Toinen vanhemmistani sairastaa kaksisuuntaista, joten itseäni mietityttää kovasti seuraavat kysymykset ihan sen vuoksi koska sairaus on periytyvää..
Minkä ikäisenä teille alkoi tulla ensimmäisiä oireita ?
Onko suvussasi kaksisuuntaista?
Jostain luin, että usein kaksisuuntaisilla on jo lapsena ollut itsemurha ajatuksia onko sinulla ollut tämän kaltaisia ajatuksia?
Onko elämässäsi tapahtunut jotain mikä olisi voinut aiheuttaa sairauden puhkeamisen esim. Läheisen kuolema, avioero ym?
Olisin kiitollinen vastauksista, koska tämä vaivaa kovasti mieltäni!
Minkä ikäisenä teille alkoi tulla ensimmäisiä oireita ?
Onko suvussasi kaksisuuntaista?
Jostain luin, että usein kaksisuuntaisilla on jo lapsena ollut itsemurha ajatuksia onko sinulla ollut tämän kaltaisia ajatuksia?
Onko elämässäsi tapahtunut jotain mikä olisi voinut aiheuttaa sairauden puhkeamisen esim. Läheisen kuolema, avioero ym?
Olisin kiitollinen vastauksista, koska tämä vaivaa kovasti mieltäni!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole näyttöä periytyvyydestä. Älä huolestu.
Hei!
Mun miehelläni on bipo ja hänen äidillään on bipo sekä siskolla selvät merkit olemassa ja tyttärelläänkin on merkit "temperamentista" siis - periytyykö? Koko perhe ei voi olla yhtäaikaa puhumassa, kun puhumisesta ei tule mitään, silkkaa huutoa koko keskustelut. Onneksi mulla ei oo lapsia tuohon sukuun. Sitten kuulin, että mieheni äidin veljellä - enollakin on ja vaimo tekee jatkuvaa eroa Ruotsissa tuosta hullujen suvustaalviasuttava mökki, johon voi mennä ulvomaan.. Onneksi niillä on t Ennen vanhaan sanottiin sen olevan temperamenttia, mutta nykyään on tutkittu, että aivojen puoliskojen välittäjähormooneissa se vika piilee. Miehen äidin hormooneja tutkitaan välillä. Lukekaapa Paasilinnan Ulvova mylläri! Onkohan siinä tuollainen kylähullu?
Kyllä se on sukuvika ja periytyy siinä missä skitsokin. Lienee vika Suomen pienessä sisäsiittoisessa väessä. Joo, luin Ulvovan myllärin ja jonkinlainen bipo sekin lienee.
Käykö se kiinni ja hakkaa sua, kun on viinaa päässä. Alkoholi nimenomaan häiritsee noita aivopuoliskojen välittäjähormooneja ja bipo tulee aggressiiviseksi. Itse olen joutunut runnotuksi ja poliisia on tarvittu. Tosin poliisi ei voi tehdä mitään tälle "hullulle", vaan vie putkaan. Kukaan ei voi viedä hullujenhuoneelle tätä kahjoa.
Mikä ihme tuossa periytyy? Se on vanhemmilta saamasi ajattelumalli asioista ja tapa suhtautua asioihin.. käyttäytymismallit sun muut imet suoraan lapsuudenkodistasi.
Vai kuvittelitko, että itsemurha-ajatukset tms jotenkin perityyy?
Ja toisaalta nykyisin kaksisuuntaisuuden oireita ja oirekäyttäytymisen kriteereitä on toisten psykiatrien piireissä kevennetty niin paljon, että bipo dg saat vaikkei suvussanne olisi ensimmäistäkää bipoa.
Ei ollut minullakaan, eikä mitään mielenterveystaustaa historiassa, masennusta hoidettiin ja lopulta psykiatri päätti, että biposta on kyse.
Kun kerroin elämästäni:
-avoero, joka tosin oli miehen kanssa yhteistuumin sovittu.
