Tukea / vinkkejä itsehoitoon!

Ja kuten edellä mainitsin, en halua kuulla toteamuksia "olen sairastanut 5 vuotta, mikään ei ole auttanut". Tiedän, kuinka kauhean olotilan sairaus voi saada aikaan jo parissakin viikossa, mutta itse olen päättänyt parantua ja haluankin kuulla positiivista tuloksista, jotka myös rohkaisevat itseäni.

Hei vastasairastunut, hienoa että olet heti tarttunut toimeen ja hankkinut apua tilaasi. Ratkaisevin asia paranemisessasi on asenteesi, joka vaikuttaa todella hyvältä.

Jos olet jo huomannut positiivisen ajattelun ja itsehoidon auttavan, (myös itse olen todennut saman)
sinun kannattaa pitää sertraliinia ja muita mielialalääkkeitä viimeisenä oljenkortena, jos olosi sen vain suinkin sallii. Haittavaikutukset ja vieroitusoireet saattavat yllättää. Lääkärit unohtavat joskus mainita näistä mielialalääkehoidon ikävistä puolista. Alkuun voi tulla entistä pahempi olo,ja kummallinen, jopa itsetuhoinen. Muista aina uusia resepti ajoissa ja pitää lääkkeitä mukanasi, sillä jos ne pääsevät loppumaan, vieroitusoireet ovat todella helvetilliset. Pakko-oireinen häiriö ei ole ikinä aiheuttanut minulle yhtä pahaa fyysistä ja henkistä oloa kuin ne vieroitusoireet, vaikka olenkin melko sekopäinen tapaus. Lääkityksen lopettaminen sitten joskus voi myös olla vaikeaa, se on tehtävä todella varovasti ja pikkuhiljaa. Alkoholinkäyttö, vähäinenkin, kumoaa sertraliinin hyvän vaikutuksen. Lääkehoitoon tulisi aina sisältyä terapiaa, juttelua ammatti-ihmisen kanssa.
Tarkoitukseni ei ole maalata piruja seinälle hoitosi onnistumisen suhteen, vaan kehottaa vielä harkitsemaan mielialalääkkeiden aloittamista, jos kerran olet jo muilla keinoilla saanut oloasi edes vähän kohennettua.
Voimia ja positiivisia ajatuksia sinulle!

Hei !

Kiva (jos näin voisi sanoa) on että on kohtalontovereita!! Itse aloin ''oireilemaan'' synnytyksen jälkeen n . reilu vuosi sitten. Ajattelin asioita ja tunsin niistä valtavaa ahdistusta! Alkuun minulle tuli ajatuksia jos ajattelin jonkun toisen miehen olevan esim hyvännäköinen että en saisi ajatella niin, ja tämän täytyy nyt olla merkki varmasti siitä etten rakasta muka omaa puolisoani tarpeeksi, sitten kamala pohtiminen että apua haluanko nyt olla oman mieheni kanssa vai en?? vaikka sisimmässäni sydämeni tiesi että no totta helkutissa halua! Mutta ne ajatukset saavat vallan eikä niistä pääse eroon vaikka yrittäisi ajatella kuinka positiivisesti, hetkellisesti se voi auttaa mutta pian sama synkkä ajatus palaa ja on ikäänkuin oravanpyörä!

no nämä asiat ajoivat minut ja mieheni loppupeleissä hetkeksi erilleen.. koska minä pelkäsin etten muka haluakkaan olla rakkaani kanssa, ja mieheni tietenkin oli uupunut kuulemaan aina kun minun piti kertoa hänelle kamalat ajatukseni tietenkin se vei häneltäkin voimia :(

Minulla on juuri se ''raportoimisen'' tarve, että aina täytyy kertoa heti jos tulee joku ajatus niin se omalle miehelleni.. Minun täytyisi yrittää alkaa oppia etten saa kertoa ihan kaikkea, vaan voisin pitää ne omana tietonani..

No palasimme mieheni kanssa yhteen koska totesimme että kyllä todellakin haluamme olla toistemme kanssa yhdessä, alamäkiä ja ylämäkiä suhteisiin mahtuu, kyllä me selviämme! Se oli ihanaa kun palasimme! eikä minulla ollut mitään ajatuksia! Mutta hetki siitä ne palasivat taas, mutta ei enään samoina ajatuksina liittyen parisuhteeseeni koska tajusin erossa ollessani että todellakin haluan olla oman mieheni kanssa enkä kenenkään muun, erossa oloaikana olin onneton :(

Mutta nyt ajatukset ovat olleet juurikin tuota muiden satuttamista..
Ajattelen että toivottavasti anopilleni ei koskaan sattuisi mitään ja hän saisi pitkän elämän! mutta samassa sekunnissa ajattelen että kumpa sattuisikin, kuolisi.

KAMALAA! vaikken todellakaan mitää pahaa tahdo!
Eilen tuli joku vankila ohjelma naisista jossa mietin itse että voisinko tehdä itse henkirikoksen ja joutua vankilaan..no yllätysyllätys vastaus oli että KYLLÄ VOISIn.. ja rupesin heti miettimään esimerkkiä ja mieleeni tuli anoppi ja ajattelin että voisinko häntä satuttaa..

