T-loppuiset murresanat

Oritmies

Suonen kielen monissa murteissa on yleistä, että joihinkin vokaaleihin (tai painollisiin sellaisiin) päätyvien sanojen loppuun on lisätty ”ylimääräinen” konsonantti. Etelä-Pohjanmaalla käytetään s-konsonanttia, joissakin savolaismurteissa k:ta ja jossakin Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rajaseudulla t:tä. Ja eikös se Oriveden vanha, paikallisella murteella lausuttu nimi kuulu Orihvesi.

Erityisesti minua kiinnostaa tämä t.n käyttö. Jossakin Kalajokilaakson alueella on paljon sellaisia suku- tai paikannimiä, kuten Koretet. Kostet. Ruostetsaari, Rämet ja Venetpalo. Tämä "ylimäärinen" t kuitenkin katoaa, kun sanasta muodostetaan genetiivi. Eikä näin käy vain kyseisen alueen murteessa, vaan myös Pohjois-Savossa orit on genetiivinä orriin.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tämä ”ylimääräinen” t on säilynyt esimerkiksi otettujen sanojen ja kaltaistensa kohdalla suomen kielen partitiivissa, niin kirjakielessä, kuin myös lähes kaikissa murteissa. Sanomme esimerkiksi otettujen sanojen yhteydessä partitiivia muodostettaessa: ruostetta, rämettä ja venettä. Koska näin on tapahtunut sehän mielestäni viittaa siihen, että "ylimääräisen" t:n käyttö tiettyjen sanojen lopussa on ollut joskus todella yleinen ilmiö kautta Suomen.

No, hieman hupaisaksi asian tekee se, että t:hän on suomen kielessä sanan lopussa käytettynä myös monikon tunnus. Sen vuoksi nämä ”ylimääräiseen” t-kirjaimeen loppuvat, murteelliset sanat ovat yksikkö-ja monikkomuodoissa lähes toistensa kaltaisia: ruostet-ruosteet, rämet-rämeet ja venet-veneet. Onko siis suomen kielessä ollut joskus tilanne, että on ollut käytössä valtavasti sanoja, joiden yksikko- ja monikkomuotojen ainoana erona on ollut viimeisen vokaalin venyttäminen siitä monikkomuotoa muodostettaessa?

11

801

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kyseiset sanat ovat alkujaan olleet perusmuodossa konsonanttiloppuisia, ja konsonanttiloppuisia ne ovat useimmiten vieläkin yleiskielessä: konsonanttia vain ei merkitä kirjoituksessa, ja se esiintyy assimiloituneena seuraavan sanan alkukonsonantin kaltaiseksi, paitsi niissä tapauksissa, joissa se on todella kadonnut (joissakin murteissa ja yleiskielessäkin tauon ja vokaalialkuisen sanan edellä).

      Esimerkiksi sana, joka kirjoitetaan ”räme”, ääntyy tilanteen mukaan ”rämes”, ”rämet”, ”rämek”, ”rämel” jne. – tai joskus ”räme”. Jotkin muodoista vastaavat sanan murreasua, mutta tämä on sattumaa.

      Murteissa loppukonsonantti on voinut katoamisen sijasta muuttua. Esimerkiksi sanan ”vene” aiempi muoto on ”veneh” (sitä aiempi ”veneš”), mutta loppu-h on voinut muuttua esimerkiksi loppu-t:ksi. Tyypillisesti kai monikkomuoto on silloin säilyttänyt aiemman h:n, ”venehet”.

      • Oritmies

        "Kyseiset sanat ovat alkujaan olleet perusmuodossa konsonanttiloppuisia..."

        Ja tämän seuraustako on sitten se, että monien sanojen partitiivimuodoissa on niitä sanan runkoon kuulumattomia konsonantteja, kuten päre-pärettä?

        Jos näin on, niin miksihän ne konsonantit ovat sellaisen (tai sellaisten) sanan, kuten "ori" yhteydessä sanan kirjakielisen partitiivimuodon kohdalla hävitetty? Mielestäni "ori"-sana ei esiinny missään murteessa ilman tätä loppukonsonanttia, joten luulisi, että konsonantit olisivat tässäkin tapauksessa säilyneet kirjakielistä partitiivimuotoa (oria-oreja) kehitettäessä.


