On se kumma, että maanvilhelijät haluavat mieltää itsensä yrittäjiksi, vaikka mitään yrittäjän riskiä heillä ei ole. He eivät toimi markkinoilla, vaan ovat valtion elättejä.
Alla oleva esimerkki kuvaa MTK:n keksimää orwellilaista uuskieltä, jossa "yrittäjyys" -sana on tulkittu taloustieteestä poikkeavalla tavalla: yrittäjyys onkin tukien menestyksellistä hakemista.
Yhtä hyvin ns. puistokemistit eli puliukot voisivat kutsua itseään kemikaaliytittäjiksi.
-------------
Perheyrittäjyys ylläpitää vakaata yhteiskuntakehitystä
MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä painotti perheyrittäjyyden merkitystä Suomalaisen Yrittäjän päivässä 5.9.2004 taidemuseo Kiasmassa, Helsingissä.
Suomalainen yrittäjyys perustuu vahvasti kasvolliseen perheyrittäjyyteen ja yksityisomistukseen. Yksityisiä kotimaisia pääosin perheyrityksiä on reilut 220 000 ja yksityisiksi perheyrityksiksi haluan lukea myös nykyiset noin 70 000 aktiivia maa- ja metsätaloustilaa. Nämä yritykset ovat eittämättä suomalaisen yhteiskunnan talouden selkäranka ja merkittävä työllistäjä. Vaikka suomalaiset perheyritykset ovat pieniä korkeintaan 10 henkilöä työllistäviä, muodostavat näissä olevat työpaikat reilusti yli 60 prosenttia yrityssektorin työpaikoista ja viimeisen 10 vuoden aikana syntyneistä työpaikoista noin 75 prosenttia.
Perheyrittäjyys ylläpitää vakaata yhteiskuntakehitystä, yritykseen sijoitetaan fyysinen ja henkinen pääoma vähintään sukupolven, mieluiten usean sukupolven aikajänteellä. Ylisukupolvinen yrittämisen jatkuminen onkin yksi Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton keskeisistä arvoista. Yrittäjyyden jatkumisen varmistaminen sukupolvenvaihdoksen kautta on erittäin suuri haaste koko yhteiskunnalle. Tämän haasteen edessä ovat niin alkutuotannon maa- ja metsätalousyritykset ja maaseutuyritykset kuin valtaisa joukko muiden alojen yksityisiä pieniä perheyrityksiä.
Ylisukupolvisen jatkuvuuden näkökulmasta katsottuna ei ole ollenkaan yhdentekevää se, millä tavalla yhteiskunnan lainsäädäntö ja viranomaiset lakien käytännön toteuttamisessa kohtelevat pieniä perheyrityksiä mukaanlukien maa- ja metsätiloja. Tässä suhteessa kuluvana vuonna toteutetut sukupolvenvaihdosta ja verotusta helpottaneet ratkaisut ovat olleet hyvin tervetulleita.
Pienyritysten työnantajamaksuja on alennettava
Sen sijaan toiveet siitä, että pienten perheyritysten myötävaikutuksella syntyy uusia työpaikkoja, eivät vielä ole saaneet riittävästi ymmärrystä poliittisten päättäjien taholla. Me ainakin MTK:ssa olemme pettyneitä siihen, että työnantajamaksujen alentamisesta ei vieläkään tehty lopullista ratkaisua, vaan asia siirrettiin vuoden 2006 alkuun. Toivomme, että ratkaisua ei enää pitkitettäisi. Työnantajamaksujen alentamismallin kehittämisessä edellytämme, että malli suosii myös maa- ja metsätalousyrittäjiä ja maaseutuyrittäjiä, joiden työllistävä vaikutus on suurelta osin kausiluonteista ja palkanmaksukyky alhainen. Näiden yritysten taloudellinen kannattavuus on niin alhainen, että ensimmäisenkin työntekijän palkkaamista pitkitetään usein yrittäjäpariskunnan oman jaksamisenkin kustannuksella.
Pienten maaseutuyritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien yritystoiminnan arjesta kuluu kohtuuttoman suuri aika lainsäädännön edellyttämän byrokratian hoitamiseen. Olisi korkea aika katsoa yritystoiminnan säätelymekanismeja perusteellisesti. Näkökulman tulisi olla pienen yrityksen toimintaympäristöstä viranomaistoimintojen suuntaan eikä päinvastoin kuten nyt on tilanne. Pieneen yritykseen kohdistuu sektorihallinnosta velvoitteita, joiden sisällä on osittain myös päällekkäisiä elementtejä. Lainsäädännön velvoitteiden soveltamisessa tulee nähdä mittakaavaero: sitä, mikä voidaan soveltaa yli 250 hengen yritykseen, ei voida aina samanlaisena soveltaa yritykseen, jossa on 1-10 työntekijää. Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelman lainsäädäntötyöryhmän työssä tämä näkökulma voidaan ottaa huomioon.
Maapalloistuminen, maailman kaupan vapauttamispyrkimykset ja EU:n laajentuminen pitävät sisällään kovia haasteita suomalaiselle yrittäjyydelle. Haasteet ovat myönteisiä uusien markkina-alueiden näkökulmasta yrityksille, jotka eivät ole riippuvaisia kotimarkkinoista tai kotimaisista raaka-aineista. Maailmanmarkkinoiden vapautuminen on meille alkutuotannon edustajille vakava tilanne, josta selviytyminen tulee koettelemaan yrittäjien kestävyyttä ja luo paineita tehdä poliittisia ratkaisuja, joilla varmistetaan kotimaisen elintarvike- ja metsäraaka-aineen kilpailukyky sekä Suomen kaikkien alueiden elinvoimaisuus.
Vastuullinen politiikka tukee maaseutua
MTK:ssa uskomme vahvasti maaseudun hyvään tulevaisuuteen, jos sitä tuetaan vastuullisella politiikalla. Tämän lisäksi maaseutualueiden mahdollisuudet on nähtävä uudessa valossa. Liian helposti maaseudun yrittäjyydestä tehdään johtopäätös, että se on pääosin vain alkutuotantovaltaista tai edustaa taantuvia teollisuuden aloja. Maaseudun yritysten joukossa on lukuisia menestystarinoita, joissa korkealla osaamisella ja rohkeilla innovaatioilla on löydetty vahvoja kilpailuetuja kansainvälisillekin markkinoille. Näitä usein myös maa- ja metsätalouteen perustuvia menestyksiä ei vain ole haluttu nähdä maakunnallisina menestysten mahdollisuuksina. Ehkä informaatioteknologian jonkinlainen taantuma ja uuden kasvun odotus antaa tilaa nähdä myös alkutuotanto ja sen osaaminen elinkeinoalueena, jota on tuettava ja vahvistettava.
Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmassa panostetaan myös kasvuyritysten vahvistamiseen. Haluamme maaseudun näkökulmasta painottaa, että maaseudullakin on kasvuyrityspotentiaalia. Yhteiskunnallisten hyvinvointipalveluiden tuottaminen yrittäjyyden avulla on mielestämme selkeä maaseudun kasvuyritysala.
Innovaatioille rahoitusta myös keskusten ulkopuolelle
Maaseudun osaamispääoman uudistumisesta on huolehdittava varmistamalla korkeatasoinen ja kilpailukykyinen perus-, jatko- ja täydennyskoulutus. Väkeä menettäviä kuntia on valtionosuusjärjestelmän avulla vahvistettava, voi olla, että muuttotappiokuntien peruskoulutusta varten tarvitaan valtionosuusjärjestelmään uudelleen keinoja, jotka vielä 1980-luvulla olivat käytössä silloisena syrjäseutulisänä. Orastava maaseudun innovaatiopotentiaali täytyy saada sataprosenttisesti käyttöön. Tämän vuoksi mm. Tekesin ja Sitran innovaatiorahoituksen huomattava vahvistuminen pääkaupunkiseudun ja keskusten ulkopuolella on varmistettava. Pääministerin asettama globalisaatiotyöryhmän väliraportissa on kysymys, miten saamme kaikkien suomalaisten voimavarat käyttöön? Me maaseudun toimijat olemme valmiita osallistumaan kansallisiin osaamistalkoisiin, kunhan meidän mahdollisuutemme nähdään ja poliittisilla päätöksillä tuetaan niiden käyttöönottamista.
Kalevalan päivänä 2002 perustetun Yrittäjäpatsassäätiön tavoite paljastaa yrittäjäpatsas vuonna 2006 näyttää toteutuvan. Säätiö on onnistunut varainhankinnan käynnistämisessä ja saanut Helsingin kaupungilta mahdollisuuden pystyttää patsas tässä vieressämme valmistuvan Kampin liikekeskuksen aukiolle. Lisäksi kilpailu toteuttavista taideteosluonnoksista on alkanut tänään. Erityisen merkittävää on se, että Te Herra Pääministeri olette lupautunut patsashankkeen suojelijaksi, mistä kiitämme Teitä.
Kiitän myös kaikkia tämän vuoden 2004 Suomalaisen Yrittäjän Päivän tilaisuuden järjestäjiä ja puhujia sekä läsnäolevia vieraita. Suomalainen ahkera, sitkeä ja rohkea yrittäjä tarvitsee huomionosoituksia jatkossakin, ne eivät pääty patsaan pystyttämiseen. Patsaasta ei ole tarkoitus tehdä muistomerkkiä menneestä, vaan sen tarkoitus on toimia päivittäisenä muistutuksena suomalaisen yrittäjän työn merkityksestä kansakunnan talouden ja toimeentulon selkärankana. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja Esa Härmälä 0400 874209
Alla oleva esimerkki kuvaa MTK:n keksimää orwellilaista uuskieltä, jossa "yrittäjyys" -sana on tulkittu taloustieteestä poikkeavalla tavalla: yrittäjyys onkin tukien menestyksellistä hakemista.
Yhtä hyvin ns. puistokemistit eli puliukot voisivat kutsua itseään kemikaaliytittäjiksi.
-------------
Perheyrittäjyys ylläpitää vakaata yhteiskuntakehitystä
MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä painotti perheyrittäjyyden merkitystä Suomalaisen Yrittäjän päivässä 5.9.2004 taidemuseo Kiasmassa, Helsingissä.
Suomalainen yrittäjyys perustuu vahvasti kasvolliseen perheyrittäjyyteen ja yksityisomistukseen. Yksityisiä kotimaisia pääosin perheyrityksiä on reilut 220 000 ja yksityisiksi perheyrityksiksi haluan lukea myös nykyiset noin 70 000 aktiivia maa- ja metsätaloustilaa. Nämä yritykset ovat eittämättä suomalaisen yhteiskunnan talouden selkäranka ja merkittävä työllistäjä. Vaikka suomalaiset perheyritykset ovat pieniä korkeintaan 10 henkilöä työllistäviä, muodostavat näissä olevat työpaikat reilusti yli 60 prosenttia yrityssektorin työpaikoista ja viimeisen 10 vuoden aikana syntyneistä työpaikoista noin 75 prosenttia.
Perheyrittäjyys ylläpitää vakaata yhteiskuntakehitystä, yritykseen sijoitetaan fyysinen ja henkinen pääoma vähintään sukupolven, mieluiten usean sukupolven aikajänteellä. Ylisukupolvinen yrittämisen jatkuminen onkin yksi Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton keskeisistä arvoista. Yrittäjyyden jatkumisen varmistaminen sukupolvenvaihdoksen kautta on erittäin suuri haaste koko yhteiskunnalle. Tämän haasteen edessä ovat niin alkutuotannon maa- ja metsätalousyritykset ja maaseutuyritykset kuin valtaisa joukko muiden alojen yksityisiä pieniä perheyrityksiä.
Ylisukupolvisen jatkuvuuden näkökulmasta katsottuna ei ole ollenkaan yhdentekevää se, millä tavalla yhteiskunnan lainsäädäntö ja viranomaiset lakien käytännön toteuttamisessa kohtelevat pieniä perheyrityksiä mukaanlukien maa- ja metsätiloja. Tässä suhteessa kuluvana vuonna toteutetut sukupolvenvaihdosta ja verotusta helpottaneet ratkaisut ovat olleet hyvin tervetulleita.
