Teen tämän kirjoituksen innostuneena arvoisien "veronmaksajien" avautumisista.
Tällä palstalla on usein käsitelty työttömyyttä ja sitä kuinka moni haluaa töihin. Entä jos asia onkin toisinpäin, eli työ maistuu ja tuntuu niin paskalta ettei vaan huvita. menettääkö ihminen silloin ihmisarvonsa?
Itse olen ollut jo joitain vuosia oman tahtoisesti työttömänä ja olen elänyt elämän ehkä onnellisinta aikaa. Siitä ei kuitenkaan ole hirveän kauan kuin viimeksi olin töissä täyspäiväisesti, jokunen vuosi takana. Olen tehnyt elämässäni useita vuosia töitä. Syy miksi lopetin työt on yksinkertaisesti se, että se maistui paskalta.
Useampia vuosia työssäkäyden elämä oli todella mekaanista. Samat askareet joka päivä (vkl pois lukien) ja lammasmaisesti päiviä seilaten. Vuodet ja kuukaudet vierivät eikä niistä saanut oikein otetta, ainoastaan pahaa oloa. Vuosi vuodelta työ tuntui paskemmalta, ja taakka vain kasvoi kasvamistaan.
Muistan elävästi kuinka työpäivän jälkeen teki joskus mieli oksentaa. Sen jälkeen masentuneena nukkumaan, että jaksoi seuraavana päivänä herätä keräämään taas sitä mammonaa. Olen kokeillut useita eri ammatteja, mutta kaikki ovat olleet sitä itseään, eli täyttä paskaa. Olen tehnyt IT-alan töitä, ollut raksalla, ajanut kuorma-autoa ja pieniä asiakaspalveluhommia.
Kaikki aiheuttivat suurta pahoin vointia. Joka maanantai aamu masensi todella paljon herätä töihin, pahaolo vaan kerääntyi päivän mittaan ja kun töistä pääsi pois ei siitä ilosta voinut nauttia koska oli niin paska olo. Tämä toistui joka päivä, kunnes perjantaina pääsi viikonlopun viettoon.
Silloin yleensä olo oli jo niin rikki, että ei voinut kuin yrittää vieroittautua töistä, ryyppäämään ei voinut lähteä, sillä paha olo tuntui ylitsepääsemättömältä. Vasta sunnuntai aamuna siitä sai otteen ja pystyi nauttimaan koko päivästä, kuitenkin jo samana iltana alkoi taas vitutus kun tiesi että työt alkavat maanantaina.
Tätä samaa jokaisessa ammatissa useita vuosia.
Laskin jatkuvasti aamuja pieniinkin lomiin, sillä lomilla pystyin nauttimaan elämästäni, viikonloput olivat liian lyhyitä siihen.
Lopulta kyllästyin, lopetin työt ja rupesin nostamaan tukia. Oloni on siitä lähtien ollut erittäin hyvä ja onnellinen. Suruja eikä pahoinvointia ole ollut, vaikka olen heittänyt lyhyitä työkeikkojakin. Se on kuitenkin varmaa etten pitkiä työrupeamia tule koskaan tekemään ellei ole pakko, sitä pahoinvoinnin sykliä en koskaan halua kokea. Ja se pahoinvoinnin sykli johtui nimenomaan töistä.
Elämässä on muutakin kuin työ raha, muistakaa lampaat se. Itse elän onnellisesti vapaaherrana harrastaen urheilua, taiteita ja tekniikkaa. Silloin kun itse haluan. Elän onnellisinta aikaa elämässäsni.
Tällä palstalla on usein käsitelty työttömyyttä ja sitä kuinka moni haluaa töihin. Entä jos asia onkin toisinpäin, eli työ maistuu ja tuntuu niin paskalta ettei vaan huvita. menettääkö ihminen silloin ihmisarvonsa?
Itse olen ollut jo joitain vuosia oman tahtoisesti työttömänä ja olen elänyt elämän ehkä onnellisinta aikaa. Siitä ei kuitenkaan ole hirveän kauan kuin viimeksi olin töissä täyspäiväisesti, jokunen vuosi takana. Olen tehnyt elämässäni useita vuosia töitä. Syy miksi lopetin työt on yksinkertaisesti se, että se maistui paskalta.
