Asiantuntevaako….?

Kokemukset, joita kutsumme uskonnollisiksi (tai mystisiksi) voivat olla illuusion tai itsepetoksen tulosta, joten meidän kannattaisi selvittää itsessämme miten ne syntyvät. Jos ihminen kokee ristiriitoja, kärsimystä, hänen mielensä luonnollisesti etsii niihin ratkaisua, lohtua tai selitystä. Mieli luo silloin illuusion kokemuksesta tai toisesta todellisuudesta, paetakseen tätä todellisuutta tai paetakseen pelkoa, sekavuutta ja kärsimystä siihen illuusioon. Jos illuusio toimii, sitä voidaan kuvata syvän rauhan, yhteenkuuluvuuden kokemuksena tai jollain muulla "mystisellä" kuvauksella. Koska se vastaa sitä kokemusta, minkä mieli on itselleen luonut päämääräksi. Ja se täyttää ainakin pinnallisesti silloin tavoitteen, miksi se alunperin luotiin.

Jos taas halumme todella ymmärtää ja vapauttaa itsemme kärsimyksestä ja sen syistä, meidän ei tulisi etsiä ratkaisua jostain tietystä kokemuksesta tai tunteesta -vaan ymmärtämällä itseämme ja kenties sitä kautta koko elämää. Jos mieli etsii pakokeinoa todellisuudesta, siis nykyisestä kärsimyksestä, se turvautuu aina johonkin vanhaan, johonkin auktoriteettiin, joka kertoo millaisen sen kokemuksen tulisi olla. Tai niiden pohjalta rakentamaansa omaan kuvitelmaansa siitä, millaisen se haluaisi kyseisen tilan olevan.

Ja koska useimmat meistä kärsivät tavalla tai toisella, ja useimmilla meistä on jonkinlaisia hengellisiä tai mystisiä kokemuksia, ja jonkinlaisia selityksiä miksi olemme täällä ja millainen maailma on. Jotta tietäisimme mikä niistä on illuusiota ja mikä ei, meidän täytyisi ensin selvittää itsellemme, mitä me etsimme ja miksi. Jos etsimme jotain tiettyä kokemusta, korkeampaa tietoisuutta tai jumaluutta siksi, että etsimme jotain parempaa tai haluamme vapautua tästä todellisuudesta tai saada toivoa ja lohdutusta, niin silloin etsimme aina illuusiota ja useimmat löytävät sen illuusion jostain. Ja illuusiosta syntyy uskomus, vakuuttelu itselleen että tämä on totta ja tässä on "täydellinen totuus". Mielen täytyy yhä uudelleen vakuuttaa itsensä ja muut kyetäkseen jatkamaan illuusiota.

Illuusio kenties helpottaa kärsimystä tarjoamalla pakotien, mutta se tuskin poistaa koskaan kärsimystä. Ehkä päinvastoin, jokainen uskomus luo uuden pelon ja ahdistuksen, hyvin hienovaraisen tosin, mielen taustalle. Entä jos uskomus ei sittenkään ole totta? Kenties siksi uskomuksia täytyy puolustaa kiivaasti, olla eri mieltä, väitellä ja saada muut ymmärtämään "minun totuuteni" vaikka lopulta väkivalloin.

Jätän huomioimatta piilomotiivisi kysymyksillesi, mutta jos erotetaan uskomus ja todellisuus toisistaan, niin voin rehellisesti sanoa, että mediaatio on syvästi muuttanut tapaani olla itseni ja maailman kanssa. Matkalla on tapahtunut myös "mystisiä" kokemuksia, joita kai voisi kutsua toisiksi tietoisuuden tasoiksi. Itselleni ne eivät merkitse kauheasti, pidän niitä vain merkkeinä että matkan aikana tapahtui jokin muutos. Ne eivät minulle todista mitään toisista ulottuvuuksista tai kokemisen tiloista. Enemmän itselleni todistaa tämä hetki, että koen ja kykenen tuntemaan syvemmin kuin aiemmin. Ja myös, että ainakin joskus kykenen ajattelemaan asioita vapaasti ilman ennakkoluuloja ja uskomuksia.