Olen täällä seurannut keskusteluja vanhustenhoidosta. Tekstit ovat menneet laidasta laitaan. Välillä ihan asiallistakín keskustelua tärkeistä arvoista ja seikoista. Useimmiten ikävä kyllä vaan sorrutaan keskinäiseen riitelyyn ja omaan pätemiseen asiassa kuin asiassa. Eipä kovin rakentavaa ole!
Tietääkö kukaan parempaa foorumia, jossa asioista oikeasti keskusteltaisiin, eikä sorruttaisi moisiin ylilyönteihin kuten täällä?
Vanhustenhuolto on tärkeä asia. Itse työskentelen vanhustenhuollossa pitkäaikaisosastolla. Tiedän siis miten vanhustenhuolto toimii. Olisi todella mukava keskustella kokemuksista ja saada uusia ideoita. Kenties välillä kysyä mielipiteitä. En kuitenkaan halua keskustella täällä, sillä tämän paikan keskustelun taso on jotenkin turhautunutta. Sekä puolesta että vastaan. Realismia on tarjolla, mutta ei rakentavaa realisimia.
Mikä ihme tätä palstaa oikein vaivaa? Miksi täällä koko ajan ihmiset riitelevät keskenään? Onko se jotain keskustelua, kun omalla pätemisellä halutaan koko ajan saada toiset nolatuksi ja häpeämään? Ei tällaisella keskustelulla ainakaan saada yhtään mitään aikaiseksi. Ehkä tämän palstan anonyymiys on syypää.
Ehkä tämä onkin tarkoitettu heitä varten, jotka turhautuneina eivät enää muuta konstia keksi. Onhan sekin tärkeää.
Tietääkö kukaan parempaa foorumia, jossa asioista oikeasti keskusteltaisiin, eikä sorruttaisi moisiin ylilyönteihin kuten täällä?
Vanhustenhuolto on tärkeä asia. Itse työskentelen vanhustenhuollossa pitkäaikaisosastolla. Tiedän siis miten vanhustenhuolto toimii. Olisi todella mukava keskustella kokemuksista ja saada uusia ideoita. Kenties välillä kysyä mielipiteitä. En kuitenkaan halua keskustella täällä, sillä tämän paikan keskustelun taso on jotenkin turhautunutta. Sekä puolesta että vastaan. Realismia on tarjolla, mutta ei rakentavaa realisimia.
Mikä ihme tätä palstaa oikein vaivaa? Miksi täällä koko ajan ihmiset riitelevät keskenään? Onko se jotain keskustelua, kun omalla pätemisellä halutaan koko ajan saada toiset nolatuksi ja häpeämään? Ei tällaisella keskustelulla ainakaan saada yhtään mitään aikaiseksi. Ehkä tämän palstan anonyymiys on syypää.
Ehkä tämä onkin tarkoitettu heitä varten, jotka turhautuneina eivät enää muuta konstia keksi. Onhan sekin tärkeää.
Vastaukset 25
Vanhimmat
täällä on ainakin yksi mielipuoli, joka esiintyy monilla eri nimimerkeillä ja aina on asia sama: hoitajat natseja ja lääkärit myös, valkotakkiset on kaikki tappajia ja laitoksissa ihmisiä kidutetaan!!
Jos tuollaisia luet jatkuvasti, niin et itsekään kovin pitkään viitti asialinjalla jatkaa, eli minä ainakin vittuilen tälle paskapäälle kuten se meille.
Lueppas muutama "minä" ja "insider" kirjoittama juttu niin ymmärrät.
ps. ja minä ole oikea hoitaja ja tiedän kaiken vanhustenhoidosta ja kaikesta muustakin.
Ja idioottipaskiainen, joka esiintyy muka hoitajana mutta tosiasiassa on vain kaikkia palstoja häiriköivä pikkunatsi.
hoitaja olen ja ollut jo monta vuotta, saat haukkua minua ihan miksi haluat, mutta älä koko ammattikuntaamme morkkaa, vaikka sairas päästäsi oletkin, mervi=minä=omainen ja nyt jo tietoinen!!
Kerro se minulle. Jos ihmisten näkemykset ja kokemukset poikkeavat niinkin jyrkästi toisistaan, kerro sinä miten edetään?
On ihmisiä, jotka eivät millään keinoin suostu käsittämään tiettyjä näkemyksiä..vaan vääntävät niistä Hitlerimäisyyksiä tai muuta täysin asiaan kuulumatonta..ei synny keskustelua. Joissain ketjuissa olen esittänyt suoria kysymyksiä, joihin KUKAAN ei ole kyennyt tai halunnut/viitsinyt vastata..jankataan sitä yhtä ja samaa..se on turhauttavaa.
Lisäksi..näin luulen, että vasta nyt osa hoitoalan henkilökunnasta antaa tulla täysillä ulos niitä VUOSIKAUSIA sisällä olleita paineitaan, joita ei ole voinut missään muualla tuoda esille, ei ryhmäkokouksissa, ei henkilökohtaisissa keskusteluissa esimiehen kanssa..ei missään. Ja minä todellakin suon sen ilon heille..ehdottomasti.
Ihmisillä täytyy olla joku kanava, missä purkaa itseään kenekään moralisoimatta tai yrittämättä estää. Tämäkin on vuorovaikutusta..tämä kirjoitelu ja mielipiteiden vaihto..vaikka jotkut yrittävätkin sitä toistuvasti torpedoida.
Työpaikkoilla esimiehet, ylihoitajat ja muut katsovat karsaasti jos ilmaisee juuri niitä tunteita, mitä työ herättää ja mitä ajatuksia se synnyttää.