      • Hevosmiest tietotsto
        Oritmies kirjoitti:

        "Kyseiset sanat ovat alkujaan olleet perusmuodossa konsonanttiloppuisia..."

        Ja tämän seuraustako on sitten se, että monien sanojen partitiivimuodoissa on niitä sanan runkoon kuulumattomia konsonantteja, kuten päre-pärettä?

        Jos näin on, niin miksihän ne konsonantit ovat sellaisen (tai sellaisten) sanan, kuten "ori" yhteydessä sanan kirjakielisen partitiivimuodon kohdalla hävitetty? Mielestäni "ori"-sana ei esiinny missään murteessa ilman tätä loppukonsonanttia, joten luulisi, että konsonantit olisivat tässäkin tapauksessa säilyneet kirjakielistä partitiivimuotoa (oria-oreja) kehitettäessä.

        Ori-sanan perinteinen taivutus ei noudattele kaavaasi vaan on poikkeava:

        ori (yks. nominatiivi), oriit (mon. nominatiivi)
        oriin (yks. genetiivi), oriiden (mon. genetiivi)
        oritta (yks. partitiivi), oriita (mon. partitiivi)

        Meniköhän oikein? En ole mitenkään hevosmiehiä. Voi olla, että kielenhuolto hyväksyy nykyisin myös vähemmän poikkeavia taivutusmuotoja.


      • Oriiton
        Hevosmiest tietotsto kirjoitti:

        Ori-sanan perinteinen taivutus ei noudattele kaavaasi vaan on poikkeava:

        ori (yks. nominatiivi), oriit (mon. nominatiivi)
        oriin (yks. genetiivi), oriiden (mon. genetiivi)
        oritta (yks. partitiivi), oriita (mon. partitiivi)

        Meniköhän oikein? En ole mitenkään hevosmiehiä. Voi olla, että kielenhuolto hyväksyy nykyisin myös vähemmän poikkeavia taivutusmuotoja.

        "oritta (yks. partitiivi), "

        Minun mielestä yksikön partitiivi kuuluu kirjakielessä muodossa oria. Ainakin raviohjelmissa olen kuullut selostajien tällä tavoin sen lausuvan.

        Tuo muoto "oritta" on savon murretta.


      • Ihan oikein
        Oriiton kirjoitti:

        "oritta (yks. partitiivi), "

        Minun mielestä yksikön partitiivi kuuluu kirjakielessä muodossa oria. Ainakin raviohjelmissa olen kuullut selostajien tällä tavoin sen lausuvan.

        Tuo muoto "oritta" on savon murretta.

        Mielestäni sanoit oikein. Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi.


      • Meneekö saivarteluks
        Ihan oikein kirjoitti:

        Mielestäni sanoit oikein. Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi.

        "Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi. "

        Vaan eikö siinä abessiivimuodossa pitäisi olla kaksi iitä eli "oriitta"?

        Minun mielestä myös yksikön genetiivi pitäisi kuulua kahdella iillä eli muodossa "oriin".

        On se lyhyydestään huolimatta melko kinkkinen sana!


      • saivarintorjunta
        Meneekö saivarteluks kirjoitti:

        "Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi. "

        Vaan eikö siinä abessiivimuodossa pitäisi olla kaksi iitä eli "oriitta"?

        Minun mielestä myös yksikön genetiivi pitäisi kuulua kahdella iillä eli muodossa "oriin".

        On se lyhyydestään huolimatta melko kinkkinen sana!

        Onko muka _väärin_ taivuttaa oria (sanaa, ei hevosta) kuten muitakin samanoloisia sanoja? Esimerkiksi:

        pari - paria - paritta
        kutri - kutria - kutritta
        tori - toria - toritta


      • saivarintorjunta
        saivarintorjunta kirjoitti:

        Onko muka _väärin_ taivuttaa oria (sanaa, ei hevosta) kuten muitakin samanoloisia sanoja? Esimerkiksi:

        pari - paria - paritta
        kutri - kutria - kutritta
        tori - toria - toritta

        Saati:

        pari - paria - sinkku
        kutri - kutria - kalju

        :P


      • Oritmies
        saivarintorjunta kirjoitti:

        Onko muka _väärin_ taivuttaa oria (sanaa, ei hevosta) kuten muitakin samanoloisia sanoja? Esimerkiksi:

        pari - paria - paritta
        kutri - kutria - kutritta
        tori - toria - toritta

        "Onko muka _väärin_ taivuttaa oria..."

