Miksi olemme uskon varasa?

Koska täällä keskustellaan Jumalan olemassaolosta, saattaa kiinnostaa tämä ote osin muutettuna Mike Ashin kirjasta:

Filosofi ja teologi John Hick väittää, että jotta voisimme saada hengellisen vapauden – vapaus valita – Jumala loi ”episteemisen etäisyyden” Hänen ja
ihmiskunnan välillä. Episteeminen viittaa tietoon; täten ”epistemic distance”
Jumalan ja ihmiskunnan välillä tarkoittaa, että emme voi ainoastaan maallisten todisteiden avulla varmasti tietää, että Jumala on olemassa. Jos tietäisimme varmasti, että Jumala on olemassa, meitä ei voitaisi koetella, emmekä pystyisi kehittämään uskoa. Jos tietäisimme, seuraisimme suunnitelmaa, joka olisi samankaltainen kuin Saatanan ehdottama suunnitelmaa, joka oli pakottaa meidät kaikki takaisin Isän luokse.

Episteeminen (tiedollinen) etäisyys, selittää filosofi Dr. Joseph Lynch, ”on välttämätön, jotta ihmiset voisivat vapaasti tehdä erilaisia moraalisia valintoja ja vapaasti valita onko Jumala olemassa. Tämä ei saa olla liian selvää, mutta Hänen olemassaolonsa ei saisi olla täysin epätodennäköistäkään.” Mikäli ihmiskunnalla olisi täysin selviä maallisia näyttöjä Jumalan olemassaolosta, he eivät pystyisi vapaasti valitsemaan, hyväksyvätkö he vai eivät Jumalan. ”Olen vakuuttunut”, sanoo Givens, ”että on oltava syitä epäilyyn aivan, kuten on oltava syitä uskoon, jotta valinta todella olisi vapaa…”

Uskon mahdollisuuden tulisi ilmaantua henkilökohtaiseen horisonttiimme kuin paratiisin hedelmä arvioitavaksi eri mahdollisuuksia luovien vaihtoehtojen dynaamisen jännityksen välillä. Näyttää siltä, että ihmiselle aina annetaan tarpeeksi, jotta he voivat muodostaa joko elämää koskevan luotettavan vakaumuksen tai vähättelevän kieltämisen. Toisin sanoen meihin vaikutetaan henkilökohtaisten arvojen vetovoiman, kaipuumme, pelkojemme, mieltymystemme sekä egomme kautta. Se miten päätämme reagoida, on suora heijastus siitä, keitä me olemme ja mitä rakastamme. Siksi usko ja uskomisen valinta on lopullisessa vertailussa tekoja, joilla on positiivinen lataus ja joka on moraalisesti tärkeää.

Tästä aiheesta on keskustelu mormonismipalstalla.
1187
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Aivan hyviä ajatuksia. Tapani1

Pelko luo elämää. kirjailija Hotakainen (maanpäällinen elämä)
Olettamukseni luo sekä syyn että seurauksen.
Olemme tulleet pois oppimaan pelosta. Ihmeiden Oppikurssi

Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_6767016 kirjoitti:

Koska täällä keskustellaan Jumalan olemassaolosta, saattaa kiinnostaa tämä ote osin muutettuna Mike Ashin kirjasta:

Filosofi ja teologi John Hick väittää, että jotta voisimme saada hengellisen vapauden – vapaus valita – Jumala loi ”episteemisen etäisyyden” Hänen ja
ihmiskunnan välillä. Episteeminen viittaa tietoon; täten ”epistemic distance”
Jumalan ja ihmiskunnan välillä tarkoittaa, että emme voi ainoastaan maallisten todisteiden avulla varmasti tietää, että Jumala on olemassa. Jos tietäisimme varmasti, että Jumala on olemassa, meitä ei voitaisi koetella, emmekä pystyisi kehittämään uskoa. Jos tietäisimme, seuraisimme suunnitelmaa, joka olisi samankaltainen kuin Saatanan ehdottama suunnitelmaa, joka oli pakottaa meidät kaikki takaisin Isän luokse.

Episteeminen (tiedollinen) etäisyys, selittää filosofi Dr. Joseph Lynch, ”on välttämätön, jotta ihmiset voisivat vapaasti tehdä erilaisia moraalisia valintoja ja vapaasti valita onko Jumala olemassa. Tämä ei saa olla liian selvää, mutta Hänen olemassaolonsa ei saisi olla täysin epätodennäköistäkään.” Mikäli ihmiskunnalla olisi täysin selviä maallisia näyttöjä Jumalan olemassaolosta, he eivät pystyisi vapaasti valitsemaan, hyväksyvätkö he vai eivät Jumalan. ”Olen vakuuttunut”, sanoo Givens, ”että on oltava syitä epäilyyn aivan, kuten on oltava syitä uskoon, jotta valinta todella olisi vapaa…”

Uskon mahdollisuuden tulisi ilmaantua henkilökohtaiseen horisonttiimme kuin paratiisin hedelmä arvioitavaksi eri mahdollisuuksia luovien vaihtoehtojen dynaamisen jännityksen välillä. Näyttää siltä, että ihmiselle aina annetaan tarpeeksi, jotta he voivat muodostaa joko elämää koskevan luotettavan vakaumuksen tai vähättelevän kieltämisen. Toisin sanoen meihin vaikutetaan henkilökohtaisten arvojen vetovoiman, kaipuumme, pelkojemme, mieltymystemme sekä egomme kautta. Se miten päätämme reagoida, on suora heijastus siitä, keitä me olemme ja mitä rakastamme. Siksi usko ja uskomisen valinta on lopullisessa vertailussa tekoja, joilla on positiivinen lataus ja joka on moraalisesti tärkeää.

Tästä aiheesta on keskustelu mormonismipalstalla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu