Jotenkin tuntuu, että ihmisen pitää nykyisin olla
(idioottimaisen) positiivinen, 24h/vrk (teko)
pirteä ja (teennäisen) ulospäinsuuntautunut
ollakseen "normaali". Monet joutuvat esittämään
näitä muotiominaisuuksia kelvatakseen edes
lähimmilleen työelämästä puhumattakaan.
Ihminen, joka reagoi aidosti vastoinkäymisiin ja
elämän varjopuoliin ylipäätään, kelpaa enää vain
psykologin vastaanotolle. Ainoastaan kroonisen
iloisille tehopakkauksille on maailmassa sijaa.
Positiivisuuden kaikkivoivasta ihmelääkkeestä
saarnaavia apostoleita pursuaa medioista,
konsulttitoimistoista sekä elämänohjekursseilta.
Sairaan tehokkaassa maailmassa ihminen alkaa
tietenkin voida pahoin. Arvojen vääristyneisyyttä
ei kuitenkaan tarvitse myöntää, kunhan ihmisille
saadaan markkinoitua sadunomaisia uskomuksia,
kuten esim. myönteinen ajattelu. Vain luuseri
kehtaa myöntää ääneen, ettei mikään konkreettinen
ongelma (kuten ylityöt, vakava sairaus, vapaa-
ajan tai työn puute) korjaannu hymyilemällä.
(idioottimaisen) positiivinen, 24h/vrk (teko)
pirteä ja (teennäisen) ulospäinsuuntautunut
ollakseen "normaali". Monet joutuvat esittämään
näitä muotiominaisuuksia kelvatakseen edes
lähimmilleen työelämästä puhumattakaan.
Ihminen, joka reagoi aidosti vastoinkäymisiin ja
elämän varjopuoliin ylipäätään, kelpaa enää vain
psykologin vastaanotolle. Ainoastaan kroonisen
iloisille tehopakkauksille on maailmassa sijaa.
Positiivisuuden kaikkivoivasta ihmelääkkeestä
saarnaavia apostoleita pursuaa medioista,
konsulttitoimistoista sekä elämänohjekursseilta.
Sairaan tehokkaassa maailmassa ihminen alkaa
tietenkin voida pahoin. Arvojen vääristyneisyyttä
ei kuitenkaan tarvitse myöntää, kunhan ihmisille
saadaan markkinoitua sadunomaisia uskomuksia,
kuten esim. myönteinen ajattelu. Vain luuseri
kehtaa myöntää ääneen, ettei mikään konkreettinen
ongelma (kuten ylityöt, vakava sairaus, vapaa-
ajan tai työn puute) korjaannu hymyilemällä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä hapannaama,
Oletko koskaan kokeillut iloisuutta ja
positiivisuutta??
Itse olen jokin aika sitten "herännyt"
negatiivisuuden sumusta ja ikinä en halua enää
palata takaisin. Läheskään kaikki ilo ei ole
teeskenneltyä, juuri te tuollaiset hapannaamat
kuvittelette sen olevan, koska olette ehkä niin
kateellisia tai jotain. Kysynkin vaan, että mitä
haittaa siitä iloisuudesta ja positiivisuudesta
voi olla ETENKIN "vakavien ongelmien"
kohdatessa?? Jos ihminen sairastuu vakavaan
tautiin ja tietää pian kuolevansa, onko parempi
murehtia ja synkistellä hautaan asti vai
kannattaisiko kenties yrittää nauttia kaikesta
jäljellä olevasta?
Minä olen kyllä sitä mieltä, että maailmassa on
jo niin paljon surua ja murhetta, ettei yksikään
ilon ja positiivisuuden "ilmaus" voi olla
liikaa :) :)
Ei sitä joka päivä jaksa olla positiivinen. Itse
olen pohjimmiltani ehkä jopa ylipositiivinen,
hymyilen välillä liikaakin, mutta aina tämä ei
tunnu sisällä. Joskus tuntuu siltä
uloshengittäessä kuin vartalo kuihtuisi
olemattomiin.
Ei silloin pysty olemaan kovin positiivinen.
Toivottavasti pystyy repimään itsensä ylös siitä
ahdistuksesta, mutta juuri sillä hetkellä (joka
voi kestää pitkäänkin) sitä positiivisuutta on
parhaimmillaankin vain hirtehishuumori. Nauraa
tai ainakin hymyilee sisäisesti asioille jotka
ovat muitten mielestä hirveitä ja vakavia. Ja
sitten on outo...
Toki olisi ihana jos joka päivä voisi nauttia,
iloita siitä mitä on, eikä välittää siitä mitä
oli tai mitä voisi olla. Mutta kun meillä on
muisti, ja tunnepuolella sen vaikutus on joskus
aika hurja. Ja kyky kuvitella, joka on kenties
vielä hirveämpi taito...
on aivan kuin olisin itse sanonut noi
sanat.ajattelen myös noin.en tietenkään aina
mutta aina silloin tällöin,mutta en ole osannut
pukea sanoja tuohon muotoon kuin sinä,sinulla on
ajatusta!!terv.harriet
Teeskennelty ilo on kaksinkertainen ilo!
Kiva kuulla että en ole ihan outo tapaus. Ei niin
että sitä haluaisi kenenkään tuntevan oloaan
surkeaksi, mutta lohduttaa tietää että muistakin
voi joskus tuntua sellaiselta.
Mä olen sitä mieltä, että ei kannata teeskennellä
vaikka se saattaisikin tehdä elämästä
hetkellisesti positiivisemman. Sun tarvitsisi
ajatella itseäsi ja antaa aikaa itsellesi. Kun
hymyilet se on merkki sun omista tuntemuksista.
Nyky päivänä ihmiset ovat niin riippuvaisia
toisten ihmisten sanomisista ja tekemisistä.
Kukaan ei uskalla olla oma itsensä.
Näyttelemällä ja valehtelemalla omia
mielialojamme petämme toisia ja ennen kaikkea
itseämme. Ja se, jos mikä laskee itsetuntoamme.
Jos ei sure surujaan, ei ilokaan tunnu aidolta.
(Tarvitseehan sateenkaarikin loistaakseen
taivaan kyyneleitä)
Hymy sinne missä vaellatkin!!
suomi nyt sattuu oleen hapannaamojen luvattu
maa.teeskennellä ei kukaan kauaa
jaksa,oikeesti.ei sille voi mitään että hymy ei
irtoo vaikka kirveellä uhattais.otan osaa!