Onnellinen lähtijä viimeiselle matkalle

"Mitenkäs äiti selviää, kun minä en enää palaa
kotiin?"


Nuori mies oli yllättäen sairastunut vakavasti ja
taisteli kolme viikkoa. Päivää ennen kuolemaansa
sairasvuoteella maatessaan hän purki sydäntään
tyttöystävälleen. Poika siis uskoi sisimpäänsä
annetun viestin ajallisen elämän päättymisestä
olevan totta. Ja niin myös tapahtui. Kuoleva mies
varmaan ajatteli että tyttöystävä olisi vahvempi
ja jaksaisi kantaa helpommin surun taakkaa ja
eron ikävää.


Raamatussa kerrotaan myös murheellisista
naisista. Heidän surunsa muuttui kuitenkin
iloksi. Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja
Joosefin äiti, olivat palvelleet Jeesusta hänen
kierrellessään Galileassa julistamassa Jumalan
valtakuntaa. He olivat myös nähneet ristille
kuolevan Jeesuksen ja miten yksi sotamiehistä
puhkaisi keihäällä hänen kylkensä ja heti vuoti
siitä verta ja vettä.
Kun he pääsiäisaamuna tulivat Jeesuksen haudalle,
ks. Matt. 28:1-10, niin haudan suulla oleva kivi
oli vieritetty pois. Enkeli sanoi
naisille: ”Älkää peljätkö…, ristiinnaulittu
Jeesus on noussut kuolleista.” Elävä Jumala oli
kukistanut kuoleman. Herran ihmeteon todistajiksi
valitut naiset saivat myös tehtäväkseen viedä
ilosanomaa kuolleista herätetystä Jeesuksesta.


Ylösnousemustoivo kantaa myös tänään. Elävä toivo
auttaa surun ja kaipauksen keskellä nuoren
poikansa menettäneitä vanhempia. Niin äiti kuin
isäkin uskovat näkevänsä poikansa Raamatun
lupauksen mukaisesti: ”Jumala, joka herätti
kuolleista Herran, on herättävä meidätkin
voimallansa.” 1Kor. 6:14


Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2