Käytiin viime kuussa Japanissa. Ei voinut kuin ihaillen katsoa niitten lasten käytöstä. Olivat rauhallisia eivätkä melunneet. Minun lapsi oli sellainen kuin ennenkin. Eli perus Suomi-lapsi. Sain paikallisilta pitkiä katseita, kun en saanut lastani rauhalliseksi.
Eli ei voi väittää, että lapset nyt vain on sellaisia. Selvästikään eivät ole!
Tietääkö joku mikä se salaisuus on? Miten lapsesta saa rauhallisen ja hiljaisen?
Eli ei voi väittää, että lapset nyt vain on sellaisia. Selvästikään eivät ole!
Tietääkö joku mikä se salaisuus on? Miten lapsesta saa rauhallisen ja hiljaisen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Japanissa on ymmärtääkseni perinteisesti kasvetettu lapset ns. välttelevään kiintymyssuhteeseen. Väestöliiton sivulta kiintymyssuhteen tuloksesta kerrotaan:
"Välttelevillä on myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys toisista. Kielteinen käsitys muista estää luottamasta muiden apuun ja hyväksyntään... Kielteinen käsitys muista kompensoituu korostuneen itsetuntona, haluna pärjätä yksin ja taipumuksena painottaa tiedollisten asioiden hallintaa. " ja
"Välttelevän kiintymystyylin omaavat uskovat turvaa hakiessaan tulevansa torjutuksi ja siksi he kieltävät kiintymyksen tarpeensa. Välttelevät pyrkivät elämään ilman toisten ihmisten rakkautta ja olemaan riippumattomia tunnetasolla toisista."
www.isätlastenasialla.fi sivuilta (http://www.isätlastenasialla.fi/wp-content/uploads/2012/10/JariSinkkonenEsitys.pdf) : "Välttelevä kiintymyssuhde: Lapsi oppii estämään kielteisten ilmaisemisen. Asiallinen, rationaalinen, reipas, kuinkas voisin palvella?; Tarve miellyttää aikuisia: omat tunteet ja tarpeet taka-alalla." "Turvallinen kiintymyssuhde: Lapsi saa tuoda vuorovaikutukseen kaikki tunteet, myös kielteisen ja vihamieliset."
Minä ainakin yritän kasvattaa lasta turvalliseen kiintymyssuhteeseen, jossa saa näyttää tunteita, myös niitä kiukun ja turhautumisen tunteita, ja havaita, että myös silloin on arvokas ja rakastettu. Koska minä toivon todella, että lapseni aikuiseksi kasvettuaan kykenisi lämpimään ja ihanaan, luottavaiseen ja turvalliseen parisuhteeseen, jossa uskaltaa näyttää tunteita ja pyytää apua. En tiedä sitten, miten onnistun...
Meidän perhe on ihan supisuomalainen, ja kaikki kolme tyttöä ovat hyväkäytöksisiä, kohteliaita ja sieviäkin vielä. Kaikilta tulee aina palautetta miten viehättäväkäytöksisiä ja ihastuttavia tyttäreni ovatkaan.
Varmasti he eivät ole ainoita laatuaan. Heidänkaltaisiaan on varmasti muuallakin täällä Suomessa. En ymmärrä, miksi kaikkia nuoria pidetään nykyään huonokäytöksisinä huomiohuorina tai röökiä polttelevina gangsterijätkinä.
Suomessa on muitakin kuin vastuuttomua vapaakasvattajia, ja ap:sta uskon että osaa kyllä lapsensa kasvattaa rajoilla ja rakkaudella :)
Ei minun suomalaiset lapseni ole kurittomia, metelöiviä ja huonokäytöksisiä. :O
Japanissa onkin syntyvyys alhaista.
Suomessa lapsiin suhtaudutaan jäätävän kylmästi. Sen huomasi jo silloin, kun oma lapseni oli pieni ja hän jutteli vieraille: usein kävi niin, etteivät aikuiset edes vastanneet lapsen jutusteluun mitenkään. Esim Euroopassa tämä on aivan toisin; mitä etelämmäs menet, sitä parempaa kohtelua lapset saavat.
Sitten kun lapset on jätetty säätämään keskenään ilman aikuisten aikaa ja huomiota, ihmetellään, miksi meni metsään ja lapset ovat tosiaan "pellolla kasvaneita": Olkaa läsnä lasten elämässä oikeasti!
Jaa sun mielestä lasten pitää olla näkymättömiä?
Sitten aikuisena valitetaan että miksi se Jani on niin syrjäytynyt ja arka.
Ihan vapaasti saatte kasvattaa lastenne sisustuksen mukaisiksi...
En tiedä mitä tarkoitat kun haluat saada lapsesta hiljaisen?
Lapsi on sellainen, millaiseksi hänet kasvatetaan, siinä ei ole mitään salaisuutta. Vastuu lapsesta ja hänen käyttäytymistavoistaan on hänen vanhemmillaan. SUomessa on paljon hyvin käyttäytyviä lapsia mutta myös yllättävän paljon sosiaalisesti taitamattomia, joilta puuttuu ihan perustavatkin esim. ei osata tervehtiä tai vaihtaa kuulumisia vanhemman ihmisen kanssa jne. Nämäkin tavat opitaan kotoa.
Ei lapsi ole syntyessään tai taaperona tai koko elämänsä aikanakaan mikään tyhjä taulu tai savikimpale, jonka voi muokata millaiseksi haluaa. Lapsella on jo hyvin varhain (syntyessään) ominaisuuksia, taitoja, heikkouksia ja luonteenpiirteitä. On eri asia, onko lapsi huonokäytöksinen vai vaan puhelias. Valitettavan usein tätä pidetään kuitenkin samana asiana.
Kasvatus on tavoitteellista toimintaa, jolla annetaan ja ohjataan lasta oikeaan suuntaan. Esimerkiksi peruskäytöstapojen opettaminen lukeutuu kasvattamiseen. On yksilöllistä, millaista kasvatusta kukin lapsi tarvitsee.
Mutta lapsi ei ole mikään muovailuvaha, josta voit muokata itsellesi mieleisen yksilön luonteenpiirteineen kaikkineen. Et voi tehdä puheliaasta ja temperamenttisesta lapsesta hiljaista ja syvällismietteistä, jos lapsella ei luonnostaan ole sellaisia piirteitä. Et voi kouluttaa kasvatuksen avulla lapsesta nopeampaa juoksijaa tai taitavasti jalkapallolla kikkailevaa oravaa, jos lapsi on luonnostaan enemmän "kömpelö", ja on taitava muissa asioissa.
Lapselle annetaan suuntaa kasvatuksella. Et kuitenkaan omista yksilöä, eikä heistä voi muokata entistä tempperamenttisempia/hiljaisempia, jos se ei ole lapsen luonteessa.