Useampia vuosia työssäkäyden elämä oli todella mekaanista. Samat askareet joka päivä (vkl pois lukien) ja lammasmaisesti päiviä seilaten. Vuodet ja kuukaudet vierivät eikä niistä saanut oikein otetta, ainoastaan pahaa oloa. Vuosi vuodelta työ tuntui paskemmalta, ja taakka vain kasvoi kasvamistaan.
Muistan elävästi kuinka työpäivän jälkeen teki joskus mieli oksentaa. Sen jälkeen masentuneena nukkumaan, että jaksoi seuraavana päivänä herätä keräämään taas sitä mammonaa. Olen kokeillut useita eri ammatteja, mutta kaikki ovat olleet sitä itseään, eli täyttä paskaa. Olen tehnyt IT-alan töitä, ollut raksalla, ajanut kuorma-autoa ja pieniä asiakaspalveluhommia.
Kaikki aiheuttivat suurta pahoin vointia. Joka maanantai aamu masensi todella paljon herätä töihin, pahaolo vaan kerääntyi päivän mittaan ja kun töistä pääsi pois ei siitä ilosta voinut nauttia koska oli niin paska olo. Tämä toistui joka päivä, kunnes perjantaina pääsi viikonlopun viettoon.
Silloin yleensä olo oli jo niin rikki, että ei voinut kuin yrittää vieroittautua töistä, ryyppäämään ei voinut lähteä, sillä paha olo tuntui ylitsepääsemättömältä. Vasta sunnuntai aamuna siitä sai otteen ja pystyi nauttimaan koko päivästä, kuitenkin jo samana iltana alkoi taas vitutus kun tiesi että työt alkavat maanantaina.
Tätä samaa jokaisessa ammatissa useita vuosia.
Laskin jatkuvasti aamuja pieniinkin lomiin, sillä lomilla pystyin nauttimaan elämästäni, viikonloput olivat liian lyhyitä siihen.
Lopulta kyllästyin, lopetin työt ja rupesin nostamaan tukia. Oloni on siitä lähtien ollut erittäin hyvä ja onnellinen. Suruja eikä pahoinvointia ole ollut, vaikka olen heittänyt lyhyitä työkeikkojakin. Se on kuitenkin varmaa etten pitkiä työrupeamia tule koskaan tekemään ellei ole pakko, sitä pahoinvoinnin sykliä en koskaan halua kokea. Ja se pahoinvoinnin sykli johtui nimenomaan töistä.
Elämässä on muutakin kuin työ raha, muistakaa lampaat se. Itse elän onnellisesti vapaaherrana harrastaen urheilua, taiteita ja tekniikkaa. Silloin kun itse haluan. Elän onnellisinta aikaa elämässäsni.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Rakastan sinua Leijonapaimen, kiitos kun olet olemassa ja sanon tämän vailla vähäisintäkään sarkasmin vivahdetta. On onni, että edes muutama ihminen uskaltaa puhua Totuuden äänellä. Antaa lampaiden määkiä, eivät he muuhun pysty.
Hyvä kirjoitus.
Pahinta on se kun joutuu työpaikka kiusatuksi, ja sairastuu vakavasti sen seurauksena, ja menettää työkykynsä. Mutta nyt kun en enää kykene työhön, niin tehköön ne työtä oikein perkeleesti, jotka kiusaamisellaan saivat sairauden aikaan. Minä saan olla ja nauttia elämästä ilman työpaineita, vaikkakin vajaa kuntoisena, mutta sekin voittaa työhön meno pelon, joka oli oksettavaa.
Ei jumalauta mitä sossusikailua!!!!!!
"Työ aiheuti pahoinvointia, en tykkää tehdö työtä." Etkö sä vitun idiootti tajua, että me veronmaksajat maksetaan toi sun asenteellinen luuserissouisulu. Saatanan sossupossu pitäs laittaa linnaan.
AHAHAHahAHAHahahAHADHAHAHa, siellä joku lammas kiroaa. Laita pappa nappia suuhun ja sitten taas virkeänä töihin seuraavana päivänä! Kyllä siellä kivat työtoverit hymyilevät ja tervehtivät sinua, oi lammas!
Turha haukkua tukien käyttäjää. Jos on oikeus tukeen, ei ole väärin että käyttää oikeuttaan. Jos noin kovasti harmittaa, niin ala itsekin elämään tukien varassa tai tee aloite, että laki muutetaan niin, ettei saa enää tukia. Se aloite tuskin saa kannatusta kuitenkaan.