Se on sitä "ammattikriittisyyttä" tai "ammattiylpeyttä"ja moralisointia, johon syyllistyvät melko monet tahot..tästä syntyy se illuusio, että "kaikki on hyvin, ammattimoraali on korkealla ja hoitajat työhönsä motivoituneita"..juuri siitä sisäisestä kontrollista ja valheellisuudesta..jota ihan tarkoituksella pidetään yllä...julkisivunkin vuoksi.
Mutta tosiasia on se, että ammattikuvat muokkaantuvat mitä kriittisemmin niihin suhtaudutaan ja mitä avoimemmin ryhdytään kritisoimaan työn sisältöä ja tarkoitusta.
Sitä sisäistä kritiikkiä ei hoitoalalla ole koskaan ollutkaan, mitään ei kyseenalaisteta, mitään ei arvioida (paitsi vaipanvaihtovälien hyödyllisyyttä) itse työn sisältö ja merkitys..pah..ollaan vain hiljaa ja hyssytellään..ja se mitä se tekijälleen antaa..tai miten se koetaan..
Rakentava realismi voisi olla tuota mitä itsekin peräänkuulutat.
Täällä vain toistamiseen tuntuvat ihmiset tosiaankin jauhavan omia mielipiteitään oikeasta ja väärästä ihan loputtomiin.
Ei jää enää tilaa ajatusten pohtimiseen eikä sitä kautta mihinkään edistymiseen tai miten sen nyt sanoisi... kehittämisideoihin?????
Liikaa haukutaan ja solvataan toisia. Ollaan hyökkääviä ja halveksivia.
Enpä tiedä, sinun kirjoituksesi on ihan jees. Tosiaankin, ei se tee hoitajasta huonoa, jos hän välillä purnaa ja antaa tulla tuutin täydeltä tuntemuksiaan ulos. Ei sellaista ole helppoa esim. esimieskeskustelussa kertoa. Jossain tulisi nekin tunteet käsitellä.
Täällä vain sitten toiset hyökkää heti kimppuun, syyttäen ja maan rakoon haukkuen... Eihän se tarkoita, jos hoitaja kertoo, että on väsynyt ja ehkä pelkää, sitä, että hän kohtelisi hoidettaviaan sikamaisen huonosti.
Kyllä se ajatus Florence Nightingalesta pitäisi jo unohtaa. Eivät nykyisin hoitajat ole enää mitään marttyyreita, jotka uhrautuen hoitavat apua tarvitsevia. Kyllä hoitajatkin ovat ihmisiä, kaikkine tunneskaaloineen.
Se, että sen hyväksymme on jo osa voittoa. Voisi ehkä ajatella, että tukemalla hoitajia, myös hoitajat kehittyisivät paremmiksi?
Hmmm... Toiset puhuu aidasta ja toiset aidan seipäistä. Heh. Eikä kukaan huomaa eroa?
Rakentava realisimi on mielestäni sitä, että keskustelussa tulis enemmän ottaa oikeat realiteetit huomioon ja miettiä miten niitä voisi kehittää tai muuttaa. Ja siitä taas alkaisi se rakentaminen. Eikä riidellä niistä aidan seipäistä.
Kai nyt kaikki vanhustenhuoltoon osallistuvat tietävät mikä mättää... Mutta miten sitä voisi sitten muuttaa? Ei ainakaan sillä, että hoitajat haukkuvat omaisia, ja omaiset hoitajia. Tai että hoitajat täällä kehuvat vain omia näkemyksiään, samalla kun osoittelevat toisiaan sormella ja vähättelevät huonoiksi. Ei ainakaan niin korjata yhtään mitään.
Onhan se tietty yksi tapa purkaa turhautunutta mieltä. Ei se kyllä mihinkään johda.
Olisiko tällä palstalla vielä jotain toivoa?
Samalla kai voisin kysyä onko tällä maapallolla vielä toivoa?
Onko ulkoavaruudessa elämää?
Toivottavasti on.
Sitä toivoa siis. :)
Minä arvostan jokaista kirjoitusta täällä. Kun niitä pohtii, tilanne alkaa kirkasta vaikka ei täällä mikään monialainen otoskaan olisi. Ei pidä väheksyä mitään infoa.
Tiedän kokemuksesta ettei ratkaisu ongelmiin ole hoitajien lisäys tai rahapussin kasvatus. Ongelmat ovat suurempia ja syvemmällä.
On parempi että hiukan liian vähän hoitajia kuin liian paljon. Kun on aikaa, se käytetään laajakaistalla ja negatiivissävytteiseen juoruiluun. Kun työtä tarpeeksi, ei ehditä riidellä, tullaan toimeen ja paahdetaan.
Yksi pulma on kulttuurinen. Suomessa ei arvostetan vanhaa ihmistä. Nainen ei arvosta toista vanhenevaa naista. Mitätöiminen tapahtuu naisten avustuksella.
Kun hoidettavaa ei arvosteta, miten arvostettaisiin hoitajaa? Muutos pitäisi saada yleisiin asenteisiin. Miten maksettaisiin hyvin siitä, että hoitaa arvotonta tavaraa, joka pitäisi itse asiassa tuhota
Mielestäni olmme kuin entiset possut. Kaadamme oman ruuhemme, ennen pitkää näin tapahtuu.
Ne neljä vihaista naista ovat saaneet paljon aikaan, mutta ehkä ovat hiukan liiankin negatiivisia. Koska saamme esille, että myös vanhustenhuollossa on paljon hyvä, aikaansa seuraavia hoitajia. Miten saamme heidät jaksamaan?
Kiitos vain vastauksestasi.
Jotenkin sattui tuo viittauksesi, että jos hoitajia olisi enemmän me vain viettäisimme aikaamme laajakaistalla tai negatiivissävytteisessä juoruilutuokiossa...
No meillä ei ole edes laajakaistaa käytössä, jossa tuota "joutoaikaa" voisi sitten kuluttaa. Mistä on peräisin tuo käsitys, että jos aikaa olisi hiukan enemmän niin hoiturit vain vetäisivät lonkkaa?
Minusta olisi kyllä vaihteeksi tosi mukavaa, jos sitä aikaa olisi enemmän juuri sitä hoitotilannetta varten. Nyt tuntuu, että pitäisi olla ainakin kolme olomuotoa ja viisi kättä, jotta ehtisi kaikkia auttamaan ajoissa. Siinä sitä vasta tuntee itsensä riittämättömäksi, kun kaksi tai kolme avutonta pyytää yhtäaikaa apua, ja tiedät, että millään et kolmeksi repeä, vaan joku nyt joutuu odottamaan sen vartin hädissään ja peloissaan, ja kolmas mahdollisesti sen puoli tuntia. Ei heti tulisi mieleen mennä laajakaistalle aikaa kuluttamaan, jos tosiaankin sitä aikaa olisi enemmän.
Ensimmäisenä tulisi mieleen se, että ehtisi tosiaankin viemään vessaan ennenkuin asiat on ehtineet tulla housuihin. Paljon mukavampaa sekä hoitajalle että itse hoidettavalle.
Toiseksi tulee mieleen kaikki se, mitä harvoin otetaan huomioon ajankäyttöä mietittäessä. Eli olisi aikaa syventyä just näihin lääkäreiden määräämiin lääkehoitoihin. Siellä saattaa välillä "olla päällä" lääkityksiä vuosien takaa, joiden tarpeellisuutta ja yhteensopivuutta pitäisi säännöllisesti seurata ja tarvittaessa annosta vähentää tai lopettaa koko lääkitys ihan turhana. Tällaiseen tarvitsisin enemmän aikaa.
Vaan mistä sen ottaisin (kun ei sitä laajakaistaakaan ole, missä luppoaikani viettäisin). Työtä on kyllä enemmän kuin tarpeeksi, sen tiedän.
Enemmän minua turhauttaa se ajan puute, tunne siitä etten ehdi kunnolla koskaan mitään asiaa loppuun viedä. Stressiä aiheuttaa myös se jatkuva priorisoiminen, että jos nyt uhraan aikaa tähän (esim. perushoito), niin se on sitten taas tuosta toisesta hommasta pois (esim. vaikka lääkehoidon seuranta), kumpi on tärkeämpää? Niinpä. Kumpikin voi kumota toisensa. Jos jätän perushoidon vähemmälle, niin mitä hyötyä on lääkehoidosta. Jos taas en huolehdi lääkehoidon arvioinnista ja seurannasta, kannanko vettä kaivosta? Molempi pahempi?
Kulttuurinen pulma on varmasti todellinen. Ihmisen, vanhan ihmisen arvostus. Toisaalta kaikki arvostavat vanhaa ihmistä. Sanotaan aina, ettei meillä olisi asiat näin hyvin, jos nämä vanhukset olisi töitä tehneet. Sitten taas, kun kysymys tulee rahasta, ja sen käyttämisestä vanhusten hyvinvointiin, niin... helposti siinä sitten vanhustenhuolto vetää lyhyemmän korren. Tosin tällä hetkellä suuntaus on jo positiivisempi kuin aiemmin. On alettu valtavasti panostaa juuri kotihoitoa kehittävää työtä.
Tuohon miten sanot etteivät naiset arvosta vanhenevaa naista... Tarkoitatko, että naiset arvostavat vanhenevaa miestä enemmän kuin vanhenevaa naista? En oikein ymmärrä mitä tarkoitat.
Se on totta, että hoitoalaa ei oikein osasta arvostaa. Eettisesti hoito- ja hoiva- ala on korkeastikin arvostettua. Terveys ja arvokas vanheneminen ovat monella kysyttäessä yksi tärkeimpiä asioita. Siihen se sitten usein jääkin. Paljon haluttaisiin, mutta vähän annettaisiin. Asiasta on tullut itsestäänselvyys.
Se on jotain, minkä odotetaan toimivan, ihan itsestään ja helposti. Olisiko siinä se syy?
Yksi syy on myös se, että hoitoala on pitkään ollut ns. kutsumusala. Työtä on haluttu tehdä juuri sen "sisarhentovalkoisen"- imagon vuoksi. Ei ole taisteltu esim. isomman palkan vuoksi, koska hoidettavat joutuisivat kärsimään. Niinpä. Ja mikä karhunpalvelus se on toisaalta ollutkaan.
En tiedä mitä mieltä olette päähäni pälkähtäneestä ajatuksesta:
Koska hoitoala on ollut kutsumustyötä koko alkuhistoriansa, niin myös sen kehittäminen on ollut pitkälle kutsumustyötä. Ja koska se on ollut tavallaan "ilmaista", niin sen arvostus ei ole kehittynyt markkinatalousvoittoisen yhteiskunnan tahdissa. Eli sitä tavallaan arvostetaan niin kauan, kuin se ei vaadi isompaa rahallsita panostusta. Sillä markkinataloudellisesti ajatellen hoitoala, etenkin vanhustenhuolto on täysin tuottamatonta. Taloudellisessa mielessä siis. Voin vain sanoa, ettei mikään ihme, ettei siihen haluta myöskään panostaa. Ainoa, mikä saa yhteiskunnan sijoittamaan hoitoalaan, onkin juuri tuo "moraalinen arvotus".
