psykiatrinen hoitaja

asun espoossa ja terveysaseman nettisivuilla lukee että yli 18 vuotiaille, mutta kun tuo Nupoli tuntuu olevan niin harvoin auki ja miten tosissaan tälläiset tilanteet otetaan? pelottaa että sanotaan vaan että "joo normaalia pikku ahistusta" kun itse tiedän että ei ole.. eli kannattaako siis soitella sinne nupoliin? osaatko yhtään kertoa että kuinka nopeasti sine pääsee ja kannattaako edes mennä jos ei oteta tosissaan..

hfxgjhay kirjoitti:

asun espoossa ja terveysaseman nettisivuilla lukee että yli 18 vuotiaille, mutta kun tuo Nupoli tuntuu olevan niin harvoin auki ja miten tosissaan tälläiset tilanteet otetaan? pelottaa että sanotaan vaan että "joo normaalia pikku ahistusta" kun itse tiedän että ei ole.. eli kannattaako siis soitella sinne nupoliin? osaatko yhtään kertoa että kuinka nopeasti sine pääsee ja kannattaako edes mennä jos ei oteta tosissaan..

En tiedä mikä on käytäntö espoossa.. Enkä oikeastaan tiedä kovin tarkkaan mistään muualtakaan.

"kannattaako edes mennä jos ei oteta tosissaan.. "

Niin, no, ei tietenkään kannata mennä jos ei oteta tosissaan. Mutta se että sinua ei oteta tosissaan ja se että pelkäät ettei sinua oteta tosissaan ovat kaksi täysin eriasiaa. Valitettavasti peloilla on sellainen ikävä taipumus, että toisinaan ne myös saattavat toteutuakin. En edes yritä sitä kiistää. Ja sanon ihan suoraan, että minulla itselläni on todella huonoja kokemuksia ammattiavusta.. Mutta, jos ei edes yritä, niin sitten ei ainakaan ole mahdollisuuttakaan. Jää toki pettymyksetkin kokematta, mutta onko se sitten kovin järkevä asennoituminen asiaan kuitenkaan?

hfxgjhay kirjoitti:

asun espoossa ja terveysaseman nettisivuilla lukee että yli 18 vuotiaille, mutta kun tuo Nupoli tuntuu olevan niin harvoin auki ja miten tosissaan tälläiset tilanteet otetaan? pelottaa että sanotaan vaan että "joo normaalia pikku ahistusta" kun itse tiedän että ei ole.. eli kannattaako siis soitella sinne nupoliin? osaatko yhtään kertoa että kuinka nopeasti sine pääsee ja kannattaako edes mennä jos ei oteta tosissaan..

Soita Nupoliin (se taitaa siis olla nuorisopoliklinikka ..eikö?). Kerro tilanteestasi ja kysy ne asiat, joita tässä pohdiskelit. Nuorisopolilla ollaan erikoistuttu nuorten asioihin. Kyllä ne ymmärtää!

Poliklinikalla voi olla ruuhkaa ja jonoa, mutta se ei tarkoita, etteivät ne ottaisi sinua ja asioitasi vakavasti. Voi olla, että sinulla pitää olla lähete, mutta monilla paikkakunnilla ei lähetettä tarvita. Tätä sinun pitää kysyä sieltä. Jos lähetettä ei tarvita, niin todennäköisesti saat ajan jonnekin tulevaisuuteen erikoissairaanhoitajalle tai psykologille. Kartoitatte sitten vastaanotolla ongelmaasi ja mitä jatkossa on hyvä tehdä.

Jos lähete pitää olla, joudut ensin koululääkäriltä tai terveyskeskuslääkäriltä sen hakemaan. Tämä vie aikaa, mutta ei välttämättä ole vain ikävää. Pääset ainakin alkuun itsesi hoitamisessa.

Toivon sinulle voimia ja toivottavasti saat asiallista apua.

Aivan totta, eli leimaava (diagnosoiva) psykiatria pitäisi lakkauttaa välittömästi ja jättää leimaamaton (diagnosoimaton) psykologia jäljelle, joka sitten toimisi tarvittaessa yhteistyössä fyysisen lääketieteen kanssa .

