Uskonnollisuuden aiheuttamista ongelmista pitää kyetä puhumaan ilman vihaa ja syyttelyä. Sillä ongelmia on. Monissa hengellisissä yhteisöissä on käytäntöjä ja normeja, jotka aiheuttavat henkistä ja fyysistä kärsimystä suurelle joukolle ihmisiä. Eikä epäkohtiin löydy ratkaisua, jos niitä ei tiedosteta. Avain muutokseen on avoin ja rehellinen keskustelu. Kissa on nostettava pöydälle myös uskonnollisissa ympyröissä.
Terve hengellinen yhteisö antaa jäsenelleen ajattelunvapauden. Yksilö saa pohtia ryhmänsä opetuksia ja arvoja, kysellä ja kyseenalaistaa ilman, että hänen tarvitsee pelätä joutuvansa kärsimään. Epäterveen yhteisön jäsenelle ei juurikaan sallitavapaata ajattelua hengellisistä kysymyksistä. Tällaiseen ryhmään kuuluva joutuu omaksumaan tarjotun opin, sen tulkinnat ja normit juuri sellaisina kun ne hänelle annetaan. Yhteisöllä on totuus.
Terve uskonnollisuus ei ole milloinkaan täydellistä. Terve yhteisö uskaltaa ottaa vastaan kritiikkiäja tutkii avoimin silmin, mitä ongelmille voi tehdä. Se ei syyllistä tai tuomitse ongelmien esille nostajaa. Epäterveessä yhteisössä itsenäinen ajattelu on syntiä ja epäilyksiä sekä kiusauksia joutuu pyytämään anteeksi.
Ulkopuolisen silmin näkyvin epäterveyden muoto on kontrollointi. Mitä epäterveempi yhteisö on, sitä enemmän se pyrkii konrtolloimaan jäseniään. Mukana olevalta vaaditaan sitoutumista yhteisön sääntöihin, jotka muodostuvat kullekin joukolle tunnusomaisiksi. Yksi tärkeimmistä kontrollin muodoista on osallistumisaktiivisuuden tarkkaileminen. Hengellisistä aktiviteeteista ei saa olla pois, jos ei ole riittävän hyvää syytä siihen. Se, mikä on tarpeeksi hyvä syy, on täysin kunkin yhteisön saneltavissa.
Epäterveissä hengellisissä yhteisöissä pelottelu ja syyllistäminen ovat arkipäivää. Tällaisen ryhmän jäsenet tarkkailevat itseään ja toisiaan. Uskollisuus ja lojaalisuus yhteisöä kohtaan saattavat myös mitata jumalasuhteen arvoa. Niin kauan kun jäsen on uskollinen ryhmälleen ja kuuluu siihen, hän on suojassa. Pelastus ja turva löytyvät ainoastaan oman lauman aitojen sisäpuolelta. Ulkopuolella vaanivat demonit, paholainen, tuomio ja tuho, kuolema tai helvetti. Hyvä ja paha rajautuvat yhteisön reunoihin. Tosiuskovaisuus ja totuus kiinnittävät jäsenen entistä lujempaan otteeseen yhteisönsä rakenteisiin. Ulos, maailmaan johtaa leveä tie, eikä siellä ole mitään hyvää, koska kaikki muu on saastaista ja pahan vallassa. Näin opetetaan.
Terve kristillinen yhteisö opettaa, että totuus löytyy Kristuksesta, ei kirkosta tai yksittäisestä seurakunnasta. Terve hengellisyys sulkee sisäänsä, mutta antaa myös vapauden, päästää lähtemään ilman sanktiota. Rakkaudellisesta yhtöisöstä irtautunut voi vierailla avoimesti entisen seurakuntansa tilaisuuksissa tapaamassa ystäviään ja keskustella heidän kanssaan myös hengellisistä asioista. Pois lähtenyttä ei karteta eikä hyljätä. Hänen valintaansa ja uutta hengellistä kotiaan kunnioitetaan, vaikka hänen kanssaan oltaisiin eri mieltä. Se on todellista aitoa rakkautta. Raamatussa tuhlaajapojan isä oli pahoillaan pojan lähtiessä, ei karttanut eikä tuominnut tätä. Terveessä yhteisössä hengellinen "paluumuuttaja" on tervetullut takaisin seurakuntaan, kuitenkin aina ilman nöytyytystä ja katumisriittejä.
