Suomalaisen herätyskristillisyyden eräs keskushahmoista 1700-luvulla oli Abraham Achrenius (1706-1769). Toimiessaan nuorena pappina Ähtävällä hän tempautui mukaan seurakuntaan levinneeseen hurmokselliseen liikkeeseen. Helluntaina 1740 hän saarnatessaan joutui voiman valtaan. Hän itse kertoi kuinka hänet "Herran kaikkivallan voimalla kohotettiin ylös saarnatuolista niin korkealle, että vaatteeni lieve näkyi niinkutsutun kirjatuolin yli ja tai kuten ilmiantajani ilmoittivat, että saappaankaulukset näkyivät yli saarnatuolin reunuksen".
Hän oli huutanut: "Herra Jeesus säikäytä jumalattomien sydämet". Hän jatkoi sitten toistakymmentä minuuttia huutoa: "Pakene pois, pakene pois". Ihmiset joutuivat kirkossa pakokauhun valtaan ja alkoivat huutaa ja juosta ulos. Osa jäi katsomaan oville mitä tapahtuisi. Lopuksi Achrenius itse juoksi pakottavan voiman ajama läpi kirkon ihmisten väistyessä ja selvisi vasta kaukana hautaustaalla kiihkostaan (Martti Ruuth, Abraham Achrenius, osa 1, 145-147).
Achrenius tulkitsi kokemuksensa Jumalan hänelle antamana aikojen merkkinä. Hän koko olevansa Kristuksen pasuuna ja Ilmestyskirjan seitsemäs pasuuna (212). Viimeiset päivät ovat tulleet ja tuhatvuotinen valtakunta oli toteutuva (147). Siksi hän samana päivänä julkisesti sanoutui irti papinvirasta ja kirkko-Baabelista (148). Kolmea päivää myöhemmin hän otti vaimon muutaman todistajan läsnäollessa ilman kirkollisia kuulutuksia ja vihkimistä (211).
Achrenius kutsui pappilaan "Siionin seurakunnan", johon pääsi mukaan vain tosiuskovat. Muodostui noin 50 jäsenen ryhmä. Achreius itse koki, että uuden seurakunnan kokouksissa Jumalan läsnäolo oli ilmeinen, hänen armonsa alati tunnettavissa, hänen henkensä vaikutukset välittömät ja voimalliset (150). Vastustajat taas saattoivat kertoa, että pappilasta kuului "hirmuinen huuto, ulvonta ja itku niin, että ääni kuului enemmän kuin neljännes penikulman päähän" (149).
Tälle seurakunnalle oli luonteenomaista, että Raamatun sana ohjauksen ohella "ilmeni Jumalan erityinen johdatus sisäisten äänien, mieleenjohdatusten, näkyjen ja huumaustilassa eri lailla annettujen vastausten kautta" (152). Kun haluttiin saada selvä Jumalan vastaus johonkin polttavaan kysymykseen kysyjä ja Achrenius vetäytyivät muista sivuun. Nyt kysyjä voimakkaan liikutuksen vallassa lausui ääneen kysymyksensä ja Achrenius vastasi ikäänkuin väkevän Herran tuulen työntämänä sisältä päin "jaa" tai "ei" (156).
Tällainen vastaamisen lahja oli vain Achreniuksella ja raatimies Claesbergillä. Achrenius kertoo, kuinka Claesberg joutui vastatessaan "täydellisen ekstaasin tilaan", johon kuului myös korkeaa ääntä ja rumiin liikkeitä (157).
Vähän ajan kuluttua alkoivat kuitenkin uskovien keskuudessa riidat (167). Achreius oli syksyllä muutaman kuukauden Turussa tutkittavana. Sinä aikana hänen uusi seurakuntansa oli ulkonaisen pyhyyden tavoittelussa joutunut yhä kiihkeämmän hengen valtaan. Näyt, liikutukset ja ihmeelliset ilmestykset olivat entistä väkevämpiä ja tempasivat uskovat mukaansa. Osa jättäytyi pois tästä kiihkeästä menosta.
Palattuaan Achrenius ei pystynyt hillitsemään valtaan päässyttä harhaliikettä. Nyt hänetkin leimattiin kadotuksen ja helvetin omaksi (168). Pian osa uuden liikkeen kannattajista lankesi julkisynteihin. Seuraavan vuoden alkupuolella liike sammuikin (169). Kevään kuluessa Achrenius sai vielä kootuksi ympärilleen joitakin vanhoista uskovista ystävistään. Kesällä 1741 hän muutti Ruotsiin (214). Jo sama syksynä hän anoi kuninkaalta pääsyä takaisin papinvirkaan, tosin asettaen määrättyjä ehtoja anomukseensa (217-218). Hän sai papinviran vasta vuoden kuluttua. Suomeen hän palasi syksyllä 1743 (226).
