Olen tätä epäillyt pitkään, jopa vuosia, mutta aina on joku leimannut harhaluuloiseksi tai jotain vastaavaa.
On masentuneisuutta, itsemurha ajatuksia, itsensä syyllistämistä, itseinhoa, tunnen itseni turhaksi/tarpeettomaksi jne jne (listaa voisi jatkaa vaikka kuinka). Joskus myös aistiharhoja. Saatan purskahtaa itkuun ihan tuosta vain ilman sen kummempia syitä tai koska mietin liikaa syvällisiä (ei niin mukavia asioita). Ahdistuneisuuttakin paljon ja ehkä pieniä paniikkihäiriöitä, mutta tuosta en ole aivan varma. Sitten tulee näitä outoja vaiheita...saatan ostaa hetken mielenjohteesta esim parillasadalla eurolla jotain ja jälkikäteen kadun ostosta, uskon kykeneväni asioihin joihin en normaalisti usko (kuvittelen että minusta tulee miljonääri ja kaikki on täydellistä jne) , olen energinen, rauhaton, yli puhelias (höpötän hirveällä vauhdilla kaikkea sekavaa ja puheenaiheet vaihtelevat tuosta vain), unen tarpeen väheneminen (saatan nukkua pari tuntia ja olla aamulla pirteä tai valvoa parikin päivää putkeen)...tämän kaiken "iloisuuden" keskellä olen yleensä silti todella helposti hermostuva ja saatan ihan pienistäkin asioista räjähtää... (Tunnen olevani myös erittäin ääni herkkä usein....hermostun ja ahdistun pienistäkin äänistä jotka minua sillä hetkellä häiritsevät jne)
Eniten tässä häiritsee se että näitä oireita (masennus ja mania?) saattaa olla monesti saman päivän aikana, mutta niitä masennus ja mania jaksoja saattaa olla myös pidemmillä aikaväleillä.....
En oikein osaa selittää tätä kuviota järkevästi, mutta toivottavasti joku ymmärtää.
On masentuneisuutta, itsemurha ajatuksia, itsensä syyllistämistä, itseinhoa, tunnen itseni turhaksi/tarpeettomaksi jne jne (listaa voisi jatkaa vaikka kuinka). Joskus myös aistiharhoja. Saatan purskahtaa itkuun ihan tuosta vain ilman sen kummempia syitä tai koska mietin liikaa syvällisiä (ei niin mukavia asioita). Ahdistuneisuuttakin paljon ja ehkä pieniä paniikkihäiriöitä, mutta tuosta en ole aivan varma. Sitten tulee näitä outoja vaiheita...saatan ostaa hetken mielenjohteesta esim parillasadalla eurolla jotain ja jälkikäteen kadun ostosta, uskon kykeneväni asioihin joihin en normaalisti usko (kuvittelen että minusta tulee miljonääri ja kaikki on täydellistä jne) , olen energinen, rauhaton, yli puhelias (höpötän hirveällä vauhdilla kaikkea sekavaa ja puheenaiheet vaihtelevat tuosta vain), unen tarpeen väheneminen (saatan nukkua pari tuntia ja olla aamulla pirteä tai valvoa parikin päivää putkeen)...tämän kaiken "iloisuuden" keskellä olen yleensä silti todella helposti hermostuva ja saatan ihan pienistäkin asioista räjähtää... (Tunnen olevani myös erittäin ääni herkkä usein....hermostun ja ahdistun pienistäkin äänistä jotka minua sillä hetkellä häiritsevät jne)
Eniten tässä häiritsee se että näitä oireita (masennus ja mania?) saattaa olla monesti saman päivän aikana, mutta niitä masennus ja mania jaksoja saattaa olla myös pidemmillä aikaväleillä.....
En oikein osaa selittää tätä kuviota järkevästi, mutta toivottavasti joku ymmärtää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin. Itsellä on saman tyyppisiä oireita ja jaksojen pituudet ja vaihtelut on hyvin epäsäännöllisiä. Tämä mahdollinen bibous on minulla enimmäkseen masennus painoitteista ja välillä sitten mahdollisia hypomanioita.