-Aila Ruoho
Terve hengellinen yhteisö antaa jäsenelleen ajattelunvapauden. Yksilö saa pohtia ryhmänsä opetuksia ja arvoja, kysellä ja kyseenalaistaa ilman, että hänen tarvitsee pelätä joutuvansa kärsimään. Epäterveen yhteisön jäsenelle ei juurikaan sallitavapaata ajattelua hengellisistä kysymyksistä. Tällaiseen ryhmään kuuluva joutuu omaksumaan tarjotun opin, sen tulkinnat ja normit juuri sellaisina kun ne hänelle annetaan. Yhteisöllä on totuus.
Terve uskonnollisuus ei ole milloinkaan täydellistä. Terve yhteisö uskaltaa ottaa vastaan kritiikkiäja tutkii avoimin silmin, mitä ongelmille voi tehdä. Se ei syyllistä tai tuomitse ongelmien esille nostajaa. Epäterveessä yhteisössä itsenäinen ajattelu on syntiä ja epäilyksiä sekä kiusauksia joutuu pyytämään anteeksi.
Ulkopuolisen silmin näkyvin epäterveyden muoto on kontrollointi. Mitä epäterveempi yhteisö on, sitä enemmän se pyrkii konrtolloimaan jäseniään. Mukana olevalta vaaditaan sitoutumista yhteisön sääntöihin, jotka muodostuvat kullekin joukolle tunnusomaisiksi. Yksi tärkeimmistä kontrollin muodoista on osallistumisaktiivisuuden tarkkaileminen. Hengellisistä aktiviteeteista ei saa olla pois, jos ei ole riittävän hyvää syytä siihen. Se, mikä on tarpeeksi hyvä syy, on täysin kunkin yhteisön saneltavissa.
Epäterveissä hengellisissä yhteisöissä pelottelu ja syyllistäminen ovat arkipäivää. Tällaisen ryhmän jäsenet tarkkailevat itseään ja toisiaan. Uskollisuus ja lojaalisuus yhteisöä kohtaan saattavat myös mitata jumalasuhteen arvoa. Niin kauan kun jäsen on uskollinen ryhmälleen ja kuuluu siihen, hän on suojassa. Pelastus ja turva löytyvät ainoastaan oman lauman aitojen sisäpuolelta. Ulkopuolella vaanivat demonit, paholainen, tuomio ja tuho, kuolema tai helvetti. Hyvä ja paha rajautuvat yhteisön reunoihin. Tosiuskovaisuus ja totuus kiinnittävät jäsenen entistä lujempaan otteeseen yhteisönsä rakenteisiin. Ulos, maailmaan johtaa leveä tie, eikä siellä ole mitään hyvää, koska kaikki muu on saastaista ja pahan vallassa. Näin opetetaan.
Terve kristillinen yhteisö opettaa, että totuus löytyy Kristuksesta, ei kirkosta tai yksittäisestä seurakunnasta. Terve hengellisyys sulkee sisäänsä, mutta antaa myös vapauden, päästää lähtemään ilman sanktiota. Rakkaudellisesta yhtöisöstä irtautunut voi vierailla avoimesti entisen seurakuntansa tilaisuuksissa tapaamassa ystäviään ja keskustella heidän kanssaan myös hengellisistä asioista. Pois lähtenyttä ei karteta eikä hyljätä. Hänen valintaansa ja uutta hengellistä kotiaan kunnioitetaan, vaikka hänen kanssaan oltaisiin eri mieltä. Se on todellista aitoa rakkautta. Raamatussa tuhlaajapojan isä oli pahoillaan pojan lähtiessä, ei karttanut eikä tuominnut tätä. Terveessä yhteisössä hengellinen "paluumuuttaja" on tervetullut takaisin seurakuntaan, kuitenkin aina ilman nöytyytystä ja katumisriittejä.
