En minä täältä enää nouse!

Olen turha ihminen. Ei siitä mihinkään pääse. Olen yrittänyt, epäonnistunut ja väsynyt enää yrittämään. Tällaiseksi tulin ja tällaiseksi jään. Olen kateellinen minun kahdelle siskolleni. Kumpikin on kaunis, kumpikin on laiha, kummallakin on mies ja sitten olen minä. Mitä minulla on? Ei mitään. En ole koskaan seurustellut, en suudellut enkä koskaan sitä teekään. Harmittaa kun kaikki muuttuvat. En kestä nähdä sitä kun siskon mies tulee kylään. Toinen siskoni asuu muualla, joten eipähän ole lisäksi vielä sitäkin katsottavana. Olen päättänyt itselleni että en rakastu. Vaikka rakastuisinkin, kiellän sen itseltäni. En koskaan tule seurustelemaan. Olen tällainen koko elämän. Kiellän kaiken itseltäni. Ei onni ole minua varten. Toivottavasti toisessa elämässä syntyisin kauniiksi ja voisin toteuttaa monia asioita, joita olen miettinyt pienen elämäni aikana. Olen oikeastaan onnellinen. Onnellinen sinkkuna ja viettää aikaa sukulaisteni kanssa. Haluaisin olla ikuinen lapsi. Lapsena kaikki oli niin viatonta ja rauhallista. Ei ollut mitään poikaystävä ongelmia eikä muutakaan. Sitten kun kaikki muuttui, kaverit ja siskot seurusteli, se sai minut jollakin tavalla alas. Mutta en halua sen häiritä minua. En todellakaan. Haluaisin poistaa tämän vihan, kateuden tunteen itsestäni ja osata elää elämää "normaalisti". Kaikesta huolimatta olen onnellinen, haluan aina olla.