Matt. 16
5 Kun opetuslapset saapuivat toiselle rannalle, olivat he unhottaneet ottaa leipää mukaansa.
6 Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta".
7 Niin he puhuivat keskenään sanoen: "Emme ottaneet leipää mukaamme".
8 Mutta kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän: "Te vähäuskoiset, mitä puhutte keskenänne siitä, ettei teillä ole leipää mukananne?
9 Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen,
10 ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen?
11 Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."
Täytyy sanoa, että jälleen kerran nauroin itsekseni, kun luin tätä Matteuksen evankeliumin kohtaa.
Jeesus puhuu opetuslapsille siitä, miten tulisi kavahtaa kaikkea fariseusten ja saddukeusten hapatusta, ulkokultaisuutta ja perinnäissääntöjä, jotka peittävät alleen todellisen Jumalan pelon, mutta kuinka ollakkaan?
Kaverit vain värkkäilevät leivänpuutteensa kanssa. :)
Ja vain vähän aikaa sitten Jeesus oli ruokkinut muutamalla leivällä ja kalalla tuhansia ihmisiä.
Tuli mieleeni tässä kohdin, miten Yli-vainion Niilo sanoisi, että: "Voi pyhä yksinkertaisuus!" ja nauraisi omaa kurkkunauruaan. :)
Mutta tällaisiahan me niin usein olemme.
Jumala saattaa puhua meille jostain asiasta esim. rukouksessa olessamme, mutta me emme malta pysähtyä edes kuuntelemaan, vaan papatamme menemään, että: "Auta nyt rakas Jumala näissä meidän raha-asioissammekin kun joulukin on tulossa ja tili näyttää pian miinusta ja kun on niin rahasta kireää, ettei voi mitään ylimääräistäkään ostaa, kun aina pitää laskea ja laskea ja laskea.....jne. jne."
Ja unohdamme, että Hän on jo Sanassaan antanut meille omilleen lupauksen siitä, että hän pitää meidän jokapäiväisistä tarpeistamme huolen, kunhan vain annamme itsemme ja asiamme kaikkinensa Hänen käyttöönsä ja hoitoonsa.
Sitten saatamme vieläpä jo seuraavassa tilanteessa sanoa, ettei Jumala ole meille koskaan puhunut mitään ja syy saattaakin olla siinä, että me emme ole olleet valmiita kuuntelemaan, mitä Hän meille puhuu.
Mutta kuten tiedämme, tästä kaikesta huolimatta Jeesus antoi näille samoille miehille suuren ja ihmeellisen tehtävän, josta mekin saamme nauttia vielä vuosituhantenkin jälkeen, eli Hän varusti juuri nämä leivän puutteesta murehtivat miehet julistamaam evankeliumia = ilosanomaa, eli tuon niin tärkeän sanoman viemisen Hän uskoi juuri näiden miesten käsiin.
Joten, vaikka me niin usein tunnemme omallakin kohdallamme osaamattomuutta, voimattomuutta, heikkoutta ja huonoutta omassakin uskonelämässämme ja jos mikä, niin tämä foorumi sitä kaikkea oikein korostaa meidän uskovien kohdalla, :) niin muistakaamme kaikesta huolimatta, että kun olemme elämämme Hänen käsiinsä antaneet ja laskeneet, Hän voi meidän vailinaisten ihmisten kautta kuitenkin ilmestyä
ja toimia jonkun kohdalla ja Hän tekee sen usein juuri silloin, kun omat tunteemme ja kokemuksemme puhuvat meille aivan jotain muuta.
2 Kor. 4
6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
7. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9. vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
5 Kun opetuslapset saapuivat toiselle rannalle, olivat he unhottaneet ottaa leipää mukaansa.
6 Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta".
7 Niin he puhuivat keskenään sanoen: "Emme ottaneet leipää mukaamme".
8 Mutta kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän: "Te vähäuskoiset, mitä puhutte keskenänne siitä, ettei teillä ole leipää mukananne?
9 Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen,
10 ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen?
11 Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."
Täytyy sanoa, että jälleen kerran nauroin itsekseni, kun luin tätä Matteuksen evankeliumin kohtaa.
Jeesus puhuu opetuslapsille siitä, miten tulisi kavahtaa kaikkea fariseusten ja saddukeusten hapatusta, ulkokultaisuutta ja perinnäissääntöjä, jotka peittävät alleen todellisen Jumalan pelon, mutta kuinka ollakkaan?
