Helloo everybody! Rupesin tässä muisteleen nuoruuden hölmöilyjä ja tuli mieleen mielenkiintoinen juttu. Avaan vähän tarinaa ensin..
Elikkäs. Alkuun sanon, että nyt ikää on 26v eli jonkinverran vanha stoori, mut enpäs ole ennen tullu ajatelleeks.
Olin kuudennella luokalla, elikäs ikää sillon se joku 12v. Me innostuttiin muutaman pari vuotta vanhemman kaverin kans RAY:n peliautomaateista. Pelailu oli alkuun harmitonta, mutta ajan saatossa muuttui vahvasti addiktoivaksi. Jostain täyty saada rahaa, että pääsi pyörittelemään hedelmäpelejä huoltoasemille. Siihen aikaan ei paljon pelimiesten iästä välitetty, btw.. Aina kun jostain sai rahaa se tungettiin automaatteihin. Joululahjarahat, synttärilahjarahat, kaikki. Jopa sillointällöin saatoin varastaa isän rahapussista jonkun setelin ja pyöräillä pajatso silmissä huoltsikalle. Pelaaminen ei ollut mitään pientä, vaan puhutaan siis sadoista/tuhansista markoista.
Vanhemmat olis taatusti puuttuneet, jos olisivat tienneet. Opin kuitenkin aikojen saatossa valehtelemaan asiasta kuin asiasta, ja aina oli selitys valmiina, jos jotain epäiltiin tai jostain kyseltiin.
No niin, sitten itse asiaan. Siihen aikaan minun nimissäni oli pankkikirja (ei taida enää olla edes olemassa kyseisiä opuksia), jossa oli jotain säästöjä ja johon silloin tällöin isovanhempi tai porukat laittoivat rahaa. Kirja oli porukoilla säilössä, ei siis omassa käytössäni. Tiesin kuitenkin, missä sitä pidettiin ja kerran päätin napata kirjan ja pyöräillä pankkiin koittamaan saisinko siltä nostettua rahaa. Nostin 200mk ja pankissa ei sen enempää kyselty mitään, rahat samantien tuplapottiin ja hävinneenä kotiin. Noh, nehän antoi mulle pankista rahaa, miksen menisi muutamaa päivää myöhemmin uudestaan pankkiin.. Kävin 6 kertaa pankissa kolmen kuukauden aikana ja nostin tilini tyhjäksi, 3800mk. Aina kun kotiin tuli tiliotteet olin ensimmäisenä postilaatikolla ja hävitin, etten jäänyt vanhemmilleni kiinni.
Tarina jatkuu vielä hetken. Pikkuveljeni, minua 3 vuotta nuorempi omisti samanlaisen kirjan ja suurinpiirtein saman verran rahaa. Olin hassannut oman tilini tyhjäksi, niin sain kuningasidean kokeilla saisinko rahaa pikkuveljen kirjalla. Pelkäsin jääväni kiinni, mutta pelimerkit kiiluen silmissä marssin veljeni kirjan kanssa pankkiin. Jotain muistan selittäneeni kassatädille laivamatkasta, johon tarvitsin vähän käyttörahaa. Nostin 12 vuotiaana, yksin, veljeni tililtä 600mk "käyttörahaa laivalle"??? WHAT?? Mitähän mahtoi virkailija ajatella? Pikkujäbä käy monta kertaa kuukaudessa pankissa nostamassa tollasia summia ilman vanhempia ja sit viel antaa rahaa väärältä tililtä. 12 VUOTTA!!??
Jäinhän siitä myöhemmin vanhemmilleni kiinni, kun äitee sattui kattoon mun pankkikirjaa. Siinäkin vielä valehtelin kirkkain silmin, että en tiedä asiasta mitään, kunnes tuli seinä vastaan ja oli pakko tunnustaa.
Oon tänäkin päivänä ehkä vähän katkera siitä, että vanhempani silloin painoivat jutun villasella. Tottakai mä sain selkäsaunan, arestit ym, mutta onhan tossa nyt aika iso vastuu pankilla. Miettikää, jos samanlainen tapahtuisi tänäpäivänä. Luulen, että pankki laitettais vastuuseen aika kovalla kädellä.
Tekis jopa vielä mieli marssia pankkiin vanhan pankkikirjan kanssa (on meinaan vielä muistona tallella) ja kysellä, et mitähän helvettiä..? Taidan vaan olla muutaman vuoden myöhässä. :) Vai kuinka nopeasti tällaiset jutut vanhenee???
Onko muilla mitään vastaavia kokemuksia?
Elikkäs. Alkuun sanon, että nyt ikää on 26v eli jonkinverran vanha stoori, mut enpäs ole ennen tullu ajatelleeks.
