Mitä mieltä olette Seppo Juntusen työstä Suomen Luterilaisessa kirkossa. Minkälaisia kokemuksia? En tahdo kuulla ennakkoluuloja,vaan kokemuksia. Mitkä mahtoivat olla syyt teiden eroamiseen Pirkko Jalovaaran kanssa.
Tuhlaanko aikaani odottamalla vuoroani kerta toisen jälkeen? Onko rukoilija läsnä tänäänkään? Senhän tokkiinsa tiedämme, että Parantaja on!!
Tuhlaanko aikaani odottamalla vuoroani kerta toisen jälkeen? Onko rukoilija läsnä tänäänkään? Senhän tokkiinsa tiedämme, että Parantaja on!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olavi Peltolan teksti (en tiedä yleisesti, että miten hyvää luterilaista / raamatullista tekstiä hän kirjoittaa, mutta tässä olisi linkki):
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat1c.htm
Suosittelen yleisesti Luterilaista tekstiä luettavaksi. Mm. Luther-säätiöllä on luterilaisia tekstejä sivuillaan:
http://www.luthersaatio.com
Toinen suuntaus, jota pidän turvallisena on Länsi-Suomen Rukoilevaisuus.
Sivusto:
http://www.rukoilevaisuus.com
Heidän lehtiään voi lukea osoitteesta:
http://www.rukoilevaisuus.com/lehti.php
Risto Soramiehen kirjoitus
Selkeämmin on varmaankin luettavissa tästä osoitteesta:
http://groups.yahoo.com/group/saarnarinki/message/1874
Mutta laitan itse tekstin myös tähän:
Meidän ylistyksemme ja Kaikkivaltias Jumala
Ylistystä on jatkunut jo puoli tuntia. Sen into nousee jatkuvasti. "Sinä Armollinen, Sinä Ylistettävä, Sinä Suojelijamme, Sinä Kuninkaamme, Sinä Hyvyyksien Hyvyys.." Esilaulajan komeaan ääneen yhtyy laaja seurakunta kasvot intoa hehkuen, silmät tosin suljettuina, mutta aivan kuin kiinnitettynä johonkin, mitä ne hengessään katselevat. Koko suuri joukko on tullut elähdyttämään uskoaan ja sieluaan ylistämällä Jumalaa. On kuin maailman ankeus, omat ongelmat ja kaikki uskonelämän heikkoudet siirtyisivät syrjään. Kuinka ihanaa onkaan ylistää Ainoaa, Kaikkivaltiasta, Armollista, Mahtavaa kuningasta ja Hänen profeettaansa Muhammadia!
Suuri nuorisojoukko, täynnä ihastusta, uutta elinvoimaa ja toivoa laulaa
ainoalle Jumalalle ja Vapahtajalle, jonka he tuntevat:
Hän nousi syvyyksistä
ja kohosi kuin vuori.
Kun emme tienneet hyvyyksistä
Ja tuskissamme Pelastajaa etsimme,
Hän alkoi pyhän työnsä
ja valmiiksi sen suori.
Kätensä on avoimena,
vaikk' kaikkialla tuho on,
On epätoivo valtoimena.
Mutt' hän tulisäkeneitä
sinkoo Hengestään
ja tuo yönkin valohon.
Laulaessaan nuoret kohottavat kätensä, vain toisen, oikean kätensä -
Hitler-tervehdykseen!
Jo vuosia olin kummastellut kristittyjen päivillä ja konferensseissa uutta tyyliä, jota oli vaikea arvioida. Se ei mielestäni vastannut todellisuutta eikä myöskään sitä, mitä olin vanhoilta kristityiltä, kirkkohistoriasta ja Raamatusta oppinut. Sitä oli toisaalta vaikea vastustaakaan, sillä kysymyksessä oli Jumalan ylistäminen. Mikä voisi olla sen oikeampaa! "Totisesti on kohtuullista, oikein ja autuasta, että me aina ja joka paikassa kiitämme ja ylistämme Sinua."
1994 olin nykyisessä kotimaassani miestenpäivillä. Meitä oli melkein kaksisataa. Olimme tilanneet hyvät puhujat kolmesta eri maasta. Odotin paljon näiltä kokeneilta miehiltä. Mutta tuskin saimme kuulla heidän sanomaansa, sillä päivien järjestäjät laulattivat kirjaimellisesti tuntikausia ylistyslauluja ja vain ylistyslauluja uuvuttavine toistoineen: "Your are our King (olet kuninkaamme), "We extoll you" (Me ylennämme Sinua) ja kaikkein vastenmielisin "Oh, how I love you!" (Ah, kuinka rakastankaan sinua!).