Näin on kirjoitti:

Aivan totta, eli leimaava (diagnosoiva) psykiatria pitäisi lakkauttaa välittömästi ja jättää leimaamaton (diagnosoimaton) psykologia jäljelle, joka sitten toimisi tarvittaessa yhteistyössä fyysisen lääketieteen kanssa .

Perimmäinen ongelma taitaa olla oikeastaan siinä, että psykologiassa tieteenalana on vielä aivan liikaa huuhaata mukana.. Valitettava totuus taitaa olla että se on vähän kuin 1700-luvun lääketiede, eli osa potilaista jopa parani, mutta pikemminkin hoidosta huolimatta kuin sen ansiosta.

Valtavan monelle auttaisi jo se että saisi jutella jonkun kanssa vapaasti.. Ja ilman että yritetään tehdä siitä jotain "menetelmää".. Ihan normaali ihmisten välinen kanssakäyminen on jo sinänsä jotain mikä auttaa. Keittiöpsykologia ja tyttöjenlehdistä revityt "testit" ovat naurettavaa pseudotiedettä.

Psykoterapeutteja on niin moneen lähtöön, kannattaa tutkia kenelle ongelmansa kertoo. Ainakin Oulussa itsenäisenä toimiva psykoterapeuttinainen vain rahastaa. Ei minkäänlaista ammattitaitoa ja sitäpaitsi kertoo tapaukset ulkopuolisille ja Valvira uskoo moista hörhöjä.

Kyllä mielenterveysongelmien medikalisaatio näkyy psykologien ja sosiaalityöntekijöidenkin ajattelussa, ja he usein ohjaavat asiakkaansa lääkärille, jotta tämä saisi käypää hoitoa. En tosin ymmärrä, miten käypää hoitoa on hoito, jossa tyypillinen vuorosanojen vaihto on sitä, että potilas inahtaa, ja psykitari vastaa, että "ota tabu". Vähän on eroa siinä, että millä sävyllä asiakas inahtaa, niin psykiatri miettii niiden eri tabujensa affiniteetteja sen pohjalta. On todella huvittavaa, että näiden huumausaineiden enemmän tai vähemmän heikko teho ihmisten ulkoiseen käytökseen on lääkärien mukaan merkki niiden hoitavasta vaikutuksesta. Itsekin varmaan saisin vähemmän pisteitä ahdistuksesta humalassa kuin selvin päin, mutta se ei tarkoita, että alkoholi hoitaisi oletettua skitsofreniaani.

Tällä logiikalla kuitenkin perustellaan mm. neuroleptien tehoa. Plasebolla hieman usempi on vähän ahdistuneempi kuin lääkityksellä, mikä tuottaa kokeissa usein tilastollisesti merkityksellisen mutta kliinisesti merkityksettömän eron plasebon ja lääkkeen välille. Näiden kokeiden pohjalta tuskin voidaan tehdä yleisesti potilasvastaanotoilla käytettyä analogiaa, jossa neuroleptit tai masennuslääkkeet toimisivat kuin insuliini diabetekseen tai kuin antibiootit bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin. Pelkästään skitsofrenian relapseja tulkitaan lääkekokeissa hyvin kirjavasti, ja vain murto-osa käytetyistä kriteereistä viittaa avoimeen psykoosiin. Masennuslääketutkimuksissa taas on toistuvasti havaittu, että masennusta mittaavat kyselylomakkeet eivät mittaa niinkään serotoniinitasoja aivoissa, vaan plasebovastetta. Plasebovaste voi olla tutkimuksissa keskimäärin 14 pistettä Hamiltonin skaalalla, ja tähän päälle noin 1,7 pistettä lääkityksen vaikutusta. Lääkkeen vaikutus ei ole edes riippuvainen mitenkään lääkkeen oletetusta vaikutusmekanismeista, vaan esimerkiksi tietyt rauhoittavat ja kilpirauhaslääkkeet ovat aivan yhtä tehokkaita. On pöyristyttävää, miten lääkärit voivat tuosta vain suositella lääkkeiden käyttöä vuosikausia lyhytakaisten lääkekokeiden perusteella, joissa vielä käytetään valmiiksi lääkeriippuvaisia potilaita.