Duuni (osa-aika tai muuten suhteellisen vapaasti valittavat työvuorot) on ihan ok elämän rahoittamiseen, jos elää esim. tyyliin hiihtopummina tai harrastelee muuta, johon tarvitsee rahaa. Muuten duuni tosiaan onkin valtaosin ihan paskoa touhua.
Pitäähän vapaaherra Leijonapaimenen saada levähdellä, jos siltä tuntuu. Mutta itse olen sitä mieltä, että et vaan ole työskennellyt sinulle sopivalla alalla.
Jos olisin työvoimatoimistossa töissä niin neuvoisin sinua ottamaan ajan ammatinvalinnan ohjaajalle.
Ehkä sulle sopis joku oma yritys kun olet tuollainen luovasti ajatteleva.
Hyvä jes ihanaa ja minä kun olen luullut että suomessa kaikki on näitä nuolijoita elän juuri samalla tavalla kuin sinä leijonapaimen mutta sinähän oletkin taiteilija kuten minäkin ja me taiteilijathan ajattelemmekin vähän muutakin kuin pintelämää eihän nämä rahanperässä juoksijat sitä tajua jos on annettu 5tosen pää niin ei voi vaatia kympin asioita että roikkukaapa vaan löysässä hirresä ja eläkää sitä sittenkun elämää ehkä te eläkkeellä sitten nautitte jos siihen asti elätte
Eipä nuo ammatinvalinnat ole elämässä mitään auttaneet. Useata eri ammattia olen kokeillut ja kaikki toisistaan todella paljon eroavia, mutta sitä se ei ole muuttanut että duuni on aina maistunut paskalta ja aamuisin hajottanut aina lounasaikaan asti, että pitipä taas nousta töihin.
Miksi muuttaisin elämääni kun olen onnellinen nyt?
Tuollaisella mökellyskirjoituksella tuskin kannattaa höpistä toisten ihmisen päistä.
Et sitten ole ajatellut elää sillä taiteilijan työlläsi, vai eikö taidot riitä? Kuka tahansa tosin nyt voi kutsua itseään taiteilijaksi, onhan se tosi coolia ja silleen.
Aloittajan kaltainen henkilö, noilla itse kuvaamillaan oireilla ei todellakaan ole normaali, vaan kuuluukin ehkä sairauslomalle tai peräti työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole normaalia mikään noista kuvauksista, oksentaa työpaivän jälkeen ym.
Kaikista ei yksinkertaisesti ole työelämään, ei itsenäisesti eikä tuettuna.Aloittajan ei pidä yleistää tuntemuksiaan muihin, meitä on valtavat määrät jotka pidämme työstämme, jotkut jopa käyvät työssä yli eläkeiän.
Normaalin ihmisen määritelmään kuuluu yksinkertaisuudessaan : Kyky tehdä työtä ja rakastaa.
Kyllähän meikäpummi kykenee tekemään työtä, mutta kun kaikki duuni maistuu paskalle. Ei kiinnosta olla kenenkään orja vaan aito vapaaherra.
Terveen paperitkin löytyy lääkäriltä.
:) Sairaudentunto sinulta puuttuu, kuten yleensä mt-ongelmaisilta....Kuvauksesi perusteella olet kaukan terveestä, normi työkykyisestä. Terve ihminen ei koe työntekoa noin, ja olet kokeillut useampaakin alaa, silti mikään ei "huvita"
Perinteistä lammasajattelua, jos työ ei maistu niin olet mielisairas. Tämä taas osoittaa sen, kuinka lampaat ovat täysin kykenemättömiä ajattelemaan oman maailmansa ulkopuolelle.
Joo, ei kyllä yhtenäkään aamuna huvittanut. Lopulta ei vaan enää pystynyt. Nyt vuosien lorvailun jälkeen alkaa taas elämä voittaa.
elän muuten osittain taiteellani ja olen siinä melko hyvä loput tienestit peruspäivärahalla tai liitosta ei soskusta elän vaatimatonta elämää en juokse krääsän perässä nautin elämästä saan sen minkä tarvitsen minun rikkauteni on enemmän sisäistä sitä paitsi se on pysyvää ja kasvaa koko ajan se vaatii vain hieman vaivaa tutustua itseensä kysyä itseltään mitä minä todellisuudessa haluan elämältä ketä varten täällä elän suoritanko elämää vai elänkö sitä
Niin ketä varten täällä eletään, liian usein toisten tahdon mukaan. Toisten odotusten mukaan, oma elämä jää elämättä. Kun uskaltaisi tehdä juuri niin, kuin itse haluaa, se olisi oikeaa elämää. Mitä sitten jos se ei toisista ole oikein, jos se itsestä on juuri niin, kuin haluaa elää. Silloin elän minä, eikä joku toisten elämän määräämä myötäilijä.
Kovin moni ei tätä tunnu ymmärtävän. Meillä täällä Suomessa on kuitenkin mahdollisuus elää oman tahdon mukaan ilman töitä. Se vaatii pientä taloudellsta suunnittelua mutta elämä on maittavaa ja haluttavaa, sossu mahdollistaa tämän kaiken.
Voisivat nämä "veronmaksajat" koittaa joskus itsekin muuta kuin kesälomaa, niin voisi ajatuskin muuttua.
Ihmisiä joukkoirtisanotaan tällä hetkellä sitä vauhtia, että alkaa teille vapaaehtoisesti työttömilläkin leipä kapenemaan. Jos pienenevällä rahalla pitää jatkuvasti isoneva joukko ruokkia, niin pitää olla Jeesus jos siihen pystyy. Jossain vaiheessa raja vaan tulee vastaan.
kyllä se ahdistus sullakin helppaa kun veneen alta Jorman vierestä heräät. Kattele nyt niillä sossun rahoilla ennakkoon jotain tosi lämmintä koska ensi talvi on kuulema pohjoismaissa tosi hyytävä!
Kirjoitus on asiallinen, voihan sitä olla vapaaherrana mutta sitten ei parane valittaa tukien jne pienuutta. Tuet on tarkoitettu siihen että niillä pärjää sen hetken kunnes saa itselleen muun toimeentulon. Itse haluaisin työn, en valtion, en kenenkään arvostelu tai mielipiteiden takia vaan itseni ja lapsieni vuoksi. Tiedän koska saan rahaa ja minkä verran. Voin luottaa siihen että saan tekemästä työstäni korvauksen ajallaan ja sellaisenaan kun se sopimuksessa lukee. Näin ainakin lähtökohtaisesti pitäisi asian olla, on sitten asia erikseen jos siitä poiketaan. Haluan opettaa lapsilleni ettei mikään tule ilmaiseksi, koska elämme aivan täysin materiaali yhteiskunnassa haluan edes saada sen opetettua että sen materiaalin eteen on itse tehtävä jotain.
Kuinka lapseni voi kunnioittaa minua jos en teen sitä itsekkään...
Hyvä jos on niitäkin jotka eivät hinkua työelämään. Töitä ei nimittäin kaikille Suomen maassa riitä.
Voitais poistaa suosiolla työelämästä ne jotka eivät töitä halua tehdä. Suoraan vaan eläkkeelle.
Tämä on se perin luterilainen yhteiskunta, jossa TYÖ määrittelee ihmisen. Jos joku kokee ELÄVÄNSÄ ilman työtä, toisella tavalla, niin sehän on sairasta. No jos mielensairauteen kuuluu tunne sairaudettomuudesta, niin sehän on vain hyvä juttu? Pahempaa on se, kun tunnet olevasi sairas (kivut jne.) etkä voi sille mitään.
Voitasi maksaa enemmän niille jotka vapaaehtoisesti jäävät kotia!
Haluaisin löytää jonkun Leijonapaimenen kaltaisen miehen. Ymmärrän häntä, kirjoitus vaikutti aivan minun kirjoittamaltani. Olen nainen, vähän päälle viiskyt,
ja onnellinen elämä alkoi vasta kun sanouduin irti vakutuisesta työstäni. Seuraavana aamuna kun vapaana heräsin, katsoin ulos ikkunasta ja näin kaiken väreissä! Siihen saakka ympärillä kaikki oli näyttänyt harmaalta.
Elän nyt elämäni parasta aikaa, sillä eläke napsahti loppuunpalamisen ja masennuksen diagnoosilla.
Jos löytyis joku samanlaista kokenut mies rinnalle kulkemaan, enpä pitäisi
pahakseni......
Surullista että eläkkeelle pääsee vasta loppuun palamisen traagisen kokemuksen jälkeen. Voisi ihmisiä armahtaa vähemmilläkin perusteilla, nut kun on jo selvää ettei kaikille edes riitä töitä. Vapautetaan paikkoja niille, jotka ei vielä ole koskasn töisdä olleet, niin saavat tiensta eläkettä ja maksaa asuntolainaa.