Satuin istumaan päivien pääpuhujan vieressä, kunnianarvoinen harmaapää, urhea Jumalan soturi, joka oli viettänyt elämänsä kaikkein kovimmilla lähetyskentillä ja kestänyt. Häneltä olisi voinut oppia paljon. Ympärilläni kaikki olivat intoa täynnä, vain minä jupisin penkissäni enkä voinut olla tyytyväinen. Silloin tuo Jumalan sankari kääntyi puoleeni ja sanoi puoliääneen: "Tämä on typerää! Kuinka isot miehet voivat olla noin lapsellisia!" Hänelle jäi puheaikaa 20 minuuttia, eikä sillä tuntunut olevan väliä, sillä mehän ylistimme Jumalaa! Varmasti Jumala oli tyytyväinen!
Kysymyksessä ei ole vain uusi tyyli, vaan uusi oppi. Ylistyksestä on tullut hengellisen elämän keskus, ongelmien ratkaisija ja Jumala-suhteemme pääasia. Se on vaarallinen harha, suoraan Perkeleen hienostuneimmasta teologisesta työpajasta. Tämän opetuksen tarkoitus on tuhota elävä, evankelinen usko ja kaikkein mieluiten syöstä ihmiset ylistys huulillaan epätoivoon ja, jos mahdollista, helvettiin saakka!
Muuan evankelista kehui, kuinka jo vuosia nuorten kokouksissa on laulettu
pääasiassa ylistyslauluja, ja kuinka nyt vihdoin aikuistenkin päivillä ne
alkavat yleistyä muitten laulujen sijaan. Miksi? Onko Jumala muuttunut? Ovatko
ihmiset muuttuneet? Onko evankeliumi muuttunut? Miksi ennen tarvittiin
synnintunnustuslauluja, opetusvirsiä, lauluja ahdistuksessa, valituksia,
rukouksia, anomisia, vaikerointeja, kärsimysvirsiä kiitoksen ja ylistyksen
rinnalla? Oltiinko ennen niin huonoja uskovia? Lukekaapa psalmeja: hallelujan
rinnalla valitusta, huokailua, rukousta, pyyntöjä, itkua, epätoivoa, jotka
tuodaan Jumalan eteen. Menikö Jeesus Getsemaneen ylistämään Jumalaa? Voiko edes
kuvitella Jeesusta hyppelemässä ja ylistämässä kasvot ylistyskokouksista tutussa
autuaassa pingotuksessa tunnista toiseen. Kun Jeesus nousi viimeiseltä
aterialta, Markus kertoo, että laulettiin "kiitosvirsi", ei kiitosvirsiä aina
väsymykseen saakka.
Jumalan jumaluus
Jumala on tehty saajaksi ja ihminen antajaksi. Kun Joosua varoitti israelilaisia
luopumasta Herrasta, hän sai kansalta aivan liian reippaan, myöntävän
vastauksen: "Mekö hylkäisimme Herran ja ryhtyisimme palvelemaan muita jumalia!"
Joosua joutui sanomaan: "Ette te pysty palvelemaan Herraa! Herra on pyhä Jumala,
hän on kiivas Jumala..." (Joos 24)
Jumalan jumaluus on siinä, että Hän luo tyhjästä. Hänelle ei voi antaa mitään,
Hänen omaisuuttaan, onneaan, olemistaan tai kunniaansa ei voi lisätä. "Te olette
minun todistajani: onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä? Minä en
toista tunne!" (Jes 41)
Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" ja valo tuli. Jumala loi yhdellä sanallaan koko
maailmankaikkeuden. Kaikki on Jumalan. Jumala loi ihmisen elämään Hänen
hyvyydestään ja jumaluudestaan. Ihminenkin luo, mutta ei tyhjästä. Perkele taas
ei luo mitään, vaan vain hävittää. Jumala saa aikaan, synti tuhoaa.
Jos ihmisen asema Jumalan edessä ennen syntiinlankeemusta oli ottaa vastaan,
iloita Jumalan hyvyydestä, elää Jumalan lahjoista, niin syntiinlankeemuksen
jälkeen ihmisellä on vielä vähemmän mahdollisuutta elämään omista lähteistään.
