Arvot ohjaavat ihmisen toimintaa määrittelemällä haluttuja toiminnan tiloja ja sen mihin asioihin ihminen elämässään kiinnittää huomiota ja suuntaa resurssejaan.
Kapitalistisessa yhteiskunnassa tärkeimmät arvot ovat luonnollisesti rahamittaisia hyötyarvoja, jotka voimakkuudessaan suorastaan dominoivat muita arvoja. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Eesau myy perintöosansa hernekeitosta tai Suomi Nokiansa taivasosuudesta nyt puhumattakaan. Ja jos oikein tiukkaa tekee taloudellisesti, niin kyllä porvari ryhtyy rukkaamaan vaikka perustuslakia mussutuksella, ettei meillä kerta kaikkiaan ole varaa näin avokätiseen perustuslakiin.
Edellä mainituista syistä on luonnollista, tai oikeastaan kornia, että kapitalistiset yritykset ovat viimeaikoina alkaneet puhua entistä enemmän arvoista. Ei toimintakertomusta ettei siinä olisi vähintään kyynärän mittainen lista erilaisia arvoja, asioita, joita yritysjohto näköjään pitää arvoina. Yrityksen perimmäistä arvoa sen sijaan tuskin löytyy yhdestäkään yrityksen dokumentista. Ilmeisesti näitä kivoja asioita listaamalla yritetäänkin vain kätkeä ruma totuus. Viekkaus, oveluus ja huijaaminenhan ovat kapitalistisen yrityksen ruma ydin. Siitäkin huolimatta, että näillä "verirahoilla" on mahdollista erilaisia kivoja asioita aikaan saadakin.
Kysymyksessä on siis pikemminkin eräänlainen lahonneen talon "komiaksi" maalaaminen kuin vakava yritys kertoa totuus. Kuitenkin totuus kertomalla yritys mitä luultavimmin menestyisi parhaiten. On vaikea kuvitella, että mikään yritys menestyy satuja kertomalla, kun finanssit eittämättä ovat jokaisen yrityksen ydinarvo.
Samaa huijaamista harrastaa tietysti myös valtio, jos se säätää lakeja erilaisten kivojen asioiden määrittämään suuntaan. Eivät tällaiset pitämättömät ratkaisut kestä päivänvaloa, vaan ahdistuksen aikojen koittaessa finanssit ratkaisevat. Siksi arvojen ollakseen arvoja, pitäisi olla kestävällä pohjalla ja totuuden mukaisia. Eivät kaikki kivat asiat ole arvoja ensinkään. Ne ovat vain kivoja asioita. Siksi yksi johtamisen perusperiaatteen pitäisi olla oikeat arvot. Tulosta ei synny, jos puuhastellaan väärien asioiden parissa.
Kestäviä suomalaisia arvoja ovat olleet ainakin koti, uskonto ja isänmaa. Mutta valitettavasti moni muu niin sanottu kiva asia on hämärtänyt nämä arvot olemattomiin. Suuri eurooppalainen integraatio hävitti kotimaan ja kaukoputki uskonnon. Vapaa seksi teki kodistakin lähinnä teoreettisen konstruktion. Niin että tällaisessa unelmahötössä elää tämän päivän porvari. Ja tähän kun lisätään vielä sukupuolineutraali ihminen, niin eihän porvarilla ole enää oikeaa kuvaa edes ihmisestä.
Sen sijaan perinteiset talonpoikaisyhteiskunnan arvot ovat ahkeruus, pyrkimys perheen perustamiseen ja hengellisyys. Jos nämä arvot ohjaisivat yhteiskuntaa, niin mitään talouslamaakaan ei olisi, vaan entistä useammalla olisi mahdollisuus perheen perustamiseen eivätkä vietitkään olisi päässeet harhailemaan, kun ihmisen identiteetti koostuisi selkeistä arvovalinnoista.
Myös uskonnolla on maaseudulla ollut suuri merkitys, eikä uskontoa ole suinkaan pidetty minään ihmisten keksintönä, vaan ihmisille annettuna totuutena. Siksi kirkkokaan ei aikaisempina aikoina ole ollut mikään bordelli, vaan vakavasti otettava hengellinen instituutio, joka tuki ihmistä hänen huolissaan ja murheissaan ja antoi toivon myös siitä, että pahakin saisi lopulta palkkansa.