Jaa-a. Menipäs tavalliselta hoiturilta aivot solmuun. Auttakaa nyt eteenpäin tässä ajatussolmussa!
En kyllä näe itseäni possuna, sikana, emäkkona tai karjuna. Anteeksi vain. Samalla tavalla arvostan edelleenkin näitä hoitamiani ihmisiä. Ehkä enemmänkin kuin reilut kymmenen vuotta sitten tuoreena hoitsuna.
Nuo lääkeasiat eivät kuulu sulle, vaan lääkäreille.
Puurra sitä perushoitoa vaan, se on hoitajan työtä.
No nyt vasta olenkin hämmästynyt.
Jaa-a. Mutta, kun kuitenkin vastataan ihmisen lääkehoidon toteutuksesta. Miten voin pitää näppini erossa siitä? Kuka annostelee lääkkeet? Kuka antaa ne vanhukselle?
Kuka lääkäriä tiedottaa asioista?
En tiedä miten sinun laitoksessasi homma toimii. Meillä kuitenkin juuri hoitajien tekemät huomiot vanhuksen voinnista ovat yksi linkki lääkärin ja vanhuksen välillä.
Ja se, että annostelen ja annan lääkkeitä, on osa lääkehuoltoa myös. Tottakai minunkin pitää ottaa vastuuni sen toteutuksesta ja samalla myös seurata mahdollisia sivuvaikutuksia, yhteisvaikutuksia ja muita reaktioita. Esim. vuosittaiset lääketarkastukset yleensä toimeenpanee juuri hoitaja. Tottakai lääkäri siis päättää lääkehoidon aloituksen ja lopetuksen, huomiointi kyllä jää hyvin paljon hoitajan vastuulle.
En minä ainakaan tiedä yhtään lääkäriä, joka kiertäisi vanhainkodeissa esim. mittaamassa verenpaineita ja verensokereita, tai punnitsemassa ja seuraisi päivittäin turvotuksia tai iho- oireita. Ja se on kyllä totinen tosi, että vanhuksella voi olla jo kotihoidossa "jäänyt päälle" jokin lääkitys vuosiksi ihan turhan suurella annoksella tai ehkä jo ihan turhana lääkkeenä.
No, meillä lääkehoidon seuranta ja toteutus kuuluu sairaanhoitajalle sekä lääkehoidon toteutukseen luvan saaneille lähi- ja perushoitajille, siis lääkärin antamien määräysten mukaan. Kyllä siihen kuuluu myös välillä tsekata lääkelistoja läpi, tarkastaa mahdolliset virheet ja samalla katsastaa onko mahd. jokin lääke liian suurella annoksella tai kenties jo turha. Ja tarvittaessa aina kertoa ko. huomiot lääkärille, joka päättää lääkehoidosta.
Äläkä nyt sitten vedä tästä sitä johtopäätöstä, että hoitajat päättäisivät mielivaltaisesti lääkehoidosta. Kyllä lääkäri on se joka määrää. Hoitaja vain tekee huomioita. Mielestäni tärkeitä huomioita. Onko se jotenkin väärin?????????????????????????
Harmittaa, kun en osaa ilmeisesti oikein ilmaista asioita, koska ne käsitetään noin totaalisen väärin. MUR! Nää nyt on kuitenkin ihan laitosten perusjuttuja.....
Ja on myös monta monituista muuta asiaa, jota hoitaja puurtaa sen perushoidon puurtamisen lisäksi. Niitä vain ei huomata. Vai mitä?
Vähän niinkuin, kotona kukaan ei välttämättä kiinnitä sen suuremmin huomiota, jos on siivottu. Mutta jos jättää siivoamatta, niin johan huomataan... Tai jos tämä vertaus ei avannut ajatustani, niin otetaanpa esimerkiksi pyykin pesu. Jos pyykit aina pestään ja laitetaan paikoilleen, ei sitä niin huomata koko asiaa. Vaan sitten jos pyykit jätetään pesemättä, niin kyllä varmasti huomataan että kaikki vaatteet on likaisina!
Pitäisin sinut tiukasti poissa lääkkeitten läheisyydestä.Ja kotiini en sinua päästäisi.
Siis minua? Mitä nyt olen mennyt suustani päästämään? Olisi kiva jos hiukan selventäisit. Voisin ehkä tarkentaa, jos olet ymmärtänyt väärin.
Kiitos jo etukäteen.
Ja mielellään edelleenkin asialinjalla. En halua riitaa vaan keskustelua.
Syy siihen, että keskustelun taso on netin keskustelupalstoilla yleensäkin alhainen, on se, että netissä voi laukoa melkein mitä tahansa joutumatta puolustamaan kantaansa.
Varsinkin vanhustenhuollon kaltaiset, tunteita herättävät aiheet, keräävät palstan täyteen turhautumistaan purkavia kirjoittajia.
Itse kun olen järkevästi argumentoinut kantani esim. eutanasiasta, niin vastineeksi minut yleensä on täällä leimattu natsiksi jne.
Minä haastankin tällaiset kirjoittajat natsiksi haukkumisen sijaan perustelemaan kantansa, mikäli ovat eri mieltä kanssani. Näin voimme saada aikaiseksi rakentavaa keskustelua.
Juu, olen nähnyt ja lukenut mielipiteesi. Myös eutanasiasta.
Suomi on vapaa maa, ja luojan kiitos meillä on täällä vapaus omiin mielipiteisiimme.