Pienyritysten työnantajamaksuja on alennettava
Sen sijaan toiveet siitä, että pienten perheyritysten myötävaikutuksella syntyy uusia työpaikkoja, eivät vielä ole saaneet riittävästi ymmärrystä poliittisten päättäjien taholla. Me ainakin MTK:ssa olemme pettyneitä siihen, että työnantajamaksujen alentamisesta ei vieläkään tehty lopullista ratkaisua, vaan asia siirrettiin vuoden 2006 alkuun. Toivomme, että ratkaisua ei enää pitkitettäisi. Työnantajamaksujen alentamismallin kehittämisessä edellytämme, että malli suosii myös maa- ja metsätalousyrittäjiä ja maaseutuyrittäjiä, joiden työllistävä vaikutus on suurelta osin kausiluonteista ja palkanmaksukyky alhainen. Näiden yritysten taloudellinen kannattavuus on niin alhainen, että ensimmäisenkin työntekijän palkkaamista pitkitetään usein yrittäjäpariskunnan oman jaksamisenkin kustannuksella.
Pienten maaseutuyritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien yritystoiminnan arjesta kuluu kohtuuttoman suuri aika lainsäädännön edellyttämän byrokratian hoitamiseen. Olisi korkea aika katsoa yritystoiminnan säätelymekanismeja perusteellisesti. Näkökulman tulisi olla pienen yrityksen toimintaympäristöstä viranomaistoimintojen suuntaan eikä päinvastoin kuten nyt on tilanne. Pieneen yritykseen kohdistuu sektorihallinnosta velvoitteita, joiden sisällä on osittain myös päällekkäisiä elementtejä. Lainsäädännön velvoitteiden soveltamisessa tulee nähdä mittakaavaero: sitä, mikä voidaan soveltaa yli 250 hengen yritykseen, ei voida aina samanlaisena soveltaa yritykseen, jossa on 1-10 työntekijää. Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelman lainsäädäntötyöryhmän työssä tämä näkökulma voidaan ottaa huomioon.
Maapalloistuminen, maailman kaupan vapauttamispyrkimykset ja EU:n laajentuminen pitävät sisällään kovia haasteita suomalaiselle yrittäjyydelle. Haasteet ovat myönteisiä uusien markkina-alueiden näkökulmasta yrityksille, jotka eivät ole riippuvaisia kotimarkkinoista tai kotimaisista raaka-aineista. Maailmanmarkkinoiden vapautuminen on meille alkutuotannon edustajille vakava tilanne, josta selviytyminen tulee koettelemaan yrittäjien kestävyyttä ja luo paineita tehdä poliittisia ratkaisuja, joilla varmistetaan kotimaisen elintarvike- ja metsäraaka-aineen kilpailukyky sekä Suomen kaikkien alueiden elinvoimaisuus.
Vastuullinen politiikka tukee maaseutua
MTK:ssa uskomme vahvasti maaseudun hyvään tulevaisuuteen, jos sitä tuetaan vastuullisella politiikalla. Tämän lisäksi maaseutualueiden mahdollisuudet on nähtävä uudessa valossa. Liian helposti maaseudun yrittäjyydestä tehdään johtopäätös, että se on pääosin vain alkutuotantovaltaista tai edustaa taantuvia teollisuuden aloja. Maaseudun yritysten joukossa on lukuisia menestystarinoita, joissa korkealla osaamisella ja rohkeilla innovaatioilla on löydetty vahvoja kilpailuetuja kansainvälisillekin markkinoille. Näitä usein myös maa- ja metsätalouteen perustuvia menestyksiä ei vain ole haluttu nähdä maakunnallisina menestysten mahdollisuuksina. Ehkä informaatioteknologian jonkinlainen taantuma ja uuden kasvun odotus antaa tilaa nähdä myös alkutuotanto ja sen osaaminen elinkeinoalueena, jota on tuettava ja vahvistettava.
Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmassa panostetaan myös kasvuyritysten vahvistamiseen. Haluamme maaseudun näkökulmasta painottaa, että maaseudullakin on kasvuyrityspotentiaalia. Yhteiskunnallisten hyvinvointipalveluiden tuottaminen yrittäjyyden avulla on mielestämme selkeä maaseudun kasvuyritysala.
Innovaatioille rahoitusta myös keskusten ulkopuolelle
Maaseudun osaamispääoman uudistumisesta on huolehdittava varmistamalla korkeatasoinen ja kilpailukykyinen perus-, jatko- ja täydennyskoulutus. Väkeä menettäviä kuntia on valtionosuusjärjestelmän avulla vahvistettava, voi olla, että muuttotappiokuntien peruskoulutusta varten tarvitaan valtionosuusjärjestelmään uudelleen keinoja, jotka vielä 1980-luvulla olivat käytössä silloisena syrjäseutulisänä. Orastava maaseudun innovaatiopotentiaali täytyy saada sataprosenttisesti käyttöön. Tämän vuoksi mm. Tekesin ja Sitran innovaatiorahoituksen huomattava vahvistuminen pääkaupunkiseudun ja keskusten ulkopuolella on varmistettava. Pääministerin asettama globalisaatiotyöryhmän väliraportissa on kysymys, miten saamme kaikkien suomalaisten voimavarat käyttöön? Me maaseudun toimijat olemme valmiita osallistumaan kansallisiin osaamistalkoisiin, kunhan meidän mahdollisuutemme nähdään ja poliittisilla päätöksillä tuetaan niiden käyttöönottamista.
Kalevalan päivänä 2002 perustetun Yrittäjäpatsassäätiön tavoite paljastaa yrittäjäpatsas vuonna 2006 näyttää toteutuvan. Säätiö on onnistunut varainhankinnan käynnistämisessä ja saanut Helsingin kaupungilta mahdollisuuden pystyttää patsas tässä vieressämme valmistuvan Kampin liikekeskuksen aukiolle. Lisäksi kilpailu toteuttavista taideteosluonnoksista on alkanut tänään. Erityisen merkittävää on se, että Te Herra Pääministeri olette lupautunut patsashankkeen suojelijaksi, mistä kiitämme Teitä.