Kaverit vain värkkäilevät leivänpuutteensa kanssa. :)
Ja vain vähän aikaa sitten Jeesus oli ruokkinut muutamalla leivällä ja kalalla tuhansia ihmisiä.
Tuli mieleeni tässä kohdin, miten Yli-vainion Niilo sanoisi, että: "Voi pyhä yksinkertaisuus!" ja nauraisi omaa kurkkunauruaan. :)
Mutta tällaisiahan me niin usein olemme.
Jumala saattaa puhua meille jostain asiasta esim. rukouksessa olessamme, mutta me emme malta pysähtyä edes kuuntelemaan, vaan papatamme menemään, että: "Auta nyt rakas Jumala näissä meidän raha-asioissammekin kun joulukin on tulossa ja tili näyttää pian miinusta ja kun on niin rahasta kireää, ettei voi mitään ylimääräistäkään ostaa, kun aina pitää laskea ja laskea ja laskea.....jne. jne."
Ja unohdamme, että Hän on jo Sanassaan antanut meille omilleen lupauksen siitä, että hän pitää meidän jokapäiväisistä tarpeistamme huolen, kunhan vain annamme itsemme ja asiamme kaikkinensa Hänen käyttöönsä ja hoitoonsa.
Sitten saatamme vieläpä jo seuraavassa tilanteessa sanoa, ettei Jumala ole meille koskaan puhunut mitään ja syy saattaakin olla siinä, että me emme ole olleet valmiita kuuntelemaan, mitä Hän meille puhuu.
Mutta kuten tiedämme, tästä kaikesta huolimatta Jeesus antoi näille samoille miehille suuren ja ihmeellisen tehtävän, josta mekin saamme nauttia vielä vuosituhantenkin jälkeen, eli Hän varusti juuri nämä leivän puutteesta murehtivat miehet julistamaam evankeliumia = ilosanomaa, eli tuon niin tärkeän sanoman viemisen Hän uskoi juuri näiden miesten käsiin.
Joten, vaikka me niin usein tunnemme omallakin kohdallamme osaamattomuutta, voimattomuutta, heikkoutta ja huonoutta omassakin uskonelämässämme ja jos mikä, niin tämä foorumi sitä kaikkea oikein korostaa meidän uskovien kohdalla, :) niin muistakaamme kaikesta huolimatta, että kun olemme elämämme Hänen käsiinsä antaneet ja laskeneet, Hän voi meidän vailinaisten ihmisten kautta kuitenkin ilmestyä
ja toimia jonkun kohdalla ja Hän tekee sen usein juuri silloin, kun omat tunteemme ja kokemuksemme puhuvat meille aivan jotain muuta.
2 Kor. 4
6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
7. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9. vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mitä se jeesus olisi siis halunnut sanoa niille miehille jotka värkkäilivät vain leivänpuutteen kanssa?
Jeesus siis ei olisi halunnut puhua leivästä...mistä sitten?
Leivästä huolehtiminen on normaalia sillä nyt meillä ei ole jeesusta joka jakaisi 5 leipää 5000.
Ei vaan ole.
Siksi siitä syyllistäminen on vähän kyseenalaista mielestäni.
PS. luin tuon juttusi uudestaan ja löysin vastauksen sieltä. Jeesus olisi halunnut että opetuslapset puhuvat fariseusten hapatteesta.
Sinua nauratti tuo juttu.. Että kun opetuslapset huolehti vain turhaan leivästä vaikka jeesus oli tehnyt juuri leipäihmeen.
Suuri on uskosi.
Minua huvittaa kun aikuiset uskovat moisia höpöjuttuja että muka leipäihme.
Kyseinen raamatunkohta ei huvita ollenkaan mutta se että ihmiset uskovat. Ilmiönä hauska.
Ihmisten yksinkertaisuudesta se kertoo.
Tästä Jeesus yritti puhua:
>>"6 Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta"."
Ei kyllä minä ymmärsin kunnes luin"Toki tiedän miten Sinä suhtaudut Jumalan puheeseen"
Kyllä minulla on ollut hetkiä jolloin haluaisin puhua jostain muusta kuin leivästä kun toinen siitä ns.leivästä puhunut.
Että järjestyyhän ne asiat jokatapauksessa vaikka niistä ei niin huolehdikaan ja hätäile.
Minusta kertomuksen opetus on tuo.