Toki eutanasia on herkkä asia monelle, ja Suomessa vielä ainakin laitonta. Ehkä suora tapasi ilmaista asia on joillekin, jotka ovat itse herkempiä kuin sinä, liikaa.
Eutanasia on asia, joka pitäisi paremmin määritellä.
Onko eutanasiaa se, ettei esim. aspiraatiopneumoniaa toistuvasti sairastavaa vanhusta "tehohoideta" (= i.v.- antibiootti ja i.v.- nesteytys), vaan annetaan mahdollisuuksien mukaan suun kautta lievitystä, ehkä antibioottia, hoidetaan kivut (ja huom kivun lievitystä voi hoitaa muutenkin kuin p.o ) ja huolehditaan hyvästä perushoidosta ja hyvästä olosta.
Vai onko eutanasia sitä, että annetaan "armopiikki" suoraan.
Mitä mieltä olette?
Ei ole syytä täällä alkaa riitelemään meidän ihmisten keskenämme. Annetaan asioiden "riidellä", eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Se on taas tällaisella anonyymilla keskustelupalstalla aika lapsellista, suoraan sanottuna.
Tuosta olen kanssasi tismalleen samaa mieltä, että tällä palstalla puretaan tosi paljon omaa turhautumista.
Varmaan ihan hyvä juttu, että sitäkin voi jossain tehdä, mutta kyllä se sitten taas on todella tympeää luettavaa, ainakin jos haluaisi oikeasti vaihtaa mielipiteitä tärkeästä asiasta.
Minusta ainakin vanhustenhuolto on tärkeä asia. Eikä vähiten siksi, että työskentelen itse tällä alalla.
Siis seuraavaksi keskustelua eutanasiasta... Hmmm... Mahtaako syttyä sota?
Toivottavasti ei! Peace please! :)
Yusbe varmaan osaa paremmin valaista tuotakin asiaa, mutta minäkin voin yrittää selkiyttää omaa näkemystäni.
Eutanasiaa voidaan tarkastella monesta eri kulmasta. Sitä voidaan tarkastella yksilön kannalta, yhteiskunnan kannalta, lääketieteelliseltä kannalta, oikeustieteen kannalta jne.
Yksilön kannalta se tarkoittaa selkeätä itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa. Yhteiskunta, sairaala, lääketiede tai omaiset eivät omista kenenkään kehoa..se on aina yksilön oma, henkilökohtainen.
Mutta: yhteiskunta määrittelee kuitenkin sen, mikä meille on hyväksi ja mikä pahaksi. Yhteiskunta "omistaa moraalisäädökset ja "etiikan" ja kaiken sen (lait m.m. ), mikä määrittelee meidän hyvämme.
Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että mentyämme yhteiskunnan hoiva-ja huolenpitokoneiston uumeniin, me todella olemme sen omistuksessa. Se elvyttää, paikkaa, lääkitsee ja hoivaa, koska emme itse pysty.
Samalla se määrittelee myös elämänlaatumme kriteerit; mikä on hyvää, mikä huonoa, mikä sallittua, mikä kiellettyä. Selvin esimerkki on itsemurhien ehkäisyprojektit. Itsemurha on ei hyväksytty tapa poistua..se aiheuttaa syyllisyyttä omaisissa ja läheisissä..syyllisyytä siitä ettei ole kyetty antamaan henkilölle sitä, mikä tekisi elämästä elämisen arvoisen.
Yksilön elämän katsotaan kuuluvan kuuluvan yhteisölle, yhteisö on vastuussa yksilöstä; hoivaa ja ruokkii heikompiaan, sehän on meidän moraalinen ja eettinen velvollisuutemme. Tästä automaattisesti seuraa se, että myös yhteisön omaksumat arvot menevät yksilön omien arvojen ja kriteerien edelle. Yhteisö omistaa yksilön kaikkine kremppoineen ja vaivoineen ja luo mahdollisuudet ja edellytykset yksilön hyvinvoinnille. Nyt siis yksilö on velvolinen hyväksymään ja alistumaan yhteisön sääntöihin, siihen siis mikä on hyvää ja mikä huonoa.
Itsemurha on tappio samoin kuolema..luonnollinen sellainen...se varmaan oli jo tappio ns.alkuyhteisöissä ,joissa jokaista ihmistä tarvittiin rakentamaan yhteiskuntaa. Yksilö nähdään siis yhtenä osana yhteiskuntaa ja sen tukipilarina. Ilman yksilöitä emme muodosta yhteisöä, siksi kai tuo kontroli onkin niin tiukka, yhtäkään sen heikkoa jäsentä ei jätetä..
Vanhuksia arvostetaan siksi,että he ovat oleet rakentamassa hyvinvointia, mutta myös kulutamasa, kuten me kaikki. Samoin periaatteena on pitkään ollut se, että heikommista on huolehdittava..olivatpa nämä sitten vanhoja tai nuoria. Se on ikäänkuin meidän ihmisyytemme mittari. No..empä nyt pölise pitempään, vaan itse aiheeseen.
Kun muinoin kävin koulua eutanasialla tarkoitettiin hyvää kuolemaa..sen käsite on nyt vääristynyt ja se tarkoittaa joidenkin mielestä murhaa. Murha on kuitenkin ihan eri asia.
Passivinen eutanasia on oikeastaan inhillisten rajojen tunnustamista ja hyväksymistä, ei hoitamatta jättämistä.
Aktiivinen eutanasia on taas ns. kuoleman tuottamista välittömästi..tässä ja nyt..
Se voi olla tappavan lioksen tai tabletin antamista yksilölle hänen nimenomaisesta pyynnöstä ja toiveesta. Sitä ei voi siis kenellekään vastoin hänen omaa tahtoaan antaa.
