Olen 35-vuotias, menestyvä ja hyväkuntoinen mies. Eilisellä iltalenkilläni vastaan tuli useampikin lihava henkilö, mikä sai minut ajattelemaan tätä karmeaa tapaa, miten suomalaiset pilaavat kehonsa lihottamalla itsensä järkyttäviksi norsuiksi. Ei vaatisi paljoa treeniä pysyä lähes atleettisessa vartalonmuodossa - itsellekin riittää puolen tunnin hölkkälenkki kolmesti viikossa - vielä helpompaa tosin on laihduttaminen, sillä tällöin motivaatio on korkeammalla kun tuloksia huomaa välittömästi. Lihavuuttaan on siis turha selitellä millään tekosyillä, sillä kilot karisevat ihan vain ruokavaliota muuttamalla ihmisen mittoihin.
Lihavuus johtaa vanhemmalla iällä diabetekseen ja verisuonitauteihin, puhumattakaan ylimääräisen massan aiheuttamista tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Tämä kaikki johtuu pelkästä ylenmääräisestä porsastelusta ja aiheuttaa suuria menoeriä julkiselle terveydenhuollolle. Heikkomielisten itseaiheutetut sairaudet myös ruuhkauttavat hoitojärjestelmää, mikä hidastaa kunnollisten ihmisten hoitoonpääsyä. Lihavuus pitäisi hoitopriorisoinnissa rinnastaa alkoholismiin ja hoidon laadusta pitäisi voida leikata. Ei alkoholisteillekaan loputtoimiin maksansiirtoja tehdä, miksi meidän pitäisi lihavien tahallaan aiheuttamiaan ongelmia ratkoa? Hoidattakoot yksityisellä nivelvaivansa.
Ehdotankin siis, että elintarvikkeiden - erityisesti pikaruokaloiden - hinnastoa nostettaisiin, mutta todistettuaan painoindeksin ja/tai rasvaprosentin olevan terveellä tasolla, saisi ruokaloista ja kaupoista vastaavan määrän alennusta. Samalla voitaisiin myös säädellä sukupuolen mukaan elintarvikkeiden hinta, sillä keskikokoisen miehen normaali energiankulutus on suurempi kuin naisen, mikä asettaa sukupuolet eriarvoiseen asemaan. Miehelle pitäisi ruoan olla siis muutama prosentti halvempaa, jolloin elintarvikekustannukset olisivat tasa-arvoiset. Miehet myös tekevät tunnetusti paljon enemmän ja raskaampia töitä, jossa kehon polttoainetta tarvitsee välttämättä enemmän.
Lihavuus johtaa vanhemmalla iällä diabetekseen ja verisuonitauteihin, puhumattakaan ylimääräisen massan aiheuttamista tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Tämä kaikki johtuu pelkästä ylenmääräisestä porsastelusta ja aiheuttaa suuria menoeriä julkiselle terveydenhuollolle. Heikkomielisten itseaiheutetut sairaudet myös ruuhkauttavat hoitojärjestelmää, mikä hidastaa kunnollisten ihmisten hoitoonpääsyä. Lihavuus pitäisi hoitopriorisoinnissa rinnastaa alkoholismiin ja hoidon laadusta pitäisi voida leikata. Ei alkoholisteillekaan loputtoimiin maksansiirtoja tehdä, miksi meidän pitäisi lihavien tahallaan aiheuttamiaan ongelmia ratkoa? Hoidattakoot yksityisellä nivelvaivansa.
Ehdotankin siis, että elintarvikkeiden - erityisesti pikaruokaloiden - hinnastoa nostettaisiin, mutta todistettuaan painoindeksin ja/tai rasvaprosentin olevan terveellä tasolla, saisi ruokaloista ja kaupoista vastaavan määrän alennusta. Samalla voitaisiin myös säädellä sukupuolen mukaan elintarvikkeiden hinta, sillä keskikokoisen miehen normaali energiankulutus on suurempi kuin naisen, mikä asettaa sukupuolet eriarvoiseen asemaan. Miehelle pitäisi ruoan olla siis muutama prosentti halvempaa, jolloin elintarvikekustannukset olisivat tasa-arvoiset. Miehet myös tekevät tunnetusti paljon enemmän ja raskaampia töitä, jossa kehon polttoainetta tarvitsee välttämättä enemmän.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Omasta mielestäni ihmisen kuitenkin määrittää muutkin asiat kuin se numero vaa'alla. Jokainen meistä on ainutlaatuinen, eikä kukaan ole samanlainen kuin sinä. Ihminen voi löytää onnellisuuden elämäänsä muunkin kuin ulkonäön ja terveyden kautta, maailma on rajaton ja täynnä mahdollisuuksia ihan kaikille. Minusta ketään ei saisi syrjiä tai kiusata ulkomuodon vuoksi, eikä kenenkään elämän tulisi pyöriä kehonpainon ympärillä. Ihminen elää ainoastaan kerran, ja siitä elämästä kannattaa ottaa kaikki irti. Kukaan ei voi kertoa sinulle miten sinun tulisi elää, sinä itse tiedät mikä sinut saa onnelliseksi.
