Kekkonen kirjoitti 1952 kirjan Onko maallamme malttia vaurastua? Hän esitti, että sotakorvauksensa maksanut kansa ryhtyisi teollistamaan Pohjois-Suomea, ensimmäiseksi rakentamaan Kemijoen koskia.
Pohjoisessa oli käyttämättömiä luonnonvaroja ja työttömiä ihmisiä. Mutta köyhän Suomen yksityinen pääoma ei lähtisi kärsivällisyyttä vaativiin panostuksiin.
Voimavaroja oli vain valtiolla. Porvareita, puoluetovereitakin, mietitytti valtionomistus. SDP karsasti Kekkosta henkilönä. SKDL aavisti poliittisen hyödyn vahvalla kannatusalueellaan valuvan pahimmalle kilpailijalle. Kekkonen käyttikin sumeilematta perustelunaan kommunismin torjuntaa.
Pääministeri runnoi hankkeet läpi. Suomen Pankki, Postipankki ja Kansaneläkelaitos merkitsivät Kemijoki Oy:n osakepääoman. Sattui olemaan Hyvä Veli jokaisessa: Tuomioja, Aura ja Hillilä.
Kekkonen aktivoi valtion tasetta kotimaisiin töihin. Juha Sipilä ehdottaa nyt samaa, kansalta koottujen pääomien ohjaamista kotimaisiin investointeihin. Ei-strategisista valtionyhtiöistä myytäisiin osakkeita parilla miljardilla kehittämisrahastoa, Infra Oy:tä varten. Kansalaisillakin voisi olla siihen sijoittamishaluja. Rahoitettaisiin alkavia kasvuyrityksiä, korjattaisiin rapistuvaa tieverkkoa, palkattaisiin työttömiä IT-insinöörejä uusimaan valtion ja kuntien tuhlaavat systeemit.
Sipilän katse on kohdistunut myös eläkeyhtiöihin. Nyt niiden sijoitukset työllistävät enimmäkseen ulkomailla. Sipilä panisi rahat hyödyntämään suomalaisella työllä ja osaamisella vajaakäytössä olevia kotimaan luonnonvaroja, varsinkin bioteollisuudessa.
Työeläkeyhtiöt keräävät rahansa suomalaisilta lain voimalla, mutta sijoittavat niitä kuin yksityinen, kaikkialle maailmaan.
Kansantalouden kannalta on peräti vaikea ymmärtää Fortumin siirtoverkkojen myymistä ulkomaalaisille, jotka ottavat tuoton sijoitukselleen suomalaisilta kuluttajilta. Fortum taas investoi myyntirahat maailmalle. Eivät lisää nekään miljardit työpaikkoja eli veronmaksajien lukua Suomessa.
Hallitus koettaa korjata julkisen talouden tasapainoa veronkorotuksin ja menonleikkauksin. Parannuksen avain on kuitenkin veronmaksajien määrässä.
Kokoomuksen Sampsa Kataja parahti, että Sipilä on samanlainen valtiokapitalisti kuin Kekkonen. Mitäpä tuohon sanoisi kuin So what! Ellei markkinakapitalismi tuota riittävästi tuloja kansan tarpeiden katteeksi, ottakoon valtio isomman vastuun.
Kansalaisilla ei näytä olevan mitään sitä vastaan. Sipilä on jo kauan ollut pääministerigallupeissa kaukana Kataisen edellä. Viimeksi hän päihitti tämän murskaavin lukemin kokoomusvetoisen Veronmaksajain Keskusliiton Taloustaito -lehden kyselyssä uskottavimpana talousmiehenä. Keskustan kannatus on seurannut johtajaa – kuten kokoomuksenkin. Suomen Kuvalehden kanteenkin Sipilä pääsi esittelytekstin ”Seuraava pääministeri?” kera.
Pohjoisessa oli käyttämättömiä luonnonvaroja ja työttömiä ihmisiä. Mutta köyhän Suomen yksityinen pääoma ei lähtisi kärsivällisyyttä vaativiin panostuksiin.
Voimavaroja oli vain valtiolla. Porvareita, puoluetovereitakin, mietitytti valtionomistus. SDP karsasti Kekkosta henkilönä. SKDL aavisti poliittisen hyödyn vahvalla kannatusalueellaan valuvan pahimmalle kilpailijalle. Kekkonen käyttikin sumeilematta perustelunaan kommunismin torjuntaa.
Pääministeri runnoi hankkeet läpi. Suomen Pankki, Postipankki ja Kansaneläkelaitos merkitsivät Kemijoki Oy:n osakepääoman. Sattui olemaan Hyvä Veli jokaisessa: Tuomioja, Aura ja Hillilä.
Kekkonen aktivoi valtion tasetta kotimaisiin töihin. Juha Sipilä ehdottaa nyt samaa, kansalta koottujen pääomien ohjaamista kotimaisiin investointeihin. Ei-strategisista valtionyhtiöistä myytäisiin osakkeita parilla miljardilla kehittämisrahastoa, Infra Oy:tä varten. Kansalaisillakin voisi olla siihen sijoittamishaluja. Rahoitettaisiin alkavia kasvuyrityksiä, korjattaisiin rapistuvaa tieverkkoa, palkattaisiin työttömiä IT-insinöörejä uusimaan valtion ja kuntien tuhlaavat systeemit.
Sipilän katse on kohdistunut myös eläkeyhtiöihin. Nyt niiden sijoitukset työllistävät enimmäkseen ulkomailla. Sipilä panisi rahat hyödyntämään suomalaisella työllä ja osaamisella vajaakäytössä olevia kotimaan luonnonvaroja, varsinkin bioteollisuudessa.
Työeläkeyhtiöt keräävät rahansa suomalaisilta lain voimalla, mutta sijoittavat niitä kuin yksityinen, kaikkialle maailmaan.
Kansantalouden kannalta on peräti vaikea ymmärtää Fortumin siirtoverkkojen myymistä ulkomaalaisille, jotka ottavat tuoton sijoitukselleen suomalaisilta kuluttajilta. Fortum taas investoi myyntirahat maailmalle. Eivät lisää nekään miljardit työpaikkoja eli veronmaksajien lukua Suomessa.
Hallitus koettaa korjata julkisen talouden tasapainoa veronkorotuksin ja menonleikkauksin. Parannuksen avain on kuitenkin veronmaksajien määrässä.
Kokoomuksen Sampsa Kataja parahti, että Sipilä on samanlainen valtiokapitalisti kuin Kekkonen. Mitäpä tuohon sanoisi kuin So what! Ellei markkinakapitalismi tuota riittävästi tuloja kansan tarpeiden katteeksi, ottakoon valtio isomman vastuun.
Kansalaisilla ei näytä olevan mitään sitä vastaan. Sipilä on jo kauan ollut pääministerigallupeissa kaukana Kataisen edellä. Viimeksi hän päihitti tämän murskaavin lukemin kokoomusvetoisen Veronmaksajain Keskusliiton Taloustaito -lehden kyselyssä uskottavimpana talousmiehenä. Keskustan kannatus on seurannut johtajaa – kuten kokoomuksenkin. Suomen Kuvalehden kanteenkin Sipilä pääsi esittelytekstin ”Seuraava pääministeri?” kera.
Vastaukset 3
Vanhimmat
paikkansa..
http://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/sipila-kekkosen-jaljilla-1.1523199
aikaansa edellä !