Kiitän myös kaikkia tämän vuoden 2004 Suomalaisen Yrittäjän Päivän tilaisuuden järjestäjiä ja puhujia sekä läsnäolevia vieraita. Suomalainen ahkera, sitkeä ja rohkea yrittäjä tarvitsee huomionosoituksia jatkossakin, ne eivät pääty patsaan pystyttämiseen. Patsaasta ei ole tarkoitus tehdä muistomerkkiä menneestä, vaan sen tarkoitus on toimia päivittäisenä muistutuksena suomalaisen yrittäjän työn merkityksestä kansakunnan talouden ja toimeentulon selkärankana. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja Esa Härmälä 0400 874209
Vastaukset 43
Vanhimmat
Maatalouden tuet tärkeitä erityisesti suomalaisille maatiloille
Suomessa viljelijätukien taloudellinen merkitys on keskeisissä tuotantosuunnissa suurempi kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa EU:ssa. Suomalaiset tilat eivät saisi ilman tukia lainkaan korvausta maataloudessa käytetylle työlle ja pääomalle. Tähän ovat syynä pohjoisesta sijainnista aiheutuvat korkeat tuotantokustannukset ja alhainen satotaso. EU:n suurissa maatalousmaissa maatalouden tukeminen keskittyy suoriin peltokasvitukiin, ja valtaosa varoista ohjautuukin siten unionin edullisimmille viljelyalueille. Muista EU-maista poiketen Suomessa merkittävän osan viljelijätuista muodostavat ympäristötuki, epäedullisten tuotantoalueiden luonnonhaittakorvaus ja kansallinen tuki. Tämä merkitsee samalla sitä, että Suomen oma maksuosuus maatalouden tuista on selvästi EU:n keskitasoa korkeampi.
Näin todetaan Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa , jossa tarkastellaan maatalouden keskeisten tukimuotojen merkitystä Suomessa ja muualla EU:ssa. Tutkimus kuvaa tukien merkitystä eri maille ja tyypillisille maatiloille eri tuotantosuunnissa.
Suomalaisille tiloille maatalouden tuet elintärkeitä
Maatalouden tuet ovat olleet keskeinen osa suomalaisten tilojen kokonaistuloista viime vuosina. EU:n maatilojen kirjanpitojärjestelmän (FADN) tulosten mukaan vuosina 1997–999 tuet muodostivat Suomessa runsaan kolmanneksen kirjanpitotilojen maatalouden kokonaistuloista. Tarkastelujaksolla myös esimerkiksi Irlannissa ja Itävallassa tilojen saamien tukien osuus oli huomattava, lähes neljänneksen verran.
Kun kirjanpitotilojen tukia tarkastellaan suhteessa markkinatuotto- ja kustannustasoon, on tukien merkitys ollut tutkimuksen vertailumaista Suomessa selvästi suurin. Suomalaisille tiloille ei muodostunut maidon, lihan ja viljan myynnistä maatalouden nettoarvonlisäystä välittömien kustannusten ja poistojen vähentämisen jälkeen. Siten viljelijät eivät olisi ilman tukia saaneet lainkaan korvausta työ- ja pääomapanostuksilleen. Tämä kertoo siitä, että markkinoilta saatavat tuotot eivät yksin riitä kattamaan korkeita tuotantokustannuksia. Niinpä pohjoisen sijainnin takia maatiloilla ei ole Suomessa tuotantoedellytyksiä nykyisillä tuottajahinnoilla ilman maatalouden tukia.
EU:n suurissa maissa maatalouden suorat tuet pääroolissa
Komission tuoreen maatalouspolitiikan välitarkistusesityksen vaikutusten arviointi eri maissa on haasteellista, koska tukimuotoja käytetään eri tavoin. EU:n kokonaan maksamat suorat hehtaari- ja eläintuet, joilla korvataan tuottajahintojen alennuksia, ovat suurille maatalousmaille tärkeitä. Esimerkiksi kaikista Ranskan ja Saksan saamista EU-maatalousvaroista näiden suorien tukien osuus on noin kaksi kolmasosaa.
Unionin maatalouspolitiikassa keskeiset suorat hehtaari- ja eläintuet suosivat EU:n voimaperäisimpiä tuotantoalueita. Suoran hehtaarituen laskentaperusteet merkitsevät sitä, että tuki on korkein niillä alueilla, joilla viljakasvien satotasokin on korkein. Peltokasvituotannon suorat hehtaarituet ovat etenkin Ranskalle merkittäviä, sillä maan viljanviljelyyn suunnataan vuosittain yli 10 % EU:n maatalousbudjetista. Tämä on enemmän kuin yhteisestä maatalousbudjetista maksettava koko unionin maaseudun kehittämisrahoitus, johon välitarkistusesitys ohjaisi tuntuvasti lisärahoitusta suorista tuista. Maaseututukiin kuuluvien luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen jatko lähivuosina onkin Suomen maataloudelle keskeisimpiä kysymyksiä.
Suomessa ympäristötuki ja luonnonhaittakorvaus poikkeuksellisen kattavia
Suomessa ja Itävallassa maaseututuet ovat selvästi muita EU-maita laajemmassa käytössä. Ympäristötukijärjestelmässä on mukana yli 90 % suomalaisista tiloista, ja Suomi kuuluu kokonaisuudessaan epäedullisten alueiden luonnonhaittakorvauksen piiriin. Suomen viljelijätuista EU:n suorat hehtaari- ja eläintuet muodostavat noin neljänneksen, ympäristötuki ja luonnonhaittakorvaus reilut 40 % ja kansalliset tuet runsaan kolmanneksen. Kokonaan kansallisesti rahoitettu maatalouden tuki on muista jäsenmaista poiketen Suomessa hyvin tärkeä tukimuoto. Tutkimus ei tarkastele investointitukia eikä muita epäsuoria tukimuotoja.
Kansallinen maksuosuus muodostaa Suomessa lähes 60 % maatalouden tuista
EU rahoittaa ympäristö- ja maaseututukien rahoituksesta vain osan, ja näiden tukiohjelmien toteutus vaatiikin yli puolet kansallista rahoitusta. Kun otetaan huomioon täysin kansallisesti rahoitetut maatalouden tukimuodot, muodostaa Suomen vuotuisesta maatalouden kokonaistuesta kansallinen rahoitusosuus lähes 60 %. Siten Suomi maksaa runsaan 1,7 miljardin euron viljelijätuistaan itse noin miljardi euroa eli selvästi enemmän kuin tutkimuksen muut vertailumaat. Niissä Itävaltaa lukuun ottamatta maatalouden kokonaisrahoituksesta valtaosa muodostuu EU:n suorista hehtaari- ja eläintuista tai maataloustuotteiden vientituista.
Lisätietoja: Martti Patjas, puh. (09) 34 888 409, [email protected]
"Tarkastelujaksolla myös esimerkiksi Irlannissa ja Itävallassa tilojen saamien tukien osuus oli huomattava, lähes neljänneksen verran.
