..jopa silloinkin kun se o väyrässä :)))
*20.12.-98 Hämeen Sanomat Aino Suhola (kepu): ..työreformin pääarkkitehdit Esko Aho, Maria Kaisa Aula ja Matti Vanhanen tunnustaisivat avoimesti tehneensä virheen. “Kun kaikkea muuta on koetettu, pitäisi kokeilla rehellisyyttä. Joskus olisi ihan terveellistä sanoa, että tuli tehtyä pieni virhe.”
Suhola miettii myös, miksi keskustalaisilla on niin voimakas tarve sitoutua johtajaansa ja hänen erehtymättömyyteensä aina siihen saakka, kunnes hänet vaihdetaan. “Olen sanonut Aholle, että nyt hänen pitäisi oppositiojohtajana esittää samantyyppistä yhteiskuntasopimusta, jota hän esitti nuorena pääministerinä.”
*20.12.-98 Hämeen Sanomat Aino Suhola (kepu): ..työreformin pääarkkitehdit Esko Aho, Maria Kaisa Aula ja Matti Vanhanen tunnustaisivat avoimesti tehneensä virheen. “Kun kaikkea muuta on koetettu, pitäisi kokeilla rehellisyyttä. Joskus olisi ihan terveellistä sanoa, että tuli tehtyä pieni virhe.”
Suhola miettii myös, miksi keskustalaisilla on niin voimakas tarve sitoutua johtajaansa ja hänen erehtymättömyyteensä aina siihen saakka, kunnes hänet vaihdetaan. “Olen sanonut Aholle, että nyt hänen pitäisi oppositiojohtajana esittää samantyyppistä yhteiskuntasopimusta, jota hän esitti nuorena pääministerinä.”
Vastaukset 5
Vanhimmat
:)))
:D
näin on
:)))
:D
Tule jo tälle vuosituhannelle noine lehtilainauksinesi, pahvi!
Kukahan se valehteli?
SAk ja DEmarit totettivat tuon työreformin ihan sulassa sovussa heti kun sak-demareista tuli päämoinisteripuoplue. Menivät vielä pidemmälle kuin Keskustan työreformi oli:D
Paikallinen sopiminen oli työreformin keskeisin uudistus:D ennen kuin lipposen ensimmöinen hallitus lopetti paikallinen sopominen oli voimassa:D.
Toinen asia...Työajan joustaminenkin oli teoriassa hyväksytty, mutta käytännön toteutus on vieläkin vähän niin ja näin.
Siinäpä ne keskeisimmät asiat työreformista. Molemmat kelpasi kun niiden nimi muutettiin ja ne ei tuntuneet Keskustan työreformilta.
Kepun esittämät työreformin kaikki keskeiset osat ovat jo toteutuneet.
Keskusta on ollut aina yhteiskunnan uudistusten tienäyttäjä, valitettavasti muut puolueet kuuluvat lähes poikkeuksetta ns myöhäisherännäisyyden liikkeeseen, joka yhteiskunnallisten muutosten pakossa joutuu tekemään niitä päätöksiä, joita kepu on esittänyt ajat sitten.
Metkaa oli seurata keväällä muutaman verouudistuksen valmistelua ja niiden julkistamista mahtipontisesti. Urpilainen yritti sujauttaa miljoonapotin maamme rikkaimmille perheyrityksille osinkoverotuksen kautta.
Sipilä kuiskasi Arhinmäen korvaan, että taidatte olla rikkaiden ystävä noissa omissa päätöksissänne. Tästäkö Arhinmäki nousi samanlaiseen lentoon kuin aikaisemmin kuokkavierastempauksessaan ja vaati verotuksen uudelleen arvioimista. Tietenkin tämä harmitti Urpilaista, koska alkuperäinen rikkaiden suosiminen ei onnistunut täydellisesti.
Keväällä ihmeteltiin myös Urpilaisen halua vaihtaa demariministereitä hallituksessa. keskustapiireissä on tultu siihen johtopäätökseen, että ulos potkitut ministerit olivat liian älykkäitä versus Urpilainen, joka alkoi jäädä näkymättömäksi ja oli siitä näkökulmasta pakko tehdä jotakin.
Urpilainen vaihtoi ministereitä ja päätyi Pia Viitaseen, joka taatusti täyttää Urpilaisen kriteerit. Viitanen vaeltaa kirpputorilta ostamansa käsilaukun kanssa suurten kaupunkien slummeissa ja on näkymättömissä perempien ihmisten silmistä mutta korostaa samalla Urpilaisen näkyvyyttä politiikan parrasvaloissa.
Päähakkaaja Susanna Huovinen on puolestaan kuin käpytikka, joka hakkaa suurella vimmalla päätänsä seinään ja minkäänlaista koloa ei synny, saati löydy edes jotain toukkaa.
Opetusministeri Kiuru on takuuvarmasti uusien kymppiluokkalaisten mielestä Suomen angry birds, joka tuhansien nuorukaisten suulla lausuttuna saa kuulla kivoja sanoja koulun pihoilla.
Kaikki tämä edellä kuvatun valossa, Urpilaisen mokatkin näyttää saavutuksilta ja demarien keskuuteen on langennut suuri itsehyväinen tyytyväisyyden tunne, "tämä on historiallinen saavutus".
Me tehtiin maanpetosinnosamme ja murhanhimossamme katastrofaalisen virheen 1918. Onneksi talopoikaisarmeija Mannerheimin johdolla palautti Isänmaan kunnian.