T. 21-vuotias 162cm ja 60kg kiusaamista halveksiva nainen Etelä-Suomesta. Vaikka mitä takapuoleni koko sinun elämääsi hetkauttaa millään tavalla loppujen lopuksi?
Menestyksestään (oma arvio) huolimatta aloittaja ei kovin älykkäästi valinnut nimimerkkiää. Intelligent=älykäs, mutta eihän tekstissä ollut mitään älykästä.
Minun mielestäni henkinen väkivalta pitäisi olla samalla tavalla sanktioitu kuin fyysinenkin.
Kuinkahan moni on lihonut ihan vain mitätöinnin, maahan polkemisen , lyttäyksen ja kiusaamisen takia?
Fyysiset haavat paranevat huomattavasti nopeammin kuin psyykkiset. Niihin saa myös paremmin ja helpommin hoitoa tässä maassa.
Joku aloittajan omassa elämässä selvästi on pilalla kun pitää muiden asioihin puuttua. Anna jokaisen olla vain oma itsensä niin kuin sinäkin olet, äläkä puutu sellaisiin asioihin jotka ei sinulle kuulu pätkän vertaa!
Mutta miehethän yleensä vastaavasti tienaavat enemmän kuin naiset, eli eipä tuo ruoan hinta määrittely sukupuolen mukaan oikein ole toimiva ratkaisu.
Ja mitenkäs tuo sitten, kun rasvaprosentti/painoindeksi on kohdillaan niin saa alennusta...saako sitä ihan kaikesta ruoasta vai vaan terveellisestä? Katsos kun ei se normaalipaino vielä välttämättä kerro koko totuutta, elämäntavat voivat silloinkin olla enemmän tai vähemmän kyseenalaiset.
Entäs sitten muuten vain holtittomat itsensärikkojat? Leikataanko heidänkin hoitonsa laadusta? Jotain onnettomuusherkkiä extremelajeja harrastavat, erittäin paljon urheilua harrastavat (eikös se joku sanontakin mene, ettei urhelija tervettä päivää näe), liikennekaaharit, vaarallista työtä tekevät (ammatinvalintakysymys katsos...) jne. Kyllähän noita löytyy kun vain alkaa asiaa pohtimaan.
Kyllä, aloittajan ehdotuksessa on juurikin se ongelma, että lihavuus ei ole ainoa seuraus huonoista tai vaarallisista elämäntavoista. Jos lihavuutta aletaan sanktioimaan sen aiheuttamien mahdollisten kustannusten takia (kaikki lihavathan eivät sairastu, kuten kaikki normaalipainoiset eivät ole terveitä), myös muiden terveyttä vaarantavien toimien pitää olla sanktioituja (tupakointi, satunnainen alkoholinkäyttö, extreme-lajit...). Poistetaan ihmiseltä valinnanvapaus, sillähän tämäkin ongelma ratkaistaan.
On lisäksi huomioitava sekin seikka, että kaikki lihavat eivät harrasta pikaruokaa. Sinun vanhempiesi ikäpolvi on harvoin astunut sisään pikaruokalaan ja heissäkin on lihavia. Sillä kotiruualla voi lihoa aivan yhtä hyvin.
Ainoa keino lihavuuden torjuntaan on valistus. Mielestäni ruokavalioneuvonta tulisi olla jo neuvolassa saatavilla (en tiedä onko, ainakin raskausajan ruokavaliosta siellä vissiin neuvoja saa), koska valitettavaa on, että huonot elämäntavat periytyvät ja tämä kierre pitää saada katkaistua. Lisäksi tulisi saada tietoa eri ruokavalioista, koska ihmisten tarpeet poikkeaa jonkin verran esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden mukaan. Ei voida olettaa, että jokainen suomalainen aikuinen käy 3krt viikossa salilla ja kahdesti lenkillä. Ihmisten ruokailutottumuksia voi jonkin verran ohjata verotuksella, mutta tämän pitää koskea kaikkia kansalaisia, sillä epäterveellinen ruoka on epäterveellistä, oli lihava tahi laiha.