Ihminen ei tule Jumalan eteen enää vain avoimin käsin, vaan saastaisin, verisin
käsin ja saastaisin huulin. Jumala ilmaisee jumaluutensa nyt siten, että hän ei
ainoastaan luo tyhjästä, vaan luo pyhyyttä sinne, missä on vain saastaa, antaa
rakkautensa paistaa sinne, missä on vain synnin pimeyttä. Tämän kaiken Hän teki
ja tekee Kristuksen tähden. Vain Kristuksen sovintoveri tekee Jumalan meille
suosiolliseksi, ei meidän surkea ylistyksemme, olkoon se kuinka hurmioitunutta
tahansa. Miten me ihmispoloiset voisimme luulla saavamme ylistyksellämme jotakin
aikaan! Me olemme kurjia, köyhiä, sokeita ja alastomia. Se on realiteetti! Pyhä
Henki, Totuuden Henki vie meidät realiteettien pohjalle.
Vallalla olevassa ylistysopissa tuodaan Jumalalle ylistystä, jotta Hän olisi
mielissään ja tekisi sitten jotakin, esimerkiksi "laskeutuisi meidän
keskellemme" tai "kohtaisi meidät". Tähän usein ylistyskokouksissa pyritään
aivan ohjelmallisesti. Jumala ei kuitenkaan ole missään luvannut palkita meidän
ylistystämme. Jumala antaa meille tarpeemme vastauksena rukouksiimme. "Anna
meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme". Rukous, anominen, vaivojensa
Jumalalle valittaminen on kristillistä elämää, sillä se vastaa totuutta. Me
olemme kerjäläisiä. Oletko joutunut kohtaamaan oman saastasi ja nurjuutesi ja
hirmuisen pahuutesi? Yritäpä poistaa se ylistykselläsi! Ei! "Kuka sitten voi
pelastua? "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista!"
Elävän uskon tie: hätä, apu, kiitos.
Meillä on Jumalalle tuotavana vain hätää ja tarpeita, syntiä ja saastaa. Sitä ei
poisteta eikä lievennetä mitään tekoja tekemällä, ei edes iloisella ja
jankuttamiseen asti kestävällä ylistyslaululla, vaikka siinä mainittaisiin
Jeesus ja risti ja vaikka mikä muu tahansa. Saastan puhdistaa ja hädän lievittää
vain Jumalan suvereeni evankeliumi, jonka hintaa ei ihminen voi edes yrittää
maksaa. Jumalan jumaluuden häpäisemistä on, jos me yritämme päästä ensin
arvolliseen asemaan, tai miellyttää Jumalaa, jotta hän armahtaisi meitä. Kun
Jumala sitten auttaa meitä ja armahtaa, on kiitoksen paikka. Ensin hätä, sitten
avupyyntö ja apu, sitten kiitos.
Ylistysoppi: hätä, kiitos, apu
Ylistysoppi tarjoa meille kaunista, erehdyttävää, evankeliumin ja totuuden
vastaista järjestystä: hätä, kiitos, apu. Jos meillä on jotakin tarvetta ja
hätää - sitä ei sentään ylistyskään ole poistanut - menemme Jumalan eteen
ylistelemään, kunnes sitten tarpeeksi ylistettyämme saamme Jumalan suopeaksi, ja
Hän auttaa. Tästä oli kysymys baalien palvonnassa. Israelin suurin synti oli
sekoittaa oma usko baalien uskontoon.
Onko Jumala riikinkukko?
Helsingin Korkeasaaressa minua kiehtoivat eniten riikinkukot. Niiden pyrstö oli
yleensä supussa, mutta kuvista olimme nähneet, miten linnut voivat näyttää koko
komeutensa levittämällä upean pyrstönsä. Me pojat yritimme kaikkemme: taisimme
jo olla nykimässä sulkiakin, mutta mikään ei auttanut: riikinkukko ei näyttänyt
meille loistoaan. Kun kerran taas yritimme saada riikinkukkoa esiintymään, tuli
avuksemme muuan rouva, joka tiesi miten asia käy. "Ei pojat tuolla tavalla.
Riikinkukkoa pitää maanitella ja kehua!" Täti alkoi kehunsa: "Rikinkukko,
riikinkukko! Ai, kuinka komea olet, olet ihana, loistava, upea. Ihailemme sinua
ja katselemme. Näytä meille nyt ihanuutesi... jne." Toden totta: riikinkukko
kääntyi meihin päin ja levitti pyrstönsä. Se oli kuin ihme!
Jumalasta on tehty riikinkukko. Ajatellaan ja jopa opetetaan, että kun ylistämme
Jumalaa, Hän antaa läsnäolonsa keskellemme. Olipa eräitten hengellisten päivien
alaotsikkona vääristetty raamatunlause: "Jumala on luvannut olla siellä, missä
Hänen kansansa ylistää Häntä." Paavalin kirjeitten mukaan kuitenkin kristityt
ovat niitä, jotka huutavat avuksensa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä.
