Jos ihminen pelastuu yksin_Jumalan_armosta, miksi Jumala kuitenkin vaatii, että ihmisen on ensin uskottava häneen? Onko tosiaan niin, että pissapäinen työkaverini, joka ainakin väittää olevansa harras uskova, pelastuu, mutta paras ystäväni, täydellisen ihana ja hyvä ihminen, mutta ei kristitty, ei pelastu?
Kysyvä ei tieltä eksy
Hämmentynyt
2149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uusimpien suuntauksien mukaisesti pelkkä aivotoiminnallinen käsitys hyvyydestä ja Jumalasta edustaa ainoastaan potentiaalia suuntaan tai toiseen. Todellinen pelastus annetaankin käytännön hyvyyden mukaisesti riippumatta henkisestä kompositiosta!
Sokea usko vailla hyvyyden konkretisoitumista on siis eräänlainen psyykkinen huume jolla "saatana" saalistaa. Konkretia riittää jolloin pelastus ansaitaan oman toiminnan kautta.
"Tahdoit sata hyvää ja tuhat kaunista muttet koskaan pistänyt tikkua ristiin sen puolesta - olkoon tuleva paikkasi rakennettu samalla tekniikalla. Hieno idea vailla minkäänlaista konkretiaa."
Pelastus on ensisijaisesti Jumalan ja ihmisen välinen asia. Pelastuksen tietenkin tulisi vaikuttaa ihmisten välisiin suhteisiin. Pelastus on Jumalan lahja armosta. Me saamme kiitollisina ottaa sen vastaan uskon kautta Jeesukseen. Teot eivät ratkaise suhdettamme Jumalaan.
Lue enemmän tästä:
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastus.htm