Yksilötasolla on vaikeampaa, sillä on asioita jotka vaikeuttavat huomattavasti normaalipainoisena pysymistä. Näitä nykyajan vitsauksia on mm. stressi ja univaje ja ravinneköyhä ruoka. Esimerkiksi kolmivuorotyön on todettu tekevän painonhallinnan haastavaksi, sillä kehon luonnollinen rytmi sekoaa ja nostaa mm. kortisolitasoja. Aloittaja ei tekstistä päätellen ole koskaan joutunut laihduttamaan. No hyvä juttu sinulle, mutta ei se kovin helppoa mielestäni ole.
Ehkäpä sitten rangaistaviksi pitäisi tulla myös ns. vapaat seksisuhteet: aidsin, sukupuolitautien, aborttien laskun maksavat veronmaksajat. Samasta syystä ylenmääräinen kuntoilu: rasitusvammat itseaiheutettuja. Jatkuva toisten nälviminen ja nalkuttaminen voi aiheuttaa uhrille vaikeitakin ongelmia, ja terapia ja lääkkeet maksaa. On ihmisiä, jotka on jo lapsuudesta/nuoruudesta saakka kiusattu sairaaksi, jne. Tämä on loputon suo, jos aloittajan linjalle lähdetään. Oletko varma muuten, ettei sinussa itsessäsi ole mitään vikaa? Ei mitään? Kaikillahan meillä jotain on, ehkä olet se ainoa poikkeus.
Olipa aloittajalla huonosti valittu nimimerkki "intelligent_thinker", sillä puheenvuoro kuvasti suurta tietämättömyyttä, tyhmyyttä, pinnallisuutta ja empatian puutetta. 35-vuotias terve, hyväkuntoinen mies, jonka ei ole koskaan täytynyt laihduttaa, tuijottaa vain omaa napaansa ja luulee painonhallinnan olevan kaikille yhtä helppoa. Koska omaa tarvetta ei ole ollut, ei myöskään ole ollut tarvetta hakea tietoa laihduttamisen ja lihomisen fysiologiasta. Tuskin hänen on koskaan tarvinnut laskea kaloreita. Jos painonhallinta olisi niin helppoa, kuin mitä intelligent_thinker":lle, ei lihavia yksinkertaisesti olisi olemassa. Sosiaalinen paine lihavia kohtaan on todella kova.
Osa lihavista, erityisesti nuorista sellaisista, on lihottanut itsensä mässäämällä suuria kalorimääriä pizzoissa, hampurilaisissa, sipseissä, karkeissa, leivonnaisissa, limsoissa ja oluissa. Mutta kaikki ylipainoiset eivät suinkaan mätä lihottavia ruokia tai syö suuria annoksia, vaan syövät terveellisesti ja pieniä annoksia - ja ovat silti ylipainoisia. Television laihdutuskilpailuohjelmat vääristävät täysin mielikuvan lihavista ja heidän elintavoistaan. Niihin on etsitty kilpailijoiksi tosi lihavia, jotka syövät päivittäin viiden-kuuden ihmisen edestä. Syyt ahmimiseen voivat olla moninaiset; psyykkiset tai aineenvaihdunnasta johtuvia. Jotkut lääkkeet voivat lihottaa ihmistä kymmenillä kiloilla.
Kun tällainen edellä kuvattu ihminen laitetaan liikkumaan aktiivisesti ja syömään alle painonsa mukaisen kulutuksen, saadaan televisioon ohjelman vaatimaa dramatiikkaa. Kiloja putoaa kymmeniä kiloja muutamassa kuukaudessa. (Valitettavasti paino yleensä palautuu takaisin korkojen kanssa, mutta sitähän ei ohjelmassa näytetä.) Ketä kiinnostaisi katsoa ohjelmaa, jossa pysyvästi alle 2000kcal/vrk syönyt, liikuntaa säännöllisesti harrastanut keski-ikäinen lihava nainen laitettaisiin 1000-1500 kcal dieetille ja hän laihtuu kilon tai puoli kuukaudessa? Normaalipainoisille katsojille laihdutuskilpailu yms. ohjelmat antavat onnistumisen tunteita, kun nuo toiset ovat niitä luusereita. Samoja fiiliksiä aloittajakin varmasti saa vertailemalla vastaantulijoiden vartaloita lenkkipolulla.
