EU/EMUn pankki- ja kriisimaita ei veronmaksajien piikkiin

Kaatuuko Kreikka vihdoinkin? Olen jo yli kaksi vuotta nukkunut ulkona joka maanantai koska Soini pelotteli Kreikan kaatuvan maanantaina ja Soini ei kuitenkaan ilmoittanut tarkkaa päivämäärää. Kreikka voi kaatua minun päälleni tai sitten Soini kaatuu.

Löytyi sitten kättelyssä yksi, jolle asia meni yli horisontin, kuten yleensäkin ;)

Kari kirjoitti täyttä asiaa. Voimmeko me antaa meidän tulevaisuuden toisten päätettäväksi ilman että pystymme itse päättämään tai vaikuttamaan juurikaan missään tärkeimmissä asioissa?

Kovasti ovat ainakin nykyhallituksen kannattajat nähtävästi sitä mieltä, että pitää heittäytyä jyrkänteeltä alas, koska EU vaatii niin.

Oma mielipide on, ei missään tapauksessa, vaan otettava nopeasti taka-askeleita koko EU- ja Eurokoohotuksen kanssa. Tästä syntyy muuten veronmaksajille kallis kupru, tai sanotaanko, entistäkin kalliimpi kupru.

Maailman suurin
velkaongelma

Arviot euroalueen suurimpien pankkien taseissa muhivien piilotappioiden ja näin ollen pankkien tarvitseman uuden pääoman määrästä vaihtelevat kymmenistä miljardeista euroista satoihin miljardeihin ja äärimmillään jopa pariin tuhanteen miljardiin euroon.

Euroalueen pankkien kaikkien saatavien tasearvo on yhteensä vähän yli 31 000 miljardia euroa. Pankeilla on tappioiden vastaanottamiseen kykenevää omaa pääomaa ja varauksia vajaat 2 400 miljardia euroa.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Luvut ovat lokakuun lopulta ja ilmenevät esimerkiksi EKP:n tuoreimman kuukausikatsauksen tilastoista.

Pankkien taseet ovat massiivisia, ja tappiopuskureitakin on yhteensä suuri summa. Mutta ei likimainkaan niin suuri kuin pitäisi.

Euroalueen pankit ovat yhteensä maailman suurimpia ja ilmeisesti ainakin niin sanotun kehittyneen maailman heikoimpia. Suomeksi sanottuna euroalueen pankeilla on taseissaan yhteensä maailman suurin ja maailman riskipitoisin velkaongelma.

Uuden pääoman
tarve hirmuinen

Maailman suurin varainhoitoyhtiö BlackRock arvioi tuoreessa katsauksessaan, että pelkästään euroalueen kriisimaiden pankeilla on taseissaan 1 500–2 000 miljardin euron verran hoitamattomia ja näin ollen epävarmoja saatavia.

Maailman suurimpiin kuuluva yksityinen sijoitusyhtiö Carlyle Group on arvioinut euroalueen pankkien tarvitsevan todennäköisten luottotappioiden ja muiden menetysten sulattamiseen jopa 2 000 miljardia euroa uutta pääomaa.

Osan uuden pääoman tarpeestaan pankit ovat paikanneet EKP:n mittavalla taustatuella tienaamillaan voitoilla. Osan taseiden vahvistustarpeesta ne ovat kuitanneet yksinkertaisesti taseitaan kutistamalla.

Uutta pääomaa tarvittaneen parin lähivuoden aikana joka tapauksessa rutkasti runsaammin kuin on valmiiksi missään varta vasten tähän tarkoitukseen varattuna. Isoja summia olisi paras olla varalla jo ensi vuonna ja viimeistään, kun EKP saa valmiiksi suurten pankkien tehotarkastuksensa.

Siksi Suomeakin patistetaan kovalla kiireellä pankkiunioniin.

Saksalla monta syytä
haluta pankkiunionia

Saksa on ylläpitänyt pankkiunionia koskevissa neuvotteluissa tiukkaa linjaa, vaikka sillä on erittäin monta hyvää syytä toivoa hartaasti pankkiunionin pikaista varmistumista. Itse asiassa Saksalla on noin 4 000 syytä haluta pankkiriskien jakamista kaikkien euromaiden kesken.