Tällaisella hoidolla ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Sitten ihmetellään, että miksi se kasviksi taantunut traumatisoitunut potilas vaan taantuu taantumistaan, vaikka kuinka nostetaan lääkkeiden annoksia ja lisätään lääkkeiden määrää. Tohkeissaan sitten huomataan, että kylläpä vaan on krooninen sairaus potilaalla, kun kongitiiviset kyyvt heikkenevät ja aivot surkastuvat. En ihmettele, että vuosikausia jatkunut traumatisoituminen ja nöyryyttävä kohtelu ja psyykkinen hätä itsessään taannuttavat kenet tahansa, ja siihen lisäksi vielä aivoja lamaava lääkitys, niin kyllähän sitä sitten kelpaa tutkia kognitiivisia puutosoireita ja aivojen rakennepoikkeamia. Kun tätä koko hoitojärjestelmää ja sitä tukevia tutkimuksia lukee näin ulkopuolisen silmin tulee ajatelleeksi, että ovatko tohtorit järjestäen vajaaälyisiä vai eivätkö he muuten vain hahmota hyvin ilmeisiä syys-seuraussuhteita.

Tympääntynyt kirjoitti:

Psykoterapeutteja on niin moneen lähtöön, kannattaa tutkia kenelle ongelmansa kertoo. Ainakin Oulussa itsenäisenä toimiva psykoterapeuttinainen vain rahastaa. Ei minkäänlaista ammattitaitoa ja sitäpaitsi kertoo tapaukset ulkopuolisille ja Valvira uskoo moista hörhöjä.

Jos olet sitä mieltä, että terapeutti tekee sitä vain rahasta,niin kannattaa tiedostaa analyyttisten (psykodynaamisen) teorioiden kanta, että kyse on vain varhaisen vuorovaikutuksen ongelmasta ja potilas ei pysty uskomaan,että terapeutti tekee asiaa koko sydämmestään ja on valinnut potilaan potilaakseen. Kyse on siis potilaan ongelmasta, jossa potilas ei pysty muodostamaan terveitä ihmisuhteita ja ajattelee siksi terapeuttia vain rahanahneena. ;) Jos puhut asiasta terapeutillesi, niin saat varmasti ymmärrystä. Voit kipuilla täysillä ja vastustaa tätä säännöllistä aikaa, jonka terapeutti on varannut sinulle ja vain sinua varten. Jos et tule, laskuttaa terapeutti sen sinulta joka tapauksessa. Vasta kun sinulta loppuu rahat, lopettaa terapeutti suhteen koska se ei olisi eettistä aiheuttaa potilaalle kiitollisuudenvelkaa ja häpeää kyvyttömyydestä maksaa terapeutin ajasta.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/16161077/terapeutti-ja-raha

"kannattaa vaan avata reilusti suunsa! "

Itsellä taas aivan päinvastaisia kokemuksia.. Suun avaamisessa ei toki ollut mitään ongelmia. Mutta kuuntelussa/kuullun ymmärryksessä oli.. Tänäkään päivänä niinkutsutut "ammattiauttajat" eivät osaa sanoa mitään järkevää syytä tai selitystä toimilleen.. Eikä auttanut yhtään vaikka vääntelin asiani rautalangasta, perustelin loogisesti ja argumentoin aukottomasti.

Kaikki perusteluni kuitattiin "riippuvuusoireilla".. Huolimatta siitä että oikeastaan halusin lopettaa hoidon, olisi ollut aivan järjetöntä lähteä vaihtamaan hoitokontaktia tilanteessa jossa olen jo luopumassa hoidosta.. En vaan ollut täysin valmis siihen, minkä takia välitön lopetus oli sekin aika typerää ja sen toteutustavasta johtuen siitä seurasi koko joukko ihan uusia ongelmia.. Siinä menikin sitten toista vuotta "ihan mukavasti" niistä toipuessa..

Eipä kaksiselle kuulosta mutta se on sinun elämäsi. Nauti.