Osa lihavista on tietysti lihottanut itsensä jatkuvalla mässäämisellä, mutta katsokaapa huviksenne (ketä kiinnostaa vahdata), minkä kokoiset ihmiset laittavat kassan liukuhihnalle suklaata, vanukkaita, pizzoja, perunalastuja, lihapullia, makkaroita, munkkeja, olutta ja limsaa. Ja kenellä hihnalla on vihanneksia, maitorahkaa, rasvattomia maitotuotteita, kalaa ja marinoimattomia broilerifileitä. Kyllä ne sokeri-rasvaherkut ovat yleensä menossa (ainakin toistaiseksi normaalipainoisten) nuorten miesten muovikasseihin eikä liikalihavien keski-ikäisten naisten ostoskoriin. Heillä mättöruokia näkee paljon harvemmin.
Miesten ja naisten painonhallinta ei ole tasa-arvoista. Miehen kehossa on suhteessa enemmän lihaskudosta ja pelkkä makaaminen kuluttaa satoja kaloreita enemmän kuin naisilla, vaikka kyseessä olisi saman painoiset yksilöt. Liikunnan lisääminen lisää tätä sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Naisten on vaikea kestää pitkiä ruokailuvälejä, koska heidän elimistönsä ei ala tuottaa adrenaliinia kuten miesten verensokerin laskiessa alas. Siksi mies kestää alentunutta verensokeria, nainen ei. Lähes jokainen parisuhteessa elävä on varmaan huomannut tämän eron, erityisesti matkoilla. Miehet tulevat toimeen yhdellä - kahdella päivittäisellä aterialla, naiset eivät. Yksilöllisiä poikkeuksia tietysti on. Tapa nauttia päivän kalorit useammassa erässä olisi terveellistä myös miehille.
Naisilla on enemmän aineenvaihdunnallisia sairauksia kuin miehillä kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (n. joka 8. naisella). Siihen sairastuessa voi lihoa 20kg puolessa vuodessa muuttamatta ruokailu- tai elintapojaan. Selvästi kilpirauhassairaan, lääkityn ja selvästi terveen välillä on paljon ihmisiä, joille painon hallinta on hyvin vaikeaa normaalia hitaamman kilpirauhasen takia. Lihominen on kuitenkin vain pieni osa siitä kaikesta, mihin em. sairaus vaikuttaa ja lääkkeen annostusta ei useilla saada sellaiseen tasapainoon, että painonhallinta olisi normaalia. Kilpirauhassairauden diagnosointi ja hoito eivät Suomessa ole parhaalla mahdollisella tolalla.
Laihdutukseen liittyy paljon riskejä siitä, että aineenvaihdunta menee sekaisin, joillakin jopa pysyvästi. Normaalipainoisen eikä erityisesti hoikan kannattaisikaan koskaan laihduttaa. Ohessa on linkki sivustolle, missä selostetaan laihduttamiseen ja painon hallintaan vaikuttavia fysiologisia tekijöitä. Valitettavasti käännöstä suomeksi ei ole. Jos oikein huono tuuri käy, kalorisaannin pudottaminen ei laihduta ollenkaan vaan jopa lihottaa!
http://www.metaboliceffect.com/how-to-maintain-weight-loss/
Lukekaa tämä HS:n juttu,
http://www.hs.fi/sunnuntai/Terve ja lihava/a1376710630898?sivu=5
Terve ja lihava
Hetkonen nyt!!!
Lyhyesti, olin hoikka, sairastuin diabetekseen ja aloitin insuliinin. Lihoin 20kg ja kärsin vaivoista.
Lääkärin mielestä ei ollut edes paha että olin norsun mitoissa. Aloitin uuden ruokavalion ja kappas aloin laihtumaan.
Eli hoikka voi myös saada diabeteksen insuliinista, koska sehän on helvetti HORMOONI joka lisää sairaasti ruokahalua. Ja jos et syö, pistätä inskaa tulee kamala paha olo.
Että otapa atleetti kotletti kännyyn ja mieti uudelleen mitä sanot. (huokaus, kuin voi tollasii olla?)
Tyhmyys tulisi olla rangaistavaa.
Olisikohan aika vähän päivittää tietämystä ja ennenkaikkea ymmärrystä. Et taida juuri nähdä oman napasi ulkopuolelle.
Ehdotankin, että vähän perehtyisit asioihin ennenkuin alat kirjoitella palstalle tuollaista paskaa.
No, josko sinäkin joskus aikuistuttuasi viisastut ja opit ymmärtämään elämää ja erilaisia ihmisiä ongelmineen.
Nimim. 58 vuotias, menestyvä ja hyväkuntoinen mies.