Kun kirjanpitotilojen tukia tarkastellaan suhteessa markkinatuotto- ja kustannustasoon, on tukien merkitys ollut tutkimuksen vertailumaista Suomessa selvästi suurin."
Kirjanpitotilat, joiden perusteella "tutkitaan" maatalouden tulokehitystä" antavat hyvin väärityneeen kuvan todellisesta tilantesta, koska nämä kirjanpitotilat "nauttivat erityisiä etuja" muihin maatiloihin verrattuna. On todettu että on onni päästä kirjanpitotilaksi. Kirjanpitotilojen nauttimat edut ovat olleet ja on yhä ylivertaisia muihin tiloihin nähden. Tilojen kannattavuuden eteen on toiminut sekä paikallinen maatalousviranomainen, että valtiovalta, ohjaillen niiden "kannattavuutta" ja niiden saamia "etuja". Nämä edut ovat sitten pois muilta maatiloilta.
Nyt on suuntaus se että nämä kirjanpitotilat ovat ainoat olemassa olevat tilat vuosikymmenen vaihteessa. Se suunniteltu tilamäärä kattaa juuri tämän ryhmän. Panostukset maatalouteen suunatauvat juuri näille tiloille, muut saavat sitten pärjätä miten pärjäävät, ja eivat voi pärjätä pitemmän päälle.
tietää parhaiten itse, eikö niin? Annetaan Härmälän ja Heikki Haaviston päättää kaupunkilaisten veromarkkojen käytöstä?
Elät siis todellakin totaalisessa MTK-Kepu-sumussa. On mahdotonta keskustella, kun tieteellinen tutkimuskaan ei merkitse mitään kepuleille - ei edes Pellervon tekemä!
kurkistamaan tilastojen taakse.
Muuten yrityksien analysointi ei onnistu. Yrityksien ulkoinen tilanne on usein tilastokikkailua, josta pitäisi saada tarvittaessa selville se todellinen tilanne. Tähän tarvitaan muutakin kuin valmiiden tutkimuksien nielemistä sellaisina. Joten tilastollinen nanlyysi on usein analyysi, todellisuus saatta olla jotakin ihan muuta. Ei edes Pellorvo saa hämätä maatalousyrittäjää, vaikka se poliitikkoja usein hämääkin.
Samoin kaikki muutkin tutkimukset ovat usein jossainmäärin "hämääviä". Niissä tutkimuksen tekijä yrittää saada oman alkuperäisen tarkoituksensa todistetuksi oikeaksi. Tutkimuksen tuloshan on todisteista tehty johtopäätös, jossa näkyy aina tekijänsä kädenjälki.
edut joita Kirjanpitotilat saavat,tee niistä jokin lista.En ole varma,mutta luulisin sitä listaa aika lyhyeksi.
paikkaunnan "kantatilojen" verkoksi.
Tiloja jota ovat usein ensimmäisiä paikkakunnalle perustettuja tiloja tai "suku" sattuu olemaan alueen "eliittiä".
Alkuun kirjanpitotilojen "kannattavuus" taattiin paremmilla ja suuremmilla "lisämailla", eli valtion myymillä halvoilla mailla. Eli näille tiloille sattui kertymään paikkakunnan parhaat metsät ja sattui vielä niin somasti että niitä hehtaarejakin sattui enemmän kuin muille.
Viranomaisneuvonta suunnataan pääosiassa niille tiloille. EY- liittynmissopimuksen koukerot selvitettiin ensin näille tiloille josta syystä nämä tilat "ehtivät" vuokrata paikkaunnan parhaat vapaana olevat viljelymaat itselle. Heille kerrottiin reaaliajassa mitä kannattaa tehdä mahdollisimman suuren tukipotin saamiseksi tilalle ja millä tavalla tulonmuodostus tulee EU- tukien aikana rakentumaan. Kun nämä "joutomaat" olivat kirjanpitotilojen tulojen turvaajana, almoi informaatio kulkemaan "muillekin" tilolle. Kun nämä "kakkosluokan" tilat lähtivät vuokraamaan peltoja, ei niitä enää ollutkaan saatavissa.
Tästä johtuu se tulonjaon "vääristymä" joka tilastoissa näkyy. Kirjanpitotilojen tulonmuodostuksesta tuet kattavat isomman osan kuin "normaalien" tilojen.
Tässä kaksi esimerkkiä monien muiden esimerkkien joukosta.
Tavoite 35 000 tilaa kataa juuri sen kirjanpitotilojen määrän joka on siihen valittu.
Olen koko elämäni seurannut maaseudun ja maatalouden elämää,mitään tuollaista en ole koskaan haistanut.Jos jossakin on ,ei täällä Pohjanmaalla ainakaan ole.Yleensä täällä meilläpäin on käynyt niin,että nämä vanhat kantatilat ovat nykyään heikoimmassa asemassa,eivät ole uskaltaneet investoida,ovat vain eläneet vanhan perinteen mukaan.Parhaiten pärjäävät nyt ne jotka ovat olleet rohkeita Unioniin liittymisen jälkeen,ovat ostaneet ja vuokranneet paljon maata lisää,tuskin ne mitään kirjanpitotiloja ovat.Tälläinen ajattelu jostakin 35000 tilasta on mielikuvitusta,että ne olisivat näitä kirjanpitotiloja.
Tukipotin maksimoinnista on ollut kaikilla tieto saatavilla samanaikaisesti,ei ole ollut mitään salaista neuvontaa.Mukaan vain on pitänyt mennä.
Ei tarvitsisi ideologioihin perustuvia tulkintoja asioista.
Tutustu alaan ilman ennakkoasenteita ja tule sitten kirjoittelemaan tänne. Luulo on tiedon saannin (omaksumisen) este. Lopete siis luuleminen ja ala tietää.
Tutustu erilaisiin yritäämisen aloihin. Myös maatalouteen. Teet hämmästyttävän avartavia huomioita.
Mutta varaudu ideologiasi "rappeutumiseen", se tutustumisestasi on väistämätön seuraus.
Minua yrittämisen asiantuntijana hirvittää tämä asiantuntemattoomuus joka suomalaisia vaivaa yritystoiminnan osalta. Kun ei ole tietoa, on odeologioita ja luuloja, joita "saarnataan" totuutena. Kaikkein pahinta siinä on se että jotkut vielä ottavat nämä "luulot" tosiasioina.