-Aila Ruoho
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvä teksti..kiitti
tuo Ailan itsensä postaama? Asiaa jokatapauksessa.
Hei,
Ei ole minun postaamani. :-)
Tännekin voi tulla juttelemaan: http://henkireika.arotron.fi/
t. Aila
[email protected]
Alottaja puhuu järkeä, kirja on vielä lukematta, luen kun
Ulkopuolelta voi tietysti neuvoa muita, kun ei tunne asiaa. Sen helpompaa ja kiehtovampaa homma ei taida olla.Tämähän on tyypillistä väärää käyttäytymistä ihmissuhteissa, asettua toisten yläpuolelle neuvojaksi, kuuntelematta ja huomioimatta asianomaista itseään.
Emmehän oikein tiedä missä määrin tämä mielikuva kovasta kontrollista on niiden luomaa, jotka ovat kokeneet kovia liikkeen piirissä, syystä taikka toisesta.
Epäterveitä, muita saraalla tavalla hallitsemaan ja kontrolloimaan pyrkiviä ihmisiä on näet yhtä lailla uskovioen piirissä, kun muissakin ihmisryhmissä. Jos esimerkiksi perhe on tällainen sairas, niin sairaan kodin ilmapiirissä kasvanut henkilö voi edentifioitua sillä tavalla että sairas onkin se seurakunta johon perhe kuuluu, eikä perhe sinänsä.
Väärä uskonnollisuus on ilman muuta sairas, ja sairastuttaa sen piiriin kuuluvia
enemmän taikka vähemmän, henkisestä vahvuudesta riippuen. Vain Jeesus voi antaa sellaisen identiteetin, että toisten mielipiteet taikka tuomiot eivät enää vahingoita. Kun sydämessä on rauha Jumalan kanssa, silloin ihmisten tuomiot eivät enää pure, eikä tarvitse epätoivoisesti enää koittaa muuttaa toisia taikka seurakuntaansa paremmiaksi. Sellainen on nimittäin tuomittu aina epäonnistumaan.
Epäterveet, muita sairaalla tavalla hallitsevat ihmiset eivät juurikaan SRK:n ulkopuolella saa päättää muiden asioista. En vl-uskonnon ulkopuolelta tunne ensimmäistäkään ihmistä, joka hyväksyy lasten raiskaamisen sairaine oheisoppeineen ja käytäntöineen, kuten te teette!
ALoittaja ei taida oikein olla jyvällä asiasta josta kirjoittaa.
nimittäin kukaan uudestisyntynyt ei kirjoita sellaista kuin ....terve uskonnollisuus...koska sellaista ei koskaan voi olla olemassa Raamatullisen uskon formaatissa !
Uskonnolisuus on aina sairasta, se on lähtötilanne.
Hei.
Kirjoittaja EI ole Aila Ruoho.
Olen johon läipiiriin kuuluva nuori nainen. Olen elänyt vl-liikkeen sisällä ja koen nämä asiat sellaisiksi, mitkä meidän on vain pakko kohdata ja myöntää, ennemmin tai myöhemmin. Olen yksi niistä nuorista aikuisista, joka aikoo aukista suunsa ja vaikuttaa asioihin.
Emme voi kieltää näitä asioita. Koulukiusauskin tulkitaan siten, miltä kiusatusta on tuntunut/tuntuu. Tässä on aivan sama, meitä kiusattuja on niin monia, että nämä asiat on otettava vakavasti, ja niihin on puututtava kuten kiusaamiseen. Ja meidän aikuisten vastuulla on taata, ettei meidän lapset koe ahdistuneisuutta taikka pelkoa näiden asioiden takia. Ja jos SINÄ et ole vl-liikkeen sisällä törmännyt näihin ongelmiin, olen onnellinen puolestasi. Jos et koe, että asialle ei ole tarvetta tehtävä mitään, voit jättää kommentoimatta. Voit vaihtoehtoisesti halutessasi kirjoittaa Suomi24 sivulle oman tekstisi, jossa voit yrittää kumota kaikki väittämäni väitteet.
