminen näihin asioihin joista puhumista on tavanomaisesti pidetty tabuna
Puhut projektista, mutta mulle jäi epäselväksi,mikä se projekti konkreettisesti on.
Kirjoittaa jokin kirjallinen kokonaisuus ateismin yhteiskunnallisista vaikutuksista? Vai onko kyseessä sisäinen projekti hahmottaa asiaa?
Ajatukset ja kirjoitettu teksti eivät ole sama asia ja siinä missä omat ajatukset vaikuttavat intuitiivisesti johdonmukaisilta ne eivät välttämättä sellaisia ole.
Koska olen keskustellut ateismista tai lähinnä sitä ympäröivistä kysymyksistä kuten uskonnot, filosofia, aatteet, ideologiat ja yhteiskunta niin minulle on kertynyt koko joukko eriläisia yksittäisiä asemia ja käsityksiä joita olen tuonut julki.
Ongelma on vain se että vaikka nämä ajatukset, konseptit ja käsitykset vaikuttavatkin minusta itsestäni johdonmukaisilta niin en ole koskaan tullut kirjoittaneeksi mitään missä näitä asioita käsiteltäisiin osina sitä kokonaisuutta jota voisi kutsua minun maailmankatsomuksekseni taikka ideologiakseni.
Ja koska yksinpuhelu on varsin hyödytöntä jos tarkoituksena on arvioida sitä mitä ajattelee, niin tarkoituksenani on kirjoittaa tämä projekti keskustelumuotoon.... muotoon jossa se on tarkoitettu muiden luettavaksi, huolimatta siitä tuleeko kyseistä projektia koskaan julkaistua kokonaisuudessaan vaiko ei.
Joten sanoisin että kysymys on mahdollisesti molemmista, tosin en kuvittele puhuvani ateistien puolesta, vaan sen sijaan tarkoituksena on tarjota ateistin näkemys näistä asioista.
Pidä evoluutioteoriasi ja kupansyömä ateismisi.
Ilman keskitettyä vallankäyttöä, yksilönvapauksien supistamista, tiedonvälityksen monopolisointia (eli internetin sulkemista), sivistytason laskemista etc ei voida yhtä kansaa saada yhden uskonnon kannattajiksi.
Ongelma on vain siinä että muutkin kuin monoteistiset järjestäytyneet uskonnolliset liikkeet ovat riippuvaisia yleisestä tietämättömyydestä.
Ja kun tätä tietämättämyyttä ja yleistä uskoa yliluonnolliseen ajetaan monesta eri lähteestä, vaikkakin toki eri päämäärin, niin lopputulos on tästä huolimatta yhteiskunta jossa auktoriteettiusko ja luottamut yliluonnolliseen pysyy edelleen voimissaan.
Ja vaikkei päädyttäisikään minkäänlaiseen yhden uskonnollisen näkemyksen utopiaan, niin vaikutukset ovat silti negatiivisia ja haitallisia, vaikka ne eivät ehkä johdakaan sellaiseen äärimieliseen käyttäytymiseen joka on tavanomaista teokraattisissa yhteikunnissa.
Jännittävä lisävivahde uuden maailmanajan kehitykseen tulee monimediasukupolvesta. Nuori pystyy seuraamaan viittä mediaa yhtä aikaa, mutta miten ihmisaivot muokkautuvat tällaisessa informaatiotulvassa vastaanottamaan monimutkaisempia asioita?
Äänestetäänkö kansanedustajat tulevaisuudessa parin nasevan twitter-repliikin perusteella, tai puhtaasti naamakuvan perusteella? Muuttuvatko tv-julkkikset päättäjiksi?
Jos pitkälle opiskelleet hankkivat lapsia vanhempina kuin vähemmän opiskelleet, lisääntyy vähemmän tiedonhankinnasta kiinnostuneiden osuus väestössä. Kuka tällaista kansanosaa ohjaa, ja mihin suuntaan?
>>> Äänestetäänkö kansanedustajat tulevaisuudessa parin nasevan twitter-repliikin perusteella, tai puhtaasti naamakuvan perusteella? Muuttuvatko tv-julkkikset päättäjiksi? > Jos pitkälle opiskelleet hankkivat lapsia vanhempina kuin vähemmän opiskelleet, lisääntyy vähemmän tiedonhankinnasta kiinnostuneiden osuus väestössä. Kuka tällaista kansanosaa ohjaa, ja mihin suuntaan?