Nyt monet ehkä vastustavat aktiivista eutanasiaa siksi, että pelkäävät ahneiden sukulaisten haluavan päästä eroon vanhasta tai sairaasta, mutta..todennäköisesti tämä olisi käytännössä täysin mahdotonta. Valvonta tulisi olemaan erittäin tiukkaa.
Niissä maissa, missä tämä käytäntö on ollut jo pitemmän aikaa on päinvastoin todettu sen estävän vanhusten itsemurhia, koska nyt he voivat itse päättää poislähtönsä ajankohdan. Tämä lievittää ahdistuneisuutta ja sitä pelkoa, että joutuisi kärsimään ja kitumaan tarpeetomasti. Sillä voi siis olla myös täysin päinvastaisia vaikutuksia, kuin mitä ensi alkuun kuvitellaankaan.
Jos mennään ihan konkreetiselle tasolle käytännön hoitotyössä, passiivinen eutanasia olisi juuri tuota; kivun tehokasta lievitystä ja tarpeettomien antibioottien tuputtamista..eräänlaista saattohoitoa..ja sitä tänne kaivataan ja kipeästi..laadukasta saattohoitoa..ei tarpeettomien kärsimysten ylläpitoa.
Jos mietin potilasta, joka on hyvin vanha ja sairas, on jatkuvasti vaikeita infektioita jotka toistuvat lähes säännönmukaisesti niin..onko enää mieltä ja inhimillistäkään jatkaa lääkkein hänen elämäänsä? Eikö se ole jo turhaa? Samoin vaikean aivovaurion saaneet; aivojen kehon lämpötilaa säätelevä keskus vaurioitunut niin pahasti, että potilas jatkuvasti kuumeilee, tasapainoelin vaurioitunut niin, että joka käännön yhteydessä voidaan pahoin ja oksennetaan, limaa nousee jatkuvast ylös jne. Mitä inhimillistä tässä oikein on?
Jossain ketjuissa eräs henkilö totesi, että jos ryhtyy oikein syvällisesti pohtimaan näitä juttuja, on sellaisessa kierteessä ja suossa ettei mitän rajaa..hoitaa täytyy, koska ei muutakaan voi..mutta sitä näkökulmaa minun on hyvin vaikea hyväksyä. Emmehän me voi vain tehdä ja toimia..ilman mieltä, ilman järkeä, ilman johtotähteä..eikö se ole jo meidän hoitajien karkeaa aliarvioimista..no..sitähän tuo on jo ollut hyvin pitkän aikaa.
On ihmeellistä, miten vähän sinä välität niistä jo olevista mahdollisuuksista saada itse päätää hoidostaan ja kuolemastaankin melko suuressa määrin.
Jankutat vain yhtä ja samaa, minusta se ei ole KESKUSTELUA laisinkaan.
Muistutat erästä jannea tuolla feminismipalstalla aikojen alussa joka jankkasi armeijasta naisille vuositolkulla ja ei laisinkaan KESKUSTELLUT asiasta, vaan teki yhä uudelleen ja uudelleen samanlaisia avauksia aivan näännyttäen toiset keskustelijat.
TUollainen jankutus, jota harrastat ei ole mitään keskustelua.
Keskustelu on VUOROVAIKUTUSTA, ei yksinpuhelua ja toitottamista ainoasta oikeasta mielipiteestä, joka on tietenkin sinun oma mielipide.
KASVA.
Kutakuinkin määrittelysi eutanasiasta ovat samat, miten itsekin eutanasian näen.
Aktiivinen ja passiivinen.
Se, miten sitä toteutetaan ja kuka päättää, missä menee eutanasian raja...
Onko se passiivista eutanasiaa, jos vanhus itse sekä omaisensa toivovat esim. ettei aloiteta enää mitään i.v.- hoitoja, onko se passiivista eutanasiaa?
Entä jos minä itse sairastun syöpään ja päätän, etten halua siihen mitään hoitoja. Ei minua kai kukaan voi pakottaa hoitoihin? Tekisinkö silloin päätöksen passivisesta eutanasiasta?
Käsitteenä eutanasia, etenkin passiivinen on pelottava monen mielestä. Kuullostaa siis kovin jyrkältä.
Jos sanottaisiin haluatteko, että kohdallanne nyt toteutetaan "passiivinen eutanasia", niin moni kavahtaisi tuota sanaa.
Sitten taas, jos luonto on saanut tehdä tehtävänsä, esim. juuri vanhus on saanut kuolla "rauhassa", ilman raskasta tehohoitoa, tai syöpää sairastava on halunnut lopettaa rankat hoidot, koska niistä ei kuitenkaan oikeasti ole enää elämänlaatua parantavaa hyötyä, niin silloin asia kuullostaa hyväksyttävämmältä.
Eli siis sana eutanasia on tavallaan "lempeämpi" synonyymi murhalle? Hui sentään! En koe sitä noin!
Vaikea asia, samalla erittäin mielenkiintoinen asia.
Se on kuitenkin tosiasia, että hoitajien työtä sitoo moni asetus ja laki. Sekä periaatteet. Niistä pitää löytää ja etsiä ne raamit ja edellytykset, joita työssämme noudatamme.
Mielipiteitä toki pitää olla, ja niistä pitää keskustella. Ja lähteä tekemään muutoksia, silloin kun muutos tuntuu tarpeelliselta ja tärkeältä.
En ollut muuten koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi, että hyvä saattohoito olisi eutanasiaa. Vau. Heti tuntuu paljon pehmeämmältä ja hellemmältä koko euatanasia- sana! Kiitos sinulle!
