Uskovaiset mielisairaita

Kaikki ihmiset mitä tunnen tai tiedän on syntisiä ja tarvitsee
Pelastajaa, joka armahtaa ja rakastaa.

Olematon jumala ja jeesus, kyllähän se niin on, että usko itseesi, ei mihinkään tyhjään olemattomaan.

En ole entinen linnakundi enkä skitsofreenikko. Vaimoni myös ei ole kumpikaan. Olemme silti uskovaisia. Henkilökohtaisesti en tunne ketään entistä linnakundia, joka olisi tullut uskoon. Tiedän, että heitä kyllä on ja olen tavannut heitä. En tiedä missä piireissä sinä oikein pyörit, kun tuollaista porukkaa tapaat?

Skitsofreenikkokin voi tulla uskoon. Olisiko oikein sanoa ihmiselle: "sinä olet sairas ja sairautesi ei ole hyvää mainosta meille, et voi tulla uskoon". Niin kristitty ei voi tehdä. Skitsofreenikkokin saa tulla uskoon ja se on hieno juttu se.

Monellakin uskovalla riittää uskallusta käydä keskustelua raamatussa kirjoitetuista asioista? Siis ilman halveksivaa tuhahdusta, jos vaikka puhutaan raamatun satukirjamaisuudesta. Todisteita siitä, että raamatunasiat olisivat totta, kun ei edelleenkään ole.

Tai miksi raamattuunnperustuva uskonto on oikeampi kuin islam tai vaikka buddhalaisuus?

Yleensä saan näistä aiheista vain tuhahduksen vastaukseksi. Sellaisen joka halveksii kysymystäni tai alkaa pelokkaasti puolustamaan omaa uskoaan.

Miksi ne pelkää, kun puolestani saavat uskoa vaikka Ahtiin. Suomessa on uskonvapaus. Haluaisin vain että lapseni saisi valita et tunnit eroamatta kirkosta. Nyt koen elämän katsomustaitojen olevanntärkeämpiä kuin raamatun ulkoaopettelun. Kirkko pakottaa minun lapseni eroamaan järjestöstään. No, elämä on valintoja.

Usko Jeesukseen se tuo pelastuksen ei itseensä uskominen,on kait usloviakin jota ovat sairastuneet,he eivät luota pelastajaansa kantavat ites sairautaan vaikka jeesus on ristille jo vienyt.Usko itseesi
ei voi uskoa koska, usko tulee ulkpuolelta,itsesään ei ole uskoa ollenkaan .

Itse olen eronnut kirkosta (kastettu on ja rippikoulu käyty). Perheessäni meitä erosin kerralla myös siskoni ja äitini. Syitä eroamiseen oli monta. Päätökseeni olen ollut hyvin tyytyväinen. Uskon kyllä Jumalaan, mutta en tarvitse siihen kirkkoa. Sanotaan, että tosi uskovainen ei kuulu kirkkoon. Nyt nykyisessä elämäntilanteessa on raskasta kuunnella appiukon moralisointia siitä että joku ei kuulu kirkkoon. "Ei se ole ihminen eikä mikään joka ei kirkkoon kuulu". Jatkuvasti etsii minusta huonoja puolia ja nyt on keksinyt tämän uskonto-jutun. Hän on itse körttiläistä perua, ovat aikoinaan (n.20v sitten) pitäneet kotiseuroja ym. Kaksinaismoralismi on kummallista. Esimerkiksi hänen oma vaimonsakaan ei kuulu kirkkoon, on muuttanut tänne toisesta maasta. Ei ole edes suomen kansalainen. Ihan turha edes ottaa kantaa hänen mielipiteisiinsä, narsisti on aina oikeassa. Haukkuu kaikkea mikä ei ole hänen mielipiteidensä mukaista ja kaikkia jotka eivät ole aioista samaa mieltä. Pitää minua suurinpiirtein pakanallisena siksikin, koska toisinaan työni velvoittaa minua työskentelemään sunnuntaisin ("muista pyhittää lepopäivä") . Olen yrittänyt sanoa, että mitähän siitäkin tulisi, jos sairaalat laittaisivat lapun luukulle sunnuntaisin. Kaikille sairaanhoitajille, lähihoitajille ja lääkäreille vapaapäivä sunnuntaisin, just joo.