Mistä löytyisivät ne keskustalaiset suurmiehet ja -naiset, jotka pystyisivät ylläpitämään ja nostamaan Suomen profiilia Euroopassa? Matti Vanhanen on tullut tunnetuksi ristiriitaisista lausunnoistaa, jossa ensimmäinen versio kuului, ettei hän ole koskaan oikein lämmennyt EU:lle. Anneli Jäätteenmäellä on valehtelijan imago, mikä lienee jo tuttua jo eurooppalaisillekin. Muut Keskustan europarlamenttiehdokkaat ovat lähinnä huono vitsi Suomen maineen kannalta. Ainoaksi EU-toivoksi jää Olli Rehn. Ei voi kuin toivoa, että Olli Keskustan kaikesta jäynänteosta huolimatta onnistuisi pitämään yllä sitä tasoa, minkä Martti Ahtisaari, Tarja Halonen, Paavo Lipponen ja Erkki Liikanen Suomesta loivat.
Keskustalaisilla olisi siis edellä mainituissa hienoja esikuvia. Suomen ensimmäistä puheenjohtakautta ihasteltiin laajalti EU:ssa ja ketkä olivatkaan silloin remmissä. Nyt EU:ssa asioita pitkään seurannut Helena Petäistö kirjoittaa Suomen kuvalehdessä Paavo Lipposesta ja tämän suuresta arvostuksesta EU:ssa. Petäistö toteaa, ettei Lipposta kotimaasta käsin tuettu ja lobattu tarpeeksi. Eniten Lipposta pitivätkin esillä esim. arvovaltainen brittijulkaisu The Financial Times, Saksan liittokansleri Schröder ja Ranskan presidentti Chirac.
Lipponen maine Euroopassa on jopa kovempi kuin Suomessa. Häntä pidetään erinomaisena talousasintuntijana, Euroopan tuntijana, tunnustettuna johtajana ja Suomen lamasta nostajana. Tässä olisi Keskustalle kovasti haastetta. Kekustan tämän hetken ehdokkaat tällaiseen haasteeseen vastaamaan vaikuttavat kuitenkin lähinnä surkuhupaisilta.
Keskustalaisilla olisi siis edellä mainituissa hienoja esikuvia. Suomen ensimmäistä puheenjohtakautta ihasteltiin laajalti EU:ssa ja ketkä olivatkaan silloin remmissä. Nyt EU:ssa asioita pitkään seurannut Helena Petäistö kirjoittaa Suomen kuvalehdessä Paavo Lipposesta ja tämän suuresta arvostuksesta EU:ssa. Petäistö toteaa, ettei Lipposta kotimaasta käsin tuettu ja lobattu tarpeeksi. Eniten Lipposta pitivätkin esillä esim. arvovaltainen brittijulkaisu The Financial Times, Saksan liittokansleri Schröder ja Ranskan presidentti Chirac.
Lipponen maine Euroopassa on jopa kovempi kuin Suomessa. Häntä pidetään erinomaisena talousasintuntijana, Euroopan tuntijana, tunnustettuna johtajana ja Suomen lamasta nostajana. Tässä olisi Keskustalle kovasti haastetta. Kekustan tämän hetken ehdokkaat tällaiseen haasteeseen vastaamaan vaikuttavat kuitenkin lähinnä surkuhupaisilta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen jo pitkään irvaillut, että kaikkiin Euroneuvostoliiton johtotehtäviin pitäisi valita suomalaisia demareita. Ei meinaan tarvitsisi pelätä, että vetäisivät kotiinpäin (siis Suomeen päin).
Ei myöskään olisi pelkoa, etteivätkö olisi muutoinkin lojaaleja systeemille.
Karvas totuus taitaa olla se, että EU:ssa nauretaan partoihin näiden Suomen rähmäilijöiden lapsellisuudelle.
Demarit ovat pitäneet pitkään hallussaan ulkoministeriötä itselleen ja värisuorallaan myös ulkopolitiikkaa. Ainoa väylä korkeisiin ulkopolittisiin virkoihin ja tehtäviin on käynyt sosialidemokraattisen puolueen kautta. Hampaitaan kiristellen urallaan etenemistä halunneet ovat olleet pakotettuja liittymään SDP:hen vaikka ei olisi niin kauheasti hotsittanutkaan.