- joka viikkoinen suursiivous
- tein kahta työtä
- olin sanonut itseni irti (sairas työyhteisö, josta ymmärsin lähteä ihan liian myöhään ja minut oli saatu kiusaamalla nujerrettua)
Uskon tänä päivänä, että jos kohdalleni olisi sattunut ammattitaitoinen psykiatri, hän olisi nähnyt tilani olevan pitkittynyttä stressiä ei mielisairautta. Kohdallanihan oli kortisoliarvotkin aivan sekaisin, elin järjettömässä pelossa en maniassa. Minä en tuhlaillut, en harrastellut seksiä, en kiusannut muita...
Minulla oli henkinen hätä ja minusta tehtiin mielisairas jolle syöttettiin neuroleptejä ja tasaavia isolla annoksella ja ihmeteltiin kun lääkkeet eivät auta. itse asiassa vointi vain paheni.
Kolme neljä kuukautta söin lääkkeitä ja lopetin ne ilman lupaa. Lepäsin kotona 7kk ja työstin traumani, etsin töitä ja tässä ollaan.
Vielä on käsittelemättä psykiatrian tuoma syvä henkinen haava, että olisin mielisairas. Minut lobotoitiin ja aivopestiin sairaaksi, kaikki normaali toimintani oli maanista. Mm pitkät hiukseni joita tykkään letitellä tai toisinaan kihartaa oli hypomaniaa, lenkillä käynnit olivat hypomaniaa ja ne minulta kiellettiin.
Siis aivan päättömiä ja kummallisia ohjeita ja päätelmiä. Ja sairauskeromusta lukiessani en voi kuin ihmetellä sitä muutetun totuuden määrää ja omien johtopäätöten tekoa asioista.
Joten lopuksi, ap voi elää normaalia elämää, jos ei vain satuta toimillaan läheisiään.
Hei
Olen ns. bp-ii, eli minulla on pahoja masennuksia, en hölmöile maniassa. Yhdessä sukuhaarassa (äitini-isän puoli) on masennusta, ilmeisesti kaksi-
suuntaistakin, aina jollakulla. Ja toinen mokoma professoreita. 'Sairaiden'
osuus pieni, mutta tod. näk. geenejä on, koska tiedän sellaistenkin sairastuneen, joilla oli kaikki ok, lapsena ja myöhemmin.
Äidilläni oli jotain, ei klassista masennusta eikä kaksisuuntaista. Lapsivuodepsykoosi/masennus - mulle tuli bp-ii, yhdelle serkullani myös sama. Molemmat ollaan työelämässä, ja lukupäätä riittänyt, sekä kärsimystä.
Se että äitini oli täysin pois pelistä, kun olin 0-6 kk, epäilen että se oli minun kohtalo. Silloin opitaan tunne-elämän perusteet. Tälläiset pienet asiat voi olla ratkaisevia.
Käsittääkseni tämä sairaus puhkeaa 22-28 vuotiaana, jos puhkee varhemmin, on sanottu että ennuste on huono, mutten usko, jos pääsee hoitoon.
Itse oirehdin aikuisuuden kynnyksellä, olin masentunut vaikkei sitä kukaan huomannut (saattoi olla kasvukipujakin). Selvisin sotaväestä ja opinnoista. Matka katkesi sydänsuruihin.
Lasten oireet on vaikeita diagnosoida, onhan itse BP-sairaus monasti vaikea diagnosoida aikuisilla. Se että lapsi hautoo itsemurhaa, ei tarkoita että on bipolar, mutta että on tosi kyseessä.
Periytyvyys on sellaista, että jos on toinen vanhempi bipo, ja on kolme lasta, on 50% todennäköisyys, että yhdellä heistä on bipo. Näin mulle on asiantuntijat sanoneet. Mulla on tuo määrä lapsia.
"Periytyvyys on sellaista, että jos on toinen vanhempi bipo, ja on kolme lasta, on 50% todennäköisyys, että yhdellä heistä on bipo. Näin mulle on asiantuntijat sanoneet. Mulla on tuo määrä lapsia."
Asiantuntijat selvästikin asialla....