Mun suvussa on kuulemma paljon kaksisuuntaista sairastavia. En sitten tiedä onko mullakin.
Juu minulla samanlaista : / Ja unohdin tuossa alkutekstissä mainita että olen 18 vuotias tyttö, jos se edes mitään vaikuttaa/merkitsee.
Kyllä nuo oireet viittaa kaksisuuntaiseen, mutta kannattais käydä psykiatrilla. En tiedä minkä ikäinen olet?, koska hoitamattomana saattaa tulla harhoja jotka johtaa vaikeuksiin mitä on vaikea korjata. (Puhun omasta kokemuksesta 20 vuotta sitten)
Jouduin syömään 3 vuotta mielialalääkkeitä ennenkuin pääsin elämässä tasapainoon.
Sairaus ei häviä, mutta sen kans voi tulla toimeen kuhan vaan pitää itsestään huolta ja elää säännöllistä elämää, jaksamita :)
Olen 18 vuotias ja joitakin harhoja on ilmennyt, mutta ei mitään vakavaa. Kiitos :)
no kyllä sinne lääkäriin kannattaa mennä. Ja lähetteellä tai suoraan asiantuntijalääkärille eli psykiatrille. Yleislääkärin arvion varaan ei diagnoosin tai hoitosuunnitelman tekemistä kannata jättää.
T. Yli 10 vuotta diagnoosista.
Saatat olla hullu. Kannattaa varmaan pyytää läheisiäsi poistamaan kaikki terävät esineet läheltäsi.
Joka toista haukkuu, sen napa ja p***e paukkuu.
Jos oireita on saman päivän aikana niin voi olla kyseessä nopeasyklinen mikä on vaarallinen. Itse hajosin parin kk kuluttua ja yritin itsemurhaa.
Kannattaa mennä puhumaan lääkärin kanssa.
Kysymyksenä, ilmeneekö sinulla hyperseksuaalisuutta?
Nymfomania naisilla, satyriasis miehillä. Se oire ilmenee 65% tapauksissa jossa on kyse hypomaniasta/maniasta.
Hyperseksuaalisuus tarkoittaa sitä että vedät käteen 10 kertaa päivässä eikä se riitä. Taikka sinulla on monta partneria ja tahdot lisää.
Olen ymmärtänyt että kaikki lääkärit eivät kysy tästä jostain syystä mikä on kummallista ottaen huomioon miten yleistä se on.
Itse olen kamppaillut aloittajan tapaisesti vastaavista ongelmista pitkään. Mulla on vuosien varrella ollut ihan jäätäviä masennuskausia joihin liittyy aina todella kovaa juopottelua, ei sillä että sitä esiintyy muulloinkin, mutta tavallaan episodimaisesti juuri kun masis päällä. Pari kertaa tietoisesti ottanut lääkkeitä/alkoa itsetuhoisesti ja menetinkin tajuntani kerran, mut heräsin siitä. Nyt ihan viikko takaperin ryyppyreissun pääteeksi olin ottanut paljon tenoxia/buranaa lääkekaapista, vasta parin päivän jälkeen tämän tajusin katsoessani lääkekaappiin. Alkoholin käyttöni on siinä pisteessä että en muista mitään ryyppyillasta.
Viimeaikoina vähemmän ilosia jaksoja elämässäni, mut muistan kuitenkin jaksoja milloin olen ollut todella itsevarma, en jännittänyt mitään, oli paljon naisia. varmaan jotain hyperseksuaalisuutta oon 25 ja mulla on ollut varmaan jotain 120-130 naista. Koskaan en oo oikein saanu mitään pidempää suhdetta aikaseks, johtuen siitä et mulla tulee aina tää vitun juominen mukaan kuvioihin ja vaikka kaikki näyttäis ihan helvetin hyvältä niin sitten mä romahdan ja oon taas pohjalla. Mitään syytä tähän ei vaadita ja kappas kun ketuttaa. Opiskelut jäissä, eka vuosi yliopistolla meni hyvin, sitten taas herpaannuin vuodeksi ja nyt comebackiä huonolla menestyksellä, hyvä kun ulos pääsen kämpästä.
