...ja muille jotka ovat sitä mieltä että moraalia voi olla vain Jumalaan uskovalla.
Tältä sellainen väite minusta tuntuu:
Näin paljon, paljon ihmisiä. Kaikki kulkivat suurin piirtein samaan suuntaan. Olin itsekin siellä kulkemassa, kävelin kaikessa rauhassa ja ihailin kaunista maisemaa ja luonnon yksityiskohtia.
Juttelin muiden kulkijoiden kanssa, heitä oli monennäköisiä ja -ikäisiä. Kun maastossa oli jokin hankalampi kohta selvisimme siitä välillä yksin, välillä toisiamme auttaen. Joku halusi kulkea joen rantaa, toinen kalliolla, kukin valitsi oman polkunsa. Tunnelma oli rento ja huoleton. Katsoimme suunnan auringosta ja tähdistä, välttelimme pahimpia paikkoja ja valitsimme reitin sieltä missä oli helppo ja mukava kulkea.
Silloin tällöin joku kulkijoista väsyi eikä jaksanut enää jatkaa. Hän paneutui lepäämään johonkin suojaisaan paikkaan, huokaisten tyytyväisenä kun ei tarvinnut niin väsyneenä enää jatkaa eteenpäin.
Olimme juuri kulkemassa pienen kaupungin läpi ja juttelin niitä näitä erään matkaajan kanssa kun kuulin kovaa natinaa ja kolinaa. Käännyin katsomaan ja näin meitä lähestyvän jonkin ihmeellisen ison kapistuksen. Se näytti rakennetun ikivanhoista nahanpaloista, telttakankaasta ja puukehikoista, sitä oli näköjään paikkailtu ja korjailtu moneen kertaan ja siinä oli kummallisia koristeita joka puolella. Sen sisällä oli ilmeisesti ihmisiä sillä sieltä kuului kovaa kinastelua ja siunailua.
Kapistus töyssähteli eteenpäin, kaatoi liikennevalopylvään ja jurrutti työläästi sen yli ollen vähällä kaatua itsekin.
Kuulin sisältä jotakin tällaista:
”Katso nyt niistä ohjeista!” “Ei niissä puhuta tällaisesta maastosta mitään!” “No täällä on käsky joka sanoo että puut pitää kiertää oikealta!” “Eipäs kun vasemmalta, tässähän se on selvästi sanottu, se oikealta kierto ei ole enää voimassa!!!” "Ei tuo ollut mikään puu!!" “Viis siitä, muistakaa nyt koko ajan huudella sinne kuulotorveen, kuuluuko sieltä vastausta? Vieläkään meille ei ole kerrottu mistä ja milloin meidät noudetaan!” Kolhiintunut periskooppi kääntyili vimmaisesti kun tähystäjä yritti selvittää oikeaa reittiä.
Kovalla rysäyksellä tuo kummallinen kapistus törmäsi jalkakäytävän reunaan ja pysähtyi siihen. “Ei tämän kartan mukaan tässä pitäisi olla mitään, mikä nyt taas on vialla!” “Laske sinä vaan niitä kyynäränmittoja ja virstoja!!!” “Minähän sanoin että sisustuksessa menivät ympärysverhot ja koristepienat väärin päin ja siitä tämä kaikki johtuu!” “No ei varmasti menneet kuule kyllä ne on laitettu ihan sääntöjen mukaan…” "Niin niin mutta juuri se sääntö ei enää ole voimassa!!"
Sitten epäröivä ääni “Hei, onkohan näissä ohjeissa jokin ihan pieni epätarkkuus. Jos kurkistettaisiin ulos, aivan vaivihkaa vain…” Nariseva nahkaluukku avautui ja sieltä kurkisteli hämmentynyt hahmo silmiään siristellen.
Hieman kummastuneena hän katsoi jalkakäytävän reunaa ja liikennevalopylväitä. Sitten hän huomasi vapaan reitin talojen välistä, tarkisti missäpäin aurinko oli ja oli juuri vetämässä luukkua perässään kiinni kun havaitsi meidät. Hän katsoi meitä hämmästyneenä, käänteli päätään kuin ihmetellen olemmeko todellakin siinä kulkemassa ihan jalkaisin ja sanoi lopulta järkyttyneenä: “Miten ihmeessä te oikein voitte selvitä vaelluksesta ilman tällaista hienoa kulkuneuvoa joka meillä on?”