Tähkä
Puhut kuin jumala olisi aina läsnä, en minä huomaa, vaikka jumala ei ole läsnä, niin elämä jatkuu kuin ei mitään, et voi väittää etteikö jatkuisi, vai voitko.
En tokikaan väitä, etteikö sellaisenkin ihmisen elämä jatkuisi siihen asti, kun se loppuu, jonka elämässä Jumala ei ole läsnä, mutta minä uskon toden totta siihen, että Hän on aina läsnä niiden elämässä, jotka ovat Hänet elämäänsä ottaneet.
Minä en halua elää ilman Hänen läsnäoloaan ja mielestäni on ihan oikein, että jokaisella on itsellään mahdollisuus päättä, onko Jumala elämässään läsnä vai ei.
Kaikkien niiden elämässä Hän on läsnä, jotka ovat Hänet vastaanottaneet elämäänsä.
Tähkä
Teitä uskovia on aika pieni joukko, kun me muut elämme aivan normaalisti,emme huonommin kuin tekään, niin miksi pitäisi palvoa .jotain.
Eihän kenenkään olekaan pakko palvoa ketään taikka mitään, eikä Jumalaan tulekaan turvata vain tämän elämän ajaksi, vaan myöskin iankaikkisuutta ajatellen.
Raamattu sanoo jopa niin, että kaikkein surkuteltavin on se ihminen, joka turvaa Jumalan vain tämän elämän ajaksi.
1 Kor. 15
19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Jonkun täysin jumalattoman ihmisen elämä voi olla ja monia sellaisia onkin, joiden elämä on paljon parempaakin, kuin monien uskovaisten arkielämä, mutta uskovaisella on juuri se "etu", että hänellä on turva ja lohdutus Jumalassa ja se on sellainen voimavara, jota ilman en ainakaan minä halua elää, en edes hyvää elämää.
Muuten, minäkin koen eläväni aivan normaalia elämää. En minä tiedä, poikkeaako arkielämäni mitenkään suuresti jonkun kaltaiseni ei uskovaisen elämästä.
Ne on aivan samat arjen kuviot, tehdä työtä, iloita ja itkeä, syödä, valvoa ja nukkua, mutta uskovalla on aina elämässään ja rinnallaan Jumala, joka voi ja haluaa pitää huolta omistaan.
Mikä ..iton jumala,ei sitä ole olemassa kun ei ole todisteita,en ala uskomaan aaveisiin jota kutsutte jumalaksi.
Kuten olen jo aiemminkin sanonut, ei Sinun tarvitse uskoa, ellet halua, mutta annathan meidän uskoa, jotka haluamme ja olemme myöskin kokeneet, että Hän on ja elää, toimii ja auttaa, kun Häneltä apua pyydämme.
Tuntuu jotenkin skitsolta, että olet täällä keskustelemassa, kyselet Jumalasta ja haluat puhua Hänestä ja silti välillä kiroat siten, aivan kuin yrittäisimmi saada Sinua väkisin uskomaan. :)
Mikä se asian on, joka Sinua kuitenkin vetää juuri tälle foorumille ja haluat keskustella sellaisesta Jumalasta, jonka olemassaoloon et edes usko?
En minä esim. vietä päiviäni keskustellen ufoista tai muumipeikoista, kun en edes usko, että niitä onkaan. Ei ole koskaan ollut tarvetta keskustella niistä. :)
Voisiko se sittenkin olla totta, että Jumala on "istuttanut" jo syntymässämme meidän jokaisen sydämeemme kaipauksen Hänen puoleensa ja tämä Sinun täällä olemisesi vahvistaa juuri tuon asian?
Mikä sulla on niin vaikeaa tajuta että ihminen uskoisi jos sellainen kaipuu olisi.
Minä olen täällä estämässä esm.sinua tekemässä lisää uskonnon uhreja.
Ja kyllä sinä yrität käännyttää mutta kun kukaan ei sun MIELIKUVITUS JUMALAASI USKO!
"Ja kyllä sinä yrität käännyttää mutta kun kukaan ei sun MIELIKUVITUS JUMALAASI USKO!"
Tuota voisi kutsua jopa vainoharhaksi, sillä oletan että jokainen uskovainen tietää, ettei kukaan ihminen voi ketään toista ihmistä käännyttää ja olettaisin sen Sinunkin tietävän, jos uskossa olet joskus ollut.