Mikä ihmeen besserwisser sinä olet? Et anna yhtään perustetta, mutta isällisesti ohjaat "tutustumaan asioihin".
Kuten tuo PTT -puheenvuoro osoittaa, maatalous ei tule toimeen ilman tukea. Mitä ihmeen yrittämistä sellainen on?
Sinä itse olet niin ideologian läpitukema, ettei päähäsi mahdu muuta kuin "kepu on paras".
Aina näitä omituisia mielipiteitä tulee silloin tällöin esille, mutta emme me maatalousyrittäjät elä pelkillä tukiaisilla.
Meillä esim tulot yhteensä vuosittain n. 60 000- 65 000 €, joista tukiaisten osuus on n. 10 000 €.
Ja tämähän ei ole mitään käteen jäävää tuloa, vaan tästä aletaan sitten maksaa näitä kone ym muita polttoaine maksuja eli käteen jäävä osuus ei todellakaan ole iso ja siinä näyttelee tuo tuki isoa ja tarpeellista osaa.
Huomautuksena vielä, että meilläkin "yritetään" monenlaista, eikä pelkästään viljanviljelyä kuten monet mieltää maatalouden.
Jätettäköön tämä kommentti omaan arvoonsa lapsuksena.
Kerro sitten fiksuna minkälaista yrittämistä esim.teurastamotoiminta on,kun saavat raaka-aineet ilmaiseksi (l.kirkkaasti alle tuotantokustannuksien).Silti angetään Puolaan ja muualle vähän laajentelemaan yritystoimintaa.
Mitä yritystoimintaa se on jos ei pystytä esiintymään tuloksentekijänä muuten kuin verovaroilla subventioiduin raaka-ainein.Sama marina löytyy metsäteollisuuden puolella,kaikki pitää saada ilmaiseksi.
Kaksi mahdollisuutta. Sinä et tiedä mistään mitään ja et siis osaa vastata. Toinen mahdollisuus on se, että maajussi ei kerta kaikkiaan ole yrittäjä. Mustaa ei saa valkoiseksi edes tatu Vanhasen rotuopeilla (ihonväri ei tee viisaaksi ja ahkeraksi).
Kossipojat yrittää kovasti argumentoida,mutta eipä ollut vastaajaksi.Luuseri mikä luuseri.
Johon vastata?
Henkilökohtainen herja ei ole sen arvoinen.
Kehotit "ottamaan selvää", ikäänkuin olisin kaikesta tietämätön lapsi.
Kyllä maatalouden tukeminen on erittäin ristiriitainen asia, ja siinä on paljon kyse mielipiteistä. Minulla on oikeus olla sitä mieltä, että maatalouden tukeminen on eriarvoistavaa demokratian kannalata. Maajussit ovat eri asemassa kuin tavalliset duunarit tai pienyrittäjät.
mitä mieltä haluat, mutta olisi fiksumpaa kun tietäisit, etkä olettaisi. Pystyisit argumentoimaankin paremmin.
Tietämättömyytesi antaa vain hrrastelijamaisen kuvan sinusta. Ja kun sinä vielä näyt kirjoittavan ohan tosissasi. Ilman minkäänlaista perustietoa edes asioista.
Ensinnäkin ota selvää mitä on yrittäjyys. Toiseksi Katso vaikka eilen vilautettua listaa niistä eri tuista joita suomessa jaetaan. Sekin serlvittää sinulle aika paljon. Katso yritysten investointi- varastointi- tuotekehitys- ja muut tueta. Sano sen jälkeen mikä yritys toimii ilman tukia suomessa. Sanoisin että kaikista yrityksistä voisi olla korkeintaan 1 % joka ei saa tai hae minkäänlaista yhteiskunnan tukea.
Ainakin meidän kunnassa kun yritys on suunnittelemassa investointia kunataamme, on ensimmäisenä kyselemässä kunnanjohtajalta että minkä verran kunta on halukas panostamaan yritykseen jos tulee tänne.
Usein käy sitten niin että kun kunnan tuki loppuu yritys siirtää toiminnan muuhun kuntaa joka on taas valmis "panostamaan" yrityksen toimintaan. Ja usein jälkeen jää maksamattomia vuokria kunnan teollisuushallista jossa yritys on toiminut.
Ilman tukiahan yritykset tietenkin tomivat kun Vain ja ainostaan kunta on rahoittamassa niitä. Ja tietenkin lisäksi T&E keskus, Tekes, Finvera ja mitä muuita tukijoita niillä nyt onkaan.
Tässä on Kokoomukselle ja Keskustalle, ja muille porvaripuolueille hyvä käsikirja yhteisen poliittisen toiminnan suuntaamiseksi. Näin asiantuntevaa ja hyvin perusteltua kannanottoa ei ole näkynyt ainakaan kymmeneen vuoteen millään foorumilla, oikeastaan Ahon työreformi- aloitteen jälkeen. Jos Kokoomus ei nyt tartu tähän asiaan aloittamalla yhteistyön tässä asiassa Keskustan ja muiden porvarillisten tahojen kanssa, voi sanoa että porvarillisuus on Kokoomuksessa kaukana. Kertakaikkiaan nyt on lähdettävä yhtenää rintamana näitä asioita viemään eteenpäin. Erottelu yritykset "jyviin" ja "akanoihin" on nyt myös lopetettava. Kaikki pienyritykset ovat samassa veneessä, jota tällainen erottelu heiluttelee uppoamisrajalle, ja joskus sen ylikin.
"On se kumma, että maanvilhelijät haluavat mieltää itsensä yrittäjiksi, vaikka mitään yrittäjän riskiä heillä ei ole. He eivät toimi markkinoilla, vaan ovat valtion elättejä.
"
Meillä kuitenkin on mielestäni RISKI, koska jos homma kaatuu niin koti lähtee alta ja se on jotain se...
Meilläkin velkaa yli 100 000 € ja sitä on maksettu kohta kymmenen vuotta pois eli alkupanoksena oli velkaa n. 170 000 €.
Eikö tässä ole riskiä ?
Kerro kuinka monta maatilaa meni konkurssiin viime laman aikana 1990-94, jolloin palveluiden ja teollisuustuotteiden kysyntä romahti? Yrityksiä kaatui kymmeniä tuhansia, ja monet ahkerat ihmiset joutuivat velkavankeuteen lainojen kaatuessa niskaan.
Miten maajussi voisi mennä konkurssiin muuten kuin töpeksimällä raskaasti tai ryyppäämällä rahansa? On sato- ja katokorvaus, joten ihan sama meneekö hyvin vai huonosti. (Huom! Maatilatalouden lopettaminen on ihan eri asia kuin konkurssi.)
on melkein kaikilla tavallisilla duunareilla pelkkää asuntolainaa. Vielä suurempi riski on duunarilla (sorvilta konttoriin) että patruuna heittää pihalle, vaikka kuinka "yrittäisit" ja tekisit hommasi kunnolla.
Ja kun verrataan maatalousyrittäjää tavalliseen yrittäjään (kauppias, ravintoloitsija, autoilija jne.) niin missä on ne tuet katovuosista heillä.
Molemmista esimerkeistäni on kokemusta, itse olen toisen palveluksessa ja vaimoni on yrittäjä, joten tietoa on.
33 kpl
Sairastumalla.
Kun kerran tiedät niin kerro mitä saisin katorvausta hehtaarin alasta jossa on viljelty rehukauraa.
Suomessa on asuntovelallisia satoja tuhansia, joille sairastuminen merkitsee eräänlaista konkurssia: asunto menee alta. Tuolla perusteella hekin ovat "yrittäjiä".
En pidä sairautta tai kuolemaa normaaliin taloudenpidon riskinä. Vai laskevatko yritykset sairauden/kuoleman mukaan invetointilaskelmiinsa? Epäilen.
Ammatinharjoittaj ei voi tehdä konkurssia. Siinä VAIN ja AIHNOASTAAN menee maat ja mannut ja loppu jää entisen yrittäjän maksettavaksi.
Näin se olematon riski kulminoituu.
Osakeyhtiössä on konkurssimahdollisuus, mutta yrittäjä menettää ainoastaan omistamansa osakkeet. Eli menetys voi olla 8500 euroa, periaatteessa. On tosin osakeyhtiön omistajia jotka ovat taanneet yritystään, ja tämä muuttaa tietenkin tilanteen sitten toiseksi, mutta vastuu rajoittuu sittenkin vain takausmäärään ja osakepäomaan. Maatalousyrittäjällä on kaikki pelissä. Oma elämäkin ja suvun paineet.
Jokaisen yrittäjn!
usein isompi "liikevaihto" kuin maatalousyrittäjällä, kuitenkin ilman yrittäjän riskiä. Palkka tulee säännöölisesti eikä ole pakko investoida. Liian arvokkaan asunnon ostaminen on tyhmyyttä, eikä ole missään mielessä verrattavissa yrittäjän riskiin. Se on tahallista riskinottoa, jossa usein laskutaito loppuu kesken. Voi olla ostamtta tai tyytyä halvempaan. Yrittäjällä on pakkosauma investoida jos aikoo olla yrittäjä.
juurihan kerroin perheessä olevan myös "virallisen" yrittäjän, joten ne yrittäjämurheet ILMAN TUKIAISIA ovat aivan tuttuja. Duunaripuolelta sanomasi "palkka tulee säännöllisesti" ei tietenkään pidä paikkaansa. Lue ihmeessä nykyisistä joukkoirtisanomisista, joissa isot "yrittäjät" heittävät sadoittain ihmisiä pellolle.
Mitä tulee noihin asuntojen hintoihin, niin Suomessa on pakko asua kunnolla ja asunnot ovat kalliita, varsinkin perheasunnot. Asunnon kuluja ei saa vähennyksiin samalla tavalla kuin maatilalla ja omasta takaa ei löydy tuettua viljaa lämmityskattilaan.Maatalousyrittäjänkään ei ole pakko investoida kalliisiin puimureihin muihin, mutta kun yhteisomistus ei kelpaa. (Tästäkin tuttavamaanviljelijän oma kertoma tietona)
" Asunnon kuluja ei saa vähennyksiin samalla tavalla kuin maatilalla "
Eli korkokulut saa vähentää. Ei muuta.
pirtutrokarin jälkeläinen.
Rahaa taisi olla niin,että niskaa pakottaa.
http://www.kustannushd.fi/isoisani.htm
"On se kumma, että maanvilhelijät haluavat mieltää itsensä yrittäjiksi, vaikka mitään yrittäjän riskiä heillä ei ole. He eivät toimi markkinoilla, vaan ovat valtion elättejä."
Kyllä heinäkenkä yrittäjä on... hän yrittää nyysiä muilta rahaa niin paljon kuin suinkin...
...tää oli vitsi = sori...
Vastauksien lukumäärästä päätellen aihe on kiintoisa. Siinä on vain yksi paha vika: se on täysin väärällä palstalla!
Kuten ylläoleva ohje kertoo, tämä palsta on Keskustaa ja sen politiikasta käytävää keskustelua varten. Viimem päivinä palstakuri on päässyt repsahtamaan pahasti.
Täällä on nähty paljon aloituksia maatalouden valo- ja varjopuolista. Maataloutta varten on monta erityispalstaa. Olisi suotavaa, että maataloudesta kiinnostuneet siirtyisivät niille vilkasta keskusteluaan käymään ja jättäisivät tämän palstan Keskustapuoluetta varten.
Ohessa linkit maatalouden huippuosaajille tai siitä muuten vain kiinnostuneille, olkaa hyvä ja siirtykää sinne, KIITOS!
MAATILA JA METSÄNHOITO. Keskustele maatilan arjesta ja metsätaloudesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000047
TRAKTORIT. Keskustele traktoreista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000047
MAATILAN ELÄIMET. Keskustele maatilan eläimistä. Lehmistä, kanoista, sioista ...:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000047
Ottaako pattiin, kun Kepu joutuu vastaamaan tyrimisistään... suomalaisen maatalouden alasajosta ja mahalaskusta... tai hällä väliä - äänestäjät muistavat sen seuraavassa eduskuntavaalissa.
kyllä Keskustan samoin kun muidenkin puolueiden palstalle kuuluu maatalouspolitiikasta keskustelu,niin tiukasti politiikka ja maatalous kuuluvat yhteen.
Muutamat putkinäköiset kirjoittajat ei näe eroa MTK.n ja Keskustan välillä, josta syystä he luulevat käyvänsä keskustelua Keskustan harjoittamasta politiikasta.
Ei tämä kuitenkaan minua haittaa, koska tämä on harvoja aika asiallissia keskusteluita tällä saitilla.
mutta SAK on tietysti erottamaton osa SDP:tä, eikö niin?
en?? puolesta äänestelemään.
Älä turhia kuvittele. Jos äänestävät, äänestävät vastaan ja sitä tahoa joka huonoiten hoitaa maatalouspolitiikkaa, eli Keskustaa. Sinunkin siis pitää äänestää matalousasioissa töpeksivää Keskustaa, silloin sinunkin tavoitteesi tulee täydellisesti hoidettua. Äänestä siis Keskustaa, niin päästään maataloudesta kerralla eroon.
yhteyttä Keskustan ja MTK.n kanssa niin miksi sitten MTK:n johto valitaan aina poliittisin perustein.
Tahaton tai tahallinen putkinäköisyys tuntuu vaivaavan monia. Se tuntuu olevan ei-keskustalainen vaiva sillä harvoin keskustalaiset erehtyvät aloittamaan keskustelun maatalouden nippeliongelmista tällä poliittisella palstalla.
Muiden tuomana maatalouskysymyksiin keskittyminen on lähinnä yritystä leimata Keskusta pelkästään maanviljelysasioihin keskittyneeksi puolueeksi. Tätähän Keskusta ei tietenkään ole. Keskusta on kaikista puolueista laaja-alaisin ja avarin yleispuolue.
Se on kotonaan myös kaupungissa. Siitä hyvänä esimerkkinä tälläkin sivulla oleva Helsingin keskustalaisten ehdokkaiden lista. Sillä ei näy olevan yhtään maanviljelijää, vaikka luulisi niitä Helsingin kokoisessa kaupungissa muutama olevan.
Keskusta on siis Helsingissä kaupunkipuolue kaupunkilaisine ehdokkaineen ja maalla maaseutupuolue maaseudun elinkeinoja edustavine ehdokkaineen.
Vain Keskustan maaseutusiipeen voi liittää maa- ja karjatalouteen liittyvän lannanhajun. Työnsä ulkopuolella maanviljelijä ja hänen vaimonsa tuoksuvat yhtä hyvälle kuin siistejä sisätöitä tekevät kaupunkilaisetkin.
Onko esim. ranskalainen tai hollantilainen maanviljelijä yrittäjä saadessaan suomalaisenkin duunarin maksamista verorahoista kustannettua CAP-tukea pyöreästi kaksinkertaisen määrän suomalaiseen viljelijään verrattuna.
Ilmeisesti vain suomalainen viljelijä lakkaa olemasta yrittäjä saadessaan maataloustukia?
Ja ilmeisesti suomalaisen viljelijän pitäisi pystyä kilpailemaan ilman tukia sellaisia viljelijöitä vastaan, jotka saavat tukea?
Olen melkein pienen ikäni ihmetellyt, ettei kaupunkilaiset ole sankoin joukoin ryhtyneet viljelemään maata joko tukien kanssa tai ilman.
Ei se ole viljelijöiden idea, että he saavat keskimäärin 40 % tuloistaan tukiasina, niistä noin puolet tulee EU:n kassasta. Tuet kaksin-kolminkertaistuivat liittyessämme unioniin.
Mutta se ei vähennä viljelijän yrittäjyyttä, jos yhteikunta suostuu maksamaan 40 % hänen tuloistaan. Hänen täytyy yrittäjän hoitaa tuotanto mahdollisimman taloudellisesti, markkinoida tuotteensa mahdollisimman edullisesti, viljellä kannattavia lajikkeita ja hoitaa byrokraattiiset tukianomukset parhaalla mahdollisella tavalla. Tuo viimeksi mainittu on sarkastinen huomautus tukien mielettömyydestä. Kyllä vilelijä ottaisi mieluummin tulonsa tuottajahintoina.
Luonnollisesti tukien loputtua kaikkialta maailmassa elintarvikkeiden hinnat nousisivat tukien verran. Tämä voikin selittää, että sossut suosivat tukiaisjärjestelmää. Lipponenkin sanoi aikoinaan, että EU on sosialidemokraattinen projekti.
...
On se kumma, että maanvilhelijät haluavat mieltää itsensä yrittäjiksi, vaikka mitään yrittäjän riskiä heillä ei ole.
------------
Eri toimialojen yrittäjillä on erilaisia ympäristötekijöitä, joiden puitteissa yritystoimintaa harjoitetaan, mutta joihin yrittäjä itse ei voi, ei ainakaan lyhyellä aikavälillä, itse vaikuttaa.
Keskeisin ympäristötekijä, johon maatalousyrittäjä on sidottu, on kirjaimellisesti ympäristö, eli maa-alue, jolla hän tuotantoaan harjoittaa ja tämän maa-alueen sijainnista johtuvat olosuhteet, mm. sää.
Tästä seuraa, että maataloustuottajalla on ympäristöstä johtuvia riskejä, joiden esiintymiseen hän ei voi itse omilla toimillaan vaikuttaa.
Tästä syystä on minun mielestäni hyvin luontevaa, että yhteiskunta on mukana tasaamassa noita yrittäjänriskejä mm. maataloutta tukemalla.
He eivät toimi markkinoilla, vaan ovat valtion elättejä.
-----------
Maataloustuottaja toimii hyvin selkeästi elintarvikejalostuksen raaka-ainemarkkinoilla. Valtion elättejä he eivät ole, koska saavat selkeän osan tuloistaan myymällä tuotantoaan jatkojalostajille.
Maataloustuen idea ei suinkaan ole elättää maataloustuottajia, vaan yhtäältä varmistaa maataloustuotannon haluttu taso maassa ja toisaalta varmistaa edullisen raaka-aineen saanti elintarvikejalostukselle, mikä puolestaan siirtyy kuluttajille kuluttajahintojen suhteellisena edullisuutena verrattuna siihen, ettei maataloustuotantoa ollenkaan tuettaisi.
Edellä esitetyin perustein katson, että maataloustuottaja on selkeästi yrittäjä, jolla on yrittäjän riskejä, vaikka ne ovat erilaisia riskejä kuin esim. pienteollisuusyrittäjän tai kauppiasyrittäjän riskit.
Samoin katson, että maataloustuki on yhteiskunnan tapa säännellä maataloustuotannon olemassaoloa ja elintarvikkeiden hintatasoa.