Elävä usko on aina hädässä ja avun tarpeessa. Se ei kiellä totuutta, vaan tuo
hätänsä Kaikkivaltiaalle Jumalalle armon istuimen ääreen, rohkeasti Jumalan
lupaukseen luottaen, siksi ilman kaunisteluja ja maanitteluja, saadakseen avun,
silloin kuin sitä tarvitaan (Hepr. 4:16). Sitten on kiitoksen paikka!
Risto Soramies, Istanbul
Jälleen Risto Soramiehen yksi mielipidekirjoitus.
Saatu osoitteesta:
http://groups.yahoo.com/group/saarnarinki/message/1893
// Olen minäkin joskus kuullut Koivistoa ja lukenut hänen rukouskirjeitään.
Mies on täynnä itseänsä ja "herätystä". Hänen teemansa on tuleva herätys.
Hän kertoo profetioista, jotka ennustavat, että hän, Markku Koivisto tulee
puhumaan suurille kansanjoukoille.
Tämmöinen puhe on pelkkää roskaa. Ei varmasti ole Jumalasta. Mikä intressi
Jumalalla olisi nostaa Koivistoa aivan kuin etukäteen. Eivät apostolit
koskaan ennustelleet tuontapaisia asioita. Mitä hyötyä olisi sitten jonkun
herätyksen odottelusta! Emme me usko herätykseen, vaan Jumalaan!
Lisäksi näin Koiviston Benny Hinnin, tuon eksyttäjän kokouksessa
kunniapaikalla lavalla. Siellä hän innostuneesti osoitti suosiotaan
Hinnille, joka puhui valheita. Hinn mm. oli luvannut (näin tämän useaan
kertaan videolla), että Jeeus muutaman kuukauden kuluessa on ilmestyvä
ruumiillisesti Hinnin kokouksiin. Ei ole esiintynyt, ei edes Helsingin
jäähallissa.
Hinn opetti tuntikausia, että kaikkien uskovien pitäisi olla terveitä. Ei
häirinnyt Koivistoa, vaikka huomautin siitä hänelle.
Hinn sanoi: 16 kuukauden kuluttua (tämä ennustus annettiin Helsingissa
kesällä 2001) Suomessa puhkeaa nuorisoherätys, joka muutta Suomen historian
kulkua. Koivisto sitten levitti tätä tietoa ja julkaisi oikein
kaavakkeenkin, johon piti kirjoittaa suurin piirtein näin "Olen kuullut
Pyhän Hengen äänen tulevasta herätyksestä... jne". Koivisto sitten pani
tietenkin ehtoja "Jos Herran kansa kääntyy..." Näitä ehtoja ei sanonut Hinn.
Sitäpaitsi tuo ehtohan jo merkitsee herätystä sinänsä.
En pidä Koivistoa muuten pahana miehenä, mutta hän on täysin lapsellinen ja
vielä täynnä itseään. Esiintymisellä selvien eksyttäjien tukijana hän
aiheuttaa paljon pahaa. Kun huomautin tästä hänelle, hän lähetti minulle
uhkauksen: Hän sanoi pelkäävänsä minun puolestani. Vastasin vain, että olen
ollut muslimien parissa kolmekymmentä vuotta, joten joku suomalainen
"herätysjohtaja" ei minua pelota.
Koivisto on rukoillut sairaitten puolesta ja tehnyt muutenkin varmaan paljon
hyvää, mutta se ei vähennä yllä mainittujen asioiden vakavuutta.
Hinn on täysi eksyttäjä ja perkeleen palvelija. En ole hänen sydämensä enkä
autuutensa tuomari, mutta minun velvollisuuteni on arvioida häntä sen
mukaan, muitä hän itse opettaa ja levittää. Kirottu olkoon jokainen hänen
kokouksensa, ellei hän tee parannusta eksytyksistään!
Älä sinä Väinö sulje silmiäsi hurmahenkien vaaralta!
PS. Repostelit artikkelini täysin ilman tajua, mistä on kysymys. Teet omat
päätelmäsi, joita vastaan sitten hyökkäät käsittämättä, mitä olin
kirjoittanut.
Koeta paneutua asioihin paremmin!
t. Risto Soramies //
tekstit ovat yleensä mahdollisimman lähellä luterilasenkirkon käsitystä.