Sattumoisin noin puolet euroalueen kaikkiaan suunnilleen 8 000 pankista on saksalaisia. Sattumoisin myös erittäin suuri osa euroalueen heikoimmista ja riskipitoisimmista pankeista on saksalaisia.

Saksan paikallis- ja aluepankit ovat enimmäkseen pieniä ja niiden taseet ovat enimmäkseen erittäin huterissa kantimissa. Vastaavasti Saksan suurin pankki Deutsche Bank on läntisen maailman mahtipankeista velkaisimpia.

Euroalueen kriisimaissa taas huteria saatavia on kaikista euromaista runsaimmin Saksan, Ranskan ja kotimaiset saatavat mukaan luettuna toki Italian ja Espanjan pankeilla. Kaikilla niillä on omissa pankkiriskeissään erittäin hyvä syy pyrkiä pankkiunioniin niin pian kuin suinkin.

Suomella sitä vastoin ei pitäisi olla pienintäkään pankkiriskeihin perustuvaa syytä pyrkiä mukaan tähän pankkiunioniin niin pian kuin suinkin eikä välttämättä lainkaan.

Riskien uusjako
rasittaa Suomea

Suomen pankeilla ei ole sanottavammin saatavia euroalueen kriisimaissa eikä merkittäviä määriä muissakaan euromaissa. Vastaavasti muiden euromaiden pankeilla ei ole Suomessa mainittavaa määrää saatavia tai muutakaan liiketoimintaa.

Niinpä Suomen valtiolla ei ole samanlaista oman maan pankkien riskeihin suoraan perustuvaa syytä pyrkiä pankkiriskien jakamiseen muiden euromaiden kesken.

Pankkiunioni ei sinänsä vaikuta euroalueen pankkiriskien kokonaismäärään, vaan sen on ainoastaan tarkoitus jakaa riskejä uudella tavalla euromaiden kesken.

Pankki- ja luottoriskien uudelleen jakaminen hyödyttää keskimääräistä velkaisempia euromaita sekä keskimääräistä suurempien ja heikkokuntoisempien pankkien kotimaita. Suomi ei kuulu kumpaankaan ryhmään.

Sen sijaan Suomi on niitä keskimääräistä pienemmän velkataakan ja keskimääräistä pienempien pankkiriskien euromaita, joita tarvitaan jakamaan isompien pankkimaiden liian suuria pankkiriskejä.

Pohjoismaisessa
liitossa olisi itua

Pankkiriskien perusteella Suomen olisi perustellumpaa puuhata pankkiliittoa Ruotsin ja Tanskan ja jopa Norjan kanssa kuin muiden euromaiden kanssa. Tätä voisi perustella yksinkertaisella havainnolla Suomen pankkioloista.

Suomen kolmesta suurimmasta pankista ja pankkiryhmästä ylivoimaisesti suurin on ruotsalaisperäinen Nordea ja kolmanneksi suurin on tanskalaisperäinen Danske. Suurimmista vain keskimmäinen eli OP-Pohjola on supisuomalainen.

Nordean päätoiminnot ovat Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa ja Norjassa. Danskella on mittavaa pankkitoimintaa muun muassa Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa. Näistä maista ainoastaan Suomi kiirehtii mukaan pankkiunioniin.

Mahdollisten tulevaisuuden pankkikriisien vaikutukset kurottavat ulkomailta Suomeen todennäköisemmin, jos ongelmat koskevat Nordeaa tai Danskea kuin jos ongelmat koskevat Santander-pankkia Espanjassa tai BNP-pankkia Ranskassa tai edes Commerzbank-pankkia Saksassa.

Ja mitä ankarammiksi Nordean tai Dansken mahdolliset ongelmat osoittautuvat sitä varmemmin Suomikin päätyy tavalla tai toisella kärsimään osansa kustannuksista, oli euromaiden pankkiunioni toiminnassa tai ei.

Pankkiunionissa Suomella on suuri riski päätyä aikanaan maksamaan osansa myös muiden euromaiden pankkiongelmista.

Pitää olla onnellinen että me saadaan maksaa toisten velkoja