Luukku lätkähti kiinni ja kummallinen kapistus peruutti vähän, kääntyi ja jatkoi töyssähtelevää matkaansa kolhien muutamaa lyhtypylvästä ja osuen viistosti vastapäisen talon seinään niin että kuului ikävää kirskuntaa
– joka hetkeksi peitti kuuluvista laitteen uumenista yhä vain kantautuvat kiihkeän kinastelun äänet….
Tältä sellainen väite minusta tuntuu:
Näin paljon, paljon ihmisiä. Kaikki kulkivat suurin piirtein samaan suuntaan. Olin itsekin siellä kulkemassa, kävelin kaikessa rauhassa ja ihailin kaunista maisemaa ja luonnon yksityiskohtia.
Juttelin muiden kulkijoiden kanssa, heitä oli monennäköisiä ja -ikäisiä. Kun maastossa oli jokin hankalampi kohta selvisimme siitä välillä yksin, välillä toisiamme auttaen. Joku halusi kulkea joen rantaa, toinen kalliolla, kukin valitsi oman polkunsa. Tunnelma oli rento ja huoleton. Katsoimme suunnan auringosta ja tähdistä, välttelimme pahimpia paikkoja ja valitsimme reitin sieltä missä oli helppo ja mukava kulkea.
Silloin tällöin joku kulkijoista väsyi eikä jaksanut enää jatkaa. Hän paneutui lepäämään johonkin suojaisaan paikkaan, huokaisten tyytyväisenä kun ei tarvinnut niin väsyneenä enää jatkaa eteenpäin.
Olimme juuri kulkemassa pienen kaupungin läpi ja juttelin niitä näitä erään matkaajan kanssa kun kuulin kovaa natinaa ja kolinaa. Käännyin katsomaan ja näin meitä lähestyvän jonkin ihmeellisen ison kapistuksen. Se näytti rakennetun ikivanhoista nahanpaloista, telttakankaasta ja puukehikoista, sitä oli näköjään paikkailtu ja korjailtu moneen kertaan ja siinä oli kummallisia koristeita joka puolella. Sen sisällä oli ilmeisesti ihmisiä sillä sieltä kuului kovaa kinastelua ja siunailua.
Kapistus töyssähteli eteenpäin, kaatoi liikennevalopylvään ja jurrutti työläästi sen yli ollen vähällä kaatua itsekin.
Kuulin sisältä jotakin tällaista:
”Katso nyt niistä ohjeista!” “Ei niissä puhuta tällaisesta maastosta mitään!” “No täällä on käsky joka sanoo että puut pitää kiertää oikealta!” “Eipäs kun vasemmalta, tässähän se on selvästi sanottu, se oikealta kierto ei ole enää voimassa!!!” "Ei tuo ollut mikään puu!!" “Viis siitä, muistakaa nyt koko ajan huudella sinne kuulotorveen, kuuluuko sieltä vastausta? Vieläkään meille ei ole kerrottu mistä ja milloin meidät noudetaan!” Kolhiintunut periskooppi kääntyili vimmaisesti kun tähystäjä yritti selvittää oikeaa reittiä.
Kovalla rysäyksellä tuo kummallinen kapistus törmäsi jalkakäytävän reunaan ja pysähtyi siihen. “Ei tämän kartan mukaan tässä pitäisi olla mitään, mikä nyt taas on vialla!” “Laske sinä vaan niitä kyynäränmittoja ja virstoja!!!” “Minähän sanoin että sisustuksessa menivät ympärysverhot ja koristepienat väärin päin ja siitä tämä kaikki johtuu!” “No ei varmasti menneet kuule kyllä ne on laitettu ihan sääntöjen mukaan…” "Niin niin mutta juuri se sääntö ei enää ole voimassa!!"
Sitten epäröivä ääni “Hei, onkohan näissä ohjeissa jokin ihan pieni epätarkkuus. Jos kurkistettaisiin ulos, aivan vaivihkaa vain…” Nariseva nahkaluukku avautui ja sieltä kurkisteli hämmentynyt hahmo silmiään siristellen.
Hieman kummastuneena hän katsoi jalkakäytävän reunaa ja liikennevalopylväitä. Sitten hän huomasi vapaan reitin talojen välistä, tarkisti missäpäin aurinko oli ja oli juuri vetämässä luukkua perässään kiinni kun havaitsi meidät. Hän katsoi meitä hämmästyneenä, käänteli päätään kuin ihmetellen olemmeko todellakin siinä kulkemassa ihan jalkaisin ja sanoi lopulta järkyttyneenä: “Miten ihmeessä te oikein voitte selvitä vaelluksesta ilman tällaista hienoa kulkuneuvoa joka meillä on?”