Olin kuudennella luokalla, elikäs ikää sillon se joku 12v. Me innostuttiin muutaman pari vuotta vanhemman kaverin kans RAY:n peliautomaateista. Pelailu oli alkuun harmitonta, mutta ajan saatossa muuttui vahvasti addiktoivaksi. Jostain täyty saada rahaa, että pääsi pyörittelemään hedelmäpelejä huoltoasemille. Siihen aikaan ei paljon pelimiesten iästä välitetty, btw.. Aina kun jostain sai rahaa se tungettiin automaatteihin. Joululahjarahat, synttärilahjarahat, kaikki. Jopa sillointällöin saatoin varastaa isän rahapussista jonkun setelin ja pyöräillä pajatso silmissä huoltsikalle. Pelaaminen ei ollut mitään pientä, vaan puhutaan siis sadoista/tuhansista markoista.
Vanhemmat olis taatusti puuttuneet, jos olisivat tienneet. Opin kuitenkin aikojen saatossa valehtelemaan asiasta kuin asiasta, ja aina oli selitys valmiina, jos jotain epäiltiin tai jostain kyseltiin.
No niin, sitten itse asiaan. Siihen aikaan minun nimissäni oli pankkikirja (ei taida enää olla edes olemassa kyseisiä opuksia), jossa oli jotain säästöjä ja johon silloin tällöin isovanhempi tai porukat laittoivat rahaa. Kirja oli porukoilla säilössä, ei siis omassa käytössäni. Tiesin kuitenkin, missä sitä pidettiin ja kerran päätin napata kirjan ja pyöräillä pankkiin koittamaan saisinko siltä nostettua rahaa. Nostin 200mk ja pankissa ei sen enempää kyselty mitään, rahat samantien tuplapottiin ja hävinneenä kotiin. Noh, nehän antoi mulle pankista rahaa, miksen menisi muutamaa päivää myöhemmin uudestaan pankkiin.. Kävin 6 kertaa pankissa kolmen kuukauden aikana ja nostin tilini tyhjäksi, 3800mk. Aina kun kotiin tuli tiliotteet olin ensimmäisenä postilaatikolla ja hävitin, etten jäänyt vanhemmilleni kiinni.
Tarina jatkuu vielä hetken. Pikkuveljeni, minua 3 vuotta nuorempi omisti samanlaisen kirjan ja suurinpiirtein saman verran rahaa. Olin hassannut oman tilini tyhjäksi, niin sain kuningasidean kokeilla saisinko rahaa pikkuveljen kirjalla. Pelkäsin jääväni kiinni, mutta pelimerkit kiiluen silmissä marssin veljeni kirjan kanssa pankkiin. Jotain muistan selittäneeni kassatädille laivamatkasta, johon tarvitsin vähän käyttörahaa. Nostin 12 vuotiaana, yksin, veljeni tililtä 600mk "käyttörahaa laivalle"??? WHAT?? Mitähän mahtoi virkailija ajatella? Pikkujäbä käy monta kertaa kuukaudessa pankissa nostamassa tollasia summia ilman vanhempia ja sit viel antaa rahaa väärältä tililtä. 12 VUOTTA!!??
Jäinhän siitä myöhemmin vanhemmilleni kiinni, kun äitee sattui kattoon mun pankkikirjaa. Siinäkin vielä valehtelin kirkkain silmin, että en tiedä asiasta mitään, kunnes tuli seinä vastaan ja oli pakko tunnustaa.
Oon tänäkin päivänä ehkä vähän katkera siitä, että vanhempani silloin painoivat jutun villasella. Tottakai mä sain selkäsaunan, arestit ym, mutta onhan tossa nyt aika iso vastuu pankilla. Miettikää, jos samanlainen tapahtuisi tänäpäivänä. Luulen, että pankki laitettais vastuuseen aika kovalla kädellä.
Tekis jopa vielä mieli marssia pankkiin vanhan pankkikirjan kanssa (on meinaan vielä muistona tallella) ja kysellä, et mitähän helvettiä..? Taidan vaan olla muutaman vuoden myöhässä. :) Vai kuinka nopeasti tällaiset jutut vanhenee???
Onko muilla mitään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos kyseessä on ollut "Säästökirja" säästötiliin, niin se on avoin velkakirja. Karskisti sanottuna toimii niin, että jokainen joka kirjan esittää voi tililtä nostaa rahaa vaikkei käyttöoikeutta olekaan. Kehtaan väittää, että nykyään ollaan tarkempia kaikissa henkilöllisyyden todentamisissa ym. Mutta lähtökohta on tänäkin päivänä se, että jos ko.kirja on ja hukkuu, niin kirja pitää erikseen kuolettaa, jotta kukaan muu ei voi sillä nostoja tehdä. Vanha ja hankala tilityyppi.