Siis aivan järkyttäviä juttuja jolloin välillä aina ajattelen että milloin näistä selviän :( mutta nyt mieheni siis tietää kyllä näistä ja on sanonut että ajattele ihan mitä vain ajattelet, ne on vain ajatuksia aivan sama! Kun saisi itsellekkin tuon taottua!

Tuntuu aina että satutan pelkillä ajatuksilla jo niin paljon ja ettei niistä välillä edes voisi puhua kun ne on niin sairaita! :(

Haluan kyllä todellakin uskoa että tämä helpottaa ja tästä paranee :) Se usko on tärkeintä! että itse uskoo ja että läheiset uskoo ja on tukena ! :)

Lääkkeitä en halua ellei tämä oikeasti riistäydy pahemmin käsistä! mutta sen vuoksi koska ne aiheuttavat vain hetkellisen hyvän olon.. ei se paranna tätä ajattelutapaa lopullisesti!

Olen myös miettinyt ja sinunkin kannattaa tutkituttaa itsesi ettei tämän takana piile joku sairaus. esim kilpirauhasen häiriöt voivat aiheuttaa juurikin tällaisia oireita. Itse olen synnytyksen jälkeen laihtunut rajusti, olen ärtyisä, en jaksa tehdä välillä asioita, ja juuri tämä että ahdistun joka asiasta.. Olen varaamassa lääkäri aikaa että pääsisin tutkituttamaan itseni kunnolla, koska läheisetkin alkavat olla huolissaan ja toista kertaa en todellakaan aijo pilata suhdettani mieheen näillä typerillä asioilla. toivottavasti tästä kertomuksesta sait hieman vertaistukea! :)

Kamalinta on vielä juurikin se että nämä kamalat ajatukset kohdistuvat omaan perheeseen/ läheisiin :( Silloin niistä tuntee eniten pahaa oloa! kuin jos niitä ajattelisi ventovieraista, koska ethän omillesi ikimaailmassa haluaisi mitään pahaa.

Kiitos! :)

Minulla on alkoi ensin heti synnytyksen jälkeen kamala voimattomuus, ihan yht äkkiä! en jaksanut mennä kauppaan, en kävellä, olin ihan varma että nyt olen sairastunut johonkin vakavaan! .. kävin lääkärissä ja hän kysyi että olenko ajatellut että minulla voisi olla raskauden jälkeinen masennus. Mutta tuomitsin heti ja sanoin että ei kyllä varmasti ole! koska mitään ajatuksia minulla ei koskaan silloin ollut, ja muutenkin olin mieleltäni virkeä , ainut vain oli että fyysisesti en jaksanut tehdä mitään!

No joskus tuon jälkeen sitten alkoivat nämä ajatukset. Mutta muina piirteinä mitä nyt luulisin liittyvän kilpirauhasen toiminnan häiriöihin on minun alipaino, syön kuin hevonen ja läheisetkin sanovat että kun syön joka pv vaikka kuinka paljon! ja herkkujakin jne! että kyllä tällä menolla pitäisi lihota! eikä päin vastoin laihtua, kun vielä en kulutakkaan yhtään kun olen vain kotona!

Lisäksi väsymystä on sekä muitakin oireita jotka liittyvät kilpirauhasen liikatoimintaan. Minulla on suvussa tuota kilpirauhasen häikkää ja sehän voi olla periytyvää ja raskaus naisella saattaa puhkaista erilaisia sairauksia. Joten olen ajatellut että minulle kyllä joku sairaus on puhjennut sen jälkeen koska ennen raskautta minulla ei ollut mitään!

tietenkin on muitakin sairauksia kuin kilpirauhasen sairaudet jotka voivat aiheuttaa vastaavia mieliala ongelmia

ylempään vielä jatkoksi, olen nyt tämän viikonlopun jälkeen aikeissa varata ajan nyt lääkäriin! koska haluan että tämä selvitetään perinpohjaisesti, ei ole kiva jos onkin jotain häikkää juuri esim kilpirauhasesta johtuen, ja tässä itse vain on ja kärsii sekä läheisetkin tietenkin kärsii minun jutuistani :( Toivotaan että joku selitys näille löytyy!

Joo tuon kilpirauhasen voisi tutkituttaa, eihän se ikinä haitaksi ole, vaikka olisikin terve! Mille lääkärille kannattaa ottaa yhteyttä?

Tietenkin jos haluaa mennä terveyskeskuksen kautta, mut siinä voi kestää et saa niitä aikoja lääkärille :/ yksityisellehän pääsisi toki heti jos olisi valmis maksamaan hieman käynnistä ja sitten voisi kysyä jos laittaa kokeisiin terkkarin puolelle niin ei tarvitsisi niistä kokeista sitten maksaa itteensä kipeeksi tuolla yksityisellä :)