Eli voitaisiinko ihan epävirallisesti ajatella, että, kun on tehty päätös terminaalivaiheen hoidosta (= saattohoito), niin se tarkoittaisikin eutanasiaa???? Ohhoh. Nyt mää vasta hämmästynyt olenkin.
Sitähän kai olet yrittänyt tolkuttaa, että jos unohdettaisiin se kauhea negatiivinen katku, joka sanaan eutanasia liittyy, niin se tuntuisi käsitteenä paljon "behmeämmältä", ei lainkaan murhalta... Miksi sitä muuten kutsutaan sanalla armokuolema? Ja milloin tässä elämässä on kyse armokuolemasta ja milloin luonnollisesta kuolemasta... Sitä olen kyllä paljon miettinyt.
joskus olen ajatellut, että silloin, kun vanhus tulee hoivaosastolle (=pitkäaikaisos), pitäisi jo alkaa esim. juuri omaisten kanssa keskustelemaan näistäkin asioista. Ei niin ,että heti töksäytettäis, että "mitäs jos annettaan nyt ton tein äiteen ihan rauhassa kuolla pois", vaan just tästä vaikeasta asiasta. Siitä, kun "lopun alku alkaa".
Itse olen huomannut, että usein omaisen tai läheisen on vaikea hyväksyä ja sopeutua siihen ajatukseen, että täältä elämästä kuuluu meidän jokaisen kuolla joskus pois. Elämä loppuu. Olisihan se luonnotonta, jos me elävät ihmiset täysin hyväksyisimme kuoleman. Mutta siihen ajatukseen sopeutuminen on tärkeää. Emme me kukaan elä ikuisesti. Kaikki kuolee. Sitä päivää ei tiedä kukaan. Kyllä minä itsekin olen ajatellut, etten haluaisi enää yli 80- kymppisenä kroonisesti aspiraatiopneumoniaa sairastavana täysin autettavana, että minua kerta toisensa jälkeen pidettäisiin hengissä tehohoidoin. Toivon, että voisin kuolla kivuitta ja jättää jäähyväiset omaisilleni järjissäni. En nyt kuitenkaan aio tappaa itseäni, jos lääkäri ehdottaa sydänlääkitystä. Heh. Siihen olen liian ahne elämälle! Meitä on moneen junaan. Hyväksytään nyt sekin tosiasia.
Ja kylläpäs tästä tuli sekava sepustus... Suokaa anteeksi.
Hoitotahto ja testamentti ovat varmasti paras keino turvata itselleen päätösvalta. Nyös tilanteessa, jossa ei enää pysty itseään ilmaisemaan.
Mutta, kun sitä hoitotahtoa ja testamenttia on niin kauhena harvalla... Se on ongelma.
Pitäisikö hoitotahto ja testamentti olla samalla tavalla joka vuosi täytettävä ilmoitus, aivan kuten veroilmoitus.
Ajatelkaa! Joka vuosi täytettäisiin kaavake. Jos on tullut muutoksia ajatteluun viime vuodesta, ne tulisi sopivasti päivitettyä... Heh! Sitten lopulta saisimme hoitotahto- ja testamenttiehdotelman. Jos ei olisi mitään lisättävää, se olisi sillä hyväksytty.
Byrokraatit tykkäis..... ;))
Tuntui hyvältä välillä lukea ihan tervettäkin tekstiä noiden natsi-nimittelyjen jälkeen.
Niin, on ehkä parasta luopua eutanasia-käsitteen käytöstä, se herättää niin paljon ahdistusta monissa ihmisisssä.
Jos sairastut syöpään ja luovut hoidoista, se on silloin hoidoista luopumista, en käyttäisi siitä sanaa passiivinen eutanasia. Sovitaan niin, että luovutaan koko sanan käytöstä?
Toisaalta; olen aktiivisen eutanasian..eli kuolinavun kannalla. Mielestäni yksilölllä tulisi olla oikeus päättää siitä, haluaako hän elää vai ei. Tämä oikeus ei evää elämisen oikeuksia keneltäkään.
Murhaaminen on oikeastaan laki-termi..luonnollinen kuolema ei ole murhaamista..se on väistämättömyys, jolle kukaan ei voi mitään. Ja jos itse saan kuolinapua, se on yksinomaan minun ja auttajani välinen asia, se ei koske muita ihmisiä.
Ihminen on oikeastaan lääketieteen kehittyessä tullut ikän kuin umpikujaan. Kaikki mitä voidaan tehdä, tehdään..koska jos ei tehdä..syyllistytään murhaan? Eihän se näin voi olla..
Eli lääketieteen tarkoitus olisi vain murhaamisen ehkäisy? Kuolemasta, joka kuuluu ihmisen normaaliin elämänkaareen..tehdään epänormaali ja syyllinen on lääketiede tai lääkäri..joka ei hoida?
Elämänkaaren eri kehitystehtäviin kuuluu eri vaiheet; synnytään, kasvetaan, perustetaan perhe, vanhetaan, sairastutaan ja lopulta kuollaan.
Pohtisinkin sitä, miten media nykyään kuolemaa käsittelee; se käsittelee sitä ikään kuin elämään kuulumattomana asiana. Ja miten se muokkaa meidän asenteitamme kuolemaan tehden siitä luonnottoman.
Lehtien otsikoissa kerrotaan järkyttäviä uutisia ihmisen kuolemasta; murhattu, pommi tappoi satoja jne. Näin ihmisille tulee se mielikuva, että kuoleminen on epänormaalia..se ei kuulu elämään sen missään vaiheissa.
