paha mieli

se kuule omasi johtopäätöksesi. onhan siinä tietty ristiriita jos Raamattu opettaa että homous ei ole hyväksyttävää, mutta kirkko sanoo että on. Jos et ole kirkon kanssa samoilla linjoilla, eroa, muuten pysy kirkossa. Mutta tosiaan se on oma valintasi.

hojasi.

Kyllä kirkko on esteeksi uskonelämälle.

http://www.eroakirkosta.fi

Käytä tätä linkkiä jo tänään.

Onhan se nyt jo pitkään ollut kristallinkirkkaasti selvä, ettei kirkolle ole mitenkään tärkeää että sen jäsenet uskovat.

Tärkeintä kirkolle on, että jäsenet pysyvät jäseninä, olkoon heidän näkemyksensä eri uskonkysymyksistä mikä tahansa.

Piispa Mäkinenkin joskus vuosi sitten loihi, ettei ole mikään ongelma jos ei pysty ihan kaikkea uskontunnustuksessa allekirjoittamaan. Kovin yllättävää tuo ei sinänsä ollut, koska eihän papistokaan noihin typeryksiin usko! Virkansa puolesta joutuvat tietenkin vetämään tiettyä roolia niin kuin jokainen hammastahnamyyjäkin.

Kukin noista heeboista myy omaa tuotettaan ja kehuu sitä taivaisiin (sic) vaikkei itse sitä viitsisi käyttää.

Niin se vaan on!

Mutta on vielä paljon ihmisiä, jotka ovat uskossa kirkkoon! heitä pitäisi valistaa.

"..olen miettinyt sitä pitenpään tätä asiaa että miksi jos kerran uskon Jumalaan , niin käyttääkkö kirkko väärin meitä tosi uskovaisia?"
Kerro, mikä olisi oikea tapa käyttää teitä?

"En pidä meikaituista ns.papeista ja en pidä että papin täytyis pystyä vihkimään samaa sukupuolta olevia olentoja.. no anteeksi tarkoitin henkilöitä."
Enkä minä pidä ihmisistä, jotka eivät osaa kirjoittaa luontevaa suomenkieltä ja unohtavat, että kirjoitettua viestiä voi toisin kuin puhetta muokata ennen julki saattamista - eikä näin ollen kirjoitetuissa viesteissä voi näkyä "Freudilaisia lipsahduksia", ellei henkilö oikeasti halua vinoilla. No jaa, henkilöitähän tällaisetkin olennot kai ovat.

"Hyväksyn kaikki niin kuin ne sellaisellaan me olemme"
En ole ihan 100% vakuuttunut...

"mutta tässä on ristiriitaa minunulle etteä kirkko ei voi tehdä kaikkea vai onko kirkko esteenä minun uskonnolleni?"
Voi hyvinkin olla esteenä. Kirkko on laitoksena kaatumassa siihen, että se yrittää hirrata nyky-yhteiskunnan kehitystä vanhakantaisilla ja useimpien silmin rasistisina nähdyillä mielipiteillä. Tällaisista säännöistä kiinni pitäminen kun on varma kuolema kirkolle, koska se karkoittaa nuoret ja vapaamielisemmät kannattajat (näitä on enemmistö). Tästä johtuen kirkko yrittää jatkuvasti luoda uusia, vapaamielisempiä sääntöjä, jotka toisaalta saavat sen näyttämään yhä epäuskottavammalta. Kirkon kuitenkin tulisi pysyä vanhakantaisena, kuten esim. sinäkin näytät toivovan, sillä noita sääntöjä vahtimaanhan se on luotu.

Ailukka
kysyi

>>>käyttääkö kirkko väärin meitä tosi uskovaisia?>Kertokaa mulle onko kirkko niin eri asia kun se mitä minä haen?>En pidä meikaituista ns.papeista>en pidä että papin täytyis pystyä vihkimään samaa sukupuolta olevia.... henkilöitä

Meikatut miespapit esiin. Me kuulijat vaadimme.

Juuri noista kysymyksistä se ajatus itselläkin lähti. Huomasin, et kirkko ei ole kiinnostunut minusta. Kirkkovaltuusto ei ollut kiinnostunut työlainsäädännön noudattamisesta ja antoi kirkkoherran henkisesti pahoinpidellä alaisiaan. Kun piispakaan ei halunnut asiaan puuttua, ja siis tehdä lain velvoittamaa puuttumista, kun hänelle kerrottiin asiasta, niin tajusin miten tylysti asiat ovat. Järkytys se oli ja olen vieläkin katkera asiasta.

Jostain syystä pidän mielelläni heikompien puolta ja asetun ylivaltaa vastaan. Siltäpä tämä tilanne taas näytti, että heikompia ollaan vain auttavinaan, mutta kun pitäisi laittaa yksi kirkkoherra ruotuu, ihan kuten laki suomessa vaatii, niin piispa alkoi vihjailemaan juristeilla. Olen sokissa vieläkin kun ajattelen asiaa. Yritän ymmärtää, että meitä on moneksi ja etenkin useimmilla meistä on joku tai useampia persoonallisuushäiriöitä. Siihen se kai osittain liittyy tuo piispan pelkuruus.

No, enää eivät tee noita juttujaan minun tuella, eivätkä minun rahoilla. Erosin ja lahjoitin rahat Mannerheimin Lastensuojeluliitolle. Siellä rahoista menee tutkitusti suurempi osa diakoniaan, mitä kirkossa.

Kirkkorakennusten puolesta en pelkää. Merkittävät niistä suojellaan ja valtio tulee mukaan jos kirkko menee vararikkoon.

Parasta oli se, että silti sain pitää oman uskoni juuri sellaisena kuin se on.

Lisäksi olen huomannut suvaitsevuuteni lisääntyneen. Ymmärrän mielestäni nyt paremmin ateisteja, tosi uskovia kuin myös hyviä ja pahoja pappeja. Piispan kohdalla on vähän vielä vaikeuksia ja pahemmaksi vaan tuntuu menevän.

Tapakristittyjen vaikeus nähdä sumutuksen läpi saa sekin ymmärrykseni, kun itsekin olin sellainen. Lapsesta asti kun on asiaa tuputettu, niin miksipä sitä epäilemään.

Kirkko on mennyt metsään siinä että se yrittää olla vähän jotain kaikille ja on päätynyt siten tilanteeseen jossa se ei ole oikeastaan mitään kenellekään.

Muutenkin on vääristynyt tilanne kun "kirkko" on jokin mystinen entiteetti vaikka sen pitäisi olla yhtä kuin jäsenensä.
Tämä toisaalta ajaa "kirkon" nykyajassa pirstaloitumiseen. Tämä on asia jolle "kirkko" ei voi mitään. Ajat muuttuvat mutta Jumalan sana ei. (Vaikka se oikeasti muuttuukin sen mukaan kuka sitä sattuu lukemaan.)