Luukku lätkähti kiinni ja kummallinen kapistus peruutti vähän, kääntyi ja jatkoi töyssähtelevää matkaansa kolhien muutamaa lyhtypylvästä ja osuen viistosti vastapäisen talon seinään niin että kuului ikävää kirskuntaa
– joka hetkeksi peitti kuuluvista laitteen uumenista yhä vain kantautuvat kiihkeän kinastelun äänet….
Vastaukset 7
Vanhimmat
Törmäyksen jälkeen käytiin varmaan vihainen väittely siitä, voiko nainen toimia kapistuksen kuskina ja voiko homo olla kartanlukijana...
"Koska kristinusko opettaa toisten hyväksymistä ja armoa, on vain luonnollista, että kirkko lopulta jakaantui sisäisissä tappeluissa toisiaan vihaaviin uusiin kirkkokuntiin." - Hikipedia
Ja tuohan on niin totta kuin mikä - missä vain kaksi kristittyä, siellä aina verinen riita siitä ainoasta oikeasta opista ja sen miljoonista tulkinnoista. Hullujen hommia, joista tervejärkiset pysyvät kaukana.
Ja kun lukemattomille hartaasti jumalaansa uskoville kristityille ei tuottanut minkäänlaisia omantunnontuskia tehtailla kansanmurhia, harrastaa orjakauppaa, käydä uskonsotia ja ristiretkiä, polttaa noitia rovioilla sekä kiduttaa, mestata, hirttää, hukuttaa, polttaa rovioilla ja haudata elävältä uskontovereita jotka uskoivat vähän eri tavalla (eri tietysti väärin) - niin se kertookin meille kaiken tarvittavan jumalaan uskovien moraalista ja sellaisen moraalin arvosta. Jos sitä moraalia vertaisi koiranpökäleeseen, olisi se paha loukkaus pökälettä kohtaan.
> "missä vain kaksi kristittyä, siellä aina verinen riita siitä ainoasta oikeasta opista ja sen miljoonista tulkinnoista"
Ei pidä paikkaansa. Mitäpä jos kävisit tutustumassa paikallisen seurakuntasi toimintaan?
> "Ja kun lukemattomille hartaasti jumalaansa uskoville kristityille ei tuottanut minkäänlaisia omantunnontuskia tehtailla kansanmurhia..."
Synti osaa taitavasti naamioitua erilaisiksi muka hyviksi asioiksi. Jos haluaa vetää naapuria turpaan, niin helpompaahan se on, jos sille väärentää hurskaan motiivin, ja vielä itse uskoo tuohon väärennöksensä...
Olen kasvanut uskovassa saarnaajien perheessä ja nähnyt sen kaiken sisältäpäin vuosikymmeniä. Vanhempanikin vaihtoivat seurakuntaa ja hihhuliporukkaa ainakin kolme kertaa riitaannuttuaan kaikkien kanssa. Sitä paitsi seurakunnissa on vain vanhoja mummoja veisaamassa naamat kurtussa niitä ikuisia itkuvirsiään, eikä mikään voisi vähempää kiinnostaa.
Kun miljoonille ja taas miljoonille hartaasti jumalaan uskoville kristityille ei tuottanut mitään moraalisia ongelmia saati omantunnontuskia tehdä kaikkia edellä mainittuja hirmutekoja kaikkialla maailmassa vuosisatojen ajan, niin on täysin turha yrittää urputtaa siitä uskon mukamas tarjoamasta paremmasta moraalista. Koiranpökäleen arvoinen moraalin irvikuva on se äärimmäisen ahdasmielinen suvaitsemattomuus, jota sokeasti kansansatuihin ja näkymättömiin taruolentoihin uskovat typerykset kutsuvat moraalikseen.
Oli niin pitkä tarina, että en jaksanut lukea saati sitten keskittyä.
Ei se mitään, et olisi kuitenkaan ymmärtänyt pointtia.
Suuntavaiston sotkeva kypärä on sitten laajentunut jo kokonaiseksi joukkokulkuvälineeksi. Sikäli tietysti osuvaa, etteiväthän noiden elämänpolulla matkaa jarruttavien turhakkeiden välttämättömyyttä peräänkuuluttavat auktoriteetit yleensä uppoa suohon yksinään vaan pyrkivät vetämään mahdollisimman ison porukan mennessään; kai se kimpassa koettu kärsimys on vaan jotenkin jalompi kärsimys.
Oletkos Thronos vielä keksinyt nimeä tälle uudelle "Kirstullikorvohohja"-tuoteperheen aluevaltaukselle joukkoliikenteen saralla?