Achrenius itse koki, että hänen varsinainen tarkoituksensa noina vuosina oli ollut protestoida omantunnon pakko vastaan valtiossa ja kirkossa (227). Koko tämän kiihkeän kautensa ajan hän oli halunnut pitää kiinni vanhurskauttamisopista ja sakramenteista. (229).
Hän oli huutanut: "Herra Jeesus säikäytä jumalattomien sydämet". Hän jatkoi sitten toistakymmentä minuuttia huutoa: "Pakene pois, pakene pois". Ihmiset joutuivat kirkossa pakokauhun valtaan ja alkoivat huutaa ja juosta ulos. Osa jäi katsomaan oville mitä tapahtuisi. Lopuksi Achrenius itse juoksi pakottavan voiman ajama läpi kirkon ihmisten väistyessä ja selvisi vasta kaukana hautaustaalla kiihkostaan (Martti Ruuth, Abraham Achrenius, osa 1, 145-147).
Achrenius tulkitsi kokemuksensa Jumalan hänelle antamana aikojen merkkinä. Hän koko olevansa Kristuksen pasuuna ja Ilmestyskirjan seitsemäs pasuuna (212). Viimeiset päivät ovat tulleet ja tuhatvuotinen valtakunta oli toteutuva (147). Siksi hän samana päivänä julkisesti sanoutui irti papinvirasta ja kirkko-Baabelista (148). Kolmea päivää myöhemmin hän otti vaimon muutaman todistajan läsnäollessa ilman kirkollisia kuulutuksia ja vihkimistä (211).
Achrenius kutsui pappilaan "Siionin seurakunnan", johon pääsi mukaan vain tosiuskovat. Muodostui noin 50 jäsenen ryhmä. Achreius itse koki, että uuden seurakunnan kokouksissa Jumalan läsnäolo oli ilmeinen, hänen armonsa alati tunnettavissa, hänen henkensä vaikutukset välittömät ja voimalliset (150). Vastustajat taas saattoivat kertoa, että pappilasta kuului "hirmuinen huuto, ulvonta ja itku niin, että ääni kuului enemmän kuin neljännes penikulman päähän" (149).
Tälle seurakunnalle oli luonteenomaista, että Raamatun sana ohjauksen ohella "ilmeni Jumalan erityinen johdatus sisäisten äänien, mieleenjohdatusten, näkyjen ja huumaustilassa eri lailla annettujen vastausten kautta" (152). Kun haluttiin saada selvä Jumalan vastaus johonkin polttavaan kysymykseen kysyjä ja Achrenius vetäytyivät muista sivuun. Nyt kysyjä voimakkaan liikutuksen vallassa lausui ääneen kysymyksensä ja Achrenius vastasi ikäänkuin väkevän Herran tuulen työntämänä sisältä päin "jaa" tai "ei" (156).
Tällainen vastaamisen lahja oli vain Achreniuksella ja raatimies Claesbergillä. Achrenius kertoo, kuinka Claesberg joutui vastatessaan "täydellisen ekstaasin tilaan", johon kuului myös korkeaa ääntä ja rumiin liikkeitä (157).
Vähän ajan kuluttua alkoivat kuitenkin uskovien keskuudessa riidat (167). Achreius oli syksyllä muutaman kuukauden Turussa tutkittavana. Sinä aikana hänen uusi seurakuntansa oli ulkonaisen pyhyyden tavoittelussa joutunut yhä kiihkeämmän hengen valtaan. Näyt, liikutukset ja ihmeelliset ilmestykset olivat entistä väkevämpiä ja tempasivat uskovat mukaansa. Osa jättäytyi pois tästä kiihkeästä menosta.
Palattuaan Achrenius ei pystynyt hillitsemään valtaan päässyttä harhaliikettä. Nyt hänetkin leimattiin kadotuksen ja helvetin omaksi (168). Pian osa uuden liikkeen kannattajista lankesi julkisynteihin. Seuraavan vuoden alkupuolella liike sammuikin (169). Kevään kuluessa Achrenius sai vielä kootuksi ympärilleen joitakin vanhoista uskovista ystävistään. Kesällä 1741 hän muutti Ruotsiin (214). Jo sama syksynä hän anoi kuninkaalta pääsyä takaisin papinvirkaan, tosin asettaen määrättyjä ehtoja anomukseensa (217-218). Hän sai papinviran vasta vuoden kuluttua. Suomeen hän palasi syksyllä 1743 (226).