Tästä Ailan kyseisestä tekstistä oli minulle suurtakin suurempi apu ja ohjain parempaan elämään.
Toivon, että tästä tekstistä on hyötyä.
Toivotan lämpimästi hyvää Uutta Vuotta kaikille!
-ap
Korjaan: Jos koet, ettei asialle ole tarvetta tehdä mitään, voit jättää kommentoimatta.
Toivon, että keskusteluun liittyisi myös muita aktiivisia nuoria ja toisi omia näkökulmiaan esille. Uskon, että siitä voisi olla hyötyä.
Tehokkain keino saada SRK:n johtokunta vaihdettua ja uusien, raikkaiden tuulien päätä virtaamaan siionissa, on useiden vuosikokousedustajien asettuminen johtokunnan vaihtamisen puolelle.
Tähän ei yksittäinen uskovainen voi juurikaan vaikuttaa, vaan teidän uudistusmielisten on liityttävä yhteen saadaksenne äänenne kuuluviin. Muutama kymmenen uudistuksia ajavaa vuosikokousedustajaa saa jo jotain aikaan.
"Ja meidän aikuisten vastuulla on taata, ettei meidän lapset koe ahdistuneisuutta taikka pelkoa näiden asioiden takia."
Tartun tähän. Mielestäni vl-seuroihin pääsylle pitäisi asettaa ikäraja, K18 tai joissakin tapauksissa K16. Seurapuheet on poikkeuksetta tarkoitettu aikuisille, ei lapsille. Minä olen kulkenut vuosia terapiassa siksi, kun vanhempani pakottivat minut lapsena seuroihin. Olin lapsena ja nuorena hyvin ahdistunut aina seurojen jälkeen ja pelkäsin valtavasti, että kuolen tai joku minun läheisistäni kuolee. Kuolema ja henget olivat aina niin voimakkaasti esillä seurapuheissa, enemmän kuin kauhuleffoissa tai missään kirjoissa koskaan. Ja niin on vieläkin.
Sama täällä. Minun lapsuuteni seuroissa yksi yleisimpiä saarnanaiheita oli maailmanloppu, joka tulee melko todennäköisesti jo ensi yönä. Jokainen päivä käskettiin elämään, kuin se olisi viimeinen. Myös hoitokokouksiin pakotettiin lähes viikottain. Tämä kaikki teki lapsuudestani ja nuoruudestani erittäin ahdistavan.
Jos aikuiset välttämättä haluavat leikkiä tuollaista maailmanloppu-saatanalleheittoleikkiä, leikkikööt aikuisporukalla!
Tarkoitat varmaan mieleltään lapselliset tai -sairaat aikuiset. Terveet aikuiset eivät usko eivätkä tarvitse mielikuvitusolentoja.
Sisälsi paljonkin asiaa. Jokainen terve yhteisö pyrkii hyviin päämääriin ja antaa jäsenien itse arvioida toisia yhteisöjä puolueettomasti eikä toista suuren yleisön toistamia kommentteja, jotka usein pohjautuvat äänekkään yksilön kärjistettyihin, jopa liioiteltuihin kommentteihin. Niitä useinkaan ei ole puolueettomasti tutkittu pitävätkö todella paikkaansa vai ei. Monesti jopa lasten omat vanhemmat välittävät eteenpäin omia puolueellisia ja ennakkoluuloisia näkemyksiään muista elämäntavoista kuin omistaan. Kuka siis on ennakkoluuloton, puolueeton ja tasapainoinen. Sitä kannatta etsiä. Hyvää jatkoa teille.