Nyt tähän on tullut muutos!
Keskustalaiset ovat murtautumassa läpi tästä ulkopolitiikan punaisesta panssarista. On siinä jo vähintään Olli Rehnin kokoinen aukko. Kyvykäs ja kielitaitoinen uusi keskustasukupolvi on saamassa mahdollisuuden. Kyllä heistä pian kouliutuu vähitään yhtä pätevää suurmies ja -naisainesta kuin demaripampuista ja heidän lähisukulaisistaan.
Erkkolainen lehdistö, pysähtyneistön ikioma statusjulkaisu Suomen Kuvalehhti ja maikkarin toimittaja Helena Petäistö ovatkin varsinaisia tukipylväitä, kun pönäkkä-Paavo Lipposelle haetaan arvostusta. Eikös Lasse Lehtinen voisi vielä esitellä Paavo Lipposen transatlanttiset avauksen Valituissa Paloissa, ja mitäpä jos joku Nato-kenraali kirjoittaisi suopeasti Paavosta Kanavassa?
Ketkä suomalaiset intellektuellit ovat Paavo Lipposen vankkumattomia kannattajia? Hmm, hmmm, hmmmmm. No ei nyt juuri tähän hätään tule mieleen.
No jaa, mahtaako intellektuelleilla olla merkitystä Suomen maineen kannalta - eiköhän maikkari sentään ole merkittävämpi tekijä? Tissiviihde on eurooppalainen ilmiö, muistaakaapas vaikkapa Paavon ystävän Berlusconin tv-kanavat.
Juu Lipponen nosti Suomen lamasta. Vai nostiko? Vai nousiko Suomi lamasta kuin ajopuu? Nousiko Suomi lamasta? Ainakin pääomatulot lisääntyivät rajusti. Ainakin köyhien määrä kasvoi. Ja kaikkein köyhimpien elinikä kääntyi laskuun. No mitäpä köyhistä. Ei suuri valtiomies ehdi köyhiä ajattelemaan.
Demarit ovat ennenkin sortuneet oikeistolaiseen politiikkaan ja hylänneet köyhät. Natsismi nousi niistä asemista. Lipposen Suomessa kansallismielisyys nostaa päätään. Schröderin Saksassa samoin. Mutta onneksi arvovaltainen The Financial Times markkinoi Lipposta. Englannissahan menee köyhillä tosi hyvin. On vallalla työväenpuolue, joka täydentää thatcherismin vaikutuksia.
Onneksi siis edes yksi suomalainen, joka pinnistää hieman suuren tyhjäpäisyyden yläpuolelle. Muista poliitikoista et löytäisi edes noin paljon kaunista sanottavaa.
Vai kenethän ne intellektuellit edes tuntisivat. Hmm. Jaakko Laakson. Tai kenties Satu Hassin. No, ehkä Erkki Tuomiojan kumminkin. J-P Roos nyt ainakin nämä tuntee.
> Ketkä suomalaiset intellektuellit ovat Paavo Lipposen vankkumattomia kannattajia? <
Kuka suomalainen intellektuelli olisi Matti Vanhasen tukena? Huomaa, että en turhaan kysy "ketkä"! Ehkä Paavo Lipponen olisi se ainoa Mattia tukeva intellektuelli.
Luepa saitilta kirjoitukseni Matilla Lippos-syndroma!
...maineelle suurena eurooppalaisena kävi, kun komission puheenjohtajaa valittaessa lopulta ei häntä kukaan kannattanut. Myös Shröder ja Chirac olivat Lipposesta varsin hiljaa.
Koko Lipposen "arvostus" Euroopassa on täkäläisten koklipien keksintöä. Tosin ne piirit Euroopassa, jotka ajoivat liittovaltiokehitystä, pitivät Lipposta arvossa. Lopultakaan tuohon joukkoon eivät sittenkään kuuluneet suurten maiden johtajat. Suuretkin tajusivat, etteivät he sittenkään voi luovuttaa kansallista valtaansa unionin byrokraateille. Ruotsin sosialidemokraattinen pääministeri Persson ei koskaan edes hairahtanut tukemaan Lipposta. Samoin menetteli Englannin työväenpuoluelainen pääministeri Blair.