Achrenius itse koki, että hänen varsinainen tarkoituksensa noina vuosina oli ollut protestoida omantunnon pakko vastaan valtiossa ja kirkossa (227). Koko tämän kiihkeän kautensa ajan hän oli halunnut pitää kiinni vanhurskauttamisopista ja sakramenteista. (229).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä muuten tunnen mutkan kautta kolme tuon Achereniuksen suorassa alenevassa polvessa olevaa jälkeläistä. Yksi niistä vaikuttaa muuten Turuus.
ja sitten kommentti itse viestistä: meneekö tämä Pyhän Hengen vai itsesuggestion piikkiin sinun mielestäsi?
liittyy joukkopsykoosiin. Vaikeaa ymmärtää kuinka tuollaisesta voisi saada sielulleen rauhan.
Tuo torajyvä teoria on muistaakseni aivan selvitetty asia.
Parhaillaan taas on tullut uusia hurmosliikkeitä, minä henkilökohtaisesti kammoan niitä syvästi. Ihmisen psyyke näyttää suuremmassa joukossa olevan helposti manipuloitavissa. Yleensä hurmosliikkeet elävät oman lyhyen aikansa.
Joo torajyvä on hyvinkin todennäköinen selitys tässä maassa tapahtuneille ilmiöille, mutta sekin pitää ottaa huomioon, että torajyvä on erittäin myrkyllinen. Jos iso porukka tulee siitä pilveen, niin sitten sitä on täytynyt olla todella paljon. Liittyiköhän tuohon Achreniuksen hommaan jotain kuolemantapauksia?
Minä olen muuten ollut aina sitä mieltä, että lähes kaikki vahvat uskonnollisesti yliluonnolliset tapahtumat viittaavat huumeiden käyttöön. Luonnossakin on niin paljon hallusinogeenisiä aineita, että kaikille kansoille löytyy sopivat tarveaineet. Suomessakin torajyvien lisäksi löytyy esim. kärpässienet, joita mm. lappalaiset ansiokkaasti käyttivät noitamenoissaan. Mielestäni Suomessa kasvaa myös jotain hulluruohon sukulaisia ihan normaalina ovanvarsien rikkakasvina. Se on vahvuudeltaan sitä luokkaa, että yhden kerran kokeilu voi johtaa loppu äin kestävään uskonnolliseen hurmokseen ;)
tuollainen koko iän kestävä hurmos ei sitten ole ollenkaan raamatullista, eikä Jumalan mieleistä.
koko iän kestävä Pyhän Hengen asuminen uskovassa on taas Jumalan tahto ja toive.
"koko iän kestävä Pyhän Hengen asuminen uskovassa on taas Jumalan tahto ja toive."
Voidaksemme hoitaa kristillisen rakkauden velvoitteet lähimmäisillemme ja yhteiskunnalle, molempien jalkojen on pysyttävä tiukasti maassa.
Iloa ja riemua voimme kokea täytettyämme moninaiset velvollisuutemme. Ainoastaan silloin voimme kokea hengellisen tasapainon.
Mikäli sinä Tode näet papin saappaan varsien näkyvän saarnastuolin reunan yli, minun on sinulle sanottava ettei se ole Pyhästä Hengestä. Kyllä ne ovat muut voimat jotka tuollaisia näkyjä meille antavat.
Aikanaan alettuani itse näkemään näkyjä, pelastuin kun sain armon lopettaa ryyppäämisen.
Syodään me tode vaan kanttarelleja. Kieltämättä siitäkin tietty hurmos tulee, ovat ne senverran hyviä.
1900 luvun alkupuolella, pre 1920, oli tapana suomessakin leipoa ennen sunnuntain jumalanpalvelusta pullaa jonne laitettiin intianhartsia mausteeksi.
Siinähän sitä pyhäpäivä ja papin saarna kuluikin rauhallisesti mukavassa pilvessä.
Ei toki kaikissa talouksissa mutta varsin monessa kuitenkin ;-)
Olen itse tutkinut yltiöpietismiä, yksi näistä oli Turun linnassa pitkään uskonsa vuoksi vangittuna (Schäefer). Achrenius oli maltillisempi. Herätys on ollut voimallista ja sen jälki tuntuu yhä suomalaisen sielunmaisemassa.
Muuten en oikein usko maasta irti tempautumisiin, vaikka Jumalan voimaan uskon.
Tulee mieleen 1700-luvun huonot sadot ja mahdollisuus, että viljassa on ollut torajyviä.
Kokonaiset kyläkunnat ovat voineet joutua sekavuustilaan syötyään torajyvän saastuttamaa viljaa, vaikutus on saman tapainen kuin LSD:n nauttimisella - harha-aistimuksia, oman kehon kokemisen vääristymistä, kuten lentämistä tai maasta irti tempautumisen kokemus.