Omat tervejärkiset vanhemmat tuskin lähtevät rajoittamaan lastensa elämää siten kuinka uskonlahkoissa sitä tehdään. Lapset, joista on huolehdittu ja rakastettu, yleensäkin on saatu kotoa jo sellaiset eväät, he että voivat luottaa lastensa omiin valintoihin ja annetaan elää ja toteuttaa lahjojaan. Kun lahko on saanut otteeseensa nuoren tai ihan aikuisenkin, sieltä alkaa painostus, jos oma perhe ei kuulu lahkon piiriin, että nyt heidät on jätettävä ja lisäksi valtaa pitävät lahkojohtajat ja rahastustarkoituksissa liikkuvat lahkosaarnaajat naamioivat juttunsa muka Jumalan nimissä tehtäväksi työksi. Siinä hämmennyksessä monen nuoren oma ajattelu on tuhottu ja hyvät ihmissuhteet vedetty lokaan. Näitä juttujahan on viime aikoina paljastunut hirveä määrä. On kaiken maailman jalovaaroja,mellereitä, yli-mäyryjä ja koivistoja ym. ym. jehovissa ei saa edes tervehtiä omaa lastaan, jos hän on eronnut lahkosta! Mikä oikeutus jollain hirvityksellä on vaatia jumalan nimissä mitään tällaista? Tai toisinpäin, ei saa tervehtiä omia vanhempiaan. Tässä ei ole ennakkoluuloista kyse vaan sairaista uskonyhteisöistä, missä valtaa ja rahaa hamuavat uskon varjolla pelottelijat vievät ihmiseltä oman identiteetin. Pahimillaan muuttavat koko persoonan. Siihen ei näillä ihmishirviöillä ole mitään oikeutta. Sivusta seurannut on nähnyt tilanteen pahimmillaan, kun tuhottiin erään lahjakkaan nuoren elämä ja eristettiin hänet täysin omasta perheestä. Takaisin elämään selviäminen on kestänyt kauan ja pelkotilat ovat osana hänen jokapäiväistä elämää. Eiköhän ne syylliset ole siellä uskonlahkojen piirissä. Normaalit papit pyrkivät eheyttämään perheitä ja pitämään perheet yhdessä terveellä tavalla. He keskustelevat ihmisten kanssa ja salaseuroja ei tarvitse pitää. Tässä ei ole kyse kärjistämisestä, eikä liiotelluista kommenteista vaan tosiasioista, mitä ympärillämme tapahtuu ja on koko ajan vuonna 2013, ja tällaiset lahkohihhulit kuuluisi itsensä eristää ja laittaa telkkien taa, mieeluummin heti. Heidän päässään on jotain todella sairasta.
Aloittajan teksti on NIIN totta! Olen yksi niistä jotka eksytä pieneen henkiseen seuraan noin 2-3 vuodeksi ja mitkä olivatkaan seuraukset.. Meitä oli vain 8, enkä näistä kahta koskaan henkilökohtaisesti päässyt tuntemaan. Eräät kaksi karismaattista miestä vetivät sitä seuraa, mikä tottakai tuntui aluksi hyvin turvalliselta ja ennen kaikkea viisaalle. Kaikki tieto esitettiin niin kuin se olisi absoluuttinen totuus ja oli helppo uskoa kaikkeen mitä he sanoivat, kun olivat hyvin karismaattisia. Puhuimme henkisyydestä, kaikkea ympäröivästä rakkaudesta ja tottakai omista ajatuksistamme totuuden suhteen.
Hauskuus alkoi loppumaan, kun sain tietää parin vuoden varrella, että 3 näistä ihmisistä oli hankaluuksia mielenterveytensä kanssa vähän eri tavalla kuin ihmisillä normaalisti. Kaikki heistä olivat naisia. En tietenkään aluksi nähnyt tässä mitään outoa, sillä olin jo vuosia ollut syvästi masentunut ja ajattelin, että voisimme toistemme avulla parantua. Tätä parantumista ei kumminkaan koskaan tapahtunut.. Sain nähdä erään nuoremman tytön vain kärsivän siitä yhä enemmän ja enemmän kun yritti valaistua muiden ohjeiden kautta. Joutui mielisairaalaan ja joutuu loppu elämänsä syömään skitsofreeneille tarkoitettuja lääkkeitä.