        Kyllä se minun mielestä on väärin, jos abessiivimuotoa esimerkilläsi tarkoitat.

        Tämä johtuu siitä, että ori-sanan monikon yksikkömuoto kuuluu oriit.
        Sen genetiivimuoto taas kuuluut oriin. Siksi se abessiivimuoto mielestäni kuuluu: oriitta.

        Tuossa ylempänä on tämä räme- sana, jossa myös,kuten monissa muissa sen kaltaisissa, tätä viimeisen vokaalin pidentämistä joudutaan samoissa taivutusmuodoissa soveltamaan.

        Ori-sanan kohdalla vain on se taivutuksen partitiivimuotoa koskeva epäjohdonmukaisuus, jota myös tuolla ylempänä käsiteltiin. Vaikka rämeen kohdalla sanotaan partitiivin yksikkömuodossa rämettä, ei oriin kohdalla sanota oritta.


    • Staneless steal

      Ruostetsaari on mielessäni aina hahmottunut muodossa ruoste-tsaari.

    • syys esmes

      Kevät on yksi tyypillinen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuolemanrangaistus

      Mielestäni kuolemanrangaistus on väärin kaikissa tilanteissa. Vaikka joku olisi murhannut 10 ihmistä, hänen surmaaminen
      Laki ja rikos
      73
      5579
    2. Muistakaa persut, että TE petitte, ei kokoomus

      Miksikö kukaan ei arvostele kokoomusta? No sen vuoksi, että kokoomus noudattaa vaalilupauksiaan. Sen sijaan TE persut,
      Maailman menoa
      274
      4890
    3. Riikka Purra ei estä tehomaksun käyttöönottoa

      Sähkön hinnoittelua koskevan määräyksen on määrä astua voimaan vuoden 2029 alusta, Energiavirastosta kerrotaan. Määräyk
      Maailman menoa
      45
      3214
    4. Outo ilmiö - vasemmistolaiset eivät kirjoita mitään kokoomuksesta

      joka sentään johtaa hallitusta, ja jonka talouspolitiikkaa noudatetaan. Nämä muutamat vasemmistolaiset jotka täällä aina
      Maailman menoa
      105
      2653
    5. Lopetan ikävöinnin

      Ei meistä enää koskaan tule mitään. Olen ikävöinyt ja kaivannut enkä saa mitään vastakaikua ja lämpöä. Parempi erillään
      Ikävä
      5
      2282
    6. Jos kaikki lopulta kuolevat, onko edes pahimmillakaan rikoksilla mitään väliä?

      Kaikki kuolevat lopulta. Siksi ihmisten tekemillä rikoksillakaan ei lopulta ole mitään merkitystä. Joidenkin mielestä t
      Filosofia
      2
      1566
    7. Väestöstä vain vassarit vaihtuvat nopeammin kuin persut

      Kevääseen 2023 verrattuna vassareita 50 prosenttia enemmän, ja persuja 25 prosenttia vähemmän.
      Maailman menoa
      15
      1555
    8. Vihervassarit

      Vihervassarit sitä, vihervassarit tätä. Minulla on paha mt-ongelma. Se tuli lobotomian jälkioireina. Vihervassarit tät
      Maailman menoa
      29
      1408
    9. Sinä olet minun forEver

      Sinä olet minun sielussain, sydämessäin, huulillain, sinä olet ain, Sinä olet vieressäin, kainalossain, sylissäin, ain,
      Ikävä
      21
      1220
    10. Mies joka vetäytyy osoittaa teoillaan

      Ettei halua olla tekemisissä. Mies joka ei vastaa viesteihin, ei halua sua. Mies joka jättää sut epätietoisuuteen, ei
      Ikävä
      127
      855
    Aihe