Voi olla, että en hiffaa jotakin oleellista, mutta mistä ihmeestä nää tyypit repii näitä juttuja? Kun esittää selkeän kysymyksen ja teeman niin tulee ihan himmeetä tekstiä..
tutustumaan protestanttiseen ihmiseen, joka tekee niin sanotusti tikusta asiaa - varsinaisesta aiheesta ja sen suhteesta ihmisen elämään ei ole niin väliä, kunhan tulkinta vain on, vaikka miten elämälle vieras...
"Voi olla, että en hiffaa jotakin oleellista, mutta mistä ihmeestä nää tyypit repii näitä juttuja? Kun esittää selkeän kysymyksen ja teeman niin tulee ihan himmeetä tekstiä.."
voisit sinäkin silti olla kristillisempi ja kunnioittaa sitä, että joku on hakenut himmeetä tekstiä halusta auttaa vai olenko ihan väärässä?
Ensinnäkin on syytä sanoa että Soramiehen teksti edustaa käsittämätöntä kapeakatseisuutta - toivottavasti silmät vielä aukeavat.
Pari kommenttia tekstistä:
"kaikkein vastenmielisin "Oh, how I love you!" (Ah, kuinka rakastankaan sinua!). "
Mikä tässä on niin vastenmielistä?
Jumala on Rakkaus - jos ja kun ihminen
rakastaa Rakkautta niin tilannehan on
suorastaan loistava.
"Jumalan sankari kääntyi puoleeni ja sanoi puoliääneen: "Tämä on typerää! Kuinka isot miehet voivat olla noin lapsellisia!"
Tätä voi hyvin kommentoida Mestarin sanoin;
tulkaa lasten kaltaisiksi sillä heidän kaltaisten on Jumalan valtakunta.
"Ylistyksestä on tullut hengellisen elämän keskus, ongelmien ratkaisija ja Jumala-suhteemme pääasia."
Kuulostaa hienolta asialta. Ymmärtänet että ylistyksen käsitteen voi tulkita laajasti -
koko elämä voi ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla olla ylistystä ja palvelua. Eikä se silloin välttämättä tarkoita vaikkapa laulua vaan esimerkiksi näennäisesti hyvinkin pieniä arjen tekoja. Onhan nimittäin niin ettei "herraherra" -hokemalla päästä puusta pitkälle vaan tarvitaan arjen tekoja rakkauden kaksoiskäskyn hengessä.
-jjr
Mielestäni Olavi Peltola edustaa teologiaa/ uskoa, joka on aina järjellä selitettävissä. Eihän kukaan voi määritellä miten Jumala toimii Pyhän Henkensä kautta. Niinkauan kuin keskus on Jeesus Kristus ja päämäärä on sielujen pelastus ja kokonaisvaltainen parantuminen, olaan mielestäni selvillä vesillä. Tätä SJ kokouksissaan usein korostaa. Ei pelkästää Paranrajan voimaa, vaan etenkin Jeesusta syntien sovittajana.
Eikä SJ:n kokouksissa pelkästään ylistyslauluja lauleta, vaan ihan tavallisia virsiä myös ja hyviä muusikoita silloin tällöin.
Hieman kritisoin itse hänen liukuhihnamaista toimintaa eli tulee sellainen olo, että hän ei halua kohdata itse lähimmäisenä ihmisiä, vaan todellakin luottaa siihen, että Jumala hoitaa homman ja hän on vain kasa lihaa välissä.
..se ei ole itse tarkoitus ja ohita Jeesusta Kristusta sovittajanamme. Itse olen sitä mieltä, että mitä enemmän kiitämme ja ylistämme (vaikka vain omassa rukouselämässämme) niin sitä enemmän Jumalalla on sijaa toimia meissä tahtomallaan tavalla. Jos jatkuvasti vain pyydämme ja rangumme asioita niin Hänen energiansa "kuluu" siihen. (Ei sillä, että voisimme kuluttaa Herraa suuntaan tai toiseen). Itse, kun ylistän eli ujosti kiittelen Hänen suuruuttaan,(en siis heiluttele käsiä ja käytä ulkoisia konsteja niinkuin hellarit tapaa tehdä) niin mieleeni nousee Hänen hyvyytensä ja korkeampi tieto siitä, mikä Hänen mielestään on elämälleni parasta. Tämä ei ole mielestäni väärin, epäraitista tunnelmointia tms. Se on vaan kiitollisuutta. Herra, Herra-hokemat saavat minut kanaksen lihakselle.
Hei kristillisyydestä napauttaminen on hieman ala-arvoista, mutta olet oikeassa: kaikkien kukkien tulee antaa kukkia näilläkin palstoilla. En vaan itse jaksa lukea maratoonilainauksia, kun kaipaa kokemuksellista tietopohjaa toisilta. ollaan kavereita, jookos