Siis media harrastaa eräänlaista mielen tai ajatusten muokkausta..joka tekee elämisen luonnollisista asioista luonnottomia.
En tarkoita tällä sitä, että olisin jotain oikein siinä, että murhataan jne. vaan sitä..että kuolemasta tulee jotain, jota tulee välttää viimeiseen asti..hinnalla millä hyvänsä..se on surullista aina nuorten kohdalla jne. mutta se ei tee itse kuolemasta epänormaalia, tilanne, aika ja ajankohta ovat vääriä, itse kuolema normaali.
No, tiedän jo etukäteen mitä kommentteja tästäkin saan..täytyy vain olla lukematta ja pahoitamatta mieltän. Ihmisiä en voi muuttaa..jokaisela on oikeus mielipiteisiinsä tai muuhun, mutta tuohon solvaamiseen..se lienee joillain ainoa elämisen ilo..tuottaa mielipahaa?
Realisti kirjoitti asiaa ja olen aika lailla samoilla linjoilla yhteiskunnan ja yksilön suhteesta. Samassa kirjoituksessa myös pohdittiin, kuoleman ja itsemurhan merkitystä varhaisissa yhteisöissä.
Tämän innoittamana kerron hieman eutanasian varhaishistoriasta. Ihmiskunnan alkuhämärissä nykyisten suomalaistenkin esi-isät viettivät liikkuvaa paimentolaiselämää. Tällöin oli tapana jättää heikot vanhukset ja sairaat kuolemaan hylättyyn leiripaikaan, kun yhteisön terveet jäsenet jatkoivat matkaansa paremmille metsästysmaille. Tähän menettelyyn oli syynä se, että vajaakuntoisista huolehtiminen pitkän ja raskaan vaelluksen aikana olisi johtanut koko yhteisön tuhoon.
Esimerkiksi eskimoiden keskuudessa vajaakuntoinen yhteisön jäsen vetäytyi vapaaehtoisesti jäätikölle kuolemaan tiedostaen tekonsa merkityksen yhteisönsä selviytymiselle. Näin hän myös säilytti kunniansa yhteisössään kuolemansa jälkeen. Myös muinaiset kreikkalaiset harjoittivat eutanasiaa, kuten myös vammaisina syntyneiden lasten surmaamista.
Yhteisölle nimittäin oli tärkeää niiden yksilöiden elämä, joista oli hyötyä yhteisölle. Jos yhteisö olisi koostunut vajaakuntoisista yksilöistä, se olisi tuhoutunut. Mikäli eutanasiaa ei olisi harjoitettu silloin, kun kansat vaelsivat etsien suotuisia olosuhteita, olisi jäänyt Eurooppakin asumattomaksi ja länsimaista kulttuuria ei olisi syntynyt.
Ajan myötä maaviljelyksen keksiminen loi edellytykset pysyville asuinpaikoille ja sitä myötä syntyivät myöhemmin myös nykyiset suuret uskonnot, kuten kristinusko, joko muokkasi ja muokkaa edelleen eurooppalaisten ja myös suomalaisten arvomaailmaa. Samalla kuitenkin järjen ääni vaikeni ja ne, jotka vetosivat tosiasioihin, poltettiin roviolla.
Nyt on käynyt niin, että varsinkin viimeisen sadan vuoden aikana lääketiede ja siinä ohessa muutkin tieteet ovat kehittyneet nopeammin kuin kristillinen arvomaailma.
Tämä on johtanut länsimaissa ja varsinkin Suomessa nykyisiin eettisiin ongelmiin ja resurssipulaan terveydenhuollossa. Sata vuotta sitten kaikki oli selkeämpää kun ei tarvinnut pohdiskella vanhusten laitoshoidon tilaa, sillä harva edes eli vanhukseksi kehittymättömän lääketieteen vuoksi.
Niinpä nykyisin on välttämätöntä asettaa terveydenhoidon ja ennen kaikkea vanhustenhoidon vanhanaikaiset eettiset säännöt tarkastelun alle, mikäli haluemme järjestelmän yleensä säilyvän.
ovat naurettavia.
Tyylisi on pitkä ja jauhattava, siitä sinut tuntee.
Ja niin siitä että vastailet itsellesi ja kiittelet itseäsi vastauksistasi.
Sairas mikä sairas.
Eli "Insider" Taitaa olla taas vauhdissa, ei kannattane provosoitua, säälittävää..todella säälittävää.."Insider"..
Joo, lopettakaa jo.
Tuli kyllä selväksi, että teillä ei ole yhteistä säveltä.
Miksi pitäis?
Älkää kuitenkaan sortuko tuohon toistenne solvaamiseen.
Se on typerää. Ja vie teiltä itseltänne uskottavuuden. Jopa ulkopuolista alkaa hävettämään teidän puolestanne teidän käytöksenne.
Pliis!?!
anna niide tapella, sääli etteivät pääse toistensa kurkkuun, mikä olisi mukamas kivempaa katsoa kun kunnon tappelu, missä veri lentäisi oikein kunnolla!!!!!!!!!!
Haluat siis että palaamme käytännössä kivikaudelle, nuijamies.
Mieluiten tahtoisit varmaan itse nuijia vanhukset hengiltä.Armokuolema,pah.
Sairas mikä sairas.
Jos ajattelee sitä miten hyödyllinen sinä olet yhteiskunnalle, niin olis taas nuijalla töitä, oman opetuksesi mukaan.
olet tasan oikeassa. Tuntuu turhalta osallistua sättimiseen, omaan kehuun vai mitä lie ja jne, jne.