Ts, minä en ainakaan usko, että KUKAAN ihminen voi toista käännyttää uskoon ja siksi minulla ei ole tarvetta edes yrittää sellaista tehdä!
Jos ei Jumala kutsu ihmistä ja ihminen näin lähde etsimään yhteyttä Jumalaan, niin vaikka minä puhuisin kuinka tai vaikka ihminen itsekin haluaisi tulla uskoon, Hän ei voi sitä tehdä, ellei Jumala hänelle pelastustaan tarjoa!
Ja olen ennenkin sanonut, että Jumala ei ole kuin maitopurkki kaupan hyllyllä, jonka voi käydä haippasemassa silloin, kun itseä huvittaa ja haluttaa.
Eli kukaan ei voi tulla, ellei Jumala häntä vedä, eikä kukaan voi ottaa, ellei Jumala anna, eikä kukaan voi ketään pelastukseen pakottaa, ellei se ole Jumalan tahto, joten voit ihan rauhassa heittää pois mielestäsi sellaisen pelon,
että Sinua olisi alvariinsa joku täällä käännyttämässä. :)
Jumalan tekemiset tiedetään, tiedetään myös helluntalaisten houkutus käännyttää, kerran piti oikein ääntä korottaa ennenkuin tokenivat
Olisi mulla muutakin asiaa mutta en viitsi alatte vänkäämään selviä asioita vastaan.
Hassunkuriselta kuulostaa kun toinen puhuu jumalasta alvariinsa kun kyseessä on kuitenkin vain hänen-tähkäpään-ikkari omatekemä ja -keksimä mielikuvitusjumala.
'"Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta. Niin he puhuivat keskenään sanoen: "Emme ottaneet leipää mukaamme"'. (Matt 16:6,7)
Olen ymmärtänyt tuon Raamatun kohdan niin, että opetuslapset luulivat Jeesuksen puhuvan konkreettisesta leivän hapatuksesta ja varoittavan siinä fariseusten ja saddukeusten leivänhapatuksesta. Tästä syystä he jatkoivat puhetta leivän hankkimisesta. Jae 5 vielä voisi antaa sellaisen käsityksen, että he olivat jo aiemmin puhuneet siitä, että leipä oli unohtunut.
Kyllä, näinkin tuota asiaa on spekuloitu ja saattaa hyvinkin olla siten, mutta minua vain huvitti se, miten kohtikäyvä on tämäkin Sanan kohta, miten usein me murehdimme näitä maallisia asioita enempi, kuin hengellisiä ja meidän kuulomme ja käsityskykymme on ikäänkuin suunnattuna maallisiin silloinkin, kun Jumala puhuu meille "taivaallisista". :)
Meille saattaa Jumala puhua esim. jonkun auttamisesta ja me saatamme alkaa laskemaan varojamme, pärjäämmekö me itse sitten varmasti loppukuuhun saakka, jos nyt autamme henkilöä, jota Jumala on kehoittanut meitä auttamaan.
Emmekä ota huomioon sitä, että jos Jumala jotakin puhuu tai johonkin kehouttaa, eikö Hänellä olisi voima ja valta pitää huolen siitä, että me kykenemme toimimaan tuon kehoituksensa mukaan.
Se Jumalan "huolenpito" saattaa aivan hyvin tarkoittaa ihan muuta kuin meidän kilikalijoulumme ja sen ostamiset.
Se voi tarkoittaa sitäkin että pienet lapset menettävät äitinsä joulun kynnyksellä taikka isänsä tai jotain vastaavaa.
miksi meidän jumalakäsityksemme onkin niin länsimaisen pullasorsauskon kyllästämää.
Minusta ei vain saata tarkoittaa, vaan nimenomaan tarkoittaakin aivan muuta, kuin kilikalijoulujamme ja sen ostamisia, enkä usko, että tästä on kukaan kristitty eri mieltä.
Uskon senkin, että Jumala jokaisen pullasorsansakin kynii ja opettaa ymmärtämään, mitä Hänen läsnäolonsa elämässämme tarkoittaa ja merkitsee. :)
Kautta aikainhan se on ollut ja mennyt jotensakin niin, että kun pyydämme Häneltä lisää rakkautta ja kärsivällisyyttä, Hän lähettää elämäämme ihmisen, joka todella koettelee meidän rakkauttamme ja kärsivällisyyttämme ja näin Hän opettaa meitä rakastamaan ja olemaan kärsivällisiä tai sitten jotain muuta jollain muulla tavalla.