Kapitalistisessa yhteiskunnassa tärkeimmät arvot ovat luonnollisesti rahamittaisia hyötyarvoja, jotka voimakkuudessaan suorastaan dominoivat muita arvoja. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Eesau myy perintöosansa hernekeitosta tai Suomi Nokiansa taivasosuudesta nyt puhumattakaan. Ja jos oikein tiukkaa tekee taloudellisesti, niin kyllä porvari ryhtyy rukkaamaan vaikka perustuslakia mussutuksella, ettei meillä kerta kaikkiaan ole varaa näin avokätiseen perustuslakiin.
Edellä mainituista syistä on luonnollista, tai oikeastaan kornia, että kapitalistiset yritykset ovat viimeaikoina alkaneet puhua entistä enemmän arvoista. Ei toimintakertomusta ettei siinä olisi vähintään kyynärän mittainen lista erilaisia arvoja, asioita, joita yritysjohto näköjään pitää arvoina. Yrityksen perimmäistä arvoa sen sijaan tuskin löytyy yhdestäkään yrityksen dokumentista. Ilmeisesti näitä kivoja asioita listaamalla yritetäänkin vain kätkeä ruma totuus. Viekkaus, oveluus ja huijaaminenhan ovat kapitalistisen yrityksen ruma ydin. Siitäkin huolimatta, että näillä "verirahoilla" on mahdollista erilaisia kivoja asioita aikaan saadakin.
Kysymyksessä on siis pikemminkin eräänlainen lahonneen talon "komiaksi" maalaaminen kuin vakava yritys kertoa totuus. Kuitenkin totuus kertomalla yritys mitä luultavimmin menestyisi parhaiten. On vaikea kuvitella, että mikään yritys menestyy satuja kertomalla, kun finanssit eittämättä ovat jokaisen yrityksen ydinarvo.
Samaa huijaamista harrastaa tietysti myös valtio, jos se säätää lakeja erilaisten kivojen asioiden määrittämään suuntaan. Eivät tällaiset pitämättömät ratkaisut kestä päivänvaloa, vaan ahdistuksen aikojen koittaessa finanssit ratkaisevat. Siksi arvojen ollakseen arvoja, pitäisi olla kestävällä pohjalla ja totuuden mukaisia. Eivät kaikki kivat asiat ole arvoja ensinkään. Ne ovat vain kivoja asioita. Siksi yksi johtamisen perusperiaatteen pitäisi olla oikeat arvot. Tulosta ei synny, jos puuhastellaan väärien asioiden parissa.
Kestäviä suomalaisia arvoja ovat olleet ainakin koti, uskonto ja isänmaa. Mutta valitettavasti moni muu niin sanottu kiva asia on hämärtänyt nämä arvot olemattomiin. Suuri eurooppalainen integraatio hävitti kotimaan ja kaukoputki uskonnon. Vapaa seksi teki kodistakin lähinnä teoreettisen konstruktion. Niin että tällaisessa unelmahötössä elää tämän päivän porvari. Ja tähän kun lisätään vielä sukupuolineutraali ihminen, niin eihän porvarilla ole enää oikeaa kuvaa edes ihmisestä.
Sen sijaan perinteiset talonpoikaisyhteiskunnan arvot ovat ahkeruus, pyrkimys perheen perustamiseen ja hengellisyys. Jos nämä arvot ohjaisivat yhteiskuntaa, niin mitään talouslamaakaan ei olisi, vaan entistä useammalla olisi mahdollisuus perheen perustamiseen eivätkä vietitkään olisi päässeet harhailemaan, kun ihmisen identiteetti koostuisi selkeistä arvovalinnoista.
Myös uskonnolla on maaseudulla ollut suuri merkitys, eikä uskontoa ole suinkaan pidetty minään ihmisten keksintönä, vaan ihmisille annettuna totuutena. Siksi kirkkokaan ei aikaisempina aikoina ole ollut mikään bordelli, vaan vakavasti otettava hengellinen instituutio, joka tuki ihmistä hänen huolissaan ja murheissaan ja antoi toivon myös siitä, että pahakin saisi lopulta palkkansa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus! Mitäpä muuta tuohon lisäisi kuin, että hyvä avaus arvokeskustelulle.