Kun näillä 3 naisella alkoi olemaan skitsofreenisia oireita enemmän, niin vasta ymmärsin mistä se todella johtui. Kaikki uskomukset joita olimme toisiltamme oppineet ja kuulleet jatkuvasti kasvatti mielikuvitusta huonolla tavalla. Kaksi näistä näki valveilla ollessaan jonkinlaisen pahan voiman syövän heitä ja yksi vain ei psytynyt enää olemaan pelkäämättä omassa kotonaan, kun pelkäsi, että tämä paha tulisi hakemaan hänet. Ei vieläkään uskalla nukkua yksin kotona, vaikka hänellä on kaksi lasta ja mies!
Aloin ymmärtämään näiden "opettaja" miesten luonteistakin enemmän, kun muut alkoivat kertomaan kokemuksia heistä ja miten kohtelivat minua. Toinen mies oli kohdellut naisia huonosti ylimielisyydellään ja ollut erittäin katkera siitä, kun ei ollut saanut tahtoaan läpi pienistäkin asioista. Toinen taas väitti, että neitsyyteni on jotenkin onneni tiellä ja pitäisi saada mahdollisimman nopeasti pois alta! Hän myös kannatti vahvasti sitä ajatusta, että seksuaalisuutta pitäisi näyttää paljon enemmän kavereiden kesken, kun todellinen rakkaus olisi mahdotonta saavuttaa. Se oli oikeastaan viimeinen pisara, sillä vaikka joku olisi kuinka katkera omasta rakkauselämästään, niin on väärin yrittää manipuloida toisia luopumaan jostakin niin merkityksellisestä, että voisi itse vain hyötyä siitä.
Ymmärsin vasta tämän vuoden puolella miten suuren virheen olin tehnyt, kun olin luottanut näihin ihmisiin liikaa. Miten pystyin olemaan niin sokea, emme koskaan olleet yhdessä henkisiä taikka levittäneet rakkautta mistä niin paljon välillä puhuimme, vaan kadotimme ihan kaikki itsemme. Onneksi nyt olen alkanut tukimaan itseäni henkisellä tasolla yksin ja en ole enää ollenkaan masentunutkaan :)
Anteeksi sekava teksti, mutta en ole koskaan uskaltanut ennen avautua kaikesta ja nyt tuntui olevan oikea hetki saada ihan kaikki ulos.
´Terve hengellisyys sulkee sisäänsä, mutta antaa myös vapauden, päästää lähtemään ilman sanktiota. Rakkaudellisesta yhtöisöstä irtautunut voi vierailla avoimesti entisen seurakuntansa tilaisuuksissa tapaamassa ystäviään ja keskustella heidän kanssaan myös hengellisistä asioista. Pois lähtenyttä ei karteta eikä hyljätä. Hänen valintaansa ja uutta hengellistä kotiaan kunnioitetaan, vaikka hänen kanssaan oltaisiin eri mieltä. Se on todellista aitoa rakkautta. Raamatussa tuhlaajapojan isä oli pahoillaan pojan lähtiessä, ei karttanut eikä tuominnut tätä.`-ed.kirj.
Ja terve hengellisyys ei koskaan käske jättämään omaa perhettään ja omaisiaan, varsinkaan jos he ovat tavallisia kunnollisia ihmisiä! Ihan kaikesta pitäisi voida avoimesti keskustella. Lahkot käyttävät näitä pakkokeinoja, jotta saavat käännytettyä yhteisöönsä ihmisiä ja etenkin nuoria. Mikään sellainen ei kanna pitkän päälle hedelmää ja on tuhova ihmisen oman identiteetin ja mielenrauhan. Juuri siksi lahkojen sisällä on tätä ahdistuneisuutta ja jopa rikollista ihmisen rajoittamista niin paljon. Rakkaus on vapautta, avoimmuutta ja rehellisyyttä. Vain näistä ominaisuuksista voi kasvaa jotain hyvää. Vain rakkauden avulla maailmamme voi pelastua.