Sitä on vaikee kuvitella tai kuvailla miltä tuntuu kun olo on ihan mielettömän hyvä. Ei mitään huolta huomisesta, ei ahdistusta, kaikki menee putkeen, oikein odottaa uusia asioita, ihmisten tapaamista, haasteita. Mä oon aina päässy hakemaani työpaikkaan kun mulla on hyvä jakso, oon jopa kusettanu työkokemuksista, mut ei niitä todistuksia ole jälkeenpäin kysytty kun osaan oikeesti valehdella todella taitavasti.
Mitenkään älytöntä tuhlailua ei oo ollu. agressiivista käytöstä mulla ei usein oo muutakun masentuneena, ajan myös autoa yleensä ihan holtittomasti masentuneena. Uskomatonta et mä oon näin kauan kärvistelly ennenkun hakeuduin hoitoon.
Alotan tässä AA-kerhossa ja pääsen opiskelijaterveydenhuoltoon onneks vähän jonon ohi, kun hoitaja oli niin järkyttyny mun touhuista. Mä en voi mennä takuuseen etten tapa itteeni, selvinpäin mä nyt oon pystyny oleen liikaa ajattelematta itsemurhaa mut kännissä kun en tiedä enään missä meen/mitä teen. Kun oon normaali tai hyvin harvoin oon viimeaikoina tuntenu itteni normaaliks niin oon yleensä todella puhelias ja sosiaalinen mut nyt mulla on semmonen tunne kaikki vaatii aivan mielettömästi ponnistelua.
Hoitajalla oli semmonen ehdotus et mulla olis kaksisuuntainen, mut emmätiä tää depis on kuitenkin ihan helvetin dominoiva.
Kokemuksella voin kertoa että kun masennus syvenee niin myös manian oireet pahenevat. Kaksisuuntainen on hoitamattomana kriisitilanteissa helvetin petollinen. Uskon, että suurin osa diagnosoimattomista ihmisistä päätyy itsemurha-ratkaisuun, joko oma-aloitteisesti tai psykoosissa. Ja kyllä olen kokenut molempien ääripäiden psykoositilat. En tiedä mitään yhtä pelottavaa kokemusta tässä maailmassa. Se tuntuu siltä kun oma alitajunta (tai miksi sitä kutsuukaan) ohjaa todellisuudentajuasi ja taistelet kaikin voimin vastaan. Yhden kerran koin n.20 kerran sykleissä erittäin voimakasta kuoleman tunnetta ja heti sen jälkeen sanoinkuvaamattoman korkeaa euforiaa. Kunnes lopulta n.5-10 min (ajantaju katoaa) jälkeen loppui niin kuulin pääni sisällä äänen "tapa ittes,tapa ittes,tapa ittes". Teki mieli juosta hakemaan itselle apua ja niin teinkin. Tän jälkeen koin vielä yhden maanisen kohtauksen (epäilen myös lääkkeiden yhteisvaikutusta) jossa suullinen agressio purkautui hallitsemattomasti. Tilanne rauukesi vasta eristyshuoneella ja lepositeillä. Tän jälkeen en ole enää ollut psykoottisessa mielentilassa. Uskon kuitenkin että nämä tapahtumat ovat muuttaneet mieltäni lopullisesti. Joku osa-alue aivoistani on epätoiminnassa, koska tietyt asiat aiheuttavat ahdistustilan jota en kykene ymmärtämään. Elän suurin piirtein normaalia elämää tällä hetkellä. Pelko ja ahdistus ovat mitä luultavammin kumppaneinani lopun elämääni. 2 viimeistä yötä olen nähnyt niin kammottavaa ja henkilökohtaista tragedia-unta etten nytkään pysty enää nukkua.
Psykoosiin voi kuolla, aivot yksinkertaisesti sammuvat eivätkä enää lähde päälle ja tärkeät elintoiminnot pysähtyvät. Hakekaa heti apua jos mieliala heittelee.
Samanlaiset kokemukset täällä kuten "metsänvartijalla". Kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.