Otanpa yhden noista esille ottamistasi aiheista erillistarkasteluun. Uskonnon. Kun puhut uskonnosta ja uskonnollisuudesta tarkoitat varmaankin kristinuskoa ja kristillisiä arvoja.
Uskontoja on kuitenkin monenmoisia.
Sosialismi on uskonto siinä, kuin mikä tahansa kirkkouskonnoista, temppeleineen (työväentalot), pyhine kirjoineen ja sananselittäjineen. Sosialismi lupaa kannattajilleen pääsyn ihanneyhteiskuntaan, paratiisiin. Toisin kuin kristinusko, sosialismi lupaa tuon paratiisin jo maan päällä. Kummankaan lupaamaa paratiisia emme tosin ole nähneet vaikka sosialismia on maan päällä kokeiltu.
Usko sosialismiin on ajanoloon hiipunut, sen tilalle uskonnollisen hurmosliikkeen kaltaiseksi poliittiseksi tomijaksi ovat tulleet vihreät
Jos joku kertoo että globaali ilmastonmuutos on hölynpölyä, vihreät nostavat välittömästi älyttömän äläkän, kuten joskus on tehty kristittyjen jumalan kieltäjille. Vihreät eroavat sosialisteista siinä, että heidän uskontonsa muistuttaa vanhoja luonnonuskontoja, ei kirkkouskontoja. Vihreiden ajattelussa kaikilla luonnossa on henki. Kivillä on henki, joilla, järvillä, eläimillä ja kasveilla on omat henkensä, joita sitten suojellaan niillä opeilla jotka on pyhiksi katsottu. Olipa ne kuinka järkiperäisiä tai järjettömiä tahansa. Vihreät ovat Suomessa lisänneet uskontoonsa oman erityislahkon, city-vihreät, joilla on ainoa oikea käsitys siitä, millainen on oikea kaupunki ja mitä kaupungissa saa tai pitää tehdä, miten liikkua ja niin edespäin. Mitään muuta oppia ei suvaita, ja vääräuskoiset tuomitaan.
Alkuperäisistä luonnonuskonnoista vihreys ja vihreät eroavat siinä, että vaikka heilllä on vahva oma käsitys luonnosta, he eivät ymmärrä luonnosta käytännössä yhtään mitään, eivätkä pärjäisi luonnossa omin avuin kuin pienen hetken. He suojelevatkin niitä kasvien, eläinten, vesien ja ilman henkiä.
Onhan tuossa vissi ero, siis sosialismin ja kristinuskon välillä. Sosialismi pitää ylimpänä auktoriteettina ihmistä, kun taas uskonnossa yritetään elää jonkin ylimmän auktoriteetin mukaisesti. Vaikkakin ikuisen kadotuksen pelossa, tosin siksi, ettei ihmiseen juuri muukaan tehoa, jos tuokaan.
Toisaalta, kun tiedetään millainen "kepuli" ihminen on, niin vallan antaminen ihmiselle on kaikkein turmiollisin teko, minkä ihminen hölmöyksissään voi ylipäätään tehdä.
Ylintä valtaa ei siis tulisi antaa millekään maalliselle instituutiolle, kaikkein vähiten millekään monopoliselle kansanedustuslaitokselle. Kyllä tuotakin laitosta pitää jonkin ylimmän auktoriteetin pitää vähintäänkin kurissa ja herran nuhteessa.
Aivan hyvä avaus-mutta ?-
"Onhan tuossa vissi ero, siis sosialismin ja kristinuskon välillä.Sosialismi pitää ylimpänä auktoriteettina ihmistä ,kun taas uskonnossa yritetään elää jonkin ylimmän auktoriteetin mukaisesti. ."
Pieni tarkentava kysymys siihen, että
-"Sosialismi pitää ylimpänä auktoriteettina ihmistä."
Ylimpänä autoriteettinä ei sosialismissa mielestäni ole ihmis-yksilö, vaan yhteiskunta.Muodostuneissa sosiaalisissa ja sittemmin romahtaneissa yhteiskuntajärjestelmissä valtaa käytti vähemmistön diktatuuri ja
yksilö oli arvoton paska sosialismin rattaissa.
Maanpäällinen valta nyt kumminkin.
Uskontojen takia on maailmassa käyty eniten sotia.
Keskusta on ollut kokoajan ajamassa suomea liittovaltioon. Nyt on tulossa pankkiunioini. Täällä ei enää päätetä omista asioista.
Olenpa tuota miettinyt, mutta taitaa olla myöhäistä tehdä mitään, kun pääläri on jo päässyt kaatumaan ja eväät leviämään?
Ai näin vai :)))
Ja kepu pettää...
Kirjoittanut Jusupoff
(17.12. 2002 10:50)
Palkittu toimittaja Seija Sartti kirjoitti pari vuotta sitten laajan artikkelin Maalaisliitosta. Se julkaistiin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä syksyllä 2000. Artikkeli oli laaja analyysi maalaisliittolaisuudeksi nimitetystä yhden asian liikkeestä. Sitä leimasi lämmin ja rehellinen ote sekä ymmärtäväisen huumorin sävyttämä suhtautuminen tuohon omituiseen puolueeseen. Olen ollut pitkään passiivinen tällä forumilla ja nyt palattuani huomaan, että tosiasiat Maalaisliitosta ovat monella kirjoittajalla hämärän peitossa. Siksi on aika palauttaa mieliin Sartin ansiokas kirjoitus.
Seuraavassa muutama valittu pala:
"Nimensä vaihtaja haluaa esiintyä parempana kuin on tai häivyttää taustansa (erityisesti jos se on rikollinen). Stadilaisen mielestä on tyypillistä maalaiskieroilua, että maalaisliitto esiintyy väärällä nimellä."
" 'Kiitos kepun, meillä pidettiin maatalouden vanhentuneita rakenteita yllä hirveän paljon pitempään kuin missään muualla', sanoo Ben Zyskowicz."
"Kepu valittaa, että maaseudulla menee huonosti. Kepun mielestä syylliset ovat jossain muualla, vaikka se itse hallitsee viidenneksen kannatuksella neljää viidesosaa Suomen pinta-alasta."
"Maakuntien parhaat pojat lähetetään pääkaupungin päätöksentekokammareihin, jotta he imuroisivat maakuntiin maksimaalisesti etuja ja rahaa. Kepulaiset pitävät sitä tinkimättömänä omalle asialle omistautumisena. Muiden näkökulmasta se on härskiä rahastusta ja rankkaa kotiin päin vetämistä."
"Kepulla on perinteinen papin kaksoisrooli, jossa saarnataan: älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon."
"Presidentinvaalien huhukampanjassa Halosesta tehtiin lesbo ja Arajärvestä homo. Aho esittäytyi kunnon perheenisänä, jolla on kaunis vaimo.
Kepu laski väärin. Kaupunkilaiset eivät ala kirkua nähdessään minkään lajin poikkeavuutta; sitä paitsi heistä todellinen tilastollinen poikkeavuus on ensimmäisessä avioliitossaan oleva neljän lapsen kotiäiti."
"Professori (joka ei tässä yhteydessä halua profiloitua) kommentoi lopputulosta huojentuneena: 'Suomi olisi nyt Euroopan läävä, jos Aho olisi voittanut.' "
"Kepulaisia toisinajattelijoita ei hevin tule mieleen, ellei mukaan lasketa Väyrystä, joka ajattelee myös itsensä kansa toisin."
"Kotimaa oli miehitetty kepulaisilla vallanpitäjillä, ja ulkomaista apua oli yleensä saatavissa 'itäisestä vaalipiiristä'. Karjalaisen laskettiin voittavan Suomen presidentinvaalit noin 200 miljoonalla äänellä.
Puoluejohto tyrmistyi, kun itsenäiset kepulaiset äänestivät Neuvostoliiton suosikkiehdokkaan nurin. Siihen asti kenttäväki oli luottanut siihen, että neukkujen pelko on maan etu."
" 'Räikeimmät tapaukset - tarkoitan julkeaa yhteispeliä Neuvostoliiton kanssa - kertovat jotakin puolueen luonteesta', Zyskowicz muistuttaa."
" 'Kepu pettää aina' on slogan, jota suositaan oikealla ja vasemmalla. 'Kyseessä on varmasti ns. kansanviisaus. Sillä on monta isää tai ei yhtään', Erkki Liikanen arvioi."
" Pertti Paasio on kehittänyt kepusanonnasta oman muunnelmansa: 'Kepu pettää aina ja erityisen pahasti se pettää silloin, kun ei petäkään. Siihen ei kukaan osaa varautua.' "
"Kepu on rikastuttanut poliittista sanastoa 'lehmänkaupoilla' (sulle - mulle), 'iltalypsyllä' (vielä lisää mulle) ja 'pekkaroinnilla' (eniten mun vaalipiirille)."
"Kääriäinen harrastaa juonitteluja ikään kuin taidetta taiteen vuoksi. --- Kepu käy vieläkin kauppaa, mutta sillä ei ole mitään myytävää. Kepun valta on mennyt oppositiossa ja MTK:n valta on mennyt Brysseliin."
"Kekkosetkin ovat muuttuneet. Suvun päämies Timo Kekkonen sanoi isänsä satavuotispäivän haastattelussa: 'Olen matkan varrella ehtinyt äänestää vaikka mitä puoluetta, mutta kepulaisia en ole koskaan äänestänyt' "
"Ahon muovihahmo suli presidentinvaaleihin. Häntä myytiin 'uuden ajan presidenttinä', mutta vanhoilla arvoilla. 'Koti, uskonto ja isänmaa' oli stadissa haudattu huonona vitsinä jo 60-luvulla (ja haisi esiin kaivettuna pahasti ummehtuneelta)."
"Visuaalista vaikutelmaa ei voi väheksyä. Jos vierekkäin istutetaan Suvi-Anne Siimes ja Seppo Kääriäinen, jompikumpi ei kuulu 2000-luvulle."
"Kepulaiset tietävät itsekin, että vihneniskat ja sikafarmarit täytyy työntää komeroon piiloon, jos kepua markkinoidaan modernina kaupunkipuolueena. Aina vaalien alla on pidettävä myös Väyrynen, Pekkarinen ja Kääriäinen poissa näkyvistä."
"Silloin kun kepu tarvitsee näytille liberaalia, eurooppalaista kepulaista, esiin työnnetään Olli Rehn. Hän tuntuukin olevan ainoa kepulainen, jota ei-kepulaiset poliitikot yksimielisesti kehuvat."
*****
Nämä olivat siis suoria lainauksia Seija Sartin tekstistä.
Vaikuttaa kovasti sosialistis-porvarilliselta ukinalta. Mitäs sitä muuta voi, kun omat eväät eivät riitä kuin ryhtyä pahaa puhumaan. Pysyisi nimetön professorikin lestissäkään eikä ryhtyisi huikkimaan ohi kompetenssinsa.
Maatalouden rakenteiden muuttaminen on taitolaji, jossa ei ole juuri onnistuttu. Sama pätee nykyisessä kunta- ja pakkoliitostouhussakin. Pahasti näyttää siltä, että ojasta allikkoon ollaan menemässä. Eikä tässä vielä kaikki, kunhan Ollihan haahuilut kilometripohjaisesta verotuksesta pakkototeutetaan, niin sittenpä sitä Suomi alkaakin olla jo kansainvälisten hakkereiden talutusnuorassa täysin. Ja kun vielä paljastuu, että investoinnitkin "muljahtavat" samaan formuun terveysalan atk -touhujen kanssa, niin kyllä kansalla on naurussa piteleminen. Ja kauan, kunhan eläkkeellepääsyikäkin pakolla voimaan saatetaan.
Niin että on meillä mestarit.
Olli Rehn on tätä nykyä ensisijaisesti EU -virkamies, jonka ei edes kuuluisi sekaantua valtakuntamme politiikkaan, vaan hänen paikkansa on siellä EU:ssa maailmaa parantamassa sikäli mikäli parantaminen nyt ylipäätään onnistuu tai on edes mahdollinen.
Eli mikään ei muutu koskaan, ja kepu o "aina oikeassa": :)))
"Valtakuntaan saataneen hallitus, joka toteuttaa täsmälleen samanlaista politiikkaa kuin edeltäjänsäkin, joten mikään ei muutu."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9840250
Siinäpä kahden vuoden takainen Ilmarinen löi nykyistä Ilmarista korvilleen kovin pahasti. Taitaa tehdä vieläkin kipiää Ilmariselle?
Niin että mikä? Siis tekee